Lähteäkö vai jäädä, ahdistaa niin :(

Vierailija

Meillä on poikaystävän kanssa ongelma. Emme tod.näk. pysty koskaan hankkimaan yhdessä lapsia, koska olemme eri uskontoa, eikä mies suostu joustamaan siitä, ettei lapsia kasvstettaisi hänen uskontoonsa :( Itse en voi suostua siihen, että mies päättäisi asian yksin. Mies onkin sanonut, että on parempi ettemme sitten koskaan hanki lapsia. Itse en ole vielä varma mitä haluan. Vähän enemmän ehkä tuntuu, että en haluaisi lapsia, mutta en pysty tekemään päätöstä tässä vaiheessa :( Tämä asia satuttaa, koska tuntuu että mies olisi valmis ennemmin päästämään minusta irti kuin muuttamaan mieltään lasten uskonnosta, mutta sanoo ettei voi päättää niiden väliltä, jättää siis minun päätettäväksi ollako yhdessä vai ei :/ Rn tiedä yhtään mitä tekisin, en haluaisi myöskään luopua muuten hyvästä miehestä :(

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Rakas lapsi, älä edes harkitse muuta vaihtoehtoa kuin suhteen lopettamista nyt heti.

t. Vanha ja viisas mummeli

Vierailija

Lähtisin. Uskontopakotus on yksi paskimmista asioista, mitä lapselleen voi tehdä (v.lestadiolaiset esimerkiksi).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lähde ehdottomasti ja muuta kauas miehestä ja laita osoitteesi ja puhelinnumerosi salaiseksi.

Miksi näin radikaali vastaus?

Vierailija

Nyt kun omat lapset ovat jo murrosiässä, näkee ihan eri tavalla, mitä miestä ja lasten isää "valitessa" tulisi arvioida. Yritä tarkkaan kuvitella, millaista teidän arkenne tulisi olemaan, kun lapsenne (yksi tai useampi) on vauvaiässä, kiukuttelevassa taaperoisässä, "pyhäkouluiässä" jolloin aloitetaan tai ollaan aloittamatta uskonnollinen kasvatus, teini-iässä teini-iän rientoineen ja riehumiseen... Joskus tuntuu, että ihan oma supisuomalaiset miehet ja naiset on aika kaukana toistensta ajatuksista, tottumuksista ja tapakulttuurista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lähtisin. Uskontopakotus on yksi paskimmista asioista, mitä lapselleen voi tehdä (v.lestadiolaiset esimerkiksi).

Noh, joku luokkittelisi varmaan minutkin ns. hihhuliksi, mutta satun vaan olemaan eri uskontoa kuin mieheni. Haluaisin itsekin opettaa omasta uskonnostani lapsille, mutta sepä ei tunnu miehelle käyvän. Ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin. Uskontopakotus on yksi paskimmista asioista, mitä lapselleen voi tehdä (v.lestadiolaiset esimerkiksi).

Noh, joku luokkittelisi varmaan minutkin ns. hihhuliksi, mutta satun vaan olemaan eri uskontoa kuin mieheni. Haluaisin itsekin opettaa omasta uskonnostani lapsille, mutta sepä ei tunnu miehelle käyvän. Ap.

Miksi lapsi pitää kasvattaa johonkin uskontoon? Ei se lapsi mitään oikeasti tajua uskonnosta pienenä. Moraalin ym. saa kyllä uskontokasvatuksen ulkopuoleltakin ilman mitään velvollisuudentuntoa. Eläkää normaalia elämää, kyllä se lapsi sitten ryhtyy uskovaiseksi aikuisena, jos sitä haluaa.

Vierailija

Jos te olette molemmat kristittyjä, mutta edustatte vaan eri lahkoja, sehän on käytännössä sama uskonto. Pikkasen vaan palvontamenot ja laulettavat biisit vaihtelee, mutta samaa kamaahan se silti kaikki on. Turha siitä tehdä numeroa.

Eri asia on tuo joustamattomuus mitä mies osoittaa. Siitä huolestuisin. Liekö muutenkin kontrollinhaluinen itsevaltias.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nyt kun omat lapset ovat jo murrosiässä, näkee ihan eri tavalla, mitä miestä ja lasten isää "valitessa" tulisi arvioida. Yritä tarkkaan kuvitella, millaista teidän arkenne tulisi olemaan, kun lapsenne (yksi tai useampi) on vauvaiässä, kiukuttelevassa taaperoisässä, "pyhäkouluiässä" jolloin aloitetaan tai ollaan aloittamatta uskonnollinen kasvatus, teini-iässä teini-iän rientoineen ja riehumiseen... Joskus tuntuu, että ihan oma supisuomalaiset miehet ja naiset on aika kaukana toistensta ajatuksista, tottumuksista ja tapakulttuurista.

Niin, uskon. Toisaalta jos olisin samaa uskontoa olevan miehen kanssa, voisi siltikin olla vaikka mitä ongelmia. Ja kun sitä hyvää miestä ei ole muutenkaan niin helppo löytää! Tämä nykyinen on tätä asiaa lukuunottamatta muuten todella hyvä mies. Ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin. Uskontopakotus on yksi paskimmista asioista, mitä lapselleen voi tehdä (v.lestadiolaiset esimerkiksi).

Noh, joku luokkittelisi varmaan minutkin ns. hihhuliksi, mutta satun vaan olemaan eri uskontoa kuin mieheni. Haluaisin itsekin opettaa omasta uskonnostani lapsille, mutta sepä ei tunnu miehelle käyvän. Ap.

Miksi lapsi pitää kasvattaa johonkin uskontoon? Ei se lapsi mitään oikeasti tajua uskonnosta pienenä. Moraalin ym. saa kyllä uskontokasvatuksen ulkopuoleltakin ilman mitään velvollisuudentuntoa. Eläkää normaalia elämää, kyllä se lapsi sitten ryhtyy uskovaiseksi aikuisena, jos sitä haluaa.

Ymmärrän. Itse en pidä pakollisena liittää lasta mihinkään uskontokuntaan, hän saisi tehdä itse päätöksen. Haluaisim kuitenkin puhua lapselle Jumalasta ja kertoa oman uskonnon arvoista (huom. ei tuputtamista!). Mies taas suunnilleen ajattelee, että ilman uskontoa lapsista tulisi huligaaneja :( Tätä en itse ymmärrä alkuunkaan... ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos te olette molemmat kristittyjä, mutta edustatte vaan eri lahkoja, sehän on käytännössä sama uskonto. Pikkasen vaan palvontamenot ja laulettavat biisit vaihtelee, mutta samaa kamaahan se silti kaikki on. Turha siitä tehdä numeroa.

Eri asia on tuo joustamattomuus mitä mies osoittaa. Siitä huolestuisin. Liekö muutenkin kontrollinhaluinen itsevaltias.

Toinen meistä on kristitty, toinen eri uskontoa. Ymmärrän :/ Ei olla vielä kovin kauaa oltu yhdessä ja vähän itsekin pelkään tuota, että jos mies paljastuu tuollaiseksi :( ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde ehdottomasti ja muuta kauas miehestä ja laita osoitteesi ja puhelinnumerosi salaiseksi.

Miksi näin radikaali vastaus?


Oman hengen ja terveyden vuoksi.

Vierailija

Sopisiko miehelle, että lapset saisivat valita itse uskontonsa? Ette kastaisi tai liittäisi lapsia mihinkään uskontoon? Lapset opiskelisivat elämänkatsomustietoa tai uskontoa koulussa, mutta vapaus valita ja vaihtaa säilyisi. Molemmat vanhemmat saisivat noudattaa omia perinteitään lasten kasvatuksessa, kenties uskonnollisia kenties vain kulttuuriin kuuluvia?

Jos ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, on oikeutettu opiskelemaan myös uskontoa, mutta se ei ole tällöin pakollisia. Esim lapsi voi opiskella ala-asteella ev.lut ja vaihtaa yläasteella elämänkatsomustietoon tai ala-asteella ev.lut ja ylä-asteella islamia. Jos kuuluu johonkin uskontoon, on pakko opiskella vain sitä, eikä voi valita edes elämänkatsomustietoa.

Jos mies on muslimi, niin lasten nimien valitsemisessakin on oma ongelmansa. Joitakin yhteisiä nimiä löytyy, jotka ovat käytössä myös Suomessa kristityillä. Jos mies ei tunnu välittävän paljoa uskonnollisista tavoista muutenkaan, niin varmaan taustalla on halu täyttää suvun oletukset. Kysy häneltä. Lapsen nimi ei tällöin voi olla kristityn tai heti paljastuisi suvulle, että miten elätte ja kasvatatte lapsianne. Toisaalta noissa maissa ei aina ole avioliitotkaan paperilla, joten onko pakko kirjata nyt Suomessa lapsia sitten mihinkään uskontoonkaan, ketä se edes kiinnostaa? Ei siihen varmasti kukaan kiinnittäisi huomiota jos ette.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat