Narsistisen puolison luota lähtenyt - oletko kokenut hyvää karmaa?

Vierailija

Kysymys teille, jotka vuosia olette ottaneet paskaan niskaanne narsistisen luonnehäiriöisen suunnalta ja olette tehneet ratkaisun lähteä:

Onko elämä muuttunut paremmaksi ja ovat hyvät tekonne ja kiltteytenne "palkittu"?

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Ei ole kun pari viikkoa kun erottiin. Suhteessa oli alkoholia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pettämistä, alistamista, eristämistä, mitätöintiä, kaikki ihan oppikirja-esimerkkejä. Tietynlainen helpotus ollut koko ajan mutta nyt on alkanut aivan kamala ikävä sitä kusipäätä kohtaa, sairasta! Miten tästä pääsee eroon? Olen kirjoittanut ja harrastanut liikuntaa, puhunut ystäville ja kaikkea mahdollista itseterapiaa. Koska tämä loppuu?

Vierailija

No on!!! Löysin unelmieni miehen ja entinen elämä on kuin painajaista. Sain itsetuntoni ja arvokkuuteni takaisin. Mitään en ole lähtenyt ns kostamaan, ex on sairas eikä tule koskaan olemaan onnellinen, hänen ainoat tunteensa ovat vahingonilo ja nautinto toisen mollaamisesta ja alistamisesta. Enemmän kuin narsisti on kyllä mielestäni vain rehellisesti täysin tunnekuollut kusipää mulkku.

Vierailija

Jaa-a. Karmaan uskon kyllä, mutta vaikea uskoa, että karma voisi koskaan kokonaan korvata kokemaani pahaa.
Lisäksi: vuosien kidutus ja kiusaus ei koskaan kokonaan lopu eroon ja lähtemiseen. Narsku pystyy vaikuttamaan ja vaikeuttamaan elämää vielä eron jälkeenkin. Mustamaalaaminen, p*skan puhuminen, monipuolinen kiusaaminen...ne jatkuvat edelleen. Selän takana tapahtuu koko ajan vaikka itse olisi katkaissut yhteydet kokonaan. Ystävä- ja lähipiirikin on kokenut melkoisen myllerryksen kun jotkut tuntuvat oikeasti uskovan narskun valheet ja selitykset, miksi erottiin.

Vierailija

Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. Elämäni muuttui huimasti paremmaksi kyllä. Löysin miehen joka oli edellisen mieheni vastakohta ja sain hänen kanssaan lapsen. Hän jätti minut joitakin vuosia sitten, koska rakastui toiseen. Tämä toinen ero oli helpompi, koska mukana ei seurannut sairaan suhteen tuomaa painolastia. Elämäni ei ole siis silkkiä vaan se on myös ruusuilla tanssimista :) Niin kauan kuin etsin uutta kumppania, olen todella varuillani kaikkien kohdalla, joilla on narsistisia piirteitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. 

Ei se lähteminen ollut se hyvä teko, mutta yleensä nämä narsistipaskoja sietäneet ovat kilttejä ja uhrautuvaisia ihmisiä. Minä ap tarkoitin, että saako heidän kiltteytensä nyt vastakaikua - vetääkö karma vastapalloon?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. 

Ei se lähteminen ollut se hyvä teko, mutta yleensä nämä narsistipaskoja sietäneet ovat kilttejä ja uhrautuvaisia ihmisiä. Minä ap tarkoitin, että saako heidän kiltteytensä nyt vastakaikua - vetääkö karma vastapalloon?

No ei. Elämä ei ole reilu, eikä karmaa ole. Itse olen eronnut narsistista vuosia sitten ja samoista ongelmista sain kärsiä siihen asti, kunnes tajusin mennä hoitoon. Nyt sitten kuljetaan kovalla rahalla terapiassa, kun ex-puolisolla on omakotitalo, 2 lasta ja uusi mies rääkättävänä.

Vierailija

En osaa sanoa karmasta, mutta ainakin elämä kohtelee paremmin kun tekee parempia päätöksiä. Ei ole sellaisten ihmisten kanssa, jotka alistavat tai joista tulee ikävä olo. Tosin tämä on myös sitä, että opettelee rakastamaan itseään. Eikä enää etsi elämäänsä draamaa vaan arvostaa erilaisia asioita.

Edelleen itsensä rakastaminen on välillä vaikeaa, tyhjyys ja viha huutaa sisältä. Mutta hyvät kokemukset ovat parantaneet siinä mielessä, että on saanut iloa ja erilaisia, mukavia ja rakentavia kokemuksia elämään. Siitä vain pitää pitää kiinni. Ja toivoa, että hyvä karma on mukana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. 

Ei se lähteminen ollut se hyvä teko, mutta yleensä nämä narsistipaskoja sietäneet ovat kilttejä ja uhrautuvaisia ihmisiä. Minä ap tarkoitin, että saako heidän kiltteytensä nyt vastakaikua - vetääkö karma vastapalloon?

Ne on kylläkin yleensä itsekin persoonallisuushäiriöisiä (epävakaita usein), läheisriippuvaisia jne. eivätkä ole sen kiltteyden takia narsistin kanssa, vaan koska niilläkin on aivot/persoona/mielenterveys sekaisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. 

Ei se lähteminen ollut se hyvä teko, mutta yleensä nämä narsistipaskoja sietäneet ovat kilttejä ja uhrautuvaisia ihmisiä. Minä ap tarkoitin, että saako heidän kiltteytensä nyt vastakaikua - vetääkö karma vastapalloon?

Ne on kylläkin yleensä itsekin persoonallisuushäiriöisiä (epävakaita usein), läheisriippuvaisia jne. eivätkä ole sen kiltteyden takia narsistin kanssa, vaan koska niilläkin on aivot/persoona/mielenterveys sekaisin.


Sun varmaan kannattaa tutustua tutkimuksiin perustuviin käsityksiin - voivat avartaa sun yksipuolista ja syyllistävän tuntuista ylimielistä ajattelua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. 

Ei se lähteminen ollut se hyvä teko, mutta yleensä nämä narsistipaskoja sietäneet ovat kilttejä ja uhrautuvaisia ihmisiä. Minä ap tarkoitin, että saako heidän kiltteytensä nyt vastakaikua - vetääkö karma vastapalloon?

Ne on kylläkin yleensä itsekin persoonallisuushäiriöisiä (epävakaita usein), läheisriippuvaisia jne. eivätkä ole sen kiltteyden takia narsistin kanssa, vaan koska niilläkin on aivot/persoona/mielenterveys sekaisin.


Sun varmaan kannattaa tutustua tutkimuksiin perustuviin käsityksiin - voivat avartaa sun yksipuolista ja syyllistävän tuntuista ylimielistä ajattelua.

Sun kannattaa tutustua niihin tutkimuksiin, jos tuo tieto on sulle jotain uutta.

Syyllistävä sävy on vain sun päässä, ei ole vaikeaa arvata miksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. 

Ei se lähteminen ollut se hyvä teko, mutta yleensä nämä narsistipaskoja sietäneet ovat kilttejä ja uhrautuvaisia ihmisiä. Minä ap tarkoitin, että saako heidän kiltteytensä nyt vastakaikua - vetääkö karma vastapalloon?

Ne on kylläkin yleensä itsekin persoonallisuushäiriöisiä (epävakaita usein), läheisriippuvaisia jne. eivätkä ole sen kiltteyden takia narsistin kanssa, vaan koska niilläkin on aivot/persoona/mielenterveys sekaisin.


Samaa mietin minäkin, että narsistin käsiin joutuneet ajattelevat suotta olevansa erityisen hyviä ihmisiä. Pelkkä kiltteys ei välttämättä ole hyvyyttä. Ehkei ap niin väittänytkään, mutta itse ajattelisin, että jos haluaa hyvää karmaa, niin pelkkä "olin tosi kiltti" ei riitä. Narsistiin törmääminen lienee jonkinlainen kumppanin hyvyyden läpivalaisukoe; miten reagoit sinulle tapahtuviin ilkeyksiin? Tietty se, että moni hukkaa itsensä narsistin seurassa on vaikea asia sanoa, onko sellainen ihminen hyvä vai voidaanko itsen hukkaamisesta langettaa pahaa karmaa (kuten usein käy) vaikka itsensä hukkaaja kärsii itsekin itsensä hukkaamisesta.

Jos on terve lapsuus niin edes narsistin edessä ei huku itseltään kokonaan, mutta entä jos hukkasit itsesi jo lapsuudessa ja narsisti vain kaivaa sen esiin?
Silloin tuntuu, ettei sitä hyvää ala tapahtua itselle koskaan.

Vierailija

Enpä voisi noin sanoa. Sain erittäin hyvän miehen narsistimiehen jälkeen, mutta pilasin itse suhteen kun olin niin rikki... Nyt olen taas toisen narsistin kyykytettävänä. Tyhmä mikä tyhmä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh. Pidän kummallisena tässä yhteydessä ajattelua karmasta. Se, että lähdin narsistisesta suhteesta 12 vuoden jälkeen, ei ollut asia, josta minut pitäisi palkita. Jouduin rakentamaan itseni uudelleen ja alkoi vuosien parantumisprosessi. 

Ei se lähteminen ollut se hyvä teko, mutta yleensä nämä narsistipaskoja sietäneet ovat kilttejä ja uhrautuvaisia ihmisiä. Minä ap tarkoitin, että saako heidän kiltteytensä nyt vastakaikua - vetääkö karma vastapalloon?

Ne on kylläkin yleensä itsekin persoonallisuushäiriöisiä (epävakaita usein), läheisriippuvaisia jne. eivätkä ole sen kiltteyden takia narsistin kanssa, vaan koska niilläkin on aivot/persoona/mielenterveys sekaisin.


Samaa mietin minäkin, että narsistin käsiin joutuneet ajattelevat suotta olevansa erityisen hyviä ihmisiä. Pelkkä kiltteys ei välttämättä ole hyvyyttä. Ehkei ap niin väittänytkään, mutta itse ajattelisin, että jos haluaa hyvää karmaa, niin pelkkä "olin tosi kiltti" ei riitä. Narsistiin törmääminen lienee jonkinlainen kumppanin hyvyyden läpivalaisukoe; miten reagoit sinulle tapahtuviin ilkeyksiin? Tietty se, että moni hukkaa itsensä narsistin seurassa on vaikea asia sanoa, onko sellainen ihminen hyvä vai voidaanko itsen hukkaamisesta langettaa pahaa karmaa (kuten usein käy) vaikka itsensä hukkaaja kärsii itsekin itsensä hukkaamisesta.

Jos on terve lapsuus niin edes narsistin edessä ei huku itseltään kokonaan, mutta entä jos hukkasit itsesi jo lapsuudessa ja narsisti vain kaivaa sen esiin?
Silloin tuntuu, ettei sitä hyvää ala tapahtua itselle koskaan.

Siitä karmasta, itse uskoisin, että sellainen syvempi itsetuntemus, ehkä joku kogntiivinen terapia yms. voisi muuttaa niitä toimintamalleja sillä narsistin exällä niin ettei ainakaan uudestaan ajaudu samaan tilanteeseen, ja ehkä voisi korjata itsensä ehjemmäksi?

Itse en sinänsä usko "karmaan", mutta uskon kyllä voimakkaasti syy-seuraussuhteeseen asioissa ja tiedostamiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
 Narsistiin törmääminen lienee jonkinlainen kumppanin hyvyyden läpivalaisukoe; miten reagoit sinulle tapahtuviin ilkeyksiin? .

Narsistit ja muut samanlaiset ihmisethän tekevät niitä testejä ennen kuin aloittavat kunnolla sen henkisen kidutuksen, ne tekee sitä kaikille ja jatkaa vain niiden kanssa, jotka myöntyvät siihen alun hyväksikäyttöön ja kiusaamiseen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat