eroasiaa, miksi en itke eroa ja voi huonosti?

Vierailija

vuosi sitten mies muutti kodistamme, mutta paperit tein parisen kuukautta sitten, ero siis minun halusta. miehen muuttaminen oli jo tiedossa, suhde oli henkisesti raskas. koin helpotusta kun mies muutti pois ja lopullista helpotusta kun uskalsin laittaa eron vireille. vuoden aikana olen surrut, että miksi emme onnistuneetkaan, miksi miehelle puhkesi mt-ongelmia jne.. välillämme ei ollut mitään pettämistä tai sellaista draamaa. mutta minä en osaa itkeä, olen kyllä itkenyt yhdessä ollessamme. ja ollut huolissani ja peloissani ja kaikkea siltä ja väliltä. uskokaa toki, alussa kaikki oli onnellista ja rakasta. mutta nyt kun on mennyt pari kuukautta eron vireille laittamisesta haluan katsoa täysin tulevaisuuteen, toivon jo uutta parisuhdetta, jossa olisi tasapaino ja tavallinen perhearki ja olen jo deittaillut. Kaikki oppaat toitottaa että käsittele erosi ja itke ja raivoa jne.. ennen kun pystyt tasapainoiseen uuteen suhteeseen. Mutta minusta tuntuu, että suhteemme tuli päätökseen, nyt on jonkun muun aika. Miten teidän eroprosessit ovat menneet? onko kellään kokemusta tällaisesta historiasta, mitä se ennustaa? En siis etsimällä etsi ketään, tai pakottaudu suhteeseen, vaan tiedän kyllä millaista miestä etsin ja mitä haluan suhteelta. Sen se edellinen suhde opetti miettimään.. mutta kokemuksia kiitos!

Kommentit (12)

Vierailija

Mulla on takana ihan tuore ero, asiasta päätettiin syksyllä ja mies muutti jokunen viikko sitten pois. 

Tuntuu kummallisen hyvältä. Ehkä joku takapakki tuleekin, mutta tällä hetkellä tuntuu vain vähän haikealta ja siltä, että ratkaisu on oikea. Varmaankin merkitystä sillä, että olen tehnyt eroa mielessäni jo vuosia, murehtinut asiasta etukäteen ja syksyllä vielä yhdessä asuessa itkenyt pettymyksiä. Mistään yllätyksestä ei siis todellakaan ole kyse. 

Uutta suhdetta en kyllä ollenkaan vielä kaipaa. Ylipäätään viihdyn hyvin omassa seurassani ja parisuhde ei ollenkaan ole minulle välttämättömyys. Tosin nyt on ihmeellisen vapaa olo ja tuntuu, että elämässä on mahdollisuuksia - eihän sitä tiedä jos vaikka joku vielä vastaan tulisi :)  

Vierailija

Kun kriisi etenee terveellä tavalla, nuo vaiheet käydään läpi. Joihinkin voi jumittua pitemmäksikin aikaa, mutta kuin kaikki on käyty läpi, homma toimii. Jos jää jumittamaan tai skippaa jotakin, voi tarvita terapia-apua. Kyllä se siitä, anna ajan kulua vain. Prosessia ei voi pakottaa :)

1

Vierailija

kävin terapiassa vuosia miehen kanssa. sitten kun kävin yksin pari kertaa juttelemassa tulin tulokseen, että ei tässä enää mikään auta. ehkä olen käynyt asiaa jo tarpeeksi läpi, ja toki ero tulee välillä mieleen suruna ja pettymyksenä, mutta en elä siinä tunnemaailmassa enää. vaan suuntaudun jo tulevaan ja olen onnellinen tästä hetkestä.

ap

Vierailija

Mulla on käsillä nyt sama, samoista syistä. Eli ollaan eroamassa. En osaa vielä sanoa tulevasta mutta kun tein lopullisen eropäätöksen niin yllätyin tuntiessani helpotusta, en ollut odottanut sitä. Ennen päätöstä tuntui että irti päästäminen on liian vaikeaa. Vaikeaahan tämä silti on, koska rakastan edelleen miestäni. Mutta tunnen silti myös helpotusta kun tiedän että tämä loppuu kohta. Mutta lapsenkengissähän tässä vielä ollaan, tämä on eka kerta kun edes "puhun" aiheesta jollekin.

Vierailija

Minun liittoni loppui siihen, kun sängystä löytyi vieras nainen. Olin hirvittävän vihainen mutta samalla äärettömän helpottunut. Viha hävisi kokonaan seuraavaan aamuun mennessä, mutta helpotus jäi. Tuosta on aikaa yli kymmenen vuotta, mutta mitään muita ylempänä mainittuja "terveen kriisin" vaiheita ei ole näkynyt.

Vierailija

Olen itsekin miettinyt milloin tulee se suru - ja katumusvaihe, josta kaikki puhuvat. Jätin mieheni 4 vuoden seurustelun jälkeen noin 3 kuukautta sitten, enkä vieläkään ole itkenyt, normaalia? Useesti kyllä itkin suhteen aikana ja haudoin(puhuin myös miehen kanssa) eroa noin vuoden verran ja eropäätös on tuntunut oikealta. Ehkä käsittelin kaiken vielä suhteessa ollessani. Lähinnä on tullut yllätyksenä kuinka ystävät ja "ystävät" eivät silti ole yhtään kiinnostuneita miten jaksan tai pärjään. Olen kyllä sanonut että erottiin ilman draamaa ei ole kaduttanut. Olen kyllä todella yksinäinen pakko myöntää, sitä olenkin itkenyt useemman kerran mutten kuitenkaan kaipaa eksääni, outoa.

Vierailija

voimia 8. olen ymmärtänyt, että eroaminen oli minulle siksikin jo hankalaa, että olin jotenkin tuudittautunut ajatukseen, että ero ei ole mahdollinen, yhdessä ollaan ja mies muuttuu ja sitä rataa, mutta tilanne ei muuttunut ei kerta toisensa jälkeen kuin vain koin yksinäisyyttä yhä uudelleen. mutta nyt osaan jo ajatella, että ei se ero ole elämän kamalin asia, minun tapauksessani se oli helpottava asia. on tietysti monenlaisia eroja, mutta ajattelen että jo suhdeaika oli niin kaameaa, että hyvä että osasin päästää irti ja ajatella, että ero on mahdollinen myös minulle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
voimia 8. olen ymmärtänyt, että eroaminen oli minulle siksikin jo hankalaa, että olin jotenkin tuudittautunut ajatukseen, että ero ei ole mahdollinen, yhdessä ollaan ja mies muuttuu ja sitä rataa, mutta tilanne ei muuttunut ei kerta toisensa jälkeen kuin vain koin yksinäisyyttä yhä uudelleen. mutta nyt osaan jo ajatella, että ei se ero ole elämän kamalin asia, minun tapauksessani se oli helpottava asia. on tietysti monenlaisia eroja, mutta ajattelen että jo suhdeaika oli niin kaameaa, että hyvä että osasin päästää irti ja ajatella, että ero on mahdollinen myös minulle.

Minullekin se ero on ollut aika kaukainen asia aina, ehkä koska lähipiirissä niitä eroja ei ole ollut oikeastaan juuri yhtään. Lapset tietenkin vaikuttaa. Muutenkin tuntuu järjettömältä erota vaikka rakkaus ei ole loppunut, mutta siltä se varmasti tuntuu esim alkoholistin puolisostakin. Meillä ongelma ei ole alkoholismi vaan mt-ongelmat. Ja toki toivon että mies tervehtyisi, näin vaan ei voi jatkua. Kaikkea on yritetty ja yritetään. Olen kuitenkin rohkaistunut kun olen saanut niiltä harvoilta, joille käytännön syistä olen joutunut kertomaan tilanteesta, todella paljon tukea päätökseeni. Pelottavaa ja samalla helpottavaa miten paljon elämä tulee muuttumaan muutamien viikkojen sisällä.

Uusimmat

Suosituimmat