Kertokaa mitä ihanaa on kotiäitiydessä

Vierailija

Olisi ihanaa lukea onnellisten tai edes suht tyytyväisten äitien elämästä kotona lasten/lapsen kanssa. Mikä tekee kotiäitiydestä ihanaa? Elätkö elämäsi parasta aikaa nyt, miksi? Millaista teidän elämä on, olisi kiva kuulla. <3

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Mä en ole enää kotiäiti mutta olin 9 vuotta. Ja se oli kyllä mulle elämäni parasta aikaa. Parasta oli se rentous ja rauha, jonkinlainen meditatiivinen elämänrytmi: mitään ei tarvinnut suunnitella tai tehdä kellon mukaan, vaan voi vain olla hetkessä ja tehdä asioita sitten kun niitä pälkähti mieleen. Lisäksi minä nautin suunnattomasti lasten seurasta ja tekemisen keksimisestä lapsille, Minä, tosikkomainen teknisen alan ihminen, ostiskelin askartelulehtiä ja näpertelin lasten kanssa ties mitä härpättimiä, samalla höpötellen satuja ja muita höpöjuttuja. Minusta tuli jotenkin paljon vapaampi ja luovempi ihminen kotiäitinä. Lapset opettivat luontaisella spontaaniudellaan ja luovuudellaan.

Vierailija

Oleminen lapsen kanssa. Kaiken jakaminen, kasvun ja kehityksen konkreettinen näkeminen. Läheisyys ja vahvistunut side.
Rentous ilman jatkuvaa aikatauluttamista ja paikasta paikkaan juoksemista. Herätään kun siltä tuntuu, mennään ulos kun ehditään jne. Ei toistuvia sairauskierteitä.

Vierailija

Ekan vastaajan kanssa samoilla linjoilla.
Parasta oli se, ettei lapsia tarvinnut repiä aamu kuudelta autoon ja tarhaan, vaan nukuttiin niin pitkään kuin haluttiin eikä ollut aikatauluja. Toki syötiin kaikki ruuat ajallaan, mutta kukaan ei saanut hepulia, jos ruokaa ei saanutkaan tasan kello 11.
Uloskaan ei ollut pakko mennä, mutta parasta oli mennä sateella hyppimään vesilammikoihin ja seisomaan rännin alle. Lasten kanssa ainakin mä pidin myös hauskaa ja nautin lasten kanssa ihan yksinkertaisistakin iloista.

Leivottiin, leikittiin, askarreltiin, katsottiin Muumeja peiton alla, käytiin leikkipuistoissa jne.

Mun elämän paras aika on ollut silloin, kun lapset olivat pieniä. Ehdottomasti.

Vierailija

Ei tää kyllä olekaan. Mutta ei sydän kestä lapsia laittaa säilöön jonnekin päivisin, että itse voisin tehdä työtä jota inhoan. Kai tässä on hyvät ha huonot puolensa. Saatiin olla tunti pulkkamäessä auringon vielä paistaessa, ja nyt makoilen sohvalla ja someilen. Lapset leikkii huoneessaan. Mikäs tässä ollessa.

Vierailija

Kotiäitinä parasta oli se oman ajan hallinta. Aamulla herättiin, mutta sopivaan aikaan, hitainkin herääjä sai käyttää siihen aikaa. Itse heräsin ilman kelloa ihan sopivasti, päivän aikana ehti aina tehdä kaiken tarpeellisen ja jotain mukavaa.

Meillä oli ruoka-ajat, nukkuma-ajat ja ulkoiluajat, muu sitten sommiteltiin sen ympärille. Ihanaa oli näyttää lapsille maailmaa - ja nähdä itsekin kaikki kuin ensimmäistä kertaa.

Ihanaa oli myös ne kaikki muuta "kotiäidit", joita tapasi kerhoissa ja puistossa. Laitoin kotiäitiyden hapsuihin, koska oikeastaan en ajatellut koskaan itseäni kotiäitinä, vaan se oli aikaa keskellä elämää, jolloin en ollut palkkatyössä.

Nyttemmin olen työelämässä, enkä haluaisikaan olla teinien kanssa kotona. Niillä on jo niin omat jutut, että kotonaolo ei olisi enää mun juttu. Ja onhan tuossa kotona olemisessa huonojakin puolia, mutta niitähän sä et kysynyt.

Vierailija

Taitaa olla vain yksi lapsi tai lapset alle kouluiän? Meillä kaksi lasta, olen hoitovapaalla, vanhempi lapsi eskarissa. Meidän aamu: itse ja lapset ylös viimeistään puoli kasi, vauvan aamupesu ja pukeminen (eskarilainen hoitaa itse), lapsille aamupalat, itselle kahvi jos ehtii, itselle vaatteet ja hiukset kuntoon, sitten ulkovaatteet - vihaan talvea - vauvalle, eskarilainen pääosin hoitaa itse, sitten rämmitään hangessa - edelleen, vihaan talvea - eskariin ja takaisin. Tässä vaiheessa kello on puoli yhdeksän ja olen jo hikeentynyt ja ärsyyntynyt. Ruoan valmistelua, leikkiä. Ja sitten onkin jo aika lähteä hakemaan eskarilaista kotiin. Vauvalle ulkovaatteet... Ma-pe tätä. Viikonloput ollaan kuin ellun kanat, enkä halua tehdä mitään kellonaikaan sidottua. Ai niin, ap pyysi onnellisia kokemuksia, ei tullut tästä ihan sellaista kirjoitusta, vaikka onnellinen lapsistani olenkin :-)

Mummonen

Muistelen kotiäitinä oloaikaa lähinnä sen perusteella että olin kotona 4 vuotta viimeisimmän, kolmannen lapsen jälkeen.

Tunsin että olen elementissäni, minusta oli kivaa keksiä erilaisia leikkejä ja toimintaa. Meillä oli musiikkipäiviä, piirustuspäiviä, askartelupäiviä, liikuntapäiviä jne. Jotenkin luva minäni pääsi oikeuksiinsa lasten kanssa. Ammattini kuitenkin on lakien ja asetusten tulkintaa, siinä ei mielikuvitukselle oikein jäänyt tilaa.

Kiva oli leikkiä lasten kanssa tai osallistua vaikka niin että jos porukat olivat avaruudessa niin huutaa keittiöstä että avaruusplaneetalla on tarjolla ruokaa kaikille lentäjille jne. 

Leikittiin joskus vaikka sellaista että oli pankki ja kauppa jne. Se oli sitä aikaa kun oli pankista haettava rahaa :)

Koulua leikittiin sitten kun ensimmäinen lapsi meni kouluun, sitä oli kiva leikkiä ja kaikki saimme olla vuorollamme opettajia ja valita tunnin aihe.

Kultaakohan aika muistot? Ehkä osittain, koska väsymystä oli välillä ilmassa kun lapset sairastelivat jne. Mutta mukavaa oli ja ihana katsella kuvia niiltä ajoilta. Sanon kuitenkin että aika aikaansa kutakin, en minä enää jaksaisi täyspäiväsesti, vanhuus väsyttää :)

Vierailija

Vapaus oli parasta. Vaikka oli jonkinlaiset ruoka-ajat  ja esim. pienimmän kohdalla päiväuniajat, kukaan ei ulkopuolelta tullut sanomaan, mitä ja milloin pitää tehdä.

Vierailija

Minusta oli parasta kun ei tarvinnut käydä töissä ja sai puuhata lasten kanssa päivät pitkät mikä itseä ja lapsia huvitti. Oli kyllä elämäni parasta aikaa nuo äitiyslomat ja hoitovapaat. Kaikki lapset tosin meni 1,5 vuotiaina päivähoitoon. Mies sitä toivoi, itse olisin voinut olla vaikka miten pitkään kotona.

Vierailija

Ei tarvitse aamulla klo 6 herätä herätyskellon pirinään, mennä puolikoomassa meikkailemaan ja lähteä pakkaseen odottamaan bussia töihin. Lasten iloiset kasvot ja äänet aamulla herätessä, se että näkee pienten sisarusten leikit keskenänsä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihanaa oli näyttää lapsille maailmaa - ja nähdä itsekin kaikki kuin ensimmäistä kertaa.

Tästä tuli ihania mielikuvia, kiitos :).

Vierailija

En miellä olleeni kotiäiti, olin "vain" hoitovapaalla lasten kanssa muutaman vuoden ja tiesin palaavani töihin. Työ on minulle tärkeää ja uskon olevani parempi äiti ja vaimo kun minulla on elämä kodin ulkopuolella. En ollut kotivuosinani eristyksissä, vaan yhteydessä ystävien ja naapureiden (ja heidän lastensa) kanssa. Se oli antoisaa aikaa.

Olen samoilla linjoilla ap:n ja ykkösen kanssa. Lapset sinänsä, heidän huumorintajunsa ja ajatuksensa ja näkökulmansa, leikkiminen, kaikenlainen keksiminen. Oli myös hienoa yhtäkkiä muistaa konkreettisia asioita omasta lapsuudestaan, tunteita, leikkejä, kauhuja ... Omat lapset palauttivat ne. 

Vierailija

Joillain on aina tarvetta kokea itsensä marttyyriksi... Minusta on ihana olla kotona. Meillä on taapero, leikki-ikäinen ja koululainen. Ei siis mitään letkottelu vauvan kanssa. Kiva kuitenkin viettää aikaa omien lasten kanssa, ei kiirettä päiväkotiin eikä koululaisen tarvitse tulla yksin kotiin :)

Aamulla herätään koko perhe 6:45-7:15 töihin lähtevä mies ensiksi, taapero ja minä seuraavaksi ja keskimmäinen ja koululainen viimeiseksi). Katsotaan aamupala kaikille ja aamun ohjelma vaihtelee koululaisen aikataulun mukaan. 8 aamuina koululainen lähtee itsekseen vieteiseen kouluun, 9 ja 10 aamuina saatamme hänet. 10 aamuina koululainen soittaa soittoläksyt (30-45min) ennen koulua. Yhtenä aamupäivänä keskimmäinen käy muskarissa, toisena päivänä mummu hoitaa häntä, kun käyn taaperon kanssa muskarissa. Kolmena aamupäivää olemme vapaalla ja fiiliksen mukaan ulkoilemme tai käymme kirjastossa. Puolilta päivin päiväunet, joita keskimmäinen ei aina nuku. Päiväunien aikaan tai sen jälkeen klo 12-14 esikoinen tulee kotiin. Sitä me kaikki odotamme innolla! Sitten välipalat, esikoisen läksyt, soittoläksyt, harrastuksia kunnes mies tulee kotiin klo 16 ja syömme. Illalla vietämme rentoa perheaikaa yhdessä puuhastellen. Siivouksen hoidan pienten kanssa pienissä osissa päivittäin joten se ei vie perheen yhteistä aikaa. Mies käy ruokakaupassa yleensä illalla lasten mennessä nukkumaan.

Olen myös käynyt töissä 8-16 aikataululla ja silloin oli lapsia ainostaan yksi ja me molemmat vanhemmat aivan poikki. Lapsi päiväkotiin 7:30 ja haettiin 16:15-16:30, tämän jälkeen kotiin laittaamaan ruokaa ja tekemään muita kotihommia ja lapsen kanssakin olisi kiva jaksaa puuhata. Siihen emme enää halua lähteä vaan minun töihin palatessa jää mies osittaiselle hoitovapaalle ja hakee lapset hoidosta klo 14 jälkeen ja koululainenkaan ei joudu olemaan pitkään yksin. Itse olen kotona vielä 1,5v.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat