Miten jaksatte käydä töissä?

Vierailija

Miten jaksatte käydä töissä? Minusta päivistä selviäminenkin käy työstä. Jos olisi kokoaikainen työ, aikaa jäisi todella vähän mihinkään muuhun. Miten jaksatte käydä töissä etenkin silloin, kun elämässänne on vastoinkäymisiä? Haetteko heti vain sairaslomaa? Entä jos saa sairaslomaa vain hetkeksi? Miten jaksatte olla koko päivän sosiaalisia työssänne? Etenkin ihailen ja ihmettelen perheellisiä ihmisiä, jotka työn ohella jaksavat huolehtia lapset, kodin ja harrastukset.

Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, niin olen kolmekymppinen nainen, ja teen tällä hetkellä osa-aikaista etätyötä. Jaksan tätä juuri ja juuri, ja "normaalia" sekä kokoaikaista työtä olen tehnyt korkeintaan vuoden koko työurani aikana.

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

Samaa olen ihmetellyt. Tällä hetkellä olen työtön, mutta haluaisin tehdä töitä max. 6h/päivä, mieluiten 4h kerrallaan. Vähempi raha riittää minulle. Olen valmis luopumaan mukavuuksista, kuten oma auto ja omistusasunto, saati kesämökki, jos saan enemmän vapaa-aikaa. En koe olevani laiska, vaan haluan oikeasti nauttia elämästä vielä kun olen terve/elän. Eläkeikäisenä voin olla raihnainen ja vaivainen ja kuolla pian. En ole mikään Duracell pupu. Liika suorittaminen on pers*estä.

Vierailija

vähän samoja ongelmia. olen kyllä perheellinen ja silloin kun en ole osa-aikaisessa duunissani hoidan lapsiani. Eli siis omaa vapaa-aikaa ei juuri ole. 

Mutta suuria jaksamisongelmia joka tapauksessa ollut koko aikuisiän, olen aina väsynyt ja vetämätön. Yritän huolehtia itsestäni terveellisen ruuan ja ulkoilun avulla, jotta jaksaisin paremmin, mutta en vaan tahdo jaksaa. En muista koska olen ollut pirteä, energinen ja elinvoimainen, ehkä 15 vuotta sitten lukiossa viimeksi?

Välillä epäilen, että minulla on joku sairaus. Toisaalta huonomminkin voisi olla, koska jaksan kyllä velvollisuudet, eli lapset ovat aina saaneet ruuan, ulkoilut, harrastuksensa jne. ja sen osa-aikatyöni hoidan hyvin. Koti on ok siisti, jaksan viedä lapset "näytille" mummoloihin aina parin viikon välein ja joskus jopa käyn lenkillä tai kuntosalilla ystävän kanssa, tosin ehkä 1-2 krt / kk, eli ei todellakaan usein. TÄmä kaikki on tavallaan ok, mutta todella kaukana sellaisesta nykyisestä blogeissa ym. medioissa näkyvästä energisestä elämäntyylistä, jossa naisella (tai miehellä) on vähintäänkin loistelias ura, väikkäri tehdään mammalomalla siinä sivussa, joka aamu käydään lenkillä, good sleep, good raw porridge, hyvä pössis, mahtava päivä tulossa, lento Brysseliin ja illalla takas, jotta ehtii huikeelle sushi-illalliselle ystävien kanssa ennen kuin harrastaa laatuseksiä kumppanin kanssa. Ja sit lauantaina laatuaikaa lasten kanssa, 20 km lenkki, savusaunasta avantoon ja sitten taiotaan ihana 4 ruokalajin illallinen ystäville, jotka on kutsuttu tupareihin uuteen 200m2 taloon.... ne tuo tullessaan jotain ihanaa italialaista viiniä. Sunnuntaina ehtii lukasta pari kirjaa, viime vuoden Finlandian ja sitten yhden oman alan uuden tutkimuksen. 

Minä väsyn pelkästä tuollaisen lukemisesta, edes yhden asian toteuttaminen tuolta listalta tuntuu ylitsepääsemättömältä ponnistukselta. 

Vierailija

Minullakin on etätyö ja se vaikuttaa aivan merkittävästi jaksamiseen. Ei mene päivästä aikaa siirtymiseen kodin ja työpaikan välillä. Lisäksi pidän työstäni todella paljon. Nytkin olisin voinut lopettaa jo pari tuntia sitten, mutta jatkan vielä, kunhan saan kahvin juotua. 

Vierailija

Siksi, koska olen aikuinen, itsensä elättävä ihminen. En mikään velliperse valittaja, jolle kaikki normaaliksi laskettava on niin helvetin vaikeaa ja raskasta. Työtä olen nyt tehnyt katkotta vuodesta -91 Välillä on kiireet työpaikalla edellyttäneet tuplavuoroja (16h) pitkiäkin aikoja työaikalain sallimissa rajoissa (20h ylitöitä/vko).

En ymmärrä, miten vanhempasi ovat sinut pilanneet, kun kolmikymppinen valittaa kuin teini-ikäinen kotitöistä. Kun sinäkään et ole vielä edes töitä kunnolla tehnyt.

Jos Suomi tästä romahtaa, niin kaltaisesi laiskimuksetkin saavat nostaa perseensä penkistä ettei tule nälkäkuolema.

Vierailija

Mulla se menee jotenkin niin et kun lähden aamulla kotoa ja painan kotioven kiinni suljen kotiasiat mielestäni (niin hyvin kuin pystyn).Töissä keskityn vain ja ainoastaan töihin.Ja iltapv.kun suljen työp.oven suljen työasiat mielestäni.Ei se aina onnistu mut onnistuessaan auttaa paljon.Esim.jos kotona on murheita on helpompi olla töissä ja keskittyä niihin.Keskittyminen auttaa jaksamaan, muuten päässä kaikki on kaaosta.

Vierailija

Samoja ongelmia, paitsi että opiskelen. Tässä jaksossa minulla on yksi klo 8 aamu, eli herään 6.30. Koulupäivä loppuu klo 11, mutta tämän jälkeen menen vielä kirjastoon tekemään hommia useammaksi tunniksi. Kotiin pääsen ehkä kuudelta.

No, pointtini oli se, että tunnen itseni aivan törkeän kiukkuiseksi, väsyneeksi ja jopa masentuneeksi noina kahdeksan aamuina. Haluaisin vain jäädä kotiin makaamaan, sillä tunnen kaiken elämänhalun pakenevan minusta. Lisäksi saan fyysisiä oireita aikaisista aamuista: vatsani menee sekaisin ja joudun juoksemaan koko päivän vessassa, jos herään ennen yhdeksää.

En todella tiedä, miten tulen pärjäämään työelämässä!

Vierailija

Minulle työ on kutsumus, lapsesta saakka siihen kasvanut ja osa minuuttani.

Lähdin hakemaan vakityötä kun lapseni olivat pieniä, ihan turvatakseni osaltani perheemme tulevaisuutta. Sain sijaisuuden ensin, ja aloin todistamaan osaamistani ja sitoutumistani. Sinä vuonna ei työtunteja laskettu, ja mies joutui hoitamaan miltei "kaiken" oman työnsä ohella. Muistan kun kuopuksen kanssa köllöteltiin aina sohvalla peiton alla aamut, kun tankattiin läheisyyttä edes silloin. Uhrauksesta oli hyötyä ja sain vakipaikan. Nyt olen höllentänyt tahtia töissä, mutta alalla on kaudet jolloin kiire ja stressi valtaavat kaiken ja tulee nuo ensimmäisen vuoden ajat mieleen.

Itselleni työ on siis tärkeää, mutta niin myös perhe. Elämä on tasapainoilua kaiken kanssa, välillä onnistuu helpommin ja välillä huonommin. Arkea helpottaa tasa-arvoinen parisuhde, jossa pitää pystyä tekemään kompromisseja ja välillä pistämään omat tarpeet taka-alalle.

Vierailija

Koska olen aikuinen ihminen, joka huolehtii velvollisuuksistaan. Minulla on kokopäivätyö, lapsia, mies, joka sairastui erittäin vakavasti ja iäkäs äiti, josta minun on huolehdittava. Ei auta itkeä vaan tehdä se mitä pitää. Viime vuosina on lähipiirissä kuollut useampi ja välillä meillä on kaiken muun lisäksi ollut hautajaisjärjestelyitä, asuntojen tyhjentämisiä ja kuolipesien hoitoa.

Sairaslomalle en ole jäänyt. Mitä se auttaa jäädä märehtimään asioita.

Mielestäni olet todella heikko henkisesti, jos et tuon kummempaan pysty, että jaksa edes osa-aikatyötä kunnolla.

Vierailija

Tukia kun karsitaan niin kummasti alkaa työnteko maistumaan.
Nyt systeemi mahdollistaa loisimisen ja valtionvelka se vaan kasvaa ja kasvaa.....

Vierailija

Jaksan oikein hyvin, mutta suurin syy jaksamiseen on se, että todella tykkään työstäni. Olen asiantuntija, joten välillä päivät venyy, hektinen työtahti. Mutta silti jaksan iltaisin tehdä vaikka mitä. Muistan nuorena kun olin kesätöissä tehtaan linjastolla. Todellista aivot narikkaan työtä, jonka jälkeen olin iltaisin todella väsynyt. Ja tämä siis työtä jota tein puhtaasti rahan takia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten jaksatte käydä töissä? Minusta päivistä selviäminenkin käy työstä. Jos olisi kokoaikainen työ, aikaa jäisi todella vähän mihinkään muuhun. Miten jaksatte käydä töissä etenkin silloin, kun elämässänne on vastoinkäymisiä? Haetteko heti vain sairaslomaa? Entä jos saa sairaslomaa vain hetkeksi? Miten jaksatte olla koko päivän sosiaalisia työssänne? Etenkin ihailen ja ihmettelen perheellisiä ihmisiä, jotka työn ohella jaksavat huolehtia lapset, kodin ja harrastukset.

Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, niin olen kolmekymppinen nainen, ja teen tällä hetkellä osa-aikaista etätyötä. Jaksan tätä juuri ja juuri, ja "normaalia" sekä kokoaikaista työtä olen tehnyt korkeintaan vuoden koko työurani aikana.


Oletko jollain tavoin sairas? Mielenterveysongelmia?

Vierailija

Minua ei hetkauta pätkääkään, vaikka kuinka yrittäisitte moittia, arvostella tai haukkua minua. Olen hyvä ihminen, joka on muita kohtaan ystävällinen ja välittää toisista. Osaan myös nauttia elämästä. Ilman työtä tai vähällä työllä se onnistuu itselläni parhaiten.

Arvasin toki, että teiltä niska limassa töitä painavilta, ilkeiltä, stressaantuneilta ja sosiaalisesti (anteeksi vain) typeriltä ihmisiltä tulee asiatonta ja halveksivaa kommenttia. Tienaan kuitenkin itse rahani, joten näitä lauseita enempää en teille suo noteeraamista.

Ihmisiä on toki erilaisia, ja etenkin sinun vastaustasi oli mielenkiintoista lukea, joka kerroit, että koet työn osaksi itseäsi ja identiteettiäsi. Minäkin haaveilin joskus löytäväni työn, joka olisi intohimo.

Ap

Vierailija

Oletko masentunut, ap? 

Olen itsekin osa-aikainen, ja jaksan hyvin. En ajattele vastoinkäymisiä etukäteen - jos niitä osuu kohdalle, niistä kyllä jotenkin selvitään. Mulla on mukavat työkaverit, joiden kanssa tykkään hengailla konttorilla.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat