Paniikkihäiriöstä kärsivät! Kertokaa oireistanne

Vierailija

Otsikko. Kiinnostaa tietää millaisia oireita muilla on tilannetta kohtaan. Itsellä ei vielä ainakaan diagnosoitu, mutta lääkärin kanssa keskusteltu asiasta. Onko lääkitystä ja kuinka tilanteesta ollessa päällä saatte itsenne rauhalliseksi?

Kommentit (10)

Vierailija

Kuolenmanpelko: huimaa, puuduttaa, tykyttää, pelottaa. Luulen saaneeni sydänkohtauksen tai aivoinfarktin.Nyt olen oppinut, että kyse on todennäköisesti paniikkikohtauksesta, ja vähitellen hengittelemällä rauhoitun.

Vierailija

Alkoi paniikkikohtauksella, käsien ja jalkojen puutumisella sekä epätodellisella ololla. Seuras hirvee ahdistus enkä uskaltanu poistua loppuvaiheissa enää kotoa. Oli pakko suostua lääkkeisiin lopulta. Nyt vähän yli vuos takana terapiaa ja lääkityksenä Cymbalta, jota on alettu ajamaan alas. Oon saanu mun elämän ja toimintakyvyn takas, jos jotain neuvoo voi antaa niin älä päästä tilannetta liian pitkälle.

Vierailija

Paniikkikohtaus on sitä kun alkaa huimata, tuleehiki ja maailma alkaa pyöriä, et oo varma, ootko pystyssä vai kaatumassa, tuntuu kuin itse liikkuisit hitaasti ja muu maailma tosi nopeasti.

Paniikkihäiriö on sit sitä kun pelkää näitä kohtauksia ja alkaa niiden pelossa välttelemään paikkoja, joissa niitä voisi tulla. Tai paikkoja joissa niitä voisi tulla niin, että joku muu näkee, eikä pärjääkään.

Mullä on lääke, mutta en köytä sitä kun siitä tulee huono olo. Yritän olla päästämättä tuota välttelyä päälle. Selviän kohtauksista painamalla kädet jotain kiinteää ja kovaa vasten, panemalla jotain sokista suuhun (mielellään jotain sellaista, joka tuntuu, kuten kaurakeksin tms) ja keskittymällä hengittämään syvään. Sit vaan osotetaan, että se menee ohi ja ennen pitkäähän se menee. Jos ei mene, soitan äidille - jutteleminen helpottaa, koska se pitää todellisuudessa kiinni.

Mulla on kyllä kaveri, joka käyttää lääkettä (cipramil). Sanoo sen auttavan, mutta ei se silti mene vieraisiin paikkoihin yksin, eikä esim junaan koskaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuolenmanpelko: huimaa, puuduttaa, tykyttää, pelottaa. Luulen saaneeni sydänkohtauksen tai aivoinfarktin.Nyt olen oppinut, että kyse on todennäköisesti paniikkikohtauksesta, ja vähitellen hengittelemällä rauhoitun.

Tämä !!

Vierailija

Että mua v....ttaa nämä "tsemppaajat" jotka vaan sanoo että "mene kauppaan aina kello 16 ruuhkiin, niin se paniikkihäiriö paranee!" Paniikkihäiriö on raadollinen sairaus, joka ei yleensä parane ollenkaan. Lääkkeillä voi vaan lievittää oireita. Kerran jäi jostain terveyslehdestä mieleen otsikko: "vaikeampi hoitaa kuin syöpä". Kuulostaa liioittelulta mutta näin se on.

Toivottavasti en kuulosta lyttääjältä, mutta minulla on vaikea paniikkihäiriö. Syön lääkkeitä ja elämässä on nyt aika oireeton kausi menossa. Joskus meitin milloinhan seuraava paha kohtauskausi iskee, mutta  olen pikku hiljaa oppinut elämään hetkessä ja päivä kerrallaan. 

Vierailija

Ahdistun paikoissa joista "ei voi poistua" leffateatterit, bussit ym. Alan pelätä pyörtymistä, sydän hakkaa hulluna, kädet hikoaa, tärisen ja yritän paeta tilanteesta minkä tahansa tekosyyn turvin. Lääkkeenä sepram 20mg.

Vierailija

Ap tässä kirjoittelee! Mulla on nyt ollut ihan samanlaisia tuntemuksia kuin 2:lla. Tuntuu aivan hirveältä, oireet alkanut vasta vähän aikaa sitten. Olen käynyt päivystyksessä ja soittanut sinne pari kertaa. Omalääkärin luona myös käynyt. Nyt on 3. Iltana tullut juuri 2. Kirjoittaman kaltaisia kohtauksia. Olen niiden aikana varma että kuolen, saan aivoinfarktin (tai että on joku muu aivosairaus), sydän hakkaa yms yms. Tuntuu epätodelliselta ja en tiedä kuinka saan itseni rauhoitettua. Se kestää hetken ja otan särkylääkettä-> hetken päästä oireet helpottaa. Mutta vielä ei ole diagnoosia ja sen takia olen todella huolestunut.

-ap

Vierailija

Tuo käsien, sormien ja jalkojen puutuminen on tosi ikävä oire. :( Raajat on yhtä keitettyä spagettia eikä kynä saati kahvikuppi tai lusikka pysy kunnolla kädessä. Yritä siinä sitten kirjoittaa nimeäsi johonkin tositteeseen tai olla normaalisti sukulaisten kahvipöydässä. Ja se kohtauksen jälkeen tuleva kylmyys (veri pakenee jonnekin), armoton väsymys ja kauhea päänsärky, tuntuu että on pakko päästä peiton alle nukkumaan ja itkemään. Ei jaksa tai pysty tekemään oikein mitään, pelkkä "oleminenkin" väsyttää. Pää tuntuu painavan miljoona kiloa.

Mulla paniikkikohtaukseen kuuluu aina myös rytmihäiriön tyyliset sydämen muljahtelut, hengityksen nopeutuminen ja tunne, ettei saa kunnolla happea, epätodellinen olo (tuntuu kuin katselisin itseäni kehoni ulkopuolelta), huimaaminen, pyörrytys, äänen sortuminen ja värinä...

Olen itse huomannut verensokerin tasaisuudesta huolehtimisen olevan tosi tärkeää kohtauksen ehkäisyssä. Eli kannattaa syödä ja juoda tasaisesti. Kohtaus tulee ainakin mulle helpommin jos olen syönyt liian vähän tai huonosti, ja verensokeri on matalalla.

Uusimmat

Suosituimmat