Vilkkaiden taaperoiden vanhemmat! Ideoita ja vertaistukea!

Vierailija

Meillä kuopuksen kanssa ruokahetket ovat aika stressaavia, kun lapsi nousee tuolissaan seisomaan usein myös alkaa heitellä ruokaa. Estotoimenpiteet tietenkin johtavat raivariin ja syöminen loppuu kuin seinään.
-
Huom. pyydän nyt sellaisilta vanhemmilta, joilla on kokemusta samankaltaisesta käytöksestä, en kaipaa nyt ylenkatsetta. Jos koet, että sinulla on vain negatiivista sanottavaa, ole hyvä ja jätä vastaamatta.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Meidän tyttö sai myös syöttöruoliraivareita. Joskus häntä ei saanut sinne istumaan ollenkaan kun ranka suorana huusi. Aloin antamaan hänelle joka kerta pienen palkinnon kun hän istui siihen. (Vispilä, muovikauha jne.) Jotain mielenkiintoista mitä ei ollut ennen saanut tutkia. Kiipeilystä en osaa sanoa kun meidän tuolissa on valjaat joten ei ole koskaan päässyt kiipeilemään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meidän tyttö sai myös syöttöruoliraivareita. Joskus häntä ei saanut sinne istumaan ollenkaan kun ranka suorana huusi. Aloin antamaan hänelle joka kerta pienen palkinnon kun hän istui siihen. (Vispilä, muovikauha jne.) Jotain mielenkiintoista mitä ei ollut ennen saanut tutkia. Kiipeilystä en osaa sanoa kun meidän tuolissa on valjaat joten ei ole koskaan päässyt kiipeilemään.

Meillä kyllä lapsi tulee yleensä mielellään pöytään, mutta siinä vauhti kiihtyy usein kovaksi, hän alkaa nousta seisomaan, paukuttaa ruokailuvälineillä pöytää ja lautasta ja usein myös heittelemään kaikkea. Tämä on siis sellaista iloisella asenteella toteutettua riehumista, ei tyytymättömyyttä. Se ei kuitenkaan tunnu vanhemmista kauhean ilahduttavalta.

-

Me ollaan jätetty tuolista vauvakaari jo pois (koska se aiheutti lapsessa kiihtymystä) ja valjaat oli vain lyhyen aikaa kokeilussa, koska syömisestä ei tullut mitään, kun lapsi kiskoi niitä ja huusi.

Ap

Vierailija

Jos nousee pystyyn, niin valjaat päälle loppuajaksi ruokailua. Ruoan heittämisestä taas loppuu syöminen kertaheitolla eikä uutta ruokaa ole tarjolla ennen kuin vasta seuraavalla ruoka-ajalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos nousee pystyyn, niin valjaat päälle loppuajaksi ruokailua. Ruoan heittämisestä taas loppuu syöminen kertaheitolla eikä uutta ruokaa ole tarjolla ennen kuin vasta seuraavalla ruoka-ajalla.

Tuollainen syy-seuraus-ajattelu ei toimi 1,5-vuotiaalla lapsella. En tiedä myöskään, miten jaksaisin tuon kaiken perässä juoksemisen lisäksi vielä nälkäkiukkuakin.

-

Sovitaanko, ettei nyt aleta jankata tästä. Mulla ei nyt juuri pää kestä. Siksi toivon nimenomaan sellaisten ihmisten viestejä, joilla on itse kokemusta tällaisesta. Mä en nyt jaksa täydellisiä jyrä-äitejä.

Ap

Vierailija

Meilla oli tuon lisaksi viela moniallerginen alipainoa lahella oleva lapsi. Ratkaisin asian tarjoamalla ruokaa ns. jatkuvasti. Ei tarvinut tylsistya ruokapoydassa, soi mita soi ja sai lahtea menemaan kun silta tuntui. En pitanyt tiheita valipaloja ongelmana kun ne olivat allergoiden vuoksi ihan yhta ravitsevia ja terveellisia kuin kaikki muukin ruoka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meilla oli tuon lisaksi viela moniallerginen alipainoa lahella oleva lapsi. Ratkaisin asian tarjoamalla ruokaa ns. jatkuvasti. Ei tarvinut tylsistya ruokapoydassa, soi mita soi ja sai lahtea menemaan kun silta tuntui. En pitanyt tiheita valipaloja ongelmana kun ne olivat allergoiden vuoksi ihan yhta ravitsevia ja terveellisia kuin kaikki muukin ruoka.

No tuo on varmasti aika rankka yhdistelmä! Mä en ehkä kuitenkaan lähde tuohon, kun on vanhemmallakin lapsella menisi ruoka-ajat sekaisin, mutta tuo on varmasti teillä tosi toimiva vaihtoehto. Meillä ei sentään ole alipainoinen lapsi, kasvaa hyvin, vaikka omalla käyrällään.

Ap

Vierailija

Meillä tehtiin niin, että lapselle sanottiin kerran, että syöttötuolissa istutaan ja jos nousi seisomaan, nostettiin sieltä pois. Samaten jos hakkasi lusikalla pöytää/viskoi ruokaa tms. niin yhden kerran sanottiin, toisesta pois pöydästä. Muu perhe jatkoi syömistä, vaikka lapsi raivosi vierellä. Lapselle sanottiin, että jos ei istu paikallaan/syö lusikalla/anna ruuan olla lautasella, niin sitten saa olla ilman ruokaa. Hirveän julmaa, mutta tehokasta, koska kun muu perhe oli syönyt, oli lapsi yleensä valmis syömään, mutta ei koskaan siinä syöttötuolissa vaan sai istua lattialla. Vain ne, jotka noudattavat sääntöjä, saavat istua pöydän ääressä.

Meillä lapsi oppi viikossa. Piti vain olla johdonmukainen eikä lipsua siitä linjasta, että nyt ollaan ihmisiksi. Tietty välillä tuli kokeiluja, että mites nyt, joko saa tehdä typeryyksiä, mutta kun joutui pois pöydän äärestä ja sai vähän aikaa kärsiä nälkää, niin kyllä se lapsikin oppi, miten ollaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sovitaanko, ettei nyt aleta jankata tästä. Mulla ei nyt juuri pää kestä. Siksi toivon nimenomaan sellaisten ihmisten viestejä, joilla on itse kokemusta tällaisesta. Mä en nyt jaksa täydellisiä jyrä-äitejä.

Anteeksi jos pahoitan mielesi, mutta se onnistuminen lähtee usein siitä, että ensin opettelee uskaltamaan olemaan "jyrä" ja sen jälkeen yksinkertaisesti käyttää mielikuvitustaan.

Ja vaikka lapsi ensialkuun vetäisi itkupotkuraivarit, niin hiljattaisella totuttamisella vaikka sitten niihin valjaisiin homma saattaa yhtäkkiä alkaa luistaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että lapselle sanottiin kerran, että syöttötuolissa istutaan ja jos nousi seisomaan, nostettiin sieltä pois. Samaten jos hakkasi lusikalla pöytää/viskoi ruokaa tms. niin yhden kerran sanottiin, toisesta pois pöydästä. Muu perhe jatkoi syömistä, vaikka lapsi raivosi vierellä. Lapselle sanottiin, että jos ei istu paikallaan/syö lusikalla/anna ruuan olla lautasella, niin sitten saa olla ilman ruokaa. Hirveän julmaa, mutta tehokasta, koska kun muu perhe oli syönyt, oli lapsi yleensä valmis syömään, mutta ei koskaan siinä syöttötuolissa vaan sai istua lattialla. Vain ne, jotka noudattavat sääntöjä, saavat istua pöydän ääressä.

Meillä lapsi oppi viikossa. Piti vain olla johdonmukainen eikä lipsua siitä linjasta, että nyt ollaan ihmisiksi. Tietty välillä tuli kokeiluja, että mites nyt, joko saa tehdä typeryyksiä, mutta kun joutui pois pöydän äärestä ja sai vähän aikaa kärsiä nälkää, niin kyllä se lapsikin oppi, miten ollaan.

Pysyikö se lapsi sitten lattialla, ei alkanut kiipeillä takaisin pöytään?

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitaanko, ettei nyt aleta jankata tästä. Mulla ei nyt juuri pää kestä. Siksi toivon nimenomaan sellaisten ihmisten viestejä, joilla on itse kokemusta tällaisesta. Mä en nyt jaksa täydellisiä jyrä-äitejä.

Anteeksi jos pahoitan mielesi, mutta se onnistuminen lähtee usein siitä, että ensin opettelee uskaltamaan olemaan "jyrä" ja sen jälkeen yksinkertaisesti käyttää mielikuvitustaan.

Ja vaikka lapsi ensialkuun vetäisi itkupotkuraivarit, niin hiljattaisella totuttamisella vaikka sitten niihin valjaisiin homma saattaa yhtäkkiä alkaa luistaa.

Sanotaanko näin, että se jyrääminen ja pakottaminen eivät ole ainakaan toistaiseksi toimineet.

Ap

Vierailija

Valjaat ovat turvaväline siinä missä turvavyö ja pyöräilykypäräkin, joten niihin kannattaa lapsi yksinkertaisesti totuttaa. Nyt voi olla myöhäistä, normaalisti se aloitetaan syöttötuoliin siirryttäessä.

Vierailija

Itse olin unohtanut millaista on 1,5-vuotiaan uhma. Tuntuu että joka asiasta vetää raivarit ja monta kertaa päivässä. Pakko vaan koittaa itse pysyä päätöksissään ja toivoa että menisi pahin ohi. Sisaruksille kannattaa myös sanoa että pienelle ei tarvitse antaa periksi vaikka alkaakin huutaa, meillä ainakin 5 ja 6-vuotiaat pelästyivät aluksi raivoavaa pikkuista ja antoivat tälle äkkiä juuri sen lelun minkä halusikin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Valjaat ovat turvaväline siinä missä turvavyö ja pyöräilykypäräkin, joten niihin kannattaa lapsi yksinkertaisesti totuttaa. Nyt voi olla myöhäistä, normaalisti se aloitetaan syöttötuoliin siirryttäessä.

Mutta lapsi ei siis enää istu sellaisessa tuolissa, jossa on se etukaari. Voiko Tripp Trappissa (jossa ei ole kaarta) pitää valjaita?

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olin unohtanut millaista on 1,5-vuotiaan uhma. Tuntuu että joka asiasta vetää raivarit ja monta kertaa päivässä. Pakko vaan koittaa itse pysyä päätöksissään ja toivoa että menisi pahin ohi. Sisaruksille kannattaa myös sanoa että pienelle ei tarvitse antaa periksi vaikka alkaakin huutaa, meillä ainakin 5 ja 6-vuotiaat pelästyivät aluksi raivoavaa pikkuista ja antoivat tälle äkkiä juuri sen lelun minkä halusikin.

Joo, lapsi ei tässä iässä kuuntele kauheasti järkeilyä. Hirveästi pitää yrittää keksiä eri tapoja kiertää tilanteita, ettei menisi raivoamiseksi, mutta kun ruokapöydässä haluaisi itsekin joskus syödä, eikä vain kouhottaa ympäri keittiötä lasten takia. Tämä kuopus on aivan hirveän kova heittelemään ihan kaikkea (tänään keksi heitellä tavaroita puuhellalle, onneksi oli jo jäähtynyt) ja innostuksenpuuska siihen tulee ihan yhtäkkiä. On tosi tarkka ja heittää kovaa.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voiko Tripp Trappissa (jossa ei ole kaarta) pitää valjaita?

Kokeilemallahan se selviää (ja riippuu varmaan siitä, millaiset ne valjaat ovat). Tripp Trappin penkki on sen verran kapea, että voi olla hankala saada valjaita sillä lailla kiinnitettyä penkkiin, ettei lapsen takapuoli pääse luistamaan siltä alas. Ylöspäin nousemisenhan ne kyllä estävät.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat