olipa masentava keskustelu pojan eskarissa eilen :-(

Vierailija

Pojan hartaasti odottama kouluunlähtö saattaa lykkääntyä vuodella.. toisena vaihtoehtona olisi pienryhmä kaupungin toisella puolella. Tässä tavataan nyt kaikenmaailman ammatilaista ja keväällä uusi palaveri asioista...
Olo on ahdistunut ja jotenkin epäonnistunut.
Ongelma ei ole taidot, vaan ulosanti !
Tietää mitä pitää tehdä, vaan ei saa tehtyä. Aikuisen on jatkuvasti seistävä vierellä neuvomassa!
On sivuun vetäytyvä sekä ujo.
toisaalta iloinen ja vauhdikas tapaus, täysin tavallisen pojan oloinen!
Kavereita on, usein ulkoa kuuluu oman ääni päällimäisenä kun ovat leikkimässä jotain !
Mutta sitten , esim. Kun tehdään eskaritehtäviä näen mistä ollaan huolissaan. Samoin esim. Piirtäessä on hirvittävän tarkka ja olemattoman pieni virhe johtaa tärinään, piirroksen repimiseen ja " en osaa !olen tyhmä!"-huutoon
. Vaikka on todella hyvä piirtäjä !
Käsiala on myös kaunis ja selkeä, tarhassa on kuulemma ainut joka ei piirrä/kirjoita "peilikuvana" ja osaa myös kirjoittaa piirroksiin virheettömästi etu ja sukunimen.

osaamisen puolesta olisi siis kouluun valmis, mutta..

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Tsemppiä ap. Sellaista se on tämä äidin elämä. Meillä poika ekalla luokalla ja koko syksyn ajan oli ope huolissaan kun poika ei oppinut millään lukemaan. Vanhempain vartissa jo uhkasi jättää luokalleen. Nyt kuitenkin on sitten oppinut lukemaan ja opekin on jo melkoisen tyytyväinen.

Vierailija

Meillä on samantapainen tyttö. Ainakaan vielä ei ole puhuttu koulun lykkäämistä tms. Paljon ollaan tytölle puhuttu ettei kaikkea tarvitse osata/tehdä täydellisesti, riittää että yrittää/tekee mitä osaa. Nyt hän on itsekkin sanonut että kun ei jotain osaa, ei viitti tehdä niitäkään mitkä osaisi. On kuulemma yksi lahjakkaimmista eskarilaisista mutta kompastuskivi on juurikin täydellisyyden tavoittelu, asettanut riman itselleen liian korkealle.

Vierailija

Todella hienoa, että pääsette tutkimuksiin. Lapsen kanssa työskenteleviä hyödyttää se informaatio minkä saavat asiantuntijoilta, eli osaavat tukea lasta oikein. Missään nimessä ei kannata väkisin änkeytyä tavalliselle luokalle tavalliseen aikaan, se vaan lisää lapsen ahdistusta kun vertailee itseään muihin.

Itse en usko, että tuo menis vuodessa itsekseen ohi, siksi laittaisin vuodeksi pienryhmään oikeaan aikaan (ja vaatisin toimintaterapiaa tai neuropsykiatrista kuntoutusta), enkä jäis odottelemaan vuotta ilman kuntoutusta.

Vierailija

Meilläkin oli vaikeuksia pukeutumosissa ja muissa omatoimisuutta vaativissa siirtymätilanteissa. Lapsi sai tuetun koulun alkamisen ja sitäkään ei sitten ole vissiin ihan hirveästi käytetty.
Välillä ope on huolissaan lapsen mukanapysymisestä asioissa, mutta toisaalta lapsen kasvaessa ero muihin hiukan helpottaa itsestään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lykkääminen vuodella lienee paras ratkaisu. Mitäpä sitä väkisin jos ei ole vielä kypsä.

Totta, ei kannata laittaa kouluun jos ei ole valmis.

Kannattaa käydä tässä talvella ne koulukypsyys-testit -  yksi omistanikin kävi, ja toive psykologin puolelta oli: ei missään nimessä kouluun vielä. Oli ihan loppuvuoden lapsi, poika.

Kouluun mentiin sitten vasta seuraavana vuonna, eikä se silloinkaan vielä ollut helppoa.

Nyt jo iso poika.

hhhg

Jotenkin armotonta viranomaisten taholta tuhota pojan tulevaisuus jo tuossa iässä ja valmistaa uusi syrjäytynyt nuori.

Vierailija

Neuvoisin ottamaan nyt kaiken avun ja tuen vastaan, mitä saatavilla on. Meillä painittiin samankaltaisten huolien ja ongelmien keskellä lapseni kanssa ja apua saatiin vasta, kun lapsi meni kolmannelle luokalle. Käytiin kyllä jo lapsen ollessa 5v psykologisissa testeissä, mutta testien mukaan mitään hälyttävää ei löytynyt ja jäimme kaikkien tukitoimien ulkopuolelle.

Arjessa ne vaikeudet kuitenkin olivat todellisia niin päiväkodissa, eskarissa kuin myöhemmin koulussakin. Lapsella oli paha olla ja palaute lapsesta ja hänen taidoistaan sekä käyttäytymisestään oli negatiivissävytteistä.

Saatiin lapsi uusiin psykologisiin testeihin ja sen myötä terapioihin hänen ollessaan 10-vuotias aikamoisen taistelun ja periksiantamattomuuden jälkeen. Lapsi PÄÄSI pienluokalle, mikä on ollut pelastus. Nyt lapsella on ikää 12 vuotta ja kaikki saamamme tukitoimet ovat tuottaneet loistavaa tulosta. Yläkouluun menee jo tavalliselle yleisopetusluokalle.

Lapsen käytöksen ja kehityksen taustalta paljastui asperger-piirteisyys.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä poika ekalla luokalla ja koko syksyn ajan oli ope huolissaan kun poika ei oppinut millään lukemaan. Vanhempain vartissa jo uhkasi jättää luokalleen. Nyt kuitenkin on sitten oppinut lukemaan ja opekin on jo melkoisen tyytyväinen.

Onpa teillä ope! Huh! Oman poikani opettaja vakuutti kaikille vanhemille syksyllä, että älkää olko huolissanne, toiset oppivat lukemaan hitaammin, toiset nopeammin, mutta aivan varmasti kaikki sen taidon oppivat. Oma poikani oli hitaampien joukossa, mutta on siitä lähtien sitten totisesti lukenutkin  - nyt jo 20 vuotta. 

Vierailija

Erittäin hyvä että saatte psykologin mielipiteen. Älä anna periksi jos yhtään tuntuu siltä että lapsi on valmis kouluun, sinä tunnet lapsesi.

Vierailija

hhhg kirjoitti:
Jotenkin armotonta viranomaisten taholta tuhota pojan tulevaisuus jo tuossa iässä ja valmistaa uusi syrjäytynyt nuori.

Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen nimenomaan estää syrjäytymistä - ei suinkaan tuota sitä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika ekalla luokalla ja koko syksyn ajan oli ope huolissaan kun poika ei oppinut millään lukemaan. Vanhempain vartissa jo uhkasi jättää luokalleen. Nyt kuitenkin on sitten oppinut lukemaan ja opekin on jo melkoisen tyytyväinen.

Onpa teillä ope! Huh! Oman poikani opettaja vakuutti kaikille vanhemille syksyllä, että älkää olko huolissanne, toiset oppivat lukemaan hitaammin, toiset nopeammin, mutta aivan varmasti kaikki sen taidon oppivat. Oma poikani oli hitaampien joukossa, mutta on siitä lähtien sitten totisesti lukenutkin  - nyt jo 20 vuotta. 

Joo, no en minäkään hänestä kovasti pidä mutta toivottavasti joskus ope vaihtuu.

Vierailija

Ymmärrän, että surettaa. Löysin kuitenkin monta hyvää asiaa kirjoituksestasi: Lapsella ei ole oppimisen kannalta vaikeuksia eikä hänellä ole motorista häikkää.

Tuo pienryhmä on myös todella hyvä asia, että teidän kaupungissanne sellainen järjestetään. Jos sinne menee, niin ei tarvitse käydä eskaria uudelleen, vaan pääsee kehittymään ikäistensä parissa ja erityisesti kehittämään niitä omia vahvuuksia ja heikkouksia. Resurssitkin tuollaisilla 0-luokilla ovat yleensä paljon paremmat kuin eskareissa.

Vierailija

Tämähän oli hyvä uutinen eskarista, eikä masentavaa!

Eskari puuttuu havaitsemiinsa ongelmiin ja lapsi saa apua, tarjottiin vieläpä pienryhmää, mikä on harvinaisuus nykyään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat