Kesä/syysvauva 2013

Liittynyt6.4.2011

Aloittelenpa uutta pinoa vähän pidemmälle ensi vuodelle. Olemme itse tähtäämässä tuohon loppukesään 2013 (ivf-hoidoilla) enkä koe siksi mihinkään kuukauteen olevani sidoksissa joten tuntuisi vieraalta sinne loikatakaan roikkumaan :)



Lyhykäinen info omasta tilanteesta..

Olen 32v, mies 35v. Ei lapsia vielä kummallakaan, eli esikoista yritetään. Olen täällä ollut aiemminkin kuumeilemassa mutta pitänyt nyt pitkää taukoa (olen kuulumisianne kyllä kurkkinut välillä:) jotta osaisin ajatella jotain muutakin. Meillä yritystä takana n. 1,5 vuotta, kaikki tarpeelliset tutkimukset tehty tässä viimeisen vuoden aikana ja syykin lapsettomuuteen on tiedossa, kotikonstein meillä ei lasta tule. Nyt ollaan odoteltu kunnalliselle ivf-hoitoon pääsyä vuoden alusta asti. Syys/lokakuussa pääsemme aloittamaan. Jännittää kovasti, mutta päämäärä mielessä sitä jaksaa ihminen ihan ihmeitä. Onneksi meillä on miehen kanssa parisuhde vahva ja on vain vahvistunut näistä koettelemuksista.



Tervetuloa siis kuumeilemaan ja jakamaan ajatuksia :)

Sivut

Kommentit (170)

Vierailija

Meille ei tullut kevät vauvaa, joten tulenpas tänne mukaan keskustelemaan. Olen pidempään kuumeillut ryhmässä talvi/kevät vauva.



Olen 22v ja mies 26v. Molemmat täyttää vielä tänä vuonna vuosia. Esikoista yritämme. Yritystä on nyt takana 8kk ja yk9 alkoi tänään. Vaikka joka kerta olenkin varma että menkat alkaa, niin silti se tuntuu jonkinlaiselta pettymykseltä.



Tutkimuksiin en aio hakeautua ennen kuin ollaan se vuosi yritetty. Haluaisin saada ajatukseni kokonaan muualle. Se on vaan vaikeaa, koska olen työttömänä ja kotona siis suurinman osan ajasta yksin. Ensi viikolla alkaa onneksi ainakin kahdeksi kk työt, joten pääsen kotoa pois! Jipii! Ehkä en olisi niin stressaantunut koko ajan, kun olisi elämässä jotain sisältöäkin.



Meiltä löytyy myös karvaturreja. 2 kissaa ja yksi koira.



Meilläkin on vahvistunut parisuhde tässä yrittämisen myötä, myös viime vuotinen kriisi vaikutti paljon. Olemme olleet yhdessä n. 4 vuotta, jos oikein muistan :D



T. Manskuu yk9, kp 1/27-32

Vierailija

En ole ikinä keskustellut tällaisilla palstoilla, mutta ajattelin nyt kokeilla, koska tästä ei voi oikein kenelläkään jutella "oikeassa elämässä". On myös lukemisen lisäksi varmasti kiinnostavaa kuulla muiden mielipide omasta tilanteesta ja antaa myös muille vaikka rohkaisua.



Aloitimme siis avomieheni kanssa esikoisen yrittämisen touko-kesäkuussa, ja nyt on meneillään yk3. Eli yritystä ei ole takana vielä kovin kauaa. Huolenaiheenani kuitenkin on kiertojeni pituus ja epäsäännöllisyys, joka taas näyttää palaavan ehkäisyrenkaan käytön jälkeen.

Nyt on siis meneillään kp39 eikä menkkoja näy (ja nega testattu). Eka kierto oli 28 ja toka 34, mutta tuohon se ei tule jäämään, jos yhtään kroppaani tunnen.



Ai niin olemme siis mieheni kanssa molemmat 28. Manskuu tavoin olen kotona yksin koiran kanssa päivät pitkät, joten mietteitä on ihan liikaa. Minä kuitenkin työskentelen eli yritän yrittää vastaperustetun yritykseni nimissä, joka on myös tällä hetkellä kova ressin aihe.



Mutta nyt lopetan tämän ehkä jo hehtaariviestin ja toivotan onnea meille kaikille, että saisimme kaikki kesä-syksyvauvan 2013! T. Helvi yk3, 39/28-34

Vierailija

Taidanpa minäkin hypätä tähän ketjuun mukaan :) Olen kirjoitellut muutaman kerran toukokuisiin, mutta tänne siirtyminen tuntuu jotenkin helpommalta! Ei tarvitse vaihtaa jokainen kuukausi ketjusta toiseen.



Meilläkin yrityksessä esikoinen ja ikää löytyy 24 molemmilta. Karvalapsikin löytyy kotoa! Kolmas yk menossa ja jotenkin tuntuu, että tätä vauvaa saakin sitten odottaa :) Kuume aaltoilee lievästä ihan järjettömään! Hätäillessä otin tikutkin käyttöön toisessa kierrossa, mutta nyt jätettiin ne puolison toiveesta pois. Tuumasi, että ei tämä mitään välineurheilua ole. Toisaalta nyt pitää sitten elää sen kanssa, että ei voi tietää koska se ovulaatio on (vaikeaa tälläiselle kontrollifriikille).



Tuosta liiallisesta miettimisestä, niin itse olen kokenut sen vain positiivisenä. Olen tavannut stressata aivan turhista asioista kun ei ole ollut mitään muutakaan mietittävää. Nyt kun saan kuumeilla luvan kanssa koen jotenkin voivani paremmin. En murehdi enään niitä entisiä asioita! Toisaalta aina kun se kp1 pärähtää käyntiin niin pettymys on kyllä mieletön! Ja aina vannotan itselleni, että seuraavassa kierrossa en kuumeile yhtään!! (ja kuinkas käykään)



Kuinka kauan te kuumeilitte ennen varsinaista yrittämistä ja onko teillä ollut ovistikkuja käytössä? Eikös Helvi noihin megapitkiin kiertoihin ole mahdollista syödä joku kuuri mikä katkaisee sen?



Plussatuulia meille tähän ketjuun! +++++



Nana # 14/27 yk 3

Vierailija

Itsestä vaan tuntuu kun koko ajan pyörii nämä asiat tämän ympärillä että ei oo enää hyväksi mulle. On jo sen verran pitkään yrittänyt, että olisi parempi koittaa saada ajatuksia muualle.



Vauvaa olen kuumeillut todella kauan. Paljon pidempään ennen kuin edes aloitettiin yrittämään. Kummitytön syntymä sai sitten miehenkin sulamaan ajatukselle. Varsinkin kun näki pienen ensimäistä kertaa, siitäpä se yritys sitten lähti :)

Eli kummityttö saman ikäinen meidän yrityskertojen kanssa :D



Ovistikkuja käytin yhden kierron, yrittämisen alku aikoina.. Ei käytetä mitään "apu" keinoja.

Ajattelin nyt vielä tässä kierosta unohtaa nuo päivien laskemiset. Vaikka suurin piirtein tiedän milloin alkaakin seuraavat menkat, kun on melko säännöllinen tuo kierotokin :)



Helville suosittelen käymään lääkärillä, niin saat varmasti kiertosi kuntoon. Antais varmaan jotain lääkitystä, että normaaloitus kierto.



T. Manskuu yk9

Vierailija

Täällä ilmottautuu enemmän ja vähemmän rennolla meiningillä kyllä kovin kuumeileva 26v nuori nainen mukaan. Aloitettiin mieheni kanssa 32v. hiljattain ehkäisytön elämä ajatuksella “tulee jos on tullakseen”. Eli yk1 vasta menossa.



Tämä palsta vaikutta kivalta juuri siksi, kun ei tästä nyt vielä voi oikeataan kellekään puhua. Ovistikkuja ei siis ajateltu käyttää heti..ehkä sitten jos ei ala kuulumaan. Kiva jakaa kokemuksia kanssanne täällä.

Vierailija

Mukavaa, että lisää porukkaa on liittynyt joukkoon iloiseen (sitähän me ollaan? :D).



Olen kuumeillut alitajuntaisesti ehkä jo jonkin aikaa, mutta jotenkin jätin miehelleni ajankohdan päättämisen, koska tiesin, että hän rakastaa lapsia. Aluksi hän ei halunnut lasta köyhään elämäntilanteeseen (olen opiskelija/yrittäjä), mutta päätti kuitenkin, ettei jaksa odottaa aikaa, kunnes minäkin tienaisin riittävästi. Eli siis hän aloitti tosissaan kuumeilemisen ennen minua, ja yhteistuumin jätimme ehkäisyn pois viime keväänä.



Vaikka mies kuumeileekin tietyllä tasolla, hän kokee ressaavaksi (ja niin minäkin) yrittämällä yrittämisen. Ehkä hän ajatteli, että koska aloitimme näin "ajoissa" ei asiaan tarvitsisi suhtautua niin vakavasti. En minäkään varmasti suhtautuisi, mutta kun nämä mun kierrot... Ja jos ne tarkoittaa jotain ongelmaa.



Tiedän kyllä lääkityksestä kierron lyhentämiseen, mutta yritystä on niin vähän takana, että epäilen, ettei minulle mitään anneta tai edes tutkita. Olin kyllä gynellä vajaa kuukausi sitten, ja hän totesi kaiken olevan kunnossa, vaikka sisätutkimuksen jälkeen kulmat kurtussa vielä ultrasikin. Totesi senkin jälkeen vain lyhyesti "ei täällä mitää outoa ole" (miesgyne). Hän tiesi myös, että yritämme lasta.



Eikö tossa ultrassa pitäisi näkyä se PCO?



Niin, ovista haluaisin tikuttaa (että tietäisi onko sitä), mutta en tiedä onko näillä kierroilla mitään järkeä.



T. Helvi kp43

Vierailija

etenkin miestä pohdituttaa taloudellinen valmius ja onko nyt oikea hetki. Olen juuri valmistunut ja ihan hyvin työllistynyt freelancer, mutta juuri mietityttää, miten asiakkaat pysyy mammailun jälkeenkin. Vai joutuuko sitä taas aloittamaanihan alusta asiakkaiden haalimisen.



Mullakin on välillä tosi pitkät kierrot ja niiden kesto vaihtelee ihan hurjasti, niin myös sen takia tässä nyt alotellaan ainakin tulkoon kun on tullakseen- taktiikalla. Hormoniehkäsyä en ole käyttänyt useampaan vuoteen, niin se ei onneksi ole sekottamassa enää pakka ayhtään enempää.

Vierailija

Moikka,



minäkin voisin ilmoittautua tähän ryhmään. En viitsi olla mukana noissa kuukausiketjuissa, minulle niistä tulee stressiä ja surua :-/



Meidän tilanteemme on sellainen, että meillä on jo yksi lapsi, 4v, ja toista ollaan yritetty jo aiemmin ja sitten lopetettu ja nyt ollan taas tässä tilanteessa, vauvakuumepalstalla :D Viimeksi yritettiin niin kovasti, eikä hommasta tullut yhtään mitään, joten tällä kertaa otetaan ihan iisisti. Yritän olla vähemmän pakkomielteinen tällä kertaa, jospa se raskaus alkaisi sitten, kun ei enää niin stressaa...



Esikoinen sai alkunsa toisesta kierrosta, joten tämä sekundäärinen lapsettomuus on ollut aikamoinen shokki. Lisäksi meillä on sellaisia projekteja suunnitteilla, että se lapsilukumäärä pitäisi pikkuhiljaa saada tietää, emmekä muutenkaan halua mitään järkyttävää ikäeroa lapsille, joten luultavasti tulemme syksyllä antamaan asian olla, jos ei ala kuulua. Itse menin viimeksi ihan rikki siitä jokakuisesta pettymyksen tunteesta, joten nyt suojelen itseäni siltä ja jos ei pian tärppää, annetaan koko homman olla ja nautitaan meidän pienestä perheestä

Vierailija

tää on just passeli paikka sullekin jakaa ajatuksia ja zempataan toinen toisiamme, ettei tule paineita ja niillä mahdollisilla pettymyksien hetkilläkin on sitten tukea tarjolla :). Itsellä koko homma niin alussa, että ihmettelen vain kaikkia näitä keskusteluja ja juttuja täällä.



Tää asia pyörii niin paljon päässä, että ei meinaa välillä töistäkään tulla mitään. Ostin tänään jopa ekan vauvalehden..seuraavaks varmaan sitten jotain bodeja varastoon varmaan..hehe. Kyllä tää tästä. Pitää itsekin pitää pää kylmänä..kun pystyis!

Vierailija

Palaan takaisin tänne kuumeilupuolelle.. Kävin vierailemassa Plussanneissa Huhtikuisissa, LA oli siis 12.4., mutta rv5+5 alkoi vuoto, jota kesti viikon verran.. Vasta eilen pääsin sitten ultraan varmistamaan, että keskenhän se oli mennyt.. Nyt siis uutta yritystä pikaisesti alulle!

Minä täytän ensikuussa 30v., mieheni on samanikäinen. Esikoinen täytti kesäkuussa 4v. Ja nyt olisi siis kovasti toiveissa pikkukakkonen meidän perheeseen.

Meillä on nyt sitten se tilanne, että koko lähisuku tiesi tulevasta vauvasta ja sitä myöten myös tästä km:sta, joten uusi yritys ei ole siis salaista.

Kierron pituudesta ja tämän hetkisestä tilasta ei ole mitään tietoa. Menkkoja siis odotellaan ja samalla kyllä ilman ehkäisyä mennään, joten toivottavasti noita menkkoja ei koskaan tulisikaan.. Kierukan poistin kesäkuussa ja siis heti ensimmäisten menkkojen jälkeen täällä plussattiin. Esikoista yritettiin 1,5 vuotta, joten en todellakaan uskonut ensimmäiseen testitikkuun, kun siihen viivat tuli, vaan taisinpa tehdä niitä vielä kolme tai neljä lisääkin!! :D

Tsemppiä meille kaikille yrityksiin!!!

Vierailija

Konkretisoin tämän vauvatoiveen nyt, ja tulen tähän ketjuun. Olen kyllä ollut vaimeasti olemassa tonska-ketjussa.



Lyhyesti meidän tilanteesta: meillä on kohta kahdeksan kuukauden ikänen poika, ja päätimme kesän kynnyksellä, että toinen saa tulla, jos on tullakseen. Asutaan aika lailla korven keskellä, ja ollaan tuumattu, että sisaruksista olisi sitten seuraa toisilleen, jos niitä kavereita ei satu löytymään läheltä. Tosin esikoistakin haaveiltiin pitkälle toista vuotta, ennen kuin kahden tuulimunaraskauden jälkeen lopulta matkaan tarttui ihan sydämellinenkin kaveri :) Jos tältä kierrolta tärppäisi, niin ikäeroa taitaisi tulla vuosi ja viisi kuukautta. Toisaalta olen malttamaton mutta toisaalta hirvittääkin, kun esikoisen ensimmäiset kuukaudet olivat aika raskaita.



Minä olen 28-vuotias ja mies 27-vuotias. Lisäksi meillä asustaa pieni punainen kissa.

Vierailija

Täytän kohta 39v ja minulle on ensimmäinen IVF tehty kunnallisella puolella 2004. Tästä tuloksena minulla on 2005 ja 2007 syntyneet tytöt.

Nyt varasin ajan väestöliittoon ensikäynnille 24.8 ja huomasin tulevani sieltä ulos aikataulutettu suunnitelma kädessäni. Sumutuksen aloitin tänään ja lokakuun eka viikolla olisi keräys ja istutus. Päätä huimaa vauhti, mutta ymmärrän että ikäni vaikuttaa tähän.

Vierailija

Aprilille tuhannesti zemppiä ja uutta yritystä kehiin. Ja kiva kun täällä keskustelu aktivoituu..mä olen täällä niin malttamattomana, kun tämä nyt on niin tällaista alkustelua vielä, että en tästä kellekään uskalla vielä puhua. Odotan vaan jännityksellä kaikkea sitä mitä tämän rupeaman mukana tulee kuten ekaa oikeasti toivottua raskaustestiä yms yms.. Jännittävää..kaupassakin huomaan hypisteleväni lastenvaatteita...Sitten tuntuu ihan höpsöltä.

Vierailija

Aprilille myötätuntoni ja myös tsemppiä uuteen yritykseen!



Mi@: toivottavasti kaikki sujuvat suunnitelmien mukaan ja teillä lykästää, kuten on näköjään ennenkin lykästänyt!



Arktinen ampiainen: Toivottavasti saatte pian esikoisellenne leikkotoverin!



Muillekin tervetuloa ja onnea yritykseen!



Adanna: Tuo lasten vaatteiden hypistely ynm. on juuri parasta vauvan yrittämisessä. Se positiivinen, ihanan kihelmöivä odotus. Kunhan vain jaksaisi pitää sen yllä koko kierron. :)



Itse olen pitkästä aikaa positiivisella mielellä, eli menkkani viimeinkin alkoivat 45 kiertopäivän jälkeen! Eli tänään siis kp1. Enpä ole ikinä ollut menkkakivuistani näin onnellinen! Vielä kun muistelen, niin pari viikkoa sitten minulla oli luultavasti ovulaatio-oireita, vaikka silloin luulinkin (toivoin) niitä raskausoireiksi edellisen kierron pituuden perusteella. Ehkä siis jopa ovuloin, vaikka kiertoni olikin yli 40 päivää.

Vierailija

Hei,

Tämä tuntui itsestäkin heti hyvältä ketjulta ja uskaltauduin vihdoin itsekin osallistumaan keskusteluun. Rupeaa olemaan jo aika kova tarve jakamaan ajatuksia samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa, kun yritystä on jo takana. Itse koen erittäin vaikeaksi puhua asiasta läheisten kanssa (tietenkin mies poislukien).



Taustasta sen verran, että olemme molemmat 28-vuotiaita, esikoista kuumeillaan. Nyt yk 13 menossa. Puolen vuoden aktiivisen yrittämisen jälkeen mukaan ovistikut ja näyttäisi, että ovuloin pitkähköstä kierrostani huolimatta.



Rupeaa tämä pitkä odotus jo aika paljon henkisesti stressaamaan...:(

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat