Aikuisella ja lapsella samat "rangaistukset"

sivusta seurannut

Kertokaas mitä mieltä olette sellaisesta tilanteesta jossa perheessä yksi lapsi ja tehty "perheen säännöt" kuten ei kävellä kengät jalassa sisällä, ei puhuta rumia jne tälläisiä ihan normaaleja arkipäivän asioita ja jos tuhmuuksia tekee niin sit ollaan nurkassa ikävuosien ajan minuuttien verran. Sinällään aika yleinen käytäntö mut asia mikä mietityttää on se et sit aikuisilla sama käytäntö, toki "rikkeet" vähän erilaisia kuten kiroilu, ylinopeutta ajaminen tms.. ja sit aikuinen on kans nurkassa (tosiaan jos oot 30v niin nurkassa ollaan sit puoli tuntia) !? ite kummastelen tuota enkä muutenkaan kannata nurkkarangaistusta koska mielestäni lapsi oppii siitä nopeasti sellaisen rutiinin et "nonii nyt olin hetken tuolla ja oon taas vapaa jatkamaan samaan malliin" eikä näin ollen opi asiasta mitään.

Mutta vielä pahempi on se et jotenkin koen että tällä tavoin lapselle annetaan kuva että on aikuisen kans ns. samalla tasolla koska aikuinenkin on nurkassa ragaistusta suorittamassa. Itse ajattelen et rangaistuksen tärkeimmät kohdat on lopettaa epätoivottu käytös, selvittää lapselle mitä tekee väärin, miksi se on väärin ja miten voisi ensi kerralla tehdä paremmin ja niitä asioita miettiä. Mutta aikuisella on jo kyky ja ymmärrys käsittää nämä asiat, joten miksi ihmeessä istua nurkassa?????

Koen sen niin että aikuinen ei halua rangaista vain lasta, ehkä pelkää rajojen asettamista pelkäen että lapsi ei tykkää vanhemmista. Vaikka minusta nimenomaan on tärkeää ja tarpeellista tehdäkkin lapselle selväksi että vanhempi on se pomo ja auktoriteetti on oltava. Tämä mielestäni on enemmän merkki että yritetään olla lapselle liikaa kaveri kuin rajoja asettava vanhempi.

Vaikea selittää täysin ymmärrettävästi kun niin monta mietettä päässä mutta jospa pääkohdat tulisi ilmi tästä.

Toivoisin tosiaan mielipiteitä/perusteluja siihen että onko oikein että TÄYSIN samat rangaistukset on sekä lapsella että aikuisella ja miksi näin? Lapsi alle esikouluikäinen.. Kiitos!

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Liian epäselvää tekstiä jaksaakseni lukea joka riviä, pahoitteluni.

Seuraamukset (=rangaistukset) tulee olla ikätasoiset ja jokaisella perheenjäsenellä saman suuntaiset.

Näin ollaan johdonmukaisia ja tuetaan lapsen kehitykselle tärkeää turvallisuuden ja ennakoivuuden tunnetta.

Eli suomeksi, "rangaistusten" ei tarvitse eikä pidä olla samoja vaan persoonaan ja ikään suhteutettuja.

Hienoa että pohdit asiaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Seuraamukset (=rangaistukset) tulee olla ikätasoiset ja jokaisella perheenjäsenellä saman suuntaiset.

Näin ollaan johdonmukaisia ja tuetaan lapsen kehitykselle tärkeää turvallisuuden ja ennakoivuuden tunnetta.

Ennen kaikkea rangaistusten tulee olla tehokkaita, koska muuten niissä ei ole mitään mieltä.  Jos perheen kahdelle lapselle on vakiorangaistuksena jäähy, ja toiseen lapsista kyseinen rangaistus puree mutta toinen ei voisi jäähystä vähempää välittää (vaan riehantuu vain entistä enemmän), niin asiat ovat pahasti pielessä.

Silloin on joko keksittävä sitten toiselle lapselle joku ihan muu rangaistus joka juuri häneen puree, tai sitten jokin joka puree molempiin lapsiin (jälkimmäinen voi olla vaikeaa).

Vierailija

Tuo ap:n juttu kuulostaa aika epätavalliselta. Mutta sinänsä, jos se nurkassa seisominen on sekä lapselle että aikuisille sen verran tehokas pelote, että se aidosti ehkäisee sitä huonoa käytöstä niin miksi ei...

Itsellä ainakin saattaisi jäädä kiroilematta, jos siitä seuraisi 30 minuuttia seinän tuijottelua nurkassa. :)

Vierailija

sivusta seurannut kirjoitti:
ite kummastelen tuota enkä muutenkaan kannata nurkkarangaistusta koska mielestäni lapsi oppii siitä nopeasti sellaisen rutiinin et "nonii nyt olin hetken tuolla ja oon taas vapaa jatkamaan samaan malliin" eikä näin ollen opi asiasta mitään.

Vaikka eihän se noin mene, vaan tarkoituksena on, että lapsi pelkää nurkkaan joutumista sen verran paljon, että ei enää halua/uskalla jatkaa samaan malliin.

Eli ihan sama juttu kuin aikuisilla sakkojen kanssa, ei niitä yleisesti ottaen vaan "nopeasti makseta ja sitten jatketa samaan malliin", vaan idea on se pelotevaikutus.

Se on sitten asia erikseen, että opetetaan miksi huono käytös on huonoa, mutta jos lapsi tai aikuinen ei suostu ottamaan tästä opetuksesta vaaria, niin tarvitaan se rangaistus estämään huonoa käytöstä.

Vierailija

Minä en kannata ns. jäähyrangaistusta enkä käytä sitä lapselleni (joka tosin onkin vasta varhaisleikki-ikäinen). Meillä kyllä pätee samat säännöt sekä minuun (aikuinen) että lapseen - ihan perus käyttäytymissäännöt. Omalla käytökselläni pyrin opettamaan lapselle oikean ja väärän - esim. kiukun tuntiessani sanoitan lapselle "nyt äitiä kiukuttaa, äiti käy hetken tuolla yksin ja tulee sitten takaisin"; näytän lapselleni etten pura ärsytystä ärjymällä vaan vetäydyn hetkeksi. Jos hermo menee ja vaikkapa ärähdän, sanon lapselle "äiti teki tyhmästi, anteeksi, ei äiti saisi sulle huutaa".

Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi auktoriteetti vaan siitä, etten usko että sanomalla toista ja tekemällä toisin se sanan paino olisi vahvempi kuin tekojen. Sama kuin väkivalta opetettaisiin pois väkivallalla; lapsi lyö ja aikuinen kieltää ja antaa luunapin. Sillähän juuri todistat, että "voiman" käyttö lopettaa tilanteen.

Vierailija

Minusta vanhemmuudessa hauskinta on rangaistusten keksiminen, koska niin monella vanhemmalla on käsitys, että kasvatus on ensisijaisesti rankaisemista ja vasta sitten oma esimerkki tai jotain muuta.

Pitääkö aikuista rankaista siitä, että hän kiroilee lapsen kuullen, jos lapsi saa vastaavasta teosta nurkassa seisomista? Jos aikuiselle kiroilu on sallittua, tulee se kertoa lapselle selkeästi eli opettaa, että lapsen väärin ei ole aikuisen väärin. Mikä saattaa olla aika hankalaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhemmuudessa hauskinta on rangaistusten keksiminen, koska niin monella vanhemmalla on käsitys, että kasvatus on ensisijaisesti rankaisemista ja vasta sitten oma esimerkki tai jotain muuta.

Monilla vanhemmilla on kyllä aika huono mielikuvitus niiden rangaistusten suhteen. Se on aina vaan joko se jäähypenkki, jäähypenkki tai jäähypenkki, ja jos se ei tepsi niin levitellään käsiä.

Vierailija

Mulla lapsi joskus yrittää jotain samaa sääntöä soveltaa muhun "sä oot ollu jo paljon puhelimella, laita se pois, ei enää näin myöhään" tai "sä et saa karkkipäivänä karkkia kun kiroilit" mä kyllä sanon noihin että lapset ei määräile aikuisia ja säännöt on erilaiset.. Meillä kyllä on aika kaverisuhde, esim syödään ne karkit karkkipäivänä yhessä kun sisaruksia ei ole. Ja mäkään en syö viikolla karkkia. Luulen että semmoisesta juontaa se, että lapsi joskus luulee että hänelläkin on oikeus mua ohjailla!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama kuin väkivalta opetettaisiin pois väkivallalla; lapsi lyö ja aikuinen kieltää ja antaa luunapin. Sillähän juuri todistat, että "voiman" käyttö lopettaa tilanteen.

Ei se ole noin yksinkertaista. Muuten kuta kuinkin kaikki rankaisu pitäisi lopettaa. Esim. lapsen lelun takavarikoinnin voisi ajatella johtavan siihen, että lapsi ottaa väkisin leluja leikkikavereiltaan. Tai jäähylle laiton tai leikistä pois ottamisen aiheuttavan sen, että lapsi käyttää kaverien leikistä syrjäyttämistä valtakeinona.

Yleensä lapsi ymmärtää, että suuttumuksen purku kaveriin (esim. tappelu) on eri asia kuin aikuisen antama harkittu rangaistus (esim. luunappi). Lasten välinen nahistelu taitaa myös olla nykyään ihan yhtä yleistä kuin joskus ennen kun luunappeja tavattiin antaa enemmän.

Vierailija

Mä en ihan ymmärtänyt, että kuka niitä rangaistuksia antaa aikuiselle? Todella kummallinen asetelma. Puolisoiden pitäisi olla tasaveroisia eikä mitään valta-asetelmaa toisiinsa nähden. Vanhemman tehtävä taas on kasvattaa ja opettaa lasta, mieluiten ohjaamalla ja ilman rangaistuksia. Meillä ei ole ollut mitään tuollaisia nurkkajuttuja lapsillekaan eikä jäähyjä, ihan keskustelemalla ollaan selvitty.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla lapsi joskus yrittää jotain samaa sääntöä soveltaa muhun "sä oot ollu jo paljon puhelimella, laita se pois, ei enää näin myöhään" tai "sä et saa karkkipäivänä karkkia kun kiroilit" mä kyllä sanon noihin että lapset ei määräile aikuisia ja säännöt on erilaiset.. Meillä kyllä on aika kaverisuhde, esim syödään ne karkit karkkipäivänä yhessä kun sisaruksia ei ole. Ja mäkään en syö viikolla karkkia. Luulen että semmoisesta juontaa se, että lapsi joskus luulee että hänelläkin on oikeus mua ohjailla!

Lapsi testaa sinua ja sääntöjäsi! Jos lapsi ei saa karkkipäivänä karkkia, koska kiroili, niin miksi sinä saisit vastaavan teon tehtyäsi herkkuja? Eli lapsi yrittää ymmärtää, miksi tietyt säännöt koskevat kaikkia, toiset taas eivät. Hän yrittää luoda omaa kategorisointiaan erilaisille teoille ja erilaisille rangaistuksille. Jos kiroileva aikuinen toteaa lapselle, että sinä et minua määrää, niin lapsi oppii aika ripeästi tekemään pahojaan vanhemman tietämättä. Mutta jos aikuinen toteaa, että anteeksi en todellakaan olisi saanut kiroilla, se on väärin, niin lapsi oppii, että virheitä sattuu ja ne voi tunnustaa.

Vierailija

Rangaistuksia ei tarvita. Rajat saa muutenkin. Ohjaus ja ennakointi auttaa.
Älytön ajatus aikuinen tai lapsi nurkassa. Syynä, että käveli kengät jalassa sisällä....
Juu ei

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä en ihan ymmärtänyt, että kuka niitä rangaistuksia antaa aikuiselle?

Toinen aikuinen aina, kun on aihetta joidenkin yhdessä sovittujen sääntöjen pohjalta? Eli molemmilla on oikeus rangaista toista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin väkivalta opetettaisiin pois väkivallalla; lapsi lyö ja aikuinen kieltää ja antaa luunapin. Sillähän juuri todistat, että "voiman" käyttö lopettaa tilanteen.

Ei se ole noin yksinkertaista. Muuten kuta kuinkin kaikki rankaisu pitäisi lopettaa. Esim. lapsen lelun takavarikoinnin voisi ajatella johtavan siihen, että lapsi ottaa väkisin leluja leikkikavereiltaan. Tai jäähylle laiton tai leikistä pois ottamisen aiheuttavan sen, että lapsi käyttää kaverien leikistä syrjäyttämistä valtakeinona.

Yleensä lapsi ymmärtää, että suuttumuksen purku kaveriin (esim. tappelu) on eri asia kuin aikuisen antama harkittu rangaistus (esim. luunappi). Lasten välinen nahistelu taitaa myös olla nykyään ihan yhtä yleistä kuin joskus ennen kun luunappeja tavattiin antaa enemmän.

Luunappi ei ole koskaan harkittu rangaistus ja jokainen lapsi tietää sen. Luunappi on väkivaltaan ja itseään kontrolloimattoman aikuisen tapa purkaa omaa osaamattomuuttaan lapseen.

Päiväkodissa ei jaella luunappeja, vaikka siellä jos missä harkitut rangaistukset ovat käytössä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Rangaistuksia ei tarvita. Rajat saa muutenkin. Ohjaus ja ennakointi auttaa.

Mitä teet lapselle, joka ei ole samaa mieltä ohjauksesta ja päättää ylittää "rajan"?

Niin nimittäin tapahtuu, koska useimmat lapset eivät ole aina samaa mieltä niistä aikuisen käskyistä ja aikuisen asettamista säännöistä, vaan pyrkivät itse "niskan päälle" eli saamaan valta-aseman aikuisen suhteen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat