Te joiden puoliso on vakavasti ja pysyvästi sairas, kuinka jaksatte?

Vierailija

Otsikossa kysymys. Rakastan miestäni, ollaan reilu kymmenen vuotta jo taivallettu yhdessä. Miehellä sairastelu on kausittaista, välillä menee kuukausia ettei pysty huomioimaan minua lainkaan. Elän puutteessa ja yritän nätisti hymyillä ja tehdä kaiken hyvin kotona, että miehellä olisi hyvä olla. Välillä iskee niin suuri ahdistus että tekisi vain mieli kadota. Haluaisin tuntea sen että joku haluaa minua ja näyttää sen. Puolisoni on koko ajan apaattisempi, luulen sairauden aiheuttavan sen. En tiedä mitä tekisin. Tiedän sen, että olen todella ahdistunut. Olen vielä alle kolmekymmentä, mutta tuntuu kuin olisin jo kuollut. Emme ole naimisissa. Kuuluuko minun olla loppuelämäni omaishoitaja, voinko ikinä antaa itselleni anteeksi jos lähden?

Kommentit (11)

Vierailija

Minä olen ajatellut niin, että vihkivalassa olen luvannut olla myötä- ja vastoinkäymisissä ja lupaukseni pidän. Ihan hyvin voin itsekin sairastua ja uskon, että mies pysyy rinnallani.

Vierailija

Jos et henkisesti kestä tilannetta, niin ei kai siinä muutakaan voi tehdä kuin lähteä.

Toisaalta tietenkin ikävää, voihan sitä itsekin sairastua. jos itse sairastuisin vakavasti ja tietäisin vaivan kestävän PITKÄÄN, en kyllä ehkä välttämättä odottaisi avokkini pysyväni rinnallani - olemme vielä nuoria, ja jos minun elämäni olisi "loppu" en haluaisi sen olevan myös hänen elämänsä loppu. Olisihan se kivaa jos pysyisi, mutta en kyllä sellaista voisi vaatia.

Vierailija

Meillä mä oon se vakavasti sairastava. Oon 33, mies täyttää ihan kohta 30 ja ollaan asuttu yhdessä 8 vuotta joista 3 naimisissa. Sairastuin muutama vuosi sitten ja olen ollut paljon sairauslomalla ja kelan osasairauspäivärahalla. Minua on leikattu ja uusi leikkaus on edessä. Sairausteni rajoittaa elämää, en useinkaan jaksa harrastaa, lähteä ravintolaan syömään tai sukulaisiin jne. Joskus tuntuu että olen miehelleni taakka ja olemme paljon puhuneet asiasta. Sairauteni myötä on tullut myös kiloja aika paljon. Silti ei halua erota vaikka olen sanonut että ymmärrän jos haluaa lähteä.

Vierailija

Pystytkö lähtemään lomalle yksin, kauas, pariksi viikoksi? Saisit vähän etäisyyttä ja rauhaa miettiä koko pakettia ja tulevaisuutta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä sillä on?

Parkinsonin tauti. Diagnoosiin meni aikaa, koska erittäin harvinaista kolmekymppisellä.

Vierailija

Onko mitään mahdollisuutta ap että hakisit sitä hellyyttä jostain muualta? Olisiko jopa niin hyvä tilanne että miehesi voisi sen sinulle suoda koska ei voi sitä sinulle antaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pystytkö lähtemään lomalle yksin, kauas, pariksi viikoksi? Saisit vähän etäisyyttä ja rauhaa miettiä koko pakettia ja tulevaisuutta.

En ainakaan pitkään aikaan. Olen meistä se joka käy töissä ja tuo leivän pöytään. Olen ruvennut miettimään haluanko sittenkin lapsia, koska tässä suhteessa en niitä voi saada. Voimavarat eivät vain riitä yksin kaikesta huolehtimiseen. Ap

Vierailija

Itse olen tilanteessa, jossa kumppanilla on sairaus mikä johtaa kuolemaan. Ollaan alle kolmekymppisiä, lapsettomia onneksi.  Vaikka välillä on raskasta, otan jokaisen päivän lahjana sillä koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen. Meillä menee myös pitkiä aikoja että puoliso ei jaksa huomioida minua, mutta koska tiedän ettei tee sitä tahallaan en koe asiaa ongelmana. Tiedän kuitenkin sisimmässäni että haluaa minua, sairaus vaan on sen puolen piilottanut. Keskityn nauttimaan siitä että toinen on sentään siinä vaikkei koskekaan. Jos sinulla on olo ettet jaksa, puhu miehellesi. Koita saada hänet ymmärtämään tilanne sinun kannaltasi. jos tilanne ei raukea ja mielesi tekee mieli lähteä, silloin se on paras vaihtoehto.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko mitään mahdollisuutta ap että hakisit sitä hellyyttä jostain muualta? Olisiko jopa niin hyvä tilanne että miehesi voisi sen sinulle suoda koska ei voi sitä sinulle antaa?

En usko tämän olevan hyvä ratkaisu kummallekaan. En voisi itsekään hyväksyä asiaa. Ap

Uusimmat

Suosituimmat