Pienet lapset, äiti puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin (ilman lapsia)

Vierailija

Onkohan tämä täysin utopistinen ajatus? Eli minulle tarjoutuisi upea tilaisuus lähteä puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin. Nuorin lapsi olisi siinä vaiheessa vähän päälle 1v ja vanhin 5,5v. Mieheni kannustaa minua lähtemään ja mahdollisuus on todennäköisesti ainutlaatuinen... mutta mutta...

Työ on luonteeltaan sellaista, että lasten mukaan ottaminen on aikalailla mahdotonta.

Ajatuksia kenelläkään?

Sivut

Kommentit (138)

Vierailija

Kuinka usein kävisit Suomessa? Jos olisi mahdollista esim. joka viikonloppu käydä niin miksei. Muussa tapauksessa en itse lähtisi, sinähän kerkeisit tulla käytännössä ihan vieraaksi ihmiseksi pienimmälle.

Vierailija

Minä lähtisin. Nykyään yhteydenpitotavat ovat niin kehittyneitä, että voitte skypettää joka ainoa päivä vaikka tuntitolkulla ja Whatsappin kautta vaihtaa ilmaiseksi viestejä niin paljon kuin lystää. Joskus 20 vuotta sitten olisi ollut ihan toinen juttu, kun oltaisiin oltu käsittämättömän kalliiden puheluiden ja kirjepostin varassa. 

Vierailija

Ne sun lapset on pieniä vain kerran. Mikään työ ei ikinä olisi niin ainutlaatuista minulle, että jättäisin pienet lapseni puoleksivuodeksi!

No, mutta kukin tyylillään.

Vierailija

Mies vuorotteluvapaalle ja mukaan lastenvahdiksi! Toki se maksaa, mutta voisi olla hieno kokemus koko perheelle.

Muussa tapauksessa en lähtisi, vaikka pääsisi viikonlopuiksi kotiinkin. Vuoden ikäinen ehtii vieraantua sinusta melko tyystin. Ja missaat vaikka mitä hänen kehityksessään, tuossa iässä opitaan todella lyhyessä ajassa vaikka mitä.

Mutta loppupeleissä sivullinen ei näitä ratkaise, vaan sinä itse. Minä olen valinnut kotiin jäämisen, vaikka minullakin olisi ollut ja on yhä mahdollisuus saada kahden vuoden komennus ulkomaille ja lapsetkin jo teinejä. Yhdellä lapsella on kumminkin asperger, enkä halua pakottaa häntä vieraskieliseen ympäristöön, koska sosiaalinen kanssakäyminen on muutenkin vaikeaa ja hän tarvitsee erityisopetusta.

Vierailija

Olisin tuona aikana useassa eri maassa, mutta käytännössä koko ajan melkein maapallon toisella puolella. Kotona käyminen onnistuisi todennäköisesti korkeintaan kerran. Skypettäminen kuitenkin onnistuisi, vaikka eihän se tietenkään sama ole.

Tiedän, että olisin varmaan aika surkea äiti ja ainakin pienin unohtaisi minut matkan aikana, mutta...

Vierailija

...mutta mitä? Ne lapset haluaa iltaisin äitinsä syliin eikä mitään hiton skype puheluita!

Tosin kuulostaa siltä, että olet jo päättänyt lähteä.
Itse en raaskisi 1 vuotiasta jättää edes viikoksi.

Vierailija

Eikös ole kummallista että tällaisia tarjouksia tulee äitiyslomalla olevalle. Työnantaja se siinä testailee, kuinka sitoutunut olet. Mutta älä luulekkaan, että se pelastaa sut seuraavissa yt:ssä. Nähty on.

Vierailija

No ei lähtia meillä lasten isäkään. En ymmärtäisi sitäkää!
Mutta toisille ne lapset ovat maailmassa kaikkein tärkeintä ja toisille taas ei.

Vierailija

Taidat olla päätöksesi tehnyt. 1,5-vuotiaalle skypettäminen ei auta mitään, sen ikäiselle vanhemmuus on konkreettista hoivaa ja läsnäoloa. Hänelle äidin puolen vuoden poissaolo on hylkäämiskokemus, jota ei mikään korvaa. Kysy keneltä tahansa psykologilta tai lastenpsykiatrilta. 

Elämässä tulee aivan varmasti muitakin tilaisuuksia. Lapsille oma äiti on ainoa äiti. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat