Anteeksi että kysyn, mutta miksi se mies on pakko löytää? (sinkuille)

Vierailija

Miksi niin epätoivoisesti etsitte uutta suhdetta? Miksi se mies on pakko löytää?

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Itselläni oli pakontunne niin kauan kuin olin lisääntymisiässä, koska olisin halunnut lapsia. No, ei löytynyt miestä ja ikää tuli liikaa lastentekoon. Enää en ollenkaan ole kiinnostunut löytämään ketään miestä. 

Vierailija

Samaa mietin! Tuntuu olevan pakkomielle heti-nyt-pakko saaha muuten olen outolintu "ainoa" sinkku... Sitten sitä itketään kun on paska parisuhde. Olen muutamia tämmösiä "koska muutkin seurustelee"-suhteita todistanut ja ei ollut nättiä!

Vierailija

Toivoisin, että löytäisin miehen elämääni, koska kaipaan lapsia ja perhettä. Haluaisin myös voida viettää aikaa kotona puolisoni, parhaan ystäväni kanssa ja elää tavallista arkea. Haluaisin jakaa joulut ja juhannukset, sekä elämän ilot ja surut minulle tärkeän ihmisen kanssa.

Vierailija

Minulla ainakin syitä on, että olisi kiva vain saada joku jakamaan arkea ja elämään tätä elämää. En ole ikinä seurustellut saati asunut kenenkään kanssa yhdessä sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodista, joten olisihan se parisuhde mukava kokea. Lisäksi haluan perustaa perheen ja saada lapsia. Olen bi-seksuaali, joten kumppani voisi yhtälailla olla nainen.

Vierailija

Siis kyllä, silloin kun minäkin elin tuota "pakko saada parisuhde"-vaihetta, päädyin aina mitä surkeimpien otusten kanssa yhteen, kun oli vaan pakko olla joku. En viihtynyt yksin ja halusin olla rakastettu ja hyväksytty. Sitten tulin järkiini ja lakkasin etsimästä. Se Oikea tuli vastaan ajallaan, nyt olen ollut 6 vuotta onnellisesti parisuhteessa ihanan ihmisen kanssa. Mutta harmi vain, kun nämä asiat on yleensä sellaisia, että ne pitää oppia kantapään kautta.

Vierailija

Mun on vaan niin kauhean vaikea ymmärtää, miks kaikilla muilla paitsi mulla on miehet ja talot ja lapset. Aina kun joku pääsee elämässään eteenpäin ja mulle sanotaan että kyllä se sunkin vuoro vielä tulee. Vaan kun ei tule ikinä :( Olen jo 15 vuotta kuullut noita sanoja, ja hölmönä uskonut turhiin haaveisiin ja lupauksiin elämässä. En jaksa enää iloita muiden puolesta, kun tuntuu itsestä niin pahalta. Mitään muuta en ole niin kovasti halunnut jo ihan teini-iästä asti, että saisin rinnallleni rakastavan, ihan tavallisen miehen ja perheen sitten joskus aikanaan. Alkaa ikäkin tulla kohta vastaan, että lasten saamisella alkaa olla kiire. Parisuhteita on ollut ja mennyt, mutta ne eivät ikinä ole johtaneet mihinkään vakavampaan. Mikä ihme mussa on vialla?

Vierailija

Siksi, että palelen yksin ja toiseksi mies voi auttaa monissa asioissa. No ei vais, ei ole pakko löytää mitään. En edes etsi. Jos joku vie jalat alta, niin se on sit eri asia.

Vierailija

Yritin nuorempana seurustella muutaman kerran, mutta aina tuli hyvin nopeasti ahdistava tässäkö tämä nyt on -tunne. Ihan kuin ovia olisi paukahdellut kiinni ja vain pitkä ja kapea käytävä olisi ollut jäljellä kuljettavana. Sinkkuna minulla ei koskaan ole ollut tuollaista tunnetta. Olen viisikymppinen, eikä ole aikoihin ahdistanut. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yritin nuorempana seurustella muutaman kerran, mutta aina tuli hyvin nopeasti ahdistava tässäkö tämä nyt on -tunne. Ihan kuin ovia olisi paukahdellut kiinni ja vain pitkä ja kapea käytävä olisi ollut jäljellä kuljettavana. Sinkkuna minulla ei koskaan ole ollut tuollaista tunnetta. Olen viisikymppinen, eikä ole aikoihin ahdistanut. :)

Minullakin on ollut noita tuntemuksia pidempien tapailujen aikana. Olen pian 27-vuotias ja en ole koskaan seurustellut. Joko en ole parisuhde-tyyppiä, tai sitten se oikea ei ole sattunut kohdalle. Ihan hyvin viihdyn myös yksin, mutta haluaisin kokea edes joskus parisuhteen ja ehkä perustaa perheen.

Vierailija

Moni pakko-saada-mies -tapauksista on hellyyden ja rakkauden puutteesta kärsivä läheisriippuvainen keskenkasvuinen nainen, jonka tarpeita ei ole lapsuudessa kuultu. Osa on joutunut suoranaisen laiminlyönnin kohteiksi koska sisarukset tai vanhempien omat mielenkiinnon kohteet on asetettu etusijalle - jos esim. vanhemmat ovat keskittyneet toisiinsa enemmän kuin lapsiinsa, odotukset parisuhteen kaikki tarpeet täyttävästä onnesta ja auvosta ovat valtavat ja kiire miehen löytämiseen niiden mukainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli pakontunne niin kauan kuin olin lisääntymisiässä, koska olisin halunnut lapsia. No, ei löytynyt miestä ja ikää tuli liikaa lastentekoon. Enää en ollenkaan ole kiinnostunut löytämään ketään miestä. 

Miksi et tehnyt lasta yksin? Ei se parisuhde ole pakollinen osa. Voit joko olla YH tai tehdä ystävän kanssa? ystäväpiirissäni on PALJON naisia, jotka ovat päätyneet perustamaan perheen yksin. 

Vierailija

Ei mikään pakko mutta vastaan tuli kiltti ihanan mies joka on rakastanut minua lapsuusvuosista asti ja tämä etäsuhde sopii minulle erinomaisesti. Omat taloudet, omat menot mutta kahden viikon välein ihanaa täydellistä yhdessäoloa. On mukavaa nukkua jonkun kanssa talvisin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat