Onko kellään kokemusta ryhmäterapiasta?

Vierailija

En tiedä asiasta juuri mitään, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoon minulle joskus suositeltiin tuota. En vain tiedä uskallanko osallistua, enkä tiedä mitä siellä tapahtuu ja minkä ikäisiä ihmisiä siellä on. Enkä tiedä onko siitä edes apua.

Kommentit (7)

Vierailija

Ehdotettu on minullekin. Mun henkilökohtaisimmat ja kipeimmät asiat ei vaan kuulu jollekin ihmisjoukolle, eikä heidän henkilökohtaisimmat asiat mulle. Joten ei kiitos.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ehdotettu on minullekin. Mun henkilökohtaisimmat ja kipeimmät asiat ei vaan kuulu jollekin ihmisjoukolle, eikä heidän henkilökohtaisimmat asiat mulle. Joten ei kiitos.

Mutta toisaalta se voi olla vapauttavaakin puhua usealle ihmiselle omista asioistaan. Kaikkihan siellä on samassa tilanteessa tavallaan, ja vapaaehtoisesti tietysti. Itseäni huolestuttaa enemmän se, etten kykene puhumaan suurelle joukolle ihmisiä, pelkään että jännitän niin paljon että nolaan (jälleen kerran) itseni.

Ap

Vierailija

nyt kun viiden vuoden mittainen naisten väkivaltaisuus tarinani on kadonnut julkiseksi salaisuudeksi ILtalehden keskustelufoorumin sulkeuduttua, on aika palata niihin tunteisiin, joita siellä käsittelin ihmissuhteet-palstalla, miten tuhosin itteni lopullisesti jäätyäni kiinni tuohon vuodatuskoukkuun ja miten päin naamaani naureskelu toisten kekustelijoiden taholta vain lisäsi höyryä viesteilyyni, kun sitten ILtalehti vielä lööpeillään antoi taustatukea siihen että kyll naisistakin aggressioita löytyy.

kerran olen ollut ryhmäkuntoutuksessa, ei aikaakaan kun naishoitaja tuli sanomaan kahden kesken että minun pitää miettiä mitä ryhmässä puhun kun toiset paikallaolijat ahdistuu..

stressi vie ihmiseltä muistin, ehkei se nyt sittenkään ollut toi piirros, päivämäärä heittää, mutta toinen vastaavanlainen, jonka piirsin mutta jota en suostunut antamaan yhteisesti arvioitavaksi ettei samassa kuntoutuksessa olevat naiset olisi ahdistuneet.

oli sekin episodi kun päiväkuntoutuksen naislääkäri takavarikoi minulta tämän kirjan ja palautti sen minulle seuraavana päivänä kun otin yhteyttä potilasasiamieheen.

häpeästä löytyy kirja

ei se ny toisaalt mikään ihme ookkaan jos siell loin itselleni naisvihamielisen profiilin.

Vierailija

No mulla on sit se kokemus, jossa ryhmäterapia toimi.

Siellä oli siis 4 ihmistä ja 2 psykologia. ei ollut ollenkaan niin kuin siinä charlien sheenin sarjassa, vaan paljon strukturoidumpaa ja ohjatumpaa. Yhdessä mietittiin erilaisia asioita, mitkä itse kullekin oli sosiaalisesti vaikeita, mitä pelkäsi. Miten olisi halunnut asioiden mene än, missa tuntui menevän pieleen ja miten sitä olisi ehkä voinut yrittää itse vaikuttaa näihin juttuihin. Sit sitä yleensä harjoiteltiin jotenkin. Ja tavallaan oli hyvä, että se oli ryhmä, koska siinä sitä sai kokemuksia ryhmässä toimimisesta ja ne oli ihan hyviä kokemuksia. Siinä mokailtiin ja nolosteltiin kaikki yhdessä, kaikki yhtä noloina ja huomattiin, ettei se haittaa.

Mut toki terapia aina on raskastakin. Saadakseen hyötyä pitää olla rehellinen. Se voi sattua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mulla on sit se kokemus, jossa ryhmäterapia toimi.

Siellä oli siis 4 ihmistä ja 2 psykologia. ei ollut ollenkaan niin kuin siinä charlien sheenin sarjassa, vaan paljon strukturoidumpaa ja ohjatumpaa. Yhdessä mietittiin erilaisia asioita, mitkä itse kullekin oli sosiaalisesti vaikeita, mitä pelkäsi. Miten olisi halunnut asioiden mene än, missa tuntui menevän pieleen ja miten sitä olisi ehkä voinut yrittää itse vaikuttaa näihin juttuihin. Sit sitä yleensä harjoiteltiin jotenkin. Ja tavallaan oli hyvä, että se oli ryhmä, koska siinä sitä sai kokemuksia ryhmässä toimimisesta ja ne oli ihan hyviä kokemuksia. Siinä mokailtiin ja nolosteltiin kaikki yhdessä, kaikki yhtä noloina ja huomattiin, ettei se haittaa.

Mut toki terapia aina on raskastakin. Saadakseen hyötyä pitää olla rehellinen. Se voi sattua.

Kiitos kun jaoit kokemuksia. Tuo itsensä nolaaminen on pahinta mitä voi olla ja sitten pitäisi olla valmiina nolaamaan itsensä. Se kuulostaa niin ristiriitaiselta. Täytyy vielä harkita...
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla on sit se kokemus, jossa ryhmäterapia toimi.

Siellä oli siis 4 ihmistä ja 2 psykologia. ei ollut ollenkaan niin kuin siinä charlien sheenin sarjassa, vaan paljon strukturoidumpaa ja ohjatumpaa. Yhdessä mietittiin erilaisia asioita, mitkä itse kullekin oli sosiaalisesti vaikeita, mitä pelkäsi. Miten olisi halunnut asioiden mene än, missa tuntui menevän pieleen ja miten sitä olisi ehkä voinut yrittää itse vaikuttaa näihin juttuihin. Sit sitä yleensä harjoiteltiin jotenkin. Ja tavallaan oli hyvä, että se oli ryhmä, koska siinä sitä sai kokemuksia ryhmässä toimimisesta ja ne oli ihan hyviä kokemuksia. Siinä mokailtiin ja nolosteltiin kaikki yhdessä, kaikki yhtä noloina ja huomattiin, ettei se haittaa.

Mut toki terapia aina on raskastakin. Saadakseen hyötyä pitää olla rehellinen. Se voi sattua.

Kiitos kun jaoit kokemuksia. Tuo itsensä nolaaminen on pahinta mitä voi olla ja sitten pitäisi olla valmiina nolaamaan itsensä. Se kuulostaa niin ristiriitaiselta. Täytyy vielä harkita...
Ap


Niin, no. Ei sun ole pakko eikä tarkoitus nolata itseäsi, mutta jos keskityt sen välttelemiseen, et saa parasta irti mistään. Et elämästä etkä terapiasta. Ja juuri siinä se ryhmä auttaa, kun toisetkin pelkää ja silti jättää naamionsa pois, niin säkin voit.

Uusimmat

Suosituimmat