Kommentit (13)

Marketta2

D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Olemme lähtöisin päiväntasaajalta, jossa tämä on mahdollista läpi vuoden. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla. 

Tummaihoiset maahanmuuttajat kärsivät D-vitamiinin puutteesta. Tutkimuksissa heidän D-vitamiinitasonsa on ollut selvästi suomalaisia alhaisempi. Maahanmuuttajien tumma ihonväri ja/tai peittävä vaatetus estää D-vitamiinin muodostumisen suomen kesäauringossa, joten heidän pitäisi syödä kesälläkin D-vitamiinia lisäravinteena riittävästi.

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa. 

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti,reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on vähintään 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l. 

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Ravitsemusneuvottelukunnan matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg/vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 25-30µg/vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle. D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen saantisuositus on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit, monet lääkärit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt! 

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Vierailija

Joo 10 mikrogrammaa on liian vähän mutta myöskin esim 100 alkaa jo olla jatkuvasti käytettynä liikaa. Liika D-vitamiini alkaa kerätä kalkkia verisuoniin jne. Itse syön yhden 100 mcg purkin loppuun ja vaihdan ylläpitoannokselle joka olisi 50 mcg.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Joo 10 mikrogrammaa on liian vähän mutta myöskin esim 100 alkaa jo olla jatkuvasti käytettynä liikaa. Liika D-vitamiini alkaa kerätä kalkkia verisuoniin jne. Itse syön yhden 100 mcg purkin loppuun ja vaihdan ylläpitoannokselle joka olisi 50 mcg.

Ja paljonko sun veren D-vitamiinipitoisuus on?

Ihan turha selittää mitä syöt jos et ole mittauttanut paljonko sitä on veressä. Kuten sanottu, itse syön 5000IU/pv ja veren D-vitamiinipitoisuus on 149.

Vierailija

Se on erittäin yksilöllistä paljonko D-vitamiinia elimistö sietää. Pahimmillaan munuaisvaurioita on aiheutunut jo annoksella 50 ug/päivä.Vaaleaihoiset ovat sopeutuneet vähäiseen auringonvaloon ja heikkoon D-vitamiininsaantiin.

Max Pp
Seuraa 
Liittynyt2.10.2014

Allekirjoitan kommentit D-vitamiinipitoisuuden mittaamisesta verestä ja tuo mittaus tulee tehdä reilusti pimeään vuodenaikaan ja ennen mahdollista etelänlomaa. Ainakin aikuisilla tuntuu hyvän tason saavuttamiseen tarvittava annos vaihtelevan varsin paljon henkilöstä riippuen. Kun auringossa oleskelemassa voi ihminen päivässä saada yli 600 µg D3 - vitamiinia päivässä ei sadan mikrogramman pilleri ole kovin merkittävä lisä vaikka sitä nappaisi ympäri vuoden. Itse syön nykyään tuon mainitun 100 µg päivittäin..

Reijo Vehnä

Kyl hei vanhoin kunno aikoin anettii malrporoo 2 päivös nii siit saatii kaikki vitumiinit. Ja ei oo mitää onkelmii tai sensimmosii tullu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se on erittäin yksilöllistä paljonko D-vitamiinia elimistö sietää. Pahimmillaan munuaisvaurioita on aiheutunut jo annoksella 50 ug/päivä.Vaaleaihoiset ovat sopeutuneet vähäiseen auringonvaloon ja heikkoon D-vitamiininsaantiin.

Voiko munuaisvaurioita tulla pelkästä nauttimisesta, jos elimistö ei ime kaikkea hyödyksi tai muuten ei seerumin arvo ole liian korkea?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se on erittäin yksilöllistä paljonko D-vitamiinia elimistö sietää. Pahimmillaan munuaisvaurioita on aiheutunut jo annoksella 50 ug/päivä.Vaaleaihoiset ovat sopeutuneet vähäiseen auringonvaloon ja heikkoon D-vitamiininsaantiin.

Kuka on saanut munuaisvaurioita 50 µg päiväannostuksella? Tutkimusviitettä kehiin.

Jos munuaisvauriot olisivat jotenkin todennäköisiä, niin kukaan ei ikinä voisi muuttaa etelään täältä kylmästä pohjoisesta, ainakaan ulkoilemaan, koska auringosta on saatavissa 250-500 µg päiväannoksia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on erittäin yksilöllistä paljonko D-vitamiinia elimistö sietää. Pahimmillaan munuaisvaurioita on aiheutunut jo annoksella 50 ug/päivä.Vaaleaihoiset ovat sopeutuneet vähäiseen auringonvaloon ja heikkoon D-vitamiininsaantiin.

Kuka on saanut munuaisvaurioita 50 µg päiväannostuksella? Tutkimusviitettä kehiin.

Jos munuaisvauriot olisivat jotenkin todennäköisiä, niin kukaan ei ikinä voisi muuttaa etelään täältä kylmästä pohjoisesta, ainakaan ulkoilemaan, koska auringosta on saatavissa 250-500 µg päiväannoksia.

Eiköhän se munuaisvaurio koske suun kautta nautittua vitamiinia ja liekö myös synteettistä valmistetta eikä kalan kautta saatavaa luontaista vitamiinia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on erittäin yksilöllistä paljonko D-vitamiinia elimistö sietää. Pahimmillaan munuaisvaurioita on aiheutunut jo annoksella 50 ug/päivä.Vaaleaihoiset ovat sopeutuneet vähäiseen auringonvaloon ja heikkoon D-vitamiininsaantiin.

Kuka on saanut munuaisvaurioita 50 µg päiväannostuksella? Tutkimusviitettä kehiin.

Jos munuaisvauriot olisivat jotenkin todennäköisiä, niin kukaan ei ikinä voisi muuttaa etelään täältä kylmästä pohjoisesta, ainakaan ulkoilemaan, koska auringosta on saatavissa 250-500 µg päiväannoksia.

Eiköhän se munuaisvaurio koske suun kautta nautittua vitamiinia ja liekö myös synteettistä valmistetta eikä kalan kautta saatavaa luontaista vitamiinia?

D-vitamiinia valmistetaan lähinnä lampaanvillaa säteilyttämällä. Lopputuote on identtinen ihmisen ihon tuottaman molekyylin kanssa, joten kyse ei voi olla mistään erosta molekyylien välillä, koska eroa ei ole.

Verenkierron kautta se D-vitamiini syötynäkin kulkeutuu joka paikkaan, joten miten sillä nyt olisi merkitystä, syökö sen vai ei. Jos syötynä on haitallista, niin silloinhan ongelmaa esiintyisi myös kalaa syövillä ihmisillä.

Uusimmat

Suosituimmat