Opiskelijoiden itkettäjät ja muut päsmärit työpaikoilla

Vierailija

Sanoin lapselleni, että kerrot heti jos tulee työharjoittelussa ongelmia. No heti kolmantena päivänä tuli itku kurkussa kotiin ja kertoi kuinka oli ollut tekemässä työtehtävää ja tullut työyhteisön jäsenten silmissä nolatuksi. Vanhempi työntekijä oli puuttunut hänen tapaansa tehdä työtä ja kovaan ääneen moittinut.

On niin monta eri tapaa tehdä sama työ ja saavuttaa yhtä hyvä lopputulos. Jos päsmäröinti jatkuu, tulen asiaan puuttumaan. Jos tahti ei muutu, se muutetaan. Tämä tiedoksi.

Sivut

Kommentit (67)

Vierailija

#justnaisvaltaisettyopaikat

Siis ihan oikeasti todella vaikea kuvitella jonkun miehen vittuilevan ja häpäisevän jotain nuorta joka ilmiselvästi yrittää. Kun taas matalapalkkaisilla aloilla näiden akkojen huonosta olosta johtuva päsmäröinti on ihan jokapäiväistä.

Vierailija

Noh, asioilla on aina kaksi puolta ja äiti kuulee vain sen toisen. Ennen riehumista kyllä toivon että kysyt toisenkin osapuolen version ja vasta sitten riehut jos olet samaa mieltä. 

Uskon kyllä että ammattilaisella on ne ammatitaitoon pohjautuvat syyt tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla ja harjoittelijalla ei ole osaamista niin paljon että voisi päättää voiko työn tehdä myös toisin. 

Tämä nyt riippuu ihan työstä joka on määrätty tekemään, ei oikein voi tätä tapausta kommentoida ilman tarkempia yksityiskohtia...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
#justnaisvaltaisettyopaikat

Siis ihan oikeasti todella vaikea kuvitella jonkun miehen vittuilevan ja häpäisevän jotain nuorta joka ilmiselvästi yrittää. Kun taas matalapalkkaisilla aloilla näiden akkojen huonosta olosta johtuva päsmäröinti on ihan jokapäiväistä.

nimimerkillä "ei yhtään työpäivää miesten kanssa."

Vierailija

^ Totta, usein nämä itkettäjät ja päsmärit ovat joko yliegoisia vastavalmistuneita tai työhönsä leipiintyneitä harppuja. Yleensä jälkimmäisiä. Heillä on suuri pätemisen tarve ja toisinaan jopa nauttivat toisen alistamisesta. Mutta nyt ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä.

Vierailija

No, sullapa ei ole tiedossa kuin toisen osapuolen kertomus. Mieti sitä.

Lapsesi työura ei kyllä saa kovin hyvää alkua, kun mamma rientää työpaikalle säätämään lapsensa asioita. Kyllä ne siellä työpaikalla sen muistavat, kun joku jatkossa kysyy, miten lapsi pärjäsi harjoittelussa....

Vierailija

Nuorten olisi myös hyvä omaksua sellainen asenne, ettei huonoa kohtelua tarvitse suvaita. Napakasti pitää antaa takaisin, jos joku käyttäytyy tökerösti. Kritiikkiä pitää voida ottaa vastaan, mutta jos se on tarkoituksenmukaista loukkaamista, niin nollatoleranssi heti alusta lähtien. Se estää todennäköisesti ongelmien jatkumisen tai pahenemisen jatkuvaksi kiusaamiseksi ja alistamiseksi.

yksityöntekijä

Vierailija kirjoitti:
Sanoin lapselleni, että kerrot heti jos tulee työharjoittelussa ongelmia. No heti kolmantena päivänä tuli itku kurkussa kotiin ja kertoi kuinka oli ollut tekemässä työtehtävää ja tullut työyhteisön jäsenten silmissä nolatuksi. Vanhempi työntekijä oli puuttunut hänen tapaansa tehdä työtä ja kovaan ääneen moittinut.

On niin monta eri tapaa tehdä sama työ ja saavuttaa yhtä hyvä lopputulos. Jos päsmäröinti jatkuu, tulen asiaan puuttumaan. Jos tahti ei muutu, se muutetaan. Tämä tiedoksi.


On näitä nähty, että tullaan takki auki ja varmana omasta osaamisesta, vaikka käytännössä kokemusta ole ollenkaan. Palaute pitää myös osata ottaa oikein, kuin myös antaa. Vaatii aika paljon henkilöltä, joka harjoittelijoita opastaa, omia töitä ei ehdi tehdä. Toivottavasti olet kasvattanut lapsesi, että tulee toimeen eri-ikäisten kanssa ja on tottunut pettymyksiin. Parempihan se on, että "koulutus" tulee työkavereilta, kuin asiakkaalta, joka voi siinä vaiheessa olla entinen asiakas.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt riippuu ihan työstä joka on määrätty tekemään, ei oikein voi tätä tapausta kommentoida ilman tarkempia yksityiskohtia...

Kun hänen mielestään työ täytyy tehdä niin ja kun se on viimeiset sata vuotta tehty siten niin tehdään se samoin edelleen. Mutta kun sen työn voi tehdä myös eri tavalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
^ Totta, usein nämä itkettäjät ja päsmärit ovat joko yliegoisia vastavalmistuneita tai työhönsä leipiintyneitä harppuja. Yleensä jälkimmäisiä. Heillä on suuri pätemisen tarve ja toisinaan jopa nauttivat toisen alistamisesta. Mutta nyt ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä.

Nooh, kerros nyt meille että minkälainen sä sitten oot kun oot niin ihmeellinen?

Vierailija

^^ Juuri tuo kiusaamisnäkökulma tässä keskeistä on. Päsmäri ottaa sen heikon kohteekseen, tässä tapauksessa mun lapsen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Totta, usein nämä itkettäjät ja päsmärit ovat joko yliegoisia vastavalmistuneita tai työhönsä leipiintyneitä harppuja. Yleensä jälkimmäisiä. Heillä on suuri pätemisen tarve ja toisinaan jopa nauttivat toisen alistamisesta. Mutta nyt ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä.

Nooh, kerros nyt meille että minkälainen sä sitten oot kun oot niin ihmeellinen?


Osaan esittää asiani loukkaamatta toista. Ohjaaminen ei ole huutamista ja toisen haukkumista vaan ystävällistä opettamista, dialogia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt riippuu ihan työstä joka on määrätty tekemään, ei oikein voi tätä tapausta kommentoida ilman tarkempia yksityiskohtia...

Kun hänen mielestään työ täytyy tehdä niin ja kun se on viimeiset sata vuotta tehty siten niin tehdään se samoin edelleen. Mutta kun sen työn voi tehdä myös eri tavalla.

No jos se tapa on toiminut niin hyvin että sitä on tehty jo 100 vuotta samoin, niin eikö pitäisi olla aika vahva perustelu olla syylle tehdä se toisin? Syy voi pohjautua myös esim. lakiin, työturvallisuuten jne. painaviin syihin, jolloin ei ole mitään "mutku...." varaa.

Kertoisitko nyt että minkälaisesta työstä me puhutaan? Vähän eri asia kommentoida jotain oikeaa työtehtävää kuin esim. pitääkö saksilla leikata paperistä ympyrä aloittaen sen vasemmalle kaartaen vai oikealle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Totta, usein nämä itkettäjät ja päsmärit ovat joko yliegoisia vastavalmistuneita tai työhönsä leipiintyneitä harppuja. Yleensä jälkimmäisiä. Heillä on suuri pätemisen tarve ja toisinaan jopa nauttivat toisen alistamisesta. Mutta nyt ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä.

Nooh, kerros nyt meille että minkälainen sä sitten oot kun oot niin ihmeellinen?


Osaan esittää asiani loukkaamatta toista. Ohjaaminen ei ole huutamista ja toisen haukkumista vaan ystävällistä opettamista, dialogia.

No ei kuulosta toimivan ainakaan uhkauksena hyvin... Että ehkä et sano noin ainakaan puhelimessa jos soitat sinne?

" Nyt kohtelette Pirkkoa hyvin siellä tai tulen sinne näyttämään... DIALOGIA! Ja ystävällisyyttä! "

Vierailija

Aloittajan tarvitsisi kuulla myös toisen osapuolen kertomus asiasta, ennenkuin kilahtaa. Tietenkin oma lapsi kertoo vanhemmilleen vain oman näkemyksensä ja voi turvautua jopa valehteluun saadakseen sympatiaa. Totuus löytyy yleensä puolitiestä.

Olen itse esimiestehtävissä, ja takavuosina jouduin usein opastamaan harjoittelijoita. Nykyisin heitä ei enää oteta, koska kenelläkään ei ole aikaa opastaa ja harjoittelijan ohjaaminen vie käytännössä yhden ihmisen työpanoksen kokonaan. Nyrkkisääntönä voi pitää, että harjoittelijoita on yhtä monenlaisia kuin vakityöntekijöitäkin. Joukossa oli myös sellaisia harjoittelijoita, jotka kokivat jopa täysin tavallisen, työpaikan käytäntöjen selvittämisen tai joidenkin työtapojen opettamisen päsmäröintinä ja kiusaamisena, pari tapausta muistan joiden mielestä jopa vuoron alkaminen ennen kello kymmentä oli pelkkää työnantajan henkilökohtaista vittuilua.

Sekin on fakta, että töitä on erilaisia, ja osa on hyvinkin erikoistuneita - kuten mun työpaikalla kemian alan tuotantolaitoksessa - ja ne erikoistuneet hommat pitää vaan opettaa kädestä pitäen. Pitää muistaa sekin, harjoittelua ohjaava ja kulloinkin työtä opettava henkilö on todennäköisesti vastuussa koko työprosessin sujumisesta siitä huolimatta että harjoittelija käytännössä sen tekee. Työntekijä on muuten myös vastuussa siitä, että harjoittelija selviää hommasta ehjin nahoin.  Silloin voi joutua joskus korottamaan ääntään jopa harjoittelijaa ohjatessa ja antamaan ohjeita karuin sanoin.

Faktaa on toisaalta sekin, että joskus harjoittelija kuten muuten me kaikki, kohtaamme työelämässä isoegoisen päsmärin eikä se ole kivaa. Siitä kyllä selviää 99,9 prosentissa tapauksista ihan normaalilla hyvällä käytöksellä eikä siihen tarvita omien vanhempien apua. Harjoittelijan vanhempien sana ei nimittäin juuri työpaikalla tai harjoittelupaikalla paina.

Omalla työpaikallani kaikki harjoittelijoiden kanssa tekemisissä olevat suorittivat 3-osaisen työnohjaajakoulutuksen ja saivat siitä pienen lisän tuntipalkkaan. Työnohjaukseen väkeä valittaessa karsittiin kyllä pois sellaiset, jotka eivät psykologisesti sovi ohjaavaan ja opettavaan asemaan. Joka työpaikalla tuskin kuitenkaan tällaista käytäntöä on etenkään nykyisinä niukkoina aikoina. Ilmeisesti kuitenkin sietäisi olla.

Vierailija

Tiedän niin tämän ihmistyypin ketä ap tarkoittaa ja ihan samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa, ei näitä tapauksia juuri miesvaltaisilla aloilla näy. Näitä tällaisia naisia tulee nähtyä aina tietyin väliajoin eri työpaikoissa. Usein näillä henkilöillä on se, että itsellä ei ole juuri minkäänlaista koulutusta ja tarve pönkittää sitä omaa osaamista juuri näiden nuorien/opiskelijoiden kustannuksella. Varmaan sen takia kun itse ei tullut opiskelijana menestyttyä tai koulut jäivät kesken.

Muistan elävästi kun ensimmäisessä kesätyössäni juuri tällainen henkilö vain ns. v*ttuili eikä opastanut ja aina oli tekemisessä jotain vikaa. Kuitenkaan koskaan etukäteen ei annettu ohjeita vaan jälkikäteen sitten lopputuloksessa oli aina jotain valittamista. Tämä käytös loppui vasta siinä vaiheessa kun en itse enää käyttäytynyt anteeksipyytelevästi vaan sanoin tälle naiselle suorat sanat. En haastanut riitaa mutta sanoin asiat suoraan miten ne olivat. Asiatonta kohtelua ei täydy kenenkään ottaa työpaikalla vastaan. Terve kritiikki ja neuvojen vastaanottaminen on täysin eri asia. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat