Aihe vapaa: Ei enää koskaan "kaveripariskunnan" kanssa minnekään reissuun

vai miksi roikuitte kavereissa? Minäkään en enää halua matkustaa kavereiden kanssa kun olivat samanlaisia kuin te.

meidän kahdesta ystäväperheestä. Ollaan reissattu yhdessä sekä lasten kanssa että aikuisten kesken. Kompromisseja ja joustavuutta reissaaminen tietty vaatii aina ihan yhdeltä pariskunnaltakin.

Pointti on vaan se, että tunnemme molemmat perheet vuosien varrelta hyvin ja ollaan vietetty yhdessä juhanuksia, mokkireissuja vuosia. Tiedämme siis kenen kanssa reissaamme. Vielä ei ole yllätyksiä tullut.

En lähtisi kovin vieraiden kanssa reissuun. En myöskään kaikkien läheistemme kanssa, koska tiedän ettei matkasta tulisi mukava.

hauskoja reissuja ovat olleet. Harmi että teidän reissu meni pipariksi.

vastaavaa kokemusta kaverin kanssa matkustamisesta. Kotona tullaan hyvin toimeen, mutta reissussa ei kertakaikkiaan toimi mikään!

Kaveri ei söisi mitään! Mikään ravintola ei hänelle kelpaa ja sitten on nokka väärinpäin, jos menen vaikka yksin syömään johonkin mihin kerrankin haluan ettei aina käydä jossain hampurilaisilla.

Hänen pitää myös saada päättää kaikesta!! Jos esim. ollaan menty 10 päivää museoissa mihin hän haluaa ja mitkä ei minua juuri kiinnostaisi, niin sitten kun minua kiinnostaa joku juttu vaikkapa teatteri... kaveri on taas heti naama väärinpäin ilmoittamassa, että "tuollainen ei kyllä minua kiinnosta". AAARGH!!!!

Esimerkkejä olisi paljon. Siispä toisen reissun jälkeen päätin ettei enää ikinä!!!

Suomessa olemme hyvissä väleissä ja se saa riittää, sitten matkustellaan eri porukoissa jatkossa.

miettiä, mitkä asiat kiinnostaa kaikkia ja mitkä eivät. Sitten mennä ja tehdä asioita erikseen tarvittaessa.

Neljän ihmisen haluja on jo vaikea kaikkia miellyttää, joten ei kannata edes yrittää mennä joka paikkaan yhdessä.

että vaikka yhdessä mentäisiin ulkomaille, niin miksi siellä pitäisi olla kokoajan yhdessä.

mutta vähempikin on riittänyt.

Parhaiten muistuu mieleen eräs mökkireissu, jossa oltiin kolme pariskuntaa. Oli sovittu, että jokainen pariskunta laittaa vuoronperään ruuan. Jokainen panosti asiaan - mutta ainoastaan tällä yhdellä pariskunnalla oli jatkuvaa valittamista, vittuilua ja väheksyntää muiden ruuista. Ottivat itselleen viimeisen kokkausvuoron, koska ilmeisesti halusivat shokeerata meidät muut mahtavilla taidoillaan. Aiempina päivinä olivat käyneet keittiössä nyrpistelemässä ja naureksimassa, pyöritelleet ruokaa lautasellaan ja suhtautuneet meihin muihin kuin olisivat odottaneet meiltä nakkeja ja ranskalaisia. Oma ruokansa ei ollut yhtään sen parempi tai fiinimpi, mutta kehuivat sitäkin maasta taivaaseen toisilleen, totesivat jopa, että "nyt saadaan jotain oikeasti hyvää ruokaa" kun kutsuivat syömään. Yllättäen muilta ei kauheesti kiitosta tullut, mutta eipä tuo noita tuntunut haittaavan.

Ei olla käyty enää missään niiden kanssa ja täytyy sanoa, että se mökkireissu kyllä lopetti ystävyyden.

että vaikka yhdessä mentäisiin ulkomaille, niin miksi siellä pitäisi olla kokoajan yhdessä.

Ei tietenkään tarvitse koko aikaa olla yhdessä, ei missään nimessä, mutta jos on sovittu että mennään vaikka edes kerran yhdessä koko reissun aikana katsomaan stand up komiikkaa ja nämä toteuttavat sen keskenään mitään sanomatta niin kyllähän se nyt vähän ihmetyttää.

Otan osaa ja ymmärrän kyllä täysin että huono matkaseura latistaa tunnelmaa lomalla. Joitain kohtia en kuitenkaan oikein ymmärtänyt, esimerkiksi tuo että toteuttivatkin kaksin illanviettoja... eikö se nyt ollut parempikin niin jos kerran heidän seuransa ei ollut muutenkaan niin mukavaa?? Kai te itsekin toteutitte sitten illanviettoja kaksin ettekä vain istuneet huoneessanne kun kaveripariskunta lähti viettämään iltaa?

Minulle oppi meni perille jo nuorena kun matkustelin kavereiden kanssa: en enää koskaan lähde reissuun kavereiden / tuttavien kanssa, matkustan ainoastaan yksin tai paremman puoliskoni kanssa.

Jotenkin aina tuntui siltä, että itse joutui tekemään suurimmat myönnytykset kohteiden, syömisten ym. suhteen, aina mentiin kaverien mieltymysten mukaan. Minua ei kiinnosta esim. matkamuistomyymälöissä kiertely, kun taas yhdelle reissukaverilleni se oli matkustamisen päätarkoitus. Kun ehdotin, että hän voisi kierrellä päivän matkamuistokojuissa ja minä menisin esim. kasvitieteelliseen puutarhaan, oli kaverin mielipide, että kun kerran yhdessä oltiin matkalle lähdetty, yhdessä pitää olla koko ajan. Ja kasvitieteellinen puutarha ei häntä kiinnostanut, joten sinne en siis päässyt. Eli nykyisin matkustelen vain ja ainoastaan yksin tai mieheni kanssa.

ollaan tehty vain Ruotsin- risteilyitä, pidemmälle reissulle en heidän kanssaan lähde. Meille lomalla (myös risteilyllä) on tärkeää hyvästä ruuasta nauttiminen, he ovat enemmän "omat eväät" -porukkaa. Rahaa ei saa tuhlata yhtään ruokiin, mieluummin syödään sämpylät laivan kahvilassa kuin mennään minnekään ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Edes buffet ei kiinnosta heitä, koska kumpikaan vanhemmista ei syö kalaa, eikä muutenkan maistele mielellään uusia makuja. Buffetkin olisi siis vain rahan hukkaa. Alkoholin nauttiminen on tietysti ehdoton ei, kun lasten kanssa ollaan liikkeellä. Ilta laivalla kuluu siis lasten leikkipaikan liepeillä, jotta lapset pääsevät nauttimaan illasta, lasten takiahan laivalle lähdetään. Tukholmassa käydään Skansenilla, jonne ostetaan ICAsta omat eväät, syöminen ulkonahan on niin kallista... Ja illalla laivassa sama kaava uudelleen. Joskus ovat pitkin hampain lähteneet kanssamme ravintolaan, mutta vain sellaiseen, jossa varmasti tarjotaan jotain helposti syötävää lihaa (kuten lehtipihvi) ranskalaisilla. Alku- ja jälkiruokia on turha ehdottaakaan, lapset kun malttavat hädin tuskin istua pöydässä kymmentä minuuttia...

tunteneet noita kavereitanne ennen reissua kunnolla? Tuntuu siltä, että tuollaiset luonteenpiirteet väkisinkin näkyisivät kanssakäymisessä. Mä tykkään matkustaa kaverien kanssa, mutta valikoin todella tarkasti kenen kanssa jaksan lähteä. Varsinkin jos perheet mukana. On niitä, jotka ovat todella hyvää seuraa kotioloissa mutta joiden kanssa en koskaan mihinkään "poikkeusoloihin" lähtisi.

että matkakumppaneiden tulee aina olla samanhenkisiä. Ap:lla oli yksi ongelmista se, että perheet taisivat olla eritempoisia. Ei siitä mitään tule, jos toinen on nopea ja toinen hidas. Itse olen nopea, enkä jaksa millään kestää, kun joku toinen katselee pitkään, jahkailee tai liikkuu hitaasti (omasta mielestään he kun eivät sitä tee).

Rahan käyttö on myös juttu, mikä pitää ottaa huomioon. Jos toiset kuluttavat paljon ja toiset elävät niukasti, niin se rassaa kumpiakin osapuolia.

Kolmas juttu on tietysti mielenkiinnon kohteet. Toiset tykkäävät kaupoista, toiset museoista. Pitää olla samat mielenkiinnon kohteet, tai sitten suosiolla sopia päiväohjelman olevan erillään.

Ja liian hallitsevan ihmisen kanssa ei kannata lähteä reissun. Sellaisen, joka vie kaiken tilan.

Vaikka kuinka hyvin tulisi toimeen muuten, niin matkustaminen yhdessä on sen verran intensiivistä, että siinä alkaa helposti ihmiset ärsyttää.

Tämän yhden kaverini kanssa olen nuorempana reppureissannut monen kuukauden pituisia matkoja, eikä koskaan ollut mitään ongelmia. Myös nyt vanhempana, kun on lapsia, ollaan matkusteltu lyhyempiä matkoja yhdessä. Nyt ystäväni asuu valitettavasti toisella puolella maapalloa perheensä kanssa, joten ei kovin usein nähdä.

Muiden ihan hyvien kaverieni kanssa en reissuun lähtisi.

Otan osaa ja ymmärrän kyllä täysin että huono matkaseura latistaa tunnelmaa lomalla. Joitain kohtia en kuitenkaan oikein ymmärtänyt, esimerkiksi tuo että toteuttivatkin kaksin illanviettoja... eikö se nyt ollut parempikin niin jos kerran heidän seuransa ei ollut muutenkaan niin mukavaa?? Kai te itsekin toteutitte sitten illanviettoja kaksin ettekä vain istuneet huoneessanne kun kaveripariskunta lähti viettämään iltaa?

Sen valitettavasti huomaa vasta reissun päällä, että kenen kanssa homma skulaa yksiin, kenen ei.
Vaikka tavallisesti kotioloissa kaverit tuntuisi kuinka mukavilta tahansa, niin reisussa ei niin välttämättä olekaan ja lähes kaikesta voi syntyä jännitettä, voi hyvänen aika, kuinka hermoja raastavia hetkiä on ollut! Itselle tämä on tullut vastaan esim mökkeillessä, reissatessa tai vaikka pidempään "kylästellessä". Ihan sama, onko kyseessä sukulaiset tai ystävät.
Nykyään onneksi jo tiedetään, että kenestä on meille kaveriksi mihinkin, tietyn tyylinen asenne ja toiminta on vain eräillä. Muiden kanssa voidaan hyvillä mielin seurustella kotioloissa ja lyhyempien juttujen merkeissä, näin kaikilla säilyy hyvä mieli ja välit kunnossa.

Aina melkein lähdetään jollain porukallammatkalle eikä se koskaan ole kuitenkaan oikein hyvä idea. On tehtävä niin paljon kpmpromisseja, että se väkisinkin harmittaa ja jää saamatta lomasta täysi hyöty irti. Rakastan itse hyvin syömistä, taidetta, arkkitehtuuria ja uimista, tykkään myös huomioida lapset ja antaa heille kivoja elämyksiä matkalla, mutta olen joutunut usien istumaan tuntikausia autossa matkalla johonkin piinaavan tylsään paikkaan ja lopulta on tullut niin kiire ettei ole edes ehditty ravintolaan syömään!! Lapset tuskissaan jne. Eli ihan vastakkaistamkuin mitä itse haluaisin tehdä. Ja jos vielä perheiden lapset ovat eri maata toiveissaan, niin todella vaikeaa on. Oman perheen kanssa on helpoin matkustaa tai sitten kahdestaan hyvän ystävän kanssa, jonka tuntee todella hyvin. Perhematkat yhdessä ovat ihan helvettiä

jos toinen perhe on sellaisia fiilistelijöitä, jotka eivät suunnittele eivätkä saa mitään aikaiseksi paitsi ehkä kostean illanvieton joka ilta, ja toinen perhe taas kävisi joka päivä jossain retkillä/kohteissa ja on suunnitellut ohjelman etukäteen, pakkohan siinä on konflikteja tulla. Tai ainakin toista porukkaa ärsyttää.

Itselläni on yksi ihana kaveriperhe, joiden kanssa emme ole uskaltaneet lähteä reissuun juuri siksi, että tiedän meidän olevan niin erilaisia, että jo viikko samoissa porukoissa ärsyttäisi.

Mulla ja miehellä on aina ollut samanlainen "matkustusrytmi" ja ollaan muutenkin hyvin samanlaisia ihmisiä. Muutama kaveriperhe on kysynyt meitä yhteiselle matkalle, mutta ollaan todettu keskenämme, että ei taida olla meidän juttu. Tämä siksi että ei se vain toimisi.

ellei ole rajattomasti rahaa. Jos voi tehdä monta matkaa vuodessa, niin toki kestää muutaman tylsemmänkin reissun, mutta ai että ottaa päähän, jos se kahteen vuoteen ainoa ulkomaanmatka menee pelkkään toisten perässä kävelemiseen. Itselläni on pari kaveria, joiden kanssa matkailu sujuu, mutta mieluiten reissaan ihan omalla perheellä. Isommassa porukassa kaikki on vähän vaikeaa.

niin silloin ollaan siellä leikkipaikassa eikä ryypätä?

Kyllä meillä on ihan erikseen ne reissut kun ei ole lapset mukana, ei niin että ne lapset raahataan mukaan ravintolaan jossa istutaan juomassa tai sitten jätetään yksin hyttiin ja mennään juomaan. Ja ruokailu ei useinkaan kiinnosta lapsia niin että jaksettaisiin pöydän ääressä tuntikausia istua. Että meillä ainakin ihan eri kaavalla mennään lasten ja aikuisten reissut.

En tiedä jos se laivareissu on joillekin itsessään niin suuri seikkailu että sämpylät ei latista tunnelmaa. En kyllä itse niin rahattomana lähtisi ettei ois varaa reissussa syödä kunnolla. Mitä siellä laivalla aikuisille edes on tarjolla kuin syömistä ja juomista?

ollaan tehty vain Ruotsin- risteilyitä, pidemmälle reissulle en heidän kanssaan lähde. Meille lomalla (myös risteilyllä) on tärkeää hyvästä ruuasta nauttiminen, he ovat enemmän "omat eväät" -porukkaa. Rahaa ei saa tuhlata yhtään ruokiin, mieluummin syödään sämpylät laivan kahvilassa kuin mennään minnekään ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Edes buffet ei kiinnosta heitä, koska kumpikaan vanhemmista ei syö kalaa, eikä muutenkan maistele mielellään uusia makuja. Buffetkin olisi siis vain rahan hukkaa. Alkoholin nauttiminen on tietysti ehdoton ei, kun lasten kanssa ollaan liikkeellä. Ilta laivalla kuluu siis lasten leikkipaikan liepeillä, jotta lapset pääsevät nauttimaan illasta, lasten takiahan laivalle lähdetään. Tukholmassa käydään Skansenilla, jonne ostetaan ICAsta omat eväät, syöminen ulkonahan on niin kallista... Ja illalla laivassa sama kaava uudelleen. Joskus ovat pitkin hampain lähteneet kanssamme ravintolaan, mutta vain sellaiseen, jossa varmasti tarjotaan jotain helposti syötävää lihaa (kuten lehtipihvi) ranskalaisilla. Alku- ja jälkiruokia on turha ehdottaakaan, lapset kun malttavat hädin tuskin istua pöydässä kymmentä minuuttia...

en olisi ikinä suostunut lähtemään puolituttujen kanssa.

Meille esimerkiksi on tärkeää katsella nähtävyyksiä ja muutenkin tutustua kulttuuriin. Kaupat ovat sivuasia, samoin ei kiinnosta juominen.

Emme voisi matkustaa shoppailijoiden ja juhlijoiden kanssa tai sitten pitäisi mennä kaikkeen erikseen.