Aihe vapaa: keskeytynyt keskenmeno

Otan osaa menetykseen.

Sinulla on täysi oikeus tunteisiisi, ja ne ovat aivan ymmärrettäviä. Mutta kohtutulehduksen riski on olemassa myös kaavinnassa, ja oli tosi kurjaa tuuria että sinä sen sait. Olet joutunut läpikäymään rankkoja asioita, jotka varmasti painavat pitkään.

Suosittelisin sinulle, että soittaisit neuvolaan. Pyytäisit saada tulle juttelemaan tapahtuneesta, vähän niinkuin seuraavaa raskauttakin ajatellen. Ehkä saisit lievitettyä surua ja pelkoa ja voisit luottavaisemmin suhtautua tulevaan.

Jos raskaus oli ensimmäisesi, haluan lohduttaa sinua sillä, että tulet hyvin varmasti uudestaan raskaaksi ja asiat menevät paremmin. Melkein joka nainen on saanut eläessään keskenmenon, itsekin sain kaksi ennen esikoista ja nyt odotan kolmatta.

Voimia sinulle, ja tulevaisuuden vauvan menettäneelle isälle.

kokemasi johdosta! Olen itse kokenut keskeytyneen keskenmenon, joka hoidettiin lääkkeellisesti. Vkotilanne ja tilanne muutenkin oli lähes sama kuin sinulla! Kokemus oli kivulias, myös henkisesti, mutta hoito minulla onnistui siinä mielessä hyvin, että selvisin ilman sinulla olleita kompilkaatioita. Ymmärtääkseni noissa vkotilanteissa, joissa keskenmeno voisi hoitua jopa itsekseen, kuten minulla toinen keskenmeno (en siis tarvinnut mitään hoitoja), suositellaan lääkkeellistä hoitoa. Siinä ei ihanne tapauksessa tarvitse kajota kohtuun - mikä voi aiheuttaa ongelmia (infektioita, arpeumia, ongelmia myöh. raskauksissa), eikä myöskään tarvitse nukuttaa, mikä myös on aina oma riskinsä. Ainahan kait kuitenkin sanotaan, että voidaan joutua myös kaavintaan - ainakin minulle sanottiin. Oletko miettinyt/kysynyt, että onko kohdussa mahdollisesti voinut olla jo jotain tulehdusta, jopa keskenmenon aiheuttajana? Tulehduksen riski on, kun vuotoa kohdusta on, myös synnyttimien tutkimisen aiheuttamaa. Tai tietääkö sitä tarkkaan, mistä tulehdus tuli?! Luulen, että suurempi riski on kaavinnassa! Mutta se henkinen kipu... Siinä mielessä on ihan sama, miten km hoidetaan - se on todella kova! Itse annoin itselleni aikaa 3 kk toipua, mutta, kun se ei onnistunut, niin menin terveyskeskuspsykologille puhumaan pahasta olostani! Mieti sinäkin jotain keskusteluapus, jotta voit päästää asian käsittelyssä eteenpäin! Ja toivon sydämestäni, että saat vielä vauvan syliisi onnistuneen raskauden päätteeksi! t. kohta 2 v. pojan 46 v. äiti

Kaavinnankin jälkeen joudutaan joskus uuteen kaavintaan.
Eiköhän se oo lääkärin asia päättää mikä toimenpide tai lääkitys on tilanteessasi paras.