Tilanneviesti

Keskustelu Aihe vapaa-alueella on suljettu aikavälillä 23:00 - 07:00.

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

Itse olen miettinyt sitä, että moni aikuinen ei kestäisi montaakaan päivää samaa elämää mitä lapsen pitää kestää. Kiusaamista, suorittamista, pitkien päivien jälkeen treenikassien raahaamista harrastuksiin, yksin olemista ja selviytymistä jo pienestä lähtien. Kodin vaihtamista joka toinen viikko, omien tarpeiden ohittamista äidin ja isän tarpeiden tieltä.  Aina pitäisi jaksaa, olla hirveän iso ja reipas vaikka oikeasti haluaisi välillä vaan olla pieni ja leikkiä. Aikuisten elämä on lapsen elämään verrattuna usein paljon helpompaa.

Pinksu

Itse näen asian niin, että myös opettajalla on merkitystä, minkä koetuloksen lapsi saa ja onko hyvä olla koulussa.

Vanhahtava Äiti

Tulkaa hoito-alalle, niin siellä tämä on ihan jo vakio käytäntö! Jos et pärjää tietokoneen kanssa ja hoidat hyvin asiakkaat muuten, niin olet "se saatanan lusmu joka ei viitti edes rapsoja kirjoittaa" saati että niitä kymmeniä eri taulukko ja muita asiakas juttuja (tietokoneella). Luulin aikoinani opiskelevani hoito-alan ammattiin ja erityisesti hoitamaan, mutta teen enemmän työtä "rakkaan arkiviholliseni (tietokoneen) kanssa".
Mitä me voimme lapsillemme opettaa, kuin "koita käydä koulusi kunnolla, opettele kieliä ja tietoteknillisiä juttuja vaikka pelaamalla"???? Ja miten ne lapset oppivat, jos sota, tappaminen, räiskintä ja ym ym on sika siistii!

toinen äiti...

Itselläni on kaksi poikaa, jotka koulussa olivat juuri näitä seiskan koululaisia (vähän allekin. Kummastakin on kasvanut fiksu, omillaan toimeentuleva, perheen perustamisaikeissa oleva nuori aikuinen. Toinen amiksen kautta töihin ja toinen lukion kautta opiskelemaan.

Seiskan lukio todistuskellakin löytyi toivomansa paikka, pienen kiertoreitin kautta.

Vierailija

Olin itse ala-asteella kutosen oppilas, yläasteella 7,5:n oppilas, lukiossa 8,5:n oppilas ja yliopistossa, kun luin mieluista alaa, sain pää- ja sivuaineista erinomaiset.

Eli joskus ne arvosanatkin muuttuu.

Mutta otsikosta olen toki 100%:sen samaa mieltä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt sitä, että moni aikuinen ei kestäisi montaakaan päivää samaa elämää mitä lapsen pitää kestää. Kiusaamista, suorittamista, pitkien päivien jälkeen treenikassien raahaamista harrastuksiin, yksin olemista ja selviytymistä jo pienestä lähtien. Kodin vaihtamista joka toinen viikko, omien tarpeiden ohittamista äidin ja isän tarpeiden tieltä.  Aina pitäisi jaksaa, olla hirveän iso ja reipas vaikka oikeasti haluaisi välillä vaan olla pieni ja leikkiä. Aikuisten elämä on lapsen elämään verrattuna usein paljon helpompaa.

Äläpä yleistä! Kiusaamista tapahtuu ihan yhtä lailla aikuisilla ja pitääkö joka hemmetin käänteessä vetää tuo kodinvaihto-kortti? Kaikilla ei ole mahdollisuutta elää kulissiavioliitossa lasten vuoksi. Eron jälkeinen elämä voi antaa lapsille paljon enemmän turvallisuutta kuin ennen, lapset osaavat myös nauttia kahdesta kodista, vähän samaan tapaan kuin aikuisilla on kesäkoti...

mensalainen äiti

Koulu voi myös olla tosi tylsää niille, jotka oppivat helposti asiat. Miten motivoida esim. 12-vuotiasta, joka saa kokeista kymppejä, eikä koulu innosta?! On hienoa, että kaikki saavuttavat tason, joka seuraavaan luokkaan tarvitaan, mutta miten huomioidaan nuo hyvät oppilaat? Kateellisiakin löytyy...

Ville T

Höpö höpö
Koulussa mitataan koulussa pärjäämistä ja siitä saa sellaiset arvioinnit. Vanhemmuutta mitataan eri mittareilla ja niillä on paljon löyhempi yhteys todistuksiin

Eikös se ole tärkeitä,että se koululainen käy itseänsä varten koulua, eikä ketään muita varten. Ja, valitsee itselleen sopivan jatko-opiskelu paikan.

Tämän päivän koulu ei anna oppilaalle epäonnistumisen mahdollisuutta. Jos, tulee hylätty, koe pitää uusia.

Ville T

Pitäisikö muuten koulussa arvioida lainkaan ja jos niin miten? Meillä jotkut haluavat luopua numeroarvioinnista. Itse olen konservatiivi ja haluaisin numerot ja niitä täydentävän keskustelun.

Vierailija

Ei niin, vaan epäonnistunut lapsi. Kasvoin hullujen alkoholistivanhempien kasvatuksessa ja pärjäsin koulussa hyvin. En voi hyväksyä, että minun lapseni pärjäisi meidän loistavissa kotioloissamme huonommin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat