Miten saisin mun terveyden takaisin?

Vierailija

Itseasiassa miten saisin mun elämän takas?

Tilanne on tällänen: Olen nuori nainen joka sairastaa ärtyneen suolen oireyhtymää, kaljuuntumista, mielenterveysongelmia, unettomuutta, hormonaalisia ongelmia, virtsarakon ongelmia, peräaukon ongelmia...

15-vuotiaaks asti sain olla täysin terve, mutta sitä ennen jouduin kestämään 2v ajan erittäin vaikeaa elämäntilannetta joka aiheutti minulle vahvaa stressiä ja reagoin sillon stressiin aina vatsalla, 2v ajan kärsin lähes joka päivä vatsakivuista ja sitten minulle puhkesi tuo ärtyneen suolen oireyhtymä.

Se mullisti elämäni täysin. Sosiaalinen elämä sai jäädä siihen ja sitten alkoi vaikeat masennuskaudet.

Juoksin monia eri lääkäreitä läpi saadakseni sairauteeni parannuksen, turhaan. Lääkärit vaan sanovat että mun pitää opetella elämään vaivani kanssa ja kirjottivat lääkkeitä joista ei ollut paljoakaan hyötyä. Masennukseni syveni entisestään.

Kun lääkäreistä ei ollut apua, löysin vaihtoehtoiset hoitomuodot. Niistä sain ärtyneeseen suoleeni pientä parannusta ja en ole antanut toivon vielä hiipua siitä, että jonain päivänä minä voisin olla täysin terve, kiitos vaihtoehtoisten hoitomuotojen...

Luulin että sen 2v vaikean elämäntilanteen jälkeen alkaisi paremmat ajat ja kun olin sairastunut halusin itsekin tehdä elämääni muutoksen parempaan suuntaan! Aloin syömään terveellisemmin, harrastamaan kunnolla liikuntaa... Mut sit tuli eteen lisää vielä vaikeita, vaikeita, vaikeita stressitilanteita ja suunnatonta ahdistusta ja surullisuutta että se imi musta viimesetkin voimat ja sairaudet lisääntyivät askel askeleelta.

Tällä hetkellä helvetillisimmät vaivat on unettomuus ja kaljuuntuminen. Huonosti nukutun yön jälkeen on niin paha olo ja kaljuuntuminen taas hävettää todella paljon naisena. Unilääkkeitä olen myös syönyt ja monia muitakin eri mielialalääkkeitä ja voin sanoa että niistä menee vaan nuppi ja elämä entistä enemmän sekaisin.

Musta tuntuu etten mä enää kohta jaksa 6v taistelun jälkeen joka ei ole vieläkään ylittänyt maaliviivaa haaveilla siitä että minusta tulisi jonain päivänä vielä terve, kaunis ja elämäni olisi vapaata ja onnellista.

Pelkään että en elä enää kauaa ja olen katkera siitä, koska olisin tahtonut elää aivan tavallista elämää, ehkä toiset on vaan tarkoitettu nuorina enkeleiksi ja taivaassa taas olisin kaunis, terve, onnellinen ja juoksentelisin pilvien päällä käsikädessä tärkeiden ihmisten kanssa jotka ovat lähteneet jo tästä todellisuudesta pois. En ymmärrä enää tätä miksi joudun elämään näin helvetillisessä painajaisessa, mikä selitys tähän kaikkeen on että mulle on tapahtunu näin paljon pahoja asioita, missä on oikeus ja kohtuus!? Jos musta tulee kunnolla kalju, psyykeeni sietokyky on ylitetty. Mulla ei ole enää edes perhettä. Multa on elämänhalu menny. Kiitos että sain avautua, tämän tekstin muodossa jätän tänne maailmaan edes jotain muistoja itsestäni ja haluan vaan sanoa että huolehtikaa itestänne ja toisistanne, älkää tehkö niitä virheitä mitä mä tein, koska sitä kautta mä sain paljon paskaa niskaani muilta ihmisiltä, menetin terveyteni ja tässä sitä nyt ollaan, epätoivoisessa tilanteessa.

Sivut

Kommentit (85)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

joka ei ole vieläkään ylittänyt maaliviivaa haaveilla siitä että minusta tulisi jonain päivänä vielä terve, kaunis ja elämäni olisi vapaata ja onnellista.

Pelkään että en elä enää kauaa ja olen katkera siitä, koska olisin tahtonut elää aivan tavallista elämää.

Et taida tajuta, mutta nämä kaksi lausetta on pahastsi ristiriidassa keskenään. Tavallinen elämä ei ole tuota, mittä ylemmässä kappaleessa sanotsan, eikä juuri kukaan elä terveenä, kauniina ja vapaana. Ja ne lääkärit on oikeassa: sun, niin kuin muidenkin, täytyy vain oppia elämään vaikeuksien kanssa. Silloin siitä voi löytää ne kivatkin hetken.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
:/

Mitä tarkoitat noilla virheillä? Onko sulla edes joku jonka kanssa puhua?

En halua niistä avautua sen enempää. Mutta sanon vaan sen verran, että älkää tehkö toisia ihmisiä kohtaan sellasia asioita, mistä voitte joutua todella inhotuiksi ja vihatuiksi. Koska silloin ne toiset ihmiset ei paljoa tekemisiään ajattele tai säästele ja sä olet tulilinjalla, pahimmassa tapauksessa ne pilaa koko sun elämän! Niin kuin mulle on käynyt. Mä taidan olla niin rikkinäinen, että musta ei enää mitenkään saa ehjää. Mut hei camoon, ehkä mä olen ansainnut tämän, vaikka lapsena virheeni teinkin!!! Ehkä karma kostaa mulle koko loppuelämän lapsuudessa ja nuoruudessa tehdyistä virheistä!!!

Vierailija

No, vaikka olet nainen voit keskittyä elämässäsi muuhunkin kuin eroottisuuteen tai naisellisuuteen. Sillai tavalliset ihmiset saavat sen tavallisen elämänsä: eivät halua asioita joita eivät voi saada, yrittävät haluta niitä asioita joita saavat. Elämässä on kyse muutoksesta ja siitä miten sen kykenee itse hyväksymään ja elämään sen kanssa.

Esimerkiksi kirjojen lukemista ei piereminen häiritse.

Tosin joku aika sitten luin jutun naisesta joka sai eutanasia-apua koska ei halunnut elää enää oliko nyt rintasyöpäleikkauksen jälkeen: oli tykännyt elää eroottisena ja naisellisena, ei niinkään äitinä lapsilleen. Voi sitä niinkin tehdä.

Vierailija

Sun on vain opeteltava elämään sen kaiken kanssa. Krooniset sairaudet ovat kuin sun oma iho: aina mukana. Ilo on löydettävä niistä asioista joista sen voi löytää ja kestettävä se arki. Se voi tarkoittaa isojakin muutoksia, mutta ainut vaihtoehto on luovuttaminen ja siihen mä en ole suostunut.

Mulla todettiin 4 vuoden aikana 5 sairautta, joista 3 kroonista. Jouduin miettimään uusiksi kaiken: urheiluharrastukseni, ruokavalion, parisuhteen, ajatukseni ulkonäöstäni. Ja selvisin. Nyt elän erilaista elämää kuin aikaisemmin mutta ihan hyvää silti.

Elämässä kukaan ei saa kaikkea. Huonoinakin hetkinä olen jaksanut kun olen löytänyt jotain hyvää. Joskus 24/7 kipujen kanssa se on ollut kissavideo youtubissa, kauniit lakanat sängyssä tai auringonvalo ikkunassa.

Vierailija

Kaljuuntuminen kai johtuu siitä, ettei sun suolesta enää ravintoaineet imeydy? Olet varmaan koittanut eri ruokavalioita? Kannattaa huomata, ettei se yleisin fodmap-ruokavalio sovi kaikille, esimerkiksi mulle sopii kyllä omena mutta maitotuotteet pääsääntöisesti ei lainkaan. Älä anna vielä periksi vaan kokeile.

Ja kuten varmaan oletkin jo funtsinut, niin osa ratkaisusta löytyy pääsi sisältä. Sun täytyy opetella löytämään elämässä niitä kivoja asioita, joihin ei ulkonäkö ja imago vaikuta. Älä mieti sitä miltä näytät muiden silmissä. Vain siten voit saavuttaa sisäisen rauhan ja stressitasosi laskevat. Olet varmasti herkkä ja älykäs, yritä löytää keino hyödyntää noita vahvuuksia jotenkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sun on vain opeteltava elämään sen kaiken kanssa. Krooniset sairaudet ovat kuin sun oma iho: aina mukana. Ilo on löydettävä niistä asioista joista sen voi löytää ja kestettävä se arki. Se voi tarkoittaa isojakin muutoksia, mutta ainut vaihtoehto on luovuttaminen ja siihen mä en ole suostunut.

Mulla todettiin 4 vuoden aikana 5 sairautta, joista 3 kroonista. Jouduin miettimään uusiksi kaiken: urheiluharrastukseni, ruokavalion, parisuhteen, ajatukseni ulkonäöstäni. Ja selvisin. Nyt elän erilaista elämää kuin aikaisemmin mutta ihan hyvää silti.

Elämässä kukaan ei saa kaikkea. Huonoinakin hetkinä olen jaksanut kun olen löytänyt jotain hyvää. Joskus 24/7 kipujen kanssa se on ollut kissavideo youtubissa, kauniit lakanat sängyssä tai auringonvalo ikkunassa.

Mutta kun en opi. Liikaa kaikkea paskaa. Sietokyky tietyssä vaiheessa ylitetty.

Blaa blaa blaa...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, vaikka olet nainen voit keskittyä elämässäsi muuhunkin kuin eroottisuuteen tai naisellisuuteen. Sillai tavalliset ihmiset saavat sen tavallisen elämänsä: eivät halua asioita joita eivät voi saada, yrittävät haluta niitä asioita joita saavat. Elämässä on kyse muutoksesta ja siitä miten sen kykenee itse hyväksymään ja elämään sen kanssa.

Esimerkiksi kirjojen lukemista ei piereminen häiritse.

Tosin joku aika sitten luin jutun naisesta joka sai eutanasia-apua koska ei halunnut elää enää oliko nyt rintasyöpäleikkauksen jälkeen: oli tykännyt elää eroottisena ja naisellisena, ei niinkään äitinä lapsilleen. Voi sitä niinkin tehdä.

LOPETA. ÄLÄ JATKA TUOTA. TUOLLAINEN ELÄMÄ EI TEE MINUA ONNELLISEKSI!!! JA LUULETKO SILLON KUN OLIN VIELÄ TERVE, ETTÄ EN KESKITTYNYT MUIHINKIN ASIOIHIN KUN NAISELLISUUTEEN JA EROTIIKKAAN? TODELLAKIN KESKITYIN. ENKÄ MIELESTÄNI LIIKAA PYYDÄ, JOS TOIVON ETTÄ EDES HIUKSET SAISI PYSYÄ PÄÄSSÄ! ET TAJUA MIKÄ NÖYRYYTYS SE NAISELLE ON JOS EI OLE HIUKSIA PÄÄSSÄ, SITTEN MILLÄ KUSTANNAT ITSELLESI KALLIIN PERUUKIN JOS VÄHÄVARAINEN JA TERVEYSKESKUS EI KORVAA SEN KUIN SYÖPÄÄ SAIRASTAVILLE JA MUUTENKAAN EN HALUA SITÄ JA SELLAINEN ON TODENNÄKÖISESTI EPÄMUKAVA JA HIOSTAVA PITÄÄ PÄÄSSÄKIN!!!

JOTEN, ÄLÄ, ÄLÄ, ÄLÄ JAUHA PASKAA ENEMPÄÄ !!!!!

Niin ja en ole myöskään äiti, onneksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun on vain opeteltava elämään sen kaiken kanssa. Krooniset sairaudet ovat kuin sun oma iho: aina mukana. Ilo on löydettävä niistä asioista joista sen voi löytää ja kestettävä se arki. Se voi tarkoittaa isojakin muutoksia, mutta ainut vaihtoehto on luovuttaminen ja siihen mä en ole suostunut.

Mulla todettiin 4 vuoden aikana 5 sairautta, joista 3 kroonista. Jouduin miettimään uusiksi kaiken: urheiluharrastukseni, ruokavalion, parisuhteen, ajatukseni ulkonäöstäni. Ja selvisin. Nyt elän erilaista elämää kuin aikaisemmin mutta ihan hyvää silti.

Elämässä kukaan ei saa kaikkea. Huonoinakin hetkinä olen jaksanut kun olen löytänyt jotain hyvää. Joskus 24/7 kipujen kanssa se on ollut kissavideo youtubissa, kauniit lakanat sängyssä tai auringonvalo ikkunassa.

Mutta kun en opi. Liikaa kaikkea paskaa. Sietokyky tietyssä vaiheessa ylitetty.

Blaa blaa blaa...

No sitten luovutat ja märehdi omassa surkeudessasi.

Multakin meni ulkonäkö vuosiksi eikä koskaan enää palautunut täysin takaisin, mutta mun onneni ei koskaan rakentunut sen varaan. Kokeile terapiaa jos et yksin saa ajatuksiasi uusille urille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaljuuntuminen kai johtuu siitä, ettei sun suolesta enää ravintoaineet imeydy? Olet varmaan koittanut eri ruokavalioita? Kannattaa huomata, ettei se yleisin fodmap-ruokavalio sovi kaikille, esimerkiksi mulle sopii kyllä omena mutta maitotuotteet pääsääntöisesti ei lainkaan. Älä anna vielä periksi vaan kokeile.

Ja kuten varmaan oletkin jo funtsinut, niin osa ratkaisusta löytyy pääsi sisältä. Sun täytyy opetella löytämään elämässä niitä kivoja asioita, joihin ei ulkonäkö ja imago vaikuta. Älä mieti sitä miltä näytät muiden silmissä. Vain siten voit saavuttaa sisäisen rauhan ja stressitasosi laskevat. Olet varmasti herkkä ja älykäs, yritä löytää keino hyödyntää noita vahvuuksia jotenkin.

Ulkonäkö on mulle tärkeä asia, älä yritä kääntää sitä ja mä haluan nauttia siitä nuorena naisena .

Mikä helvetin fodmap? Mä syön monipuolisesti kaikkea, mulla ei ole mitään allergioita, eikä sairastumiseni syy ollut ruokavaliossa vaan stressissä ja ahdistuksen seurauksena alkoi myös kaljuuntuminen, päänahkaani puhkesi kivulias ja polttava reaktio voimakkaasta ahdistuksesta. Sitten alkoi hiuksia lähteä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat