Muita jotka kasvoivat perheessä jossa syötiin todella epäterveellisesti?

Vierailija

Omassa lapsuudenkodissani syötiin pizzaa, hampurilaisia, sipseja sekä muita kaloripommeja älyttömät määrät. Makaronilaatikko oli terveysruokaa ja hampurilaiset terveellisiä koska olihan niissä salaattia ja suolakurkkuja. Välipaloiksi oli vanukkaita ja suklaapatukoita, ja kun sanottiin että ei niitä tarvitse ostaa, ostettiin niitä silti ja sitten valitettiin että menee hyvät ruoat hukkaan kun niihin ei koskettu. Salaattia oli varmaan kerran kuukaudessa ellei harvemmin, ja sekin ui salaattikastikeessa koska "eihän se muuten maistu miltään. Kun joku sisaruksista sanoi haluavansa tehdä vaihteeksi jotain terveellisempää kotiruokaa, niin toinen vanhemmista nyökytteli ja sanoi että "juu käyhän se, anna vaan lista aineksista kun menen kauppaan", mutta tuloksena oli yleensä "en jaksanut alkaa etsimään, ostin pakastepizzaa/kävin mäkkärin kautta".

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Joo, on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Ja kebabkin oli terveellistä, olihan siinä sentään lihaa eli proteiinia sekä salaattia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo, on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Ja kebabkin oli terveellistä, olihan siinä sentään lihaa eli proteiinia sekä salaattia.

huh huh, vaikeaa kuvitella että tällaisia perheitä oikeasti on... miten tuollainen vaikuttaa aikuisiän ruokailutottumuksiin?

Vierailija

No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Ja kebabkin oli terveellistä, olihan siinä sentään lihaa eli proteiinia sekä salaattia.

huh huh, vaikeaa kuvitella että tällaisia perheitä oikeasti on... miten tuollainen vaikuttaa aikuisiän ruokailutottumuksiin?

Mun lapsuudessa oli tuollaista ja itse asiassa vaikutti niin että itse syön täysin päivastoin kuin lapsuuden kodissani. Aloin kiinnostua teininä terveellisestä ruoasta ja tekemään sitä itse. Kasviksia menee hirveät määrät :) Sain vähän jopa parannettua vanhempienikin ruokavaliota.

Vierailija

Oli pelottavan samanlaista meillä kuin aloituksessa. Paitsi salaattia varmaan vielä harvemmin ja sitä salaatinkastiketta ei koskaan. Liikuntaharrastuksiin ei minkäänlaista kannustusta. Arvatkaa olinko koulussa pullea, hidas ja kankea...

Vierailija

Yhden ystävän perheessä oli jokaikinen päivä ruokana kaupan lihapiirakoita ketsupilla ja jälkiruokana litran jäätelöpaketti jaettuna neljälle.Minä kateellisena katselin vierestä koska meillä taas äiti valmisti jokapäivä viimeisen päälle terveelliset ruuat.Myöhemmin olen kyllä osannut olla kiitollinen että osat olivat noin päin.

Vierailija

Mieheni, juu. Mäkkäriruokaa, kalapuikkoja ja einespizzaa päivästä toiseen. Oli pieni shokki, kun tapasimme - itse olen vege ja syön paljon kasviksia. Mies ei ollut koskaan maistanut esim. kirsikkatomaattia, kiiviä tai ananasta, mistään eksoottisemmista jutuista puhumattakaan. Nykyään syödään lähes samalla tavalla, ja miehen suurta herkkua on mm. linssikeitto.

Vierailija

Tuttu juttu. Aina oli einesruokaa, valmispullaa, karkkia, limpparia, sokerihuurrutettuja muroja. Ei koskaan puuroa, tuoreita kasviksia saati siemeniä, "linnunruokaa". Olen joutunut opettelemaan terveellisen ruokavalion ihan itse aikuisena. Toivottavasti säästyn syövältä tai ainakin saan lisää terveitä elinvuosia. Ihmetyttää kyllä äitini, joka oli sivistynyt, paitsi ruoan suhteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.

Joo meillä sama. Ja siihen sitten lisäksi vaaleaa leipää kauheita määriä. Lisäksi äiti leipoi joka viikonloppu pullaa ja paljon eli sitä "nisua" sitten syötiin ihan jatkuvasti. 

Vierailija

Meillä syötiin myÖS NS. epäterveellisesti, tuoreita kasviksia ei ollut koskaan muulloin kuin kesällä, kun niitä omasta kasvimaasta sai. Kasvikset, jos niitä joskus sattui talviaikaan olemaan, lilluivat joko etikka- tai suolaliemessä. Hedelmiä ei myöskään ollut oikein ikinä, joskus saattoi olla mandariinejä tai appelsiinia. Banaania söin lapsena ehkä 3 kertaa. C-vitamiini "saatiin" kaupan halvimmasta appelsiinimehusta, jota sai ottaa puoli lasillista (tuskinpa tuossa mehussa mitään c-vitamiinia edes oli..). Ruoka oli pääosin perunaa ja kastiketta. Kunnollista lihaa ei ollut ikinä, sikanautajauhelihaa ainoastaan tai sitten muuta prosessoitua ja lisäaineilla ryyditettyä makkaraa tai muuta puolivalmista. Suurin syy tähän köyhyyteen lienee ollut rahanpuute. Itse olen aikuisena huomannut että usein salaatinteko meinaa unohtua ruoan yhteydessä, mutta olen yrittänyt tsempata asian suhteen. Hedelmiä meillä on melkein aina, erityisesti banaaneja! Muutenkin yritän panostaa ruokiin eri tavalla kuin omat vanhempani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.

Sama täällä. Kasviksia aloin syödä kunnolla vasta kun omilleni muutin, sellaisia eksoottisia kasviksia kuin esim. kesäkurpitsa, munakoiso, linssit ja pavut tuli maistettua ensi kertaa vasta aikuisiällä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.

Joo meillä sama. Ja siihen sitten lisäksi vaaleaa leipää kauheita määriä. Lisäksi äiti leipoi joka viikonloppu pullaa ja paljon eli sitä "nisua" sitten syötiin ihan jatkuvasti. 

Sama. Olen syntynyt 1988. Valkosipuliin törmäsin 17 vuotiaana kin tajusin, että muissa perheissä on ihan joka päiväisessä käytössä. Meillä käytettiin valkosipulijauhetta. Kiinnostuin ruoasta muutettuani pois kotoa ja syön nykyään todella terveellisesti ja monipuolisesti. Vanhemmat aina ihmettelevät ruokiamme, ihan tavallista myskikurpitsaa paahdettuna ym. Papuja, linssejä, herneitä ei kuulemma voi käyttää koska niistä tulee maha kipeäksi. Kai sitä nyt tulee, jos ei itseään koskaan niihin "siedätä". No joskus on ihan kiva käydä kotona ja saada sitä aitoa läskisoossia. En vain ymmärrä miten joka päivä voi syödä siten.

Vierailija

Lukioaikaisen poikaystäväni kotona syötiin todella epäterveellisesti: niitä kamalia vaaleita riisipiirakoita, pullaleipää, sokerimehuja, sokerijogurttia, sipsejä, eineksistä pizzaa ja hampurilaisia... Poikaystäväni oli kyllä hoikka ja treenasi paljon, samoin isänsä, mutta äitinsä oli todella lihava. Oli todellinen järkytys aikoinaan, omassa kodissani oli syöty tavallista kotiruokaa ja herkkuja oli aika harvoin.

Vierailija

Joo. Oli tosi outoa tajuta lukioiässä että täh, eikö kaikki perheet vedäkään valmisruokaa ja roskaruokaa joka päivä? On olemassa perheitä joissa vanhemmat kokkaa joka päivä? Meidän äiti suuttui melkein jo siitä kun ruoanlaiton tai terveellisen ruoan mainitsi...

Vierailija

Äiti on maatalon tyttö joka sittemmin otti ilon irti siitä että einesruoat tuli kauppoihin eikä itse tarvinnut enää pistää tikkua ristiin keittiössä. Silloin tällöin saatiin kotiruokaa, mutta käytännössä itse elin 8-vuotiaaksi asti pelkällä maksalaatikolla (no, ainakin terveellisempää kuin mäkkisafka - mutta tosiaan ei mitään muuta) ja siitä eteenpäin makaronilla ja vehnäleivällä, koska en enää halunnut syödä lihaa ja äidin asenne oli että pitää lapsen nälässä kunnes tulee taas järkiinsä. Siihen loppui myös satunnaiset kotiruoat. Näillä eväillä jäi muuten pituus 153 senttiin, liekö kuinka paljon vaikutusta. Onneksi muutin jo 15-vuotiaana kotoa lukion takia, jotta opin niinkin varhain tekemään oikeaa ruokaa. Nykyään lapsuudenkodissa käydessäni teen kaikille ruoat ja ovat ihan äimän käkenä kun eivät ole ikinä kuulleet munakoisosta tai tattarista. Ja pitävät minua huippulahjakkuutena kun osaan tehdä muutakin kuin pastaa ja vehnäpullaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat