Onnellisia perheitä?

Vierailija

Onko olemassa oikeasti onnistuneita perheitä, joissa isän ja äidin lisäksi ollaan myös mies ja nainen?

Minulle on tullut ihan järkyttävä pelko yksin jäämisestä. Olen nyt rv27, ja näen vain jatkuvasti unia kuinka mieheni jättää minut yksin. Olen nähnyt jo monia viikkoja. Syitä unissani ovat seksittömyys, hänen äidikseen "muuttuminen", muuten vain perheeseen kyllästyminen... Ja teinivuosien pelkokin teki paluun; mies löytää paremman, kauniimman ja lapsettoman.
Pahin painajaiseni oli se, missä mies jätti minut ja vei lapsen mukanaan puhtaasti siksi että olen hänen mukaansa huono äiti. Itkin koko päivän, olo oli niin musertavan kamala!

Olen yrittänyt puhua miehelle näistä tunteista, mutta hän ei tunnu ymmärtävän. Hän kyllä kuuntelee ja tukee, mutta ei vain ymmärrä mistä tällainen pelko juontaa - hänkin haluaa lapsemme ja perheen juuri minun kanssani. Hän ei vain tajua, että unet ovat todentuntuisia.
Olen huomannut olevani varpaillani asian suhteen, ylitulkitsen kaiken ja kaikkea. Mieheni on kovin maltillinen ja yrittää tukea peloissani, mutta silti olen vainoharhainen. Huomasin eräs ilta suunnittelevani elämää kaksin lapsen kanssa "sitten kun..." tilanteen takia.

Mies on jo 30, minä olen 26. Lapsi on ensimmäinen ja hartaasti suunniteltu ja odotettu. Häitäkin on suunniteltu.
Toisaalta oma lapsuuteni on ollut turvaton, isä todellakin jätti perheen yllättäen. Sitten hän palasi takaisin muutamaksi vuodeksi "ahdistustaan" selitellen ja pahoitellen, jättääkseen perheen taas tiukan tilanteen tullessa.

Kommentit (6)

Vierailija

Ymmärräthän että johtuu hormoneistasi tuollaiset huolet. Ne ovat pinnalla nyt kun olet raskaana. 

Miehesi ei ole raskaana, joten hän ei luonnollisestikaan ymmärrä sinua -> katsoo ettei ole mitään puhuttavaa. Häntä saattaa jopa loukata jos puhut hänelle tuollaisia (mies ajattelee, että pidät häntä niin paskana, että se heti lähtee menemään jos tulee ongelmia). 

Äläkä vaan ota tosissasi katkerien keski-ikäisten naisten kaikkia sepustuksia. Sulla on vähintään 10 vuotta aikaa ennen kuin naamasi alkaa muistuttaa norsunvittua. Eikä se silloinkaan ihan kaikilla muistuta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän että johtuu hormoneistasi tuollaiset huolet. Ne ovat pinnalla nyt kun olet raskaana. 

Miehesi ei ole raskaana, joten hän ei luonnollisestikaan ymmärrä sinua -> katsoo ettei ole mitään puhuttavaa. Häntä saattaa jopa loukata jos puhut hänelle tuollaisia (mies ajattelee, että pidät häntä niin paskana, että se heti lähtee menemään jos tulee ongelmia). 

Äläkä vaan ota tosissasi katkerien keski-ikäisten naisten kaikkia sepustuksia. Sulla on vähintään 10 vuotta aikaa ennen kuin naamasi alkaa muistuttaa norsunvittua. Eikä se silloinkaan ihan kaikilla muistuta. 

Yritän kyllä suodattaa tekstiäni, mitä miehelle puhun. Ja vaihtelevasti onnistunkin - mutta hän itsekin sanoi, että puhu mieluummin kuin itket koko iltapäivän salaa makkarissa. Ja on hänkin kertonut omista peloistaan lasta, vanhemmuutta ja kumppanuutta kohtaan. Olemme keskustelleet asian tiimoilta paljon, joskus ehkä liikaakin.
Sinälllään siis tiedän ettei meidän tilanne ole ihan huono. Yritän myös ymmärtää että oma kehoni on nyt vuoristorata, ja mielialat, tunteet ja fiilikset heittelee.

Pelkään vain tulevaisuutta ihan käsittämättömästi. Mitä jos lapselle käy jotain, mitä jos minä menetän mieheni, kun lapsiarki onkin sitova? Olemme tähän mennessä olleet kovin spontaaneja lähtemään ja tulemaan, ja vaikkei vauva kahlitse, niin ei se vain ole enää samanlaista...
Joka ilta kun menen nukkumaan olen vain niin pohjattoman kiitollinen että mies on vielä siinä. Mutta siinä samalla pelkään, että joskus hän vain kyllästyy. Eikä tämä tunne-elämäsekoiluni auta yhtään.

Vierailija

Hormonit tekee tepposia. Ihan normaalia ja luonnollista. Tosin todella ikäviä tunteita, mutta niistä pääsee yli.

On onnellisia perheitä. Meidän tuttavapiirissä on perhe jolla on 4 lasta. He ovat tosi onnellisia. On ollut hankaluuksia ja vastoinkäymisiä, mutta rakkaus on siellä.

Meidän perhe. Vieläkin tulee hassuja viestejä minun mieheltä kun olen töissä. Meillä on kaksi lasta. Naimisissa jo 16 vuotta. Ihan äsken varattiin hotelli, mennään kahdestaan juhlimaan kahden viikon päästä. Ihan muuten vaan pitämään hauskaa. Koko perhe lähtee myös kylpylään hiihtolomalla. Tänään käytiin yhdessä koko perhe luistelemassa. On onnellisia perheitä ja kyllä tekin onnistutte siinä.

Vierailija

Huoli on täysin aiheellinen. Synnyttänyt nainen ei enää kiihota miestä. Ainakaan jos kyseessä on oma vaimo.

Vierailija

Eiköhän tuollainen ole omiaan toteuttamaan itse itseään. Jos päivittäin maalailet mielessäsi ja jopa miehellesi uhkakuvia yksin jäämisestä ja erosta, kyllä se siihen jonain päivänä kyllästyy eikä jaksa enää sairasta neuroosiasi kuunnella. Mitä jos ottaisit ilon irti yhteiselosta ja yhteisestä odotuksesta etkä koko ajan maalailisi uhkakuvia?

Vierailija

Tätähän nykyaika tekee.Repii perheitä, ahdistuttaa äitejä yliampuvalla seksismillä ja kaikessta tästä ei tuloksena voi olla kovinkaan hyvää.Kannattaa vältellä pskalehtien lukemista ja pitää ohjat omissa käsissä.
Onnellista odotusta ja iloista perhe-elämää

Uusimmat

Suosituimmat