Kun jokin jäsen ihmiseltä nyrjähtää, niin kaikki on voi voi ja sääliä tulee mutta

Vierailija

Mutta sitten jos ihminen on henkisesti loukkaantunut ja pahoinvoiva vuodesta toiseen ja osittain toimintakyvytön, kukaan ei välitä.
Auta armias kun jalka on kipeä tai kipsissä, huomiota ja apua saa.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Noin se yleensä on.

Se, mikä näkyy ulospäin, herättää myötätuntoa.

Mielenterveydelliset vaivat tai sisäelinsairaudet tms. jotka näkyvät harvemmin ulospäin, ovat ulkopuolisille mitättömiä vaivoja, vaikka niiden vakavuudesta kertoisikin. "Pois silmistä, pois mielestä."

Pitäisi varmaan kipsata jokin raaja, vaikka siinä ei olisi vikaa, niin ulkopuoliset tajuaisivat, että olen sairas ja väsynyt.

Vierailija

Samaa oon ajatellut. Pitäisi saada jalka kipsiin ja kaikki apu saattas sitten tulla.
"Voi voi, miten pystyt mitään tekemään.."
Mutta kukaan ei liikahdakaan vaikka sitä voi henkisesti kovin huonosti ja asiat jää tekemättä.

Grandfarter
Seuraa 
Liittynyt9.1.2015

Ja vaikka kuinka olisit jäsenesi kännipäissäsi telonut tai vaikka haastanut riitaa ja jäänytkin alakynteen niin siitä huolimatta olet ressukka avun tarpeessa.

Masentunut taas makoilee laiskuuttaan, ei sille kannata soittaakaan, tuskin viitsii edes vastata puhelimeen, ei sitä kannata mennä auttamaan kotihommissa kun se kesken hommien muka väsyy ja menee vaan sohvalle löhöämään. Ja sehän suhtautuu kaikeen niin negatiivisesti. Vaikka kuinka sanon, että ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde töihin niin ei se ota ja lähde, itkee vaan.

Vierailija

Nyt olen ekaa kertaa tavannut ihmisen, jonka mielestä fyysiset vammat yms ei ole juuri mitään verrattuna henkisiin sairauksiin. Eli esim työnhaussa fyysinen este ei ole mitään verrattuna henkisiin vaivoihin.

Eli on noita näköalattomia toisinkin päin, mutta erittäin harvoin. Sitä, mitä ei ole itsellä, ei ymmärrä.

Vierailija

Siinä on tosin se ero, että se jäsenensä nyrjäyttänt tai murtanut ntyyppi yleensä OOTTAA VASTAAN APUA, ja joitaa homman niin, että paranee. Ne mielensä nyrjäyttäneet sen sijaan panevat vastaan.

Vierailija

No onhan se nyt jotain maailmaa mullistavaa, ainakin jos itse rouva miss olympia-kansanedustaja murtaa luunsa!!! Arkadianmäellä on varmaan joku extratilaisuus kahveineen ja kakkuineen.

Vierailija

Se on niin paljon helpompaa ja nopeampaa auttaa esim. jalkansa katkaissutta ihmistä. Muutaman viikon päästä hän tulee toimeen jo ilman apua. Masentunut tarvitsee niin monenlaista tukea pahimmillaan monta vuotta. Siihen pitää sitoutua, ei voi hylätä kesken kaiken. Ja se saattaa olla myös auttajalle hyvin raskasta. Saa olla tarkkana ettei auttajasta tule autettava.

Vierailija

Vaikka sulla ois nilkat kuinka poikki, niin ei sulle sitä apua silti tule kovin pitkään. Ei toista voi mittaamattomasti kannatella. Itse siinäkin on hoidettava asioitaan.

Kyllä olen nostanut läheisen masennuksen suosta. Siinä oli mennä omakin mielenterveys.

Vierailija

Jalkansa teloneen kanssa vuorovaikutus on edelleen samanlaista. Ihmiset edelleen tunnistavat Timon samaksi ihmiseksi ennen ja jälkeen jalan kipsaamisen. Henkisesti sairastuneen kanssa vuorovaikutus voi olla vaikeampaa. Voi olla vaikea tunnistaa tätä ihmistä enää samaksi ihmiseksi. Ei oikein tiedetä miten vuorovaikuttaa onnistuneesti, kun toisella ei ole siihen voimia tai aivokemia on päin persettä niin, että ajattelu on muuttunut ja tuntuu että persoonakin on muuttunut.

Yleensä kaikki masentuneetkin ovat ennen masennustaan olleet ihan yhtä hämmentyneitä sellaisten ihmisten seurassa, jonka sairauksia eivät ole tienneet tai eivät ole ymmärtäneet miten juuri tämä sairaus ilmenee juuri tässä ihmisessä. Koska psyykkisesti sairastuneet usein eivät luonnollisestikaan kerro, että miten sairaus vaikuttaa nyt juuri tähän käsillä olevaan tilanteeseen, niin aika hankala se tilanne on. Toinen osapuoli ei tiedä muuta kuin että hän nyt todennäköisesti käyttäytyy toisen ihmisen kanssa väärin, mutta toinen ihminen ei anna mitään vinkkiä siitä miten käyttäytyä oikein juuri hänen seurassaan, miten hän toivoisi että häntä juuri nyt kohdellaan. 

Olisi hyvä, jos meille kehittyisi enemmänkin kulttuuri, jossa ihminen voi avoimesti kertoa psyykkisestä tilastaan. Esimerkiksi että hei työkaverit, olen masentunut, ja sen vuoksi en nyt osaa erottaa tässä keskustelussa rakentavaa kritiikkiä tästä kyynisyyden ja toivottomuuden ja perkeleellisen vittuuntumisen tilasta jota nyt koen. Tämän vuoksi ylireagoin kaikkeen mitä sanotte ja koen että se on omaan persoonaani kohdistuvaa arvostelua. Tähän taas reagoin olemalla vetäytyvä, sulkeutunut ja negatiivinen. Siksipä sanon, että tämä projekti tässä mistä meidän pitää päättää, on pelkkää tyhjänpäiväistä hömpänpömpää, onhän näitä tällaisia säälittäviä väköstyksiä ennenkin nähty.  Ja koska aivokemiani on nyt aivan sekaisin, minulla ei ole juuri nyt kykyä ja voimia hahmottaa suuria kokonaisuuksia, minkä vuoksi keskitän kaiken energiani nyt siihen epäkohtaan, että on se kumma että kahvihuoneen tiskipöydällä on aina tiskaamattomia tiskejä, ja tästä raivostun nyt neljä kertaa päivässä, koska se on minulle keino stimuloida itseäni ja nostaa vireystasoani. Että tältä pohjalta lähdetään nyt tämä aamu sitten vetämään, eikös juu.

Tällaista ulostulojen jälkeen kaikilla olisi helpompaa olla toistensa kanssa. 

Vierailija

Kyllä äkillisissä kriiseissä saa melko lailla henkistäkin tukea, mutta jos ja kun ongelmat jatkuu pitkään kukaan ei muista tai välitä tai jaksa muistaa/huomioida niitä oli ongelmat sitten fyysisiä tai psyykkisiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se on niin paljon helpompaa ja nopeampaa auttaa esim. jalkansa katkaissutta ihmistä. Muutaman viikon päästä hän tulee toimeen jo ilman apua. Masentunut tarvitsee niin monenlaista tukea pahimmillaan monta vuotta. Siihen pitää sitoutua, ei voi hylätä kesken kaiken. Ja se saattaa olla myös auttajalle hyvin raskasta. Saa olla tarkkana ettei auttajasta tule autettava.

Näin juuri. Olen sairastanut nivelreumaa 24 vuotta ja ihmiset olettavat, että olen sopeutunut elämään sairauteni kanssa enkä tarvitse apua. On ihan eri asia auttaa muutaman viikon ajan toista kuin vuosia tai kenties vuosikymmeniä. 

Vierailija

Vaikea nyt tietty kunnon vertausta tehdä kun ei invalisoivia henkisiä ongelmia ole ollut.

Mutta ainakin voin päällisin puolin ajatella, että fyysiset rajoitteet näkyvät helpommin ja toisinaan muodostaa tilanteen, jossa tarvitsee apua.

Minulla oli jalka shaissena eräänä talvena, kun oli helvetin paha lumikaaos vaihteeksi meneillään. Liikuin keppien kanssa ja ulkonaliikkuminen oli arvatenkin aivan syvältä, koska lunta oli joka hemmetin ikisessä paikassa ja blokkasi reittejäni. Olin oikeasti todella liikuttunut ja yllättynyt, miten paljon ventovieraat ihmiset auttavat jos näkevät liikuntarajoitteisen kamppailevan jonkin pienenkin esteen kanssa. Avattiin ovia ja kerran tuli jopa mies nostamaan isot jääkokkareet pois edestä, jotta pääsin helpommin kulkemaan keppien kanssa.

Että en tosiaan halunnut huomiota vamman takia, mutta toisinaan tarvitsin sitä apua vaikka itse tietysti halusinkin pärjätä. Ja onneksi ihmiset auttavat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta sitten jos ihminen on henkisesti loukkaantunut ja pahoinvoiva vuodesta toiseen ja osittain toimintakyvytön, kukaan ei välitä.
Auta armias kun jalka on kipeä tai kipsissä, huomiota ja apua saa.

Ymmärrätkö mitenkään, että fyysiseen vammaan suhtautuminen voi olla monelle ihmiselle helpompaa ja henkisiin vammoihin ja ongelmiin ei uskalleta puuttua, ettei vahingossa loukata ja tehdä tilannetta vielä pahemmaksi. Suora puhe tehoaa tässäkin asiassa paremmin kuin itsekseen ihmettely.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se on niin paljon helpompaa ja nopeampaa auttaa esim. jalkansa katkaissutta ihmistä. Muutaman viikon päästä hän tulee toimeen jo ilman apua. Masentunut tarvitsee niin monenlaista tukea pahimmillaan monta vuotta. Siihen pitää sitoutua, ei voi hylätä kesken kaiken. Ja se saattaa olla myös auttajalle hyvin raskasta. Saa olla tarkkana ettei auttajasta tule autettava.

En tarkoita pelkästään masennusta vaan sitä
muuta pahaa oloa.

Vierailija

Fyysisessä vammassa ihmistä on helpompi auttaa. Voi avata oven ja kantaa kauppakassin ja tuoda lääkkeitä apteekista. Sitä epämääräistä ahdistusta ja pahaa oloa kukaan ei voi oikein helpottaa, se ei näy ulospäin ja jos näkyy, ei voi tietää mitä tää ihminen toivoo muilta ihmisiltä, jos hän ei sitä itse sano. Näin se vaan menee.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat