Aika ei riitä - miten pistän elämäni "järjestykseen"??

Vierailija

On niin paljon...
- painoa pitäisi pudottaa
- tarttisin jotain tukea, miehen kanssa vuosikaudet hankalaa hänen alkoholisimi-taipuvaisuutensa, unettomuuksiensa, masennuskausiensa kanssa. Nytkin vaikka ei juo paljoa, tuntuu että mielialansa on niin ailahteleva, yhtäkkiä muuttuu ihan eri ihmiseksi. Voi olla nihkeä, masentunut, ilkeä saivartelija... Sitten taas välillä mitä parhain mies, huolehtii lapsista, osallistuu kotitöihin ja lasten harrastuksiin jne. Siksi en ole eroakaan saanut vielä aikaan; aina kun päätän että nyt riitti (lähinnä juomis/masennus silloin päällä), tapahtuu käänne parempaan jota menee jonkun aikaa...
- mietin että jos kävisin kuitenkin jossain AA-vertaistukiryhmässä, mutta ei aika riitä.
- lisäksi on lapset ja niiden harrastuket
- vastuullinen työ jossa päivät usein veny pitkiksi, ja olen ehkä saamassa vielä pitkään toivomani ylennyksen mikä tarkoittaa entistä suurempaa härdelliä ainakin vuodeksi eteenpäin
- iso talo jossa paljon kotitöitä ja siivottavaa (mutta muuttokin olisi liian vaativa ja mies ei halua myydä)

En enää tiedä miten saan ajan riittämään kaikkeen.
Päätin että nyt on painonpudotus (ja kunnon kohotus) 1. prioriteetti, eli päätin että
- nyt muutaman kuukauden harrastan liikuntaa 5x viikko, sen jälkeen 3x viikko (pääosin ohjatusti kuntosalilla, eli pääosin kiinteät ajat)
- lisäksi yhtenä iltana viikossa toinen harrastus (taidetyyppinen9, joka mulle tärkeä stressinhallinnan kannalta
- kotityöt vie aikaa
Ihan hyvä pysyäkin kohtuukiireisenä niin ei itse ehdi masentua, mutta jos haluaisin alkaa käymään siellä vertaistukiryhmässä, ne on aina semmoisena iltana joka mulle ei sovi (ainakaan nyt "sporttispurtin" aikana kun yksi ryhmä menee päällekkäin), ja muutenkin, tuntuu että vaikea ottaa aikaa sellaiseenkin vielä pari tuntia viikossa + matkat.

Lisäksi pitäisi huolehtia lasten lukuisat kouluasiat, auttaa läksyissä, jaksaa pitää yllä terveellistä ruokavaliota suunniteltuine kauppakäynteineen ja ruoanlaittoineen, säveltää siitä nirsoileville lapsillekin että söisivät edes jotain, huolehtia lähiperhepiiristä joilla myös omia ongelmia...

Aina kun päätän pistää jotain järjestykseen (kodin siistiminen, tai laihdutus, tai jotain), niin joku toinen pää alkaa vuotaa ja pahasti...
Eikä mulla kerta kaikkiaan riitä siihen avioeroonkaan nyt voimia tässä, mutta sitten tää on tämän pahan olon kanssa kamppailua kun miehen mielialat vaihtelee. Vaikka yritän olla niistä välittämättä, kyllä se silti aina hetkellisesti vetää vatsanpohjan ikäväksi kun huomaa että toinen on taas "siinä moodissa".

Kommentit (15)

Vierailija

Ota avioero. Miehelläsi on joko persoonallisuushäiriö tai on bipolaari. Kun eliminoit yhtälöstä sen  varsinaisen stressinaiheuttajan, tilanne rauhoittuu huomattavasti. Miten ihmeessä laihduttaminen vaikuttaa mihinkään? Vaikka laihtuisit puoleen nykyisestä, se ei muuta miestäsi tai teidän tilannetta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ota avioero. Miehelläsi on joko persoonallisuushäiriö tai on bipolaari. Kun eliminoit yhtälöstä sen  varsinaisen stressinaiheuttajan, tilanne rauhoittuu huomattavasti. Miten ihmeessä laihduttaminen vaikuttaa mihinkään? Vaikka laihtuisit puoleen nykyisestä, se ei muuta miestäsi tai teidän tilannetta.

Miehestä: se siis auttaa myös paljon, eli oikeasti en tajua miten selviäisin arjesta ja työstäni ilmankaan (koska hakee lapsia, vie harrastuksiin, auttaa kotitöissä jne. jne. Huonoina aikoina tämä vähän vaihtelevaa, mutta jopa silloinkin... tosin stressaan sitten siitä onko se varmasti huolehtimassa jonkun asian vai ei kun ei se vastaa, eli en tiedä onko lapsi haettu jne. ... mutta tämähän EI poistuisi eronkaan myötä, pahenisi vain, kun ne olisi isällään määräpäivinä kokonaan sen vastuulla)

Tiedän että kuulostaa tekosyiltä mutta tämä olisi todella pelottava päätös yli 20v yhdessäolon jälkeen, ja tosiaan se prosessi olisi niin aikaa ja energiaa vievä, etten tajua mistä SIIHEN löytäisin sen ajan. (Ainakin niin kauan jos tilanne ei mene täysin mahdottomaksi.)

Laihtuminen: kyllä se auttaisi, nostaisi itsetuntoa - nyt roikun tässä kun ajattelen etten muutakaan ansaitse ja kukaan muukaan ei mua huoli, kun on hieman ylipainoa. Lisäksi "laihtuminen" projektina käytännössä tarkoittaa liikunnan harrastamista ja ruokavalion kuntoon laittamista, eli huomaan heti että olen itse paljon pirteämpi ja jaksvampi kuin aikoihin, kun syön paremmin ja harrastan liikuntaa.

Ennen se omakin "stressistä pako" -keino oli tyyliin joku sipsipussi ja karkit, pari lasia viiniä yms. epäterveellistä, ei mitään liikuntaa. Kyllä siinä jo itsekin apatisoituu tuommoisella. Eli laihtuminen pitäisi olla myös "sivuseuraus" siitä että huolehdin parista terveyden kannalta olennaisesta seikasta - terveellinen ruoka (ei liikaa) ja liikunta.

ap

Vierailija

Eli miehessä on hyviäkin puolia? Ehkä ongelmasi on se, että yrität haukata kerralla liian suurta palaa. Olet hieman kontrollifriikki, joka haluaa puuttua kaikkeen ja hallita kaikkea lähtien omasta painosta, kodin siisteydestä, miehen käyttäytymisestä, lasten asioista jne.

Ota siis yksi (vain yksi) selkeä projekti ja toteuta se. Pilko tuo ongelmavyyhti osiin. Älä yritä parantaa kaikkea kerrallaan. Jos hyvin käy, projektin onnistuminen antaa sinulle lisäpuhtia ratkaista muitakin ongelmia. Muista kuitenkin, että toiminnallasi voit vaikuttaa ja (muuttaa) itseäsi. Toista ihmistä ei yleensä pysty muuttamaan toiseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eli miehessä on hyviäkin puolia? Ehkä ongelmasi on se, että yrität haukata kerralla liian suurta palaa. Olet hieman kontrollifriikki, joka haluaa puuttua kaikkeen ja hallita kaikkea lähtien omasta painosta, kodin siisteydestä, miehen käyttäytymisestä, lasten asioista jne.

Ota siis yksi (vain yksi) selkeä projekti ja toteuta se. Pilko tuo ongelmavyyhti osiin. Älä yritä parantaa kaikkea kerrallaan. Jos hyvin käy, projektin onnistuminen antaa sinulle lisäpuhtia ratkaista muitakin ongelmia. Muista kuitenkin, että toiminnallasi voit vaikuttaa ja (muuttaa) itseäsi. Toista ihmistä ei yleensä pysty muuttamaan toiseksi.

Totta kai mä oon kontrollifriikki, kukapa ei olisi :).

Mutta toisaalta - en mä tiedä miten mä voi olla ottamatta näitä kaikkia asioita.

Siis päätin, että nyt projekti on tuo painon hallinta / terveellinen elämä, eli käytän aikaa liikuntaan ja vähän ruokavalioonkin (sen pikaisen sipsipussin sijaan).

Ok, se on siis se 1-juttu nyt tällä hetkellä, keskityn siihen. Hyvä.

Mutta... äitinä ei vaan pysty jättämään kaikkea muuta - on edelleen pakko hoitaa se vastuullinen aikaavievä työ; lasten koulusta tulee heti viestiä jos joku asia ei ole huolehdittu (olettavat että pikkukoululaisilla vielä vanhemmat hyvin paljon hoitaa kaikki asiat...)

kotia ei pysty ihan täysin rempalleen jättämään (siitäkin seuraa kauhea ahdistus, jos on täysi kaaos).

Enkä haluaisi sitä mun kerran viikossa olevaa harrastustakaan jättää.

Ja... jotta jaksaisin tässä, miehen mielialavaihteluiden ym. kanssa, niin mietin että varmaan se vertaistuki olisi tarpeen ,mutta tosiaan millekään semmoiselle ryhmälle en enää löydä viikosta kerta kaikkiaan tilaa. (Ja toisaalta, jos eroaisin, niin kai silloinkin olisi hyvä osallistua johonkin eroryhmään.)

(Lasten harrastuskuskailut olen jo pääosin delegoinut miehelle, onpa joku syy että sen pitää yrittää olla selvin päin, ja saan sen pois sohvalta makaamasta...)

ap

Vierailija

Jos nyt pakotat aikatauluusi 5 urheilukertaa viikossa, saattaa koko homma kaatua siihen.

Aloita sillä 3 krt/viikko ja lisää vaikka lenkkeilyö siihen jos siltä tuntuu. Ainakaan tiettyyn aikaan tapahtuviin jumppiin itseä ei kannata aikatauluttaa.

Ota sunnuntaille ns. suunnittelupäivä. Aloita aamu kävelyllä tms. liikunnalla, sen jälkeen käytte kaikkien seuraavan viikon aikataulut läpi (kenellä kokouksia, milloin harrastukset, tarviiko kouluun jotain ihmeellistä jne.). Sen jälkeen suunnittelette seuraavan viikon ruokalistan, käytte kaupassa ja mahdollisesti valmistelette osan ruuista etukäteen.

Tämä helpottaa seuraavaa viikkoa ja aikaa jää paremmin kaikkeen muuhun.

Mieti myös mitä itse elämältäsi haluat.

Vierailija

Tuo suunnittelupäivä on hyvä idea, osin sitä jo tehtykin mutta voisi ottaa lapsetkin siihen mukaan tiukemmin. Tosin se on vaikea toteuttaa silloin, jos mies on huonolla päällä / vain makaa tai on apaattinen. Eli riippuu ihan hänen mielialoista, saako häneen kontaktia, vai onko hän "iloisella päällä."

Liikunta: mulla on yksi tavoite parin kk päästä, johon mennessä haluaisin oikeasti olla hoikempi - siksi tämä spurtti nyt. Sitten voi rauhoittaa.

Ryhmäliikuntaa otan myös koska kyllästyn yksin tehtävään nopeasti / en jaksa siinä pitää tsemppiä yllä. Lisäksi aloitin laihdutusryhmässä johon kuuluu yhteisliikuntaa. Eli se kestää pari kk joten tämän ajan panostan nyt tähän.

Tuo kun joku kirjoitti että mies on bipolaari - googlasin heti, ja alkaa tuntua että niin varmaan onkin... Tiedä nyt sitten, näköjään rankka loppuiän lääkitys pitäisi olla. En tiedä jaksanko, siis katsoa tuota... lääkeoireineen jne. ... on syönyt välillä masennuslääkkeitä ja niiden sivuoireista hän tulee kanssa vaikeaksi (on apaattinen, seksi sujuu huonosti mikä hankalaa molemmille, lihoo jne. eli ei tullut yhtään paremmaksi).

ap

Vierailija

Lakkaa huolehtimasta lähipiiristäsi, ole itsekäs ja siirrä se vastuu muille. Palkkaa kotiisi siivooja, jos vain rahavarasi sallivat. Jos miehesi suostuu, menkää terapiaan yhdessä. Vähennä lasten harrastuksia niin, että tärkein/mieluisin jää. Älä pingota liikaa ruuasta, tee pakkaseen valmiiksi, yksi einespäivä/vko ei haitanne, käykää viikonloppuna ravintolassa 1 päivänä, jos rahat riittävät. Tsemppiä!

Vierailija

Kyllä 5 liikuntakertaa viikossa on liian iso pala kun mukana on vastuullinen työ, lapset ja omakotitalon hoito. Sori. Itselläni on osallistuva mies vielä, en silti ehtisi. Käytännössä toisen harrastaessa talo ja lapset jäävät täysin toisen harteille. Miten olisi pieni kompromissi, 2-3kertaa viikossa liiluntaharrastus? Paino putoaa kuitenkin parhaiten ruokavaliolla, eikä sen ylläpitäminen vie aikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lakkaa huolehtimasta lähipiiristäsi, ole itsekäs ja siirrä se vastuu muille. Palkkaa kotiisi siivooja, jos vain rahavarasi sallivat. Jos miehesi suostuu, menkää terapiaan yhdessä. Vähennä lasten harrastuksia niin, että tärkein/mieluisin jää. Älä pingota liikaa ruuasta, tee pakkaseen valmiiksi, yksi einespäivä/vko ei haitanne, käykää viikonloppuna ravintolassa 1 päivänä, jos rahat riittävät. Tsemppiä!

:) miehestä huolehtimista olen jo lakannut, muusta lähipiiristäkin hyvin vähän, nuorimmista lapsista on pakko (tosin vanhimmallakin lapsella on mielialaongelmia :( eli tarttis jotain tukea, vaikka asuukin nyt itsekseen)

- siivooja jo käykin 2x/kk, enempään ei oikein varaa

- lasten harrastuksia on jo vähennetty ja osin siirretty koulupäivän yhteyteen. tosin soittoläksyissäkin tarttisivat vähän apua, harmittaa kun nekin on usein huonosti tehty, mutta tämmöisistä pienistä tietysti pakko tinkiä...Tällä hetkellä ei ole kuin toisella lapsella 2x/vk semmoiset harrasteet johon kuskataan (ja lisäksi nyt toisella yksi kurssiluontoinen juttu, joka kestää vain 2kk).

- ruoassa oion jo tosi paljon, hyvin yksinkertaisia juttuja... :) ja eineksiä kyllä myös! Ja ruoka voi olla tosiaan vain esim. perusaineksia, esim. pastaa, pelkkää jauhelihaa, kasviksia. Nopeampi kuin esim. leipoa lihapullia, ja yksinkertaiset maistuu lapsille (mitään kastikkeita / pataruokia / laatikoita eivät edes oikein syö).

- jossain pariterapiassa joskus käyty miehen kanssa mutta se ei auta,kun mielestäni ne meidän ongelmat on ihan vaan hänen omiaan ja siitä johtuvia (joko/tai alkoholi/mielialaongelmat). Ja niihin hänellä ollut eri hoitoja, joihin ei sitoudu ikinä kunnolla, eli... vaihtelevaa on

ap

Vierailija

-Laita paperille kaikki tehtävät jotka sinun  mielestäsi pitäisi kuten kirjoitit jo tässä viestissä - kun ne on paperille ne on varmemmin silmien edessä mietittävänä. Laita ne tärkeysjärjestykseen. Mieti onko kaikki todella tarpeellista ja mieti, silloin kuin voi, mitä konkreettisesti aiot tehdä asialle. Esim laihdutukseen liityyvä urheilu 5 kertaa viikossa vaikuttaa epärealistiselta, se voisi toimia, jos sinulla ei olisi muuta tehtävää listalla. Tarvitset myös lepoa ja aikaa jolloin et ole suunnitellut mitään tekemistä. Jos haluat tukea elämääsi, sinun täytyy konkreettisesti varata aikaa AA kokouksille.

-kun haluamasi asiat ovat paperilla ja tiedat mita konkreettista niiden saavuttaminen vaatii ja miten paljon aikaa kuhunkin asiaan menee (salillakäynti ainakin 1,5 tuntia matkoineen esim, viikottainen kaupassakäynti jne) voit tehda konkreettisemman suunnitelman viikoksi josssa voit ottaa huomioon myös pakolliset menot, lasten menot, aikataulutetut menot joita ei voi muuttaaa (teatteri...). Huomaat nopeasti että karsittavaa on...mutta kun asiat ovat silmiesi edessä voit mietit asioita järjestelmällisimmin , ja aivosi työstävät asiaa ilman että tiedostatkaan sitä.

-kun vähitellen tiedosta mitä haluat, mitka ovat prioriteetit ja mihin sinulla on aikaaa (tai rahaa, energiaa, halua...) voit myös  miettiä kenelle voit delegoida - jos mahdollista lapsille enemmän vastuuta omasta elämästään, siivous siivoojalle jne.

-huomaat että vähitellen epämääräiset haluamiasi asiat saavat konkreettisemman muodon (haluan auttaa miestäni=viikottainen AA kokous) ja tiedät että etenet jokaisella ongelma-alueellasi - ongelmat eivät välttämättä tule ratkaistuksi heti tai nopeastikaan mutta saat voimaa kun tiedät että olet kokonaisuudessa menossa oikeaan suuntaan. Matkan varrella prioriteetit muuttuvat ja voit lisätä uusia konkreettosia toimia listaasi.

-pidä paperi listaa mukanasi jotta voit miettiä listaa kun sinulla on aikaa ja lisätä siihen asioita - silloin epämääräiset huolet muuttuvat näkyviksi ja voit miettiä konkreettisia toimia asian ratkaisemiseksi.

-onnea matkaan!

babysteps

Kaikki tsemppi projektillesi muuttaa elämääsi! Toivottavasti tämän vuoden lopussa olet onnellisempi ja voit paremmin.

Komppaan aikaisempia kirjoittajia: et voi muuttaa koko elämääsi kerralla. Se ei vain toimi. Lisäksi haasteesi ovat isoja ja liittyvät perheeseen, parisuhteeseen, työhön, vapaa-aikaan ja jaksamiseen. Eli aika lailla ihmiselämän isoihin peruspilareihin.

Minusta iso osa haasteistasi liittyy parisuhteeseesi. Haastavan työn ja perhearjen pyörittäminen ilman puolison tukea on todella hikinen urakka. Hakisin sinuna ulkopuolista keskusteluapua vaikka perheasiain neuvottelukeskuksesta, niin saisit ajatuksiasi järjestymään eri tavalla, toisen näkökulmaa, työkaluja elämänmuutokseen.

Ymmärrän ihan täysin, että haluat ratkaista monta ongelmaa kerralla. Olen itsekin tuollainen "kaikki peliin" -tyyppi, mutta kantapään kautta olen oppinut, että ihminen ei toimi sillä tavalla, se ei ole kestävää. Ja varsinkin, kun sinulla ongelmana ei ole vain esim. painonpudotus, vaan tekemistä on paljon.

Tämä bloggaus liittyy liikuntaan, mutta ehkä siitä saat kans ajattelemisen aihetta: http://www.optimalperformance.fi/joni/ei-niin-paljon-kuin-mahdollista-va....

Vierailija

Kiitos tsemppaavista viesteistä!! Aina niistä saa perspektiiviä! Tuo blogikin oli mielenkiintoinen.

Tässä se taas yksi kiteytyi näitä lukiessa ja pohtiessa - tosiaan en voi muuttaa kaikkea kerralla!

Eli - muutan nyt ensin ITSEÄNI. Lopetan herkuttelun ja viinin lipittelyn rentoutumiskeinona, mikä teki minusta väsyneen plösön ja itseinho kohosi.

Panostan normaaliin syömiseen, kohtuulliseen liikuntaan (alkuspurtin jälkeen), eli yritän ITSE olla se ihminen joka haluaisi olla.

Tämän itseni johonkin perus"ruotuun" saamisen JÄLKEEN pystyn katsomaan parisuhteen jatkoa (mahd. erojärjestelyitä jne).

MUTTA... Pienen paniikin tähän parisuhdeasiaan vain aiheuttaa se, että meillä on pian tulossa semmoinen "merkkipaalu" avioliittovuosissa jota todella olisi tapana juhlia. Ja joko haluan juhlia sitä täysillä ja kunnolla, kunnon juhlat järjestää (olen siitä haaveillut koko avioliittoajan, kun häät aikanaan oli vähän floppi, että sitten korjaan asian).

Mutta en halua siis juhlia järjestää jos tilanne on niin häilyväinen miehen kanssa, että joka toinen viikko olen eroamassa...

Eli haluan olla sitten jo siihen "juhlapäivään" mennessä eronnut, jos ei tästä mitään tule. Tästä siis tulee yksi lisärasite "deadline" miksi haluaisin tämän parisuhdetilanteenkin ratkaistua jotenkin ja pian...

ap

Vierailija

Ongelma ovat tässäkin tapauksessa lapset. ILman lapsia kaikki ongelmasi parisuhdepulmista ylipainoon olisivat paljon helpommin ratkaistavissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ongelma ovat tässäkin tapauksessa lapset. ILman lapsia kaikki ongelmasi parisuhdepulmista ylipainoon olisivat paljon helpommin ratkaistavissa.

niin.. olisihan se ero toki huomattavasti yksinkertaisempi ilman lapsia...

Mutta,toisaalta lapset on myös ilo, kiinnekohta elämään, syy tsempata, huonoinakin hetkinä tietää että on oikeasti jollekulle tärkeä ja korvaamaton. Luo elämään yhden tärkeän tehtävän, yrittää tehdä lasten elämästä mahdollisimman hyvä.

En tarkoita että koko elämä olisi kuitenkaan vain lasten varassa (siksihän nimenomaan esim. panostan myös työuraani, yritän huolehtia itsestäni, ja taas "oion" lastenhoidossa mm. osin valmisruoilla ja aina ei ole kaikki koulujutut muistettu tiptop). Joku päivä ne lapsetkin muuttaa poissa, heillä on oma elämä, ja koittaa hetki että en olekaan enää se ehdoton nro 1 heille, vaan se on oma kumppani tai oma lapsi.

Siispä on tärkeää yrittää huolehtia siitä että mulla on muitakin identiteettejä kuin vain se "äiti".

ap

Uusimmat

Suosituimmat