Välillä tuntuu että lapseni on oikeasti hullu

Vierailija

Meillä on kolme lasta, joista vanhin 5-vuotias poika. Hän on todella temperamenttinen ja olen oikeasti alkanut miettiä välillä, onko tämä enää ihan normaalia. Saa aika ajoin valtavia raivareita, kiusaa pikkusisaruksiaan, nauraa "hullua naurua" kun kielletään, heittelee tavaroita, potkii jne. Hänellä on muutamia kavereita, mutta heitäkin pomottaa. Useimmista lapsista sanoo, ettei pidä. Hyvällä tuulella ollessaan on toimelias, iloinen, taitava ja ottaa muita huomioon. Näitä hetkiä tuntuu kuitenkin olevan koko ajan vähemmän. Päiväkodissa ei ole ongelmia, mutta kotona sitten räiskyy sitäkin enemmän. Itse siis liitän nämä raivarit siihen, että lapsella on paha olo, mutta hirveän hankala hoitaa tilanteita, kun en yhtään tiedä mikä lapsella on, kun hän ei suostu sanomaan (eikä aina varmaan edes itsekään tiedä).

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Adhd

Epätodennäköistä, jos kerran päiväkodissa ei ole mitään ongelmia. Saako tarpeeksi omaa aikaa ja positiivista huomiota, jos kerran on nuorempaa sisarusta?

Vierailija

No aika erikoinen adhd jos poika osais säädellä sitä niin et se ei päiväkodis näy.Jostain muusta täytyy olla kyse.

Vierailija

Mulle tulee kyllä mieleen että se on poika. 5-vuotias, tylsistynyt poika. Voihan se toki olla mahdollista että on joku diagnoosi. Mutta se on poika. T. Poikien äiti.

Vierailija

Mitä kautta pääsee tutkimuksiin, jos päiväkodissa huolta ei ole? Ja se piti sanoa, että ei varmaankaan saa riittävästi huomiota ja hellyyttä, koska on todella omaehtoinen eli syli ei kelpaa silloin, kun se olisi tarjolla jne. Pikkusisarukset ovat myös luonteeltaan hyvin erilaisia, hakevat hellyyttä ja huomiota positiivisen keinoin ja esikoinen ei ollut tämmöinen edes silloin, kun oli ainoa lapsi eli ei ole koskaan oikein viihtynyt sylissä. Miten pidät sellaista lasta sylissä, joka ei halua olla sylissä mutta toisaalta kuitenkin sitä kaipaa?

ap

Vierailija

Mistä poika on kiinnostunut? Ei huomio tarkoita pelkästään syliä, vaan yhteistä, mielellään välillä myös kahdenkeskistä tekemistä lapsen ehdoilla, tutustumista lapseen ilman niitä sisaruksia.

Vierailija

Eikö lapsesi halua tulla syliin jos vaikka luette kirjaa? Jos ei, pyydä viereen kun luette.Tee mahdollisuuksien mukaan juttuja pojan kans kahden kesken jossa saa tankattua läheisyyttä.En usko että mistään vakavasta on kyse jos päiväkodissa ei olla huolissaan.Siellä hoitajat näkevät niin paljon lapsia että yleensä kyllä näkevät nopeasti poikkeavan käytöksen eikä 5 v.ns.osaa näytellä "normaalia" välillä jos jotain vakavaa häikkää ois

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli ei tee hulluksi, tiedoksi vaan poikien (huonolle?) äidille.

Eipä se hulluksi teekään mutta en ole tämän kirjoituksen perusteella ihan vakuuttunut että kyseinen lapsi olisi hullu. Kun on monta lasta, ei ole aina tarpeeksi aikaa sanoittaa jokaisen jokaista tunnetta mikä sitten saattaa ilmentyä kiukkuna. Nähty monessa perheessä. Jos nyt ei ala hullun kiilto silmissä himoamaan toisten satuttamista ihan vaan satuttamisen ilosta, veikkaisin että sitä yksinkertaisesti ei olla keretty? huomioimaan tarpeeksi. Myöskin se että äidillä ei ole kokemusta sen vanhemmista lapsista, vaan lähinnä vauva-taaperoajalta ennen tätä lasta, saattaa saada hänet ajattelemaan että lapsessa on jotain tosi vialla vaikka oikeasti se vain osaa jo kunnolla kiukuta ja uhmata. Ja pojat on tyypillisesti usein fyysisen kautta reagoivia.

Vierailija

Kyllä voi olla adhd. Sitä on eri asteisia.

Meillä isommalla juuri tuollaista hullua naurua edelleen. Vanhempi adhd meillä nyt 7 vuotta, alustavan diagnoosin sai kolmevuotiaana kun muista syistä tutkittiin.

Nuorempi sai adhd-diagnoosin syksyllä ja on 5-vuotias. Nuorempi oli vähän vaikeampi saada tutkimuksiin kun pitää päiväkodissa ns kulissia yllä ja käyttytyy nätisti.

Diagnoosiin vaaditaan että haastavaa käytöstä/oireilua on useammassa kuin yhdessä paikassa. Meillä nuorempi haastaa kodin lisäksi mm. mummolassa ja julkisissa tiloissa kuten kaupassa.

Kannattaa puhua neuvolassa, sieltä saa lähetettä eteenpäin. Jos jotain löytyy saa tukea ja terapioita ja lapsen tulevaisuuden ennuste on parempi.

Itselle on myös ollut iso asia että diagnoosin myötä ymmärtää ettei lasten kasvatuksessa tms ole tehty väärin. Adhd on neurologinen sairaus eikä huonon kasvatuksen tulosta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat