Onko joku teistä oppinut aktiiviseksi?

Vierailija

Itse en saa oikein mitään aikaan. Monesti tilanteet menee siten että aattelen että katotaan nyt (lähdenkö esim jonnekin) ja lopulta en ehdi enää joten en lähde. Ei mitään järkeä! Ihan niinkuin muka yhtäkkiä huomaisin, että olenkin lähdössä, vaikka mitään en ole tehnyt lähtöjärjestelyjen eteen. Mistähän tämmöinen laiskuus kumpuaa ja mitä sille voisi tehdä? Pitäisi ehkä priorisoida menoja niin, että niitä ei ole paljon. Sitten toinen voisi olla se, että tekee päätöksen heti eikä jää roikottamaan ajatusta.
Mutta vinkkejä otetaan vastaan luonnostaan reippailta tai aktiiviseksi oppineilta.

Kommentit (9)

Vierailija

Eli saattaa viitata ihan keskittymiskykyyn. Minulta vaatii hirveää ponnistelua keakittyä juuri tuollaiseen. Sen aijaan neulomiseen tms omaan keskityn ihan helposti.
Omaa tilannettani pahentaa myös se, että vaativan äitini takia opin lapsena ja nuorena toimimaan lähinnä kurinalaisuuden takia. Se kurinalaisuus olikin sitten tosi käyttökelpoinen asia, kun sairastuin anoreksiaan :( Onneksi niin lievään, että paranin itse, mutta sen jälkeen jotenkin kammoan tehdä asioita itsekurin kautta. Se on minulle kirosana :( Mutta ette arvaa, miten kärsin siitä, että en osaa sitten toimia kurinalaisesti, vaikka tahtoisin (minua siis pelottaa, että jos aloitan, en enää pysty lopettamaan. Saattaisin silloin kuitenkin mennä burn outiin. Siitäkin on kokemusta. Siksi, ei pysty :,( )
1

Vierailija

Add-oireita mulla on paljon muitakin. Aina tavarat hukassa jne. Mäkin pystyn keskittymään asioihin, jotka ei sisällä montaa tylsää vaihetta. Esim.soittamaan tuntikausia (mutta en osaa mitään teoriaa, koska en jaksa keskittyä sen opiskeluun). Huokaus! Pitäiskö ehkä mennä lääkäriin tästä asiasta.

Vierailija

3 ap. Harmi että 2:lla ollut niin kurjaa anoreksian kanssa. Mulla taas pienenä elämä ei ollut juuri ollenkaan kurinalaista, ei tiukkoja aikatauluja tai mitään. Ap

Vierailija

Olen aina ollut aktiivinen ja riisumisella reipastuu. Neito jäi sänkyyn lepäilemään kun aktiivisuuteni vei häneltä vähän voimat. Useampi o peräkkäin on ilmeisen uuvuttavaa. Jos vanhat merkit pitää paikkansa niin kuorsaa hetken. Saahan sitä lepäillä niin ehkä illalla uusinta? Saa kyllä jos vain vähänkään haluaa. Eikä tuon tarvi pyydellä eikä miettiä saako. Vuosien kokemusta hänellä mun aktiivisuudesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut aktiivinen ja riisumisella reipastuu. Neito jäi sänkyyn lepäilemään kun aktiivisuuteni vei häneltä vähän voimat. Useampi o peräkkäin on ilmeisen uuvuttavaa. Jos vanhat merkit pitää paikkansa niin kuorsaa hetken. Saahan sitä lepäillä niin ehkä illalla uusinta? Saa kyllä jos vain vähänkään haluaa. Eikä tuon tarvi pyydellä eikä miettiä saako. Vuosien kokemusta hänellä mun aktiivisuudesta.

Olin oikeassa, siellä kuorsaa. Ei haittaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
3 ap. Harmi että 2:lla ollut niin kurjaa anoreksian kanssa. Mulla taas pienenä elämä ei ollut juuri ollenkaan kurinalaista, ei tiukkoja aikatauluja tai mitään. Ap

No en minäkään halua/pysty olemaan sellainen lapsilleni. Eikä edes mies ole. Se ärsyttää, koska itse olisin jos vain kykenisin. En vain niin ankarasti kuin minulle oltiin. Toistaiseksi kykenen kuitenkin vain on/off -tilaan, eli vaatimaan ehdotonta kurinalaisuutta vaikka se vaatisi henkistä väkivaltaa tai sitten antamaan olla, koska en pysty tai osaa asettaa rajoja lempeästi. Toisaalta mieheni on ihan okei, vaikkei ole kasvanut sellaisessa totalirismissa kuin minä, eli jotenkin uskon toivon ja kuvittelen, ettei lapsillemme ole vaikeaa saada asioita aikaan (jos ei ole add:tä tms muutoin). Tai ehkä vielä itse pääsen traumoistani yli ja pystyn kannustamaan heitä.
2

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat