Aihe vapaa: Onko Down järkevämpi kuin Asperger?

Mutta As voi olla huippuälykäs.

En minäkään oikein ymmärrä lähtökohtaa. Miksi verrata kehitysvammaista ja ihmistä jonka älykkyys voi hyvinkin olla keskimääräistä paljon korkeampi.

perustuu tietämättömyyteen ja siihen että down on tunnetumpi kuin asperger.
ja johtuu myös siitä että as sekoitetaan helposti mt-ongelmiin
ja vakaviin mt-ongelmiin joiden perusteella kavennetaan henkilön itsemääräämisoikeutta. näin ainakin Joensuussa joka on paljon jäljessä muita Suomen kaupunkeja.

Downin syndroomaan liittyy alhainen älykkyysosamäärä, tyypillisesti alle 50. Aspergerin syndroomaan ei liity tyypillisesti alhaista älykkyyttä, vaan pikemminkin päinvastoin. Aspergereissa on keskimääräistä enemmän erittäin älykkäitä.

Miten Down siis voisi keskimäärin olla järkevämpi kuin asperger?

kumma päähänpinttymä, että ensimmäinen asia, joka aspergerista tulee mieleen, on mahdollinen huippuälykkyys.

Itse olen tehnyt kehitysvammaisten kanssa vuosia töitä ja as-tapauksissa hurjin juttu on muistaa kalenteri ulkoa ja jotkut kykenevät hurjiin kertolaskuihin.

Aspergerin syndroomaisia on toki monen tasoisia, mutta usein sosiaaliset ongelmat vievät hirveästi voimavaroja mahdolliselta osaamiselta.
Unohtakaa sademies.

Down on kehitysvamma. Asperger on neurologinen oireyhtymä. Asperger voi olla vaikka huippuälykäs keksijä tai proffa. Down ei pysty edes normaaliin työelämään.

asperger sekoitetaan eräällä paikkakunnalla mielenterveysongelmiin.

jotkut downit ovat pärjäävät melko hyvin itsenäisesti. Ja on sellaisia asseja, jotka eivät pärjää hyvin. Älykkyys ja järkevyys ei ole välttämättä ihan sama asia.

Downin syndrooma tarkoittaa sitä että henkilön ÄO on korkeintaan 70.

Aspergerin syndrooma on kiistanalainen diagnoosi jonka jotkut luokittelevat autismiin ja toiset eivät, aikakauden mukaan.
-
Esim.minulle on kerran luokiteltu aspergerin syndrooma ja oletettavasti se on yhä papereissa. Sen jälkeen olen kohdannut erikoislääkäreitä joiden mielestä se diagnoosi ei sovi minulle koska sosiaaliset taitoni ovat parantuneet niin paljon.
Aspergeria ei voi objektiivisesti todeta esim.hermostoa tutkimalla vaan se on enemmänkin 'teoria' joka yrittää selittää erilaisia ominaisuuksia tai oireita.
-
Aspergerin oireyhtymää "sairastavan" (oireyhtymä ei ole sairaus) käsityskyky eli toisin sanoen älykkyys voi olla keskimääräistä korkeampi vaikkakin ilmeisesti yleensä se ei ole sen koommin matala kuin korkeakaan. Aspergeriin liittyy vain tietynlainen sosiaalinen kömpelyys ja vaikeus tulkita ihmisten tunnetiloja sekä samaistua niihin. Varsinaisessa autismissa sellainen on kuitenkin paljon korostuneempaa jolloin voidaan puhua suoranaisesta vammaisuudesta. Aspergerin sosiaaliset taidot eivät välttämättä ole sen huonommat kuin jonkun 'normaalin' tyypin joka ei muuten vain loista niissä. Asperger-ihmisen käsityskyky on keskimäärin normaali joten sikäli aspergerilla ei ole mitään estettä sille etteikö hän voisi pystyä ainakin teeskentelemään tavallisen tunne-elämän omaavaa ihmistä. Sen sijaan käsityskyvyn puutteesta kärsivä ihminen ei saata ikinä tajuta esim.sitä miksi eläimiä ei saa rääkätä koska moraalikäsitteet menevät yli ymmärryksen.

Downin syndroomalla on sen sijaan selvä biologinen perusta joka on tunnettu iät ja ajat.

"Järkevyys" on eri asia kuin älykkyys. Se mikä on järkevää on kaiketi määriteltävä jokaisen ihmisen omista lähtökohdista. Viisas ja älykäs ihminen ei välttämättä ole järkevä eli hän voi tehdä asioita jotka esim.asettavat hänet vaaraan tai naurunalaiseksi mutta hän voi tehdä sen täydessä ymmärryksessä mitä seurauksiin tulee. Esimerkiksi joku professori voi möläyttää jotain poliittisesti inkorrektia tabutietoa ja menettää työnsä ja maineensa, mikä ei ole ulkopuolisten silmissä järkevää.

mutta valitettavasti tavisten kanssa pärjää paremmin tyhmä ja ns järkevä.

minua ahdistaa kun jatkuvasti esim lehtiä lukemalla törmään siihen että downin syndroomaa sairastaviin luotetaan enemmän kuin minuun ja heille uskotaan enemmän vastuuta kuin minulle ja heidän uskotaan minua paremmin osaavan ottaa kantaa siihen mitä apua tarttee ja annetaanpa downien täysin huoletta jopa hoitaa vauvojakin yksin. minua se risoo siksi kun ite olin nuorena töissä kehitysvammaisten asumisyksiköllä vammaisia auttamassa ja todellakin downit oli niin arjessa kuin päivittäistoimissa selkeästi alle minun tason.

niin siinä tapauksessa voin sanoa että jos kerta down on niin vastuullinen ja järkevä ja osaava ja luotettava niin siinä tapauksessa monella kunnallispoliitikollakin voi olla esim 1-10% Downin oireyhtymä jossa vain lievät downin syndrooman merkit.

että downit ovat alle sinun tasosi? Aspergeriin saattaa liittyä melkoisia sokeita pisteitä omalle toiminnalle.

Minä en ymmärrä tätä ajatuskuviota ollenkaan. Miksi yhdistät downin syndrooman ja aspergerin toisiinsa? Ne ovat kaksi eri asiaa. Jos joku down pystyy lasten hoitoon, miksi se olisi sinulta pois jotain? Sinun pitäisi keskittyä siihen, mitä vaaditaan, että itse pystyt hoitamaan vauvoja. On turha miettiä sitä, mihin joku muu pystyy, olkoonkin vaikka down tai ei. Vauvan hoitaminen vaatii luottamusta ja joskus se luottamuksen saaminen vaatii aikaa. Lisäksi jotkut vanhemmat eivät halua antaa vauvojaan kenellekään vieraammalle hoitoon, vaikka henkilö olisi kuinka pätevä.

kyllä downiinkin liittyy sokeita pisteitä omalle toiminnalle. ja minä en antas downin hoitaa omaa vauvaani ikinä muuta kuin korkeintaan ohjatusti ja valvotusti. down ei muistas sitä hoitaa vaan jättäs sen lojumaan miten sattuu. down on keskitasoisesti kehitysvammainen ja alle kuusivuotiaan lapsen tasolla. kukaan ei antas kuusivuotiaan hoitaa vauvaa yksin. eikä kehitysvammasen. downiin liittyy esim dementiaa, sydänkohtauksia, itsepäisyyttä ja sitä ettei piittaa omasta tai muitten turvallisuudesta eikä noudata ohjeita, on joskus aggressiivinen ja uhmakas jne. asperger on käytökseltään sentään jotenkin normaalien rajoissa minä tiiän mistä puhun kun olen nähnyt downeja jotka ei osaa edes hampaitaan pestä ilman apua ja ohjausta vaikka ikää lähemmäs 40v. usein downiaiset asuu asumisyksiköissä ja laitoksissa ta vanhemmillaan. aspergerit asuu omillaan tai tukiasunnoissa. siinä on vinha ero. paremmin asperger arjessa pärjää kuin lapsentasoinen down.

kaikki minun lähreiset ja ystävät ja tutut pitäneet paljon järkevämpänä kuin downia ja lähes normaalina ja downeja he pitävät kuolaavina ja mokeltavina jättiläiskokoisina vauvoina jotka elävät asuntoloissa ja käyvät suojatyössä ja joilla on edunvalvoja eikä puhettakaan että vauvoja hoitas ne downiaiset. downit tarvitsevat hoivaa ja valvontaa ja terapeuttinikin sanoi että downin syndroomaa sairastavat ihmiset ovat avuttomampia kuin aspergerit ja aspergerille voi antaa vastuuta esim lastenhoidossa enemmän kuin downille koska down ei muistaisi hoitaa lasta. samoin asumispalveluissakin on niin että downin ei anneta ottaa lemmikkiä mut aspergerin annetaan pitää ja ottaa lemmikkejä. ennemmin minä luottaisin aspergeriin mutta downia valvoisin ja ohjaisin ja hoitaisin. minusta down on iso lapsi vielä aikuisenakin ja enemmän pidän downia vauvana kuin aikuisena. minulla on asperger mutta tiedän varmasti sen että down ei ole missään yli minun tason. downhan on VAUVA mutta isokokoinen vauva koko ikänsä. olenko minä sitten sikiön asteella? näin voisi sanoa että jos minua pidät alle downin tasoisena niin sikiönä minua pidät kun down on lapsi niin mieleltään kuin älyltäänkin. vauva ja pikkulapsi ja kyllä minä aspergerille vastuuta antasin enemmän kuin downille. ja jos minä saan tietää että te annatte downin hoitaa vauvaa niin minä teen lastensuojeluilmoituksen siitä kun aggressiivinen ja kuolaava vajaaälyinen hoitaa vauvaa ja voi vaikka vahingoittaa sitä ja pudottaa sen ja saada sydärin jne. kuka ottaa vastuun jos downiainen kuolaa vauvan naamaan niin että vauva tukehtuu? kuka ottaa vastuun jos down pudottaa vauvan parvekkeelta? olen päättänyt aina kun näen downin hoitamassa vauvaa, repiä vauva pois sen downin sylistä.

yleisesti ottaen voi sanoa, että down tarvitsee enemmän tukea ja ohjausta ja valvontaa kuin asperger ja muutenkin downia täytyy auttaa päivittäistoimissa enemmän kuin aspergeria. downeilla on vaikeuksia lukemisessa, kirjoittamisessa ja rahan käsittelyssä ja rahan arvon ymmärtämisessä. Downit ovat iloisia, hyväntuulisia ja valoisia ja sosiaalisia, mutta usein liiankin luottavaisia, liian avoimia ja liian välittömiä, ovat alttiita hyväksikäytölle. myös oikean ja väärän ymmärtämisessä on vaikeuksia downeilla. down on keskitasoisesti kehitysvammainen ja hänellä lisänä myös fyysisiä vaivoja ja joskus masennusta. yleensä rauhallisia ja jopa passiivisia, osa heistä ylivilkkaita, osalla jopa käytöshäiriö. asperger on älykäs ja pystyy elämään suht normaalia elämää mutta sosiaalinen puoli tuottaa toisinaan hankaluuksia. miettikään tältä pohjalta että kumpaanko luottasitte downiin vai aspergeriin?

Ymmärrän tältä pohjalta pointtini siinä miksi puhuttiin as-henkilön toiminnan sokeidta pisteistä:


Toisaalta on niinkin, että ihmiset joilla on surua esim läheisensä meneyttämisen vuoksi, usein siinä elämänvaiheessa arvostavat erityisesti empatiakykyisiä ja hyvät tunnetaidot omaavia henkilöitä ja Down-henkilöillä on tunnetaidoissa ja empatiassa vahvuuksia ja usein minäkin olen tullut hyvälle mielelle itsekin kun iloinen ja valoisa Down-henkilö on minua moikannut ystävällisesti tai ottanut osaa jos olen ollut sairaana tai lohduttanut minua kun minulla on murhetta. Ja itse voisin kuvitella että downista on kenties enemmän iloa ja lohtua surevalle kuin aspergerista. Asperger voi tunnetaidoissaan olla töksö kun taas Down on hyvinkin empaattinen ja ystävällinen. Asperger ei tarkoita töksöydellään pahaa ja voi oikeasti olla myötätuntoinen kun toinen suree muttei osaa sitä tahdikkaasti eikä hienotunteisesti osoittaa eikä osaa aina lohduttaa surevaa ihmistä. Siitä syystä johtuen esim Downin oireyhtymää sairastava henkilö vapaaehtoistyössä esim saattohoitolassa, sairaalan vuodeosastolla tai kriisikeskuksella voi olla niin henkilökunnalle kuin vaikeassa elämäntilanteessa oleville asiakkaillekin todellinen ilon pilkahdus ja lohdun tuoja mutta Asperger-henkilö voi olla harmi ja riesa siellä kun saattaa esim kysyä sopimattomia kysymyksiä ja liian henkilökohtaisia kysymyksiä eikä tajua tilannetta vaan toimii siinä oman kaavansa mukaan. En väitä, etteikö Asperger-henkilökin osaisi lohduttaa, voi osata mutta yleensä lähinnä sellaisia joilla on kriisi josta as-henkilöllä itselläänkin on omakohtaista kokemusta ja joka as-henkilöä itseäänkin on koskettanut ja kunhan henkilö jota hän lohduttaa on perusmielenterveydeltään vakaa, vankka ja kestävä ja suru tosiaan on ainoa ongelma eikä taustalla ole muita ongelmia. Siinä voi as-henkilökin olla hyvä lohduttaja. Varsinkin sydämellinen ja auttavainen ja aina hymyilevä Asperger-nainen. Mutta sellaisellakin usein on se ongelmana että hän voi joillekin ihmisille olla empaattinen ja ymmärtäväinen mutta toisia taas ei huomioi millään tavoin ja syy voi olla se ettei hän pidä jonkun henkilön jostakin henkilökohtaisesta ominaisuudesta. Vaikka as-nainen suoriutuu hyvin lapsenhoidosta niin aikuisen tunteita hän ei aina käsitä eikä tapaa jolla aikuinen niitä ilmaisee ja siinä missä downiainen ymmärtää ja lohduttaa ja antaa anteeksi, niin aspergeri arvostelee, moittii, haukkuu ja tuomitsee. ainakin moni kokee asian niin. as-henkilö ei tarkoita sillä pahaa mutta hän ei aina ymmärrä jonkun ihmisen käytöstä eikä syytä sille ja saattaa kuulla normaalia ihmisen surua ja kriisiä jne itseensä kohdistuvaksi kiusaamiseksi ja henkiseksi väkivallaksi ja loukkaantua siitä. Mutta downiainen lohduttaa ja rohkaisee ja antaa toivoa yllättävän kypsästi ja myötäeläen. Esim syöpäyhdistyksellä tehtävä vapaaehtoistyö edellyttää empatiaa ja tunnetaitoja enemmän kuin normaali yhdistystoiminta. syöpä on aina kriisi ja siinä tukeminen vaatii aina tunnetaitoja ja intuitiivista tulkintaa koska sureva ei jaksa aina loogisesti selittää tunteitaan eikä käytöstään. Siksi ymmärrän jos joku syöpäjärjestön työntekijä vastasi tuohon kyselyyn ettei ottas as-henkilöä töihin. Vapaaehtoistyötä voi tehdä niin Down kuin Aspergerikin mutta Downille sopii esim kuolevien ihmisten ja heidän omaistensa lohduttelu ja Aspergerille voisi sopia muut työt, esim puutarhanhoito, kirpputorihommat, siivous, keittiö, puiden pinoaminen liiteriin ja muut metsätyöt, maatilan työt ja kotieläinten hoito, vaatehuolto ja pyykinpesu, ruuanlaitto ja leivonta ja jos as-henkilö pitää lapsista niin myös lasten kanssa leikkiminen, pelaaminen, askartelu ja hoitamisessa auttaminen on varsinkin as-naiselle mielekästä. vapaaehtoistyössä on monia muotoja eikä kaikki sovi kaikille. ihmissuhdetyö vaatii sosialisuutta ja empatiaa joka on downien vahvuus ja muut työt vaatii muita taitoja joita aspergerilla usein on paljonkin. as-henkilö on älyllisesti ja joskus myös käytännöllisesti tai taiteellisesti lahjakas ja tieto, käytäntö ja luovuus on aspergerien vahvuuksia joita heidän tulisi hyödyntää yksilöllisesti, mutta ihmissuhdetaidot useinkaan eivät as-henkilön vahvaa aluetta ole. Anteeksi jos jonkun mielen pahoitin liian kovasanaisilla kommenteilla.



Oletteko samaa mieltä?

Asiasi on niin painavaa, että sinun kannattaa opetella tekemään kirjoituksistasi lukijaystävällisempiä. Kirjoittamasi mittainen teksti olisi hyvä jakaa vähintään viiteen kappaleeseen, mieluiten useampaankin. Silti korostan, että jokainen sanasi oli täyttä asiaa. En usko, että kukaan pahoittaa mieltään näin tarkkanäköisestä analyysista.

Ymmärrän tältä pohjalta pointtini siinä miksi puhuttiin as-henkilön toiminnan sokeidta pisteistä:


Toisaalta on niinkin, että ihmiset joilla on surua esim läheisensä meneyttämisen vuoksi, usein siinä elämänvaiheessa arvostavat erityisesti empatiakykyisiä ja hyvät tunnetaidot omaavia henkilöitä ja Down-henkilöillä on tunnetaidoissa ja empatiassa vahvuuksia ja usein minäkin olen tullut hyvälle mielelle itsekin kun iloinen ja valoisa Down-henkilö on minua moikannut ystävällisesti tai ottanut osaa jos olen ollut sairaana tai lohduttanut minua kun minulla on murhetta. Ja itse voisin kuvitella että downista on kenties enemmän iloa ja lohtua surevalle kuin aspergerista. Asperger voi tunnetaidoissaan olla töksö kun taas Down on hyvinkin empaattinen ja ystävällinen. Asperger ei tarkoita töksöydellään pahaa ja voi oikeasti olla myötätuntoinen kun toinen suree muttei osaa sitä tahdikkaasti eikä hienotunteisesti osoittaa eikä osaa aina lohduttaa surevaa ihmistä. Siitä syystä johtuen esim Downin oireyhtymää sairastava henkilö vapaaehtoistyössä esim saattohoitolassa, sairaalan vuodeosastolla tai kriisikeskuksella voi olla niin henkilökunnalle kuin vaikeassa elämäntilanteessa oleville asiakkaillekin todellinen ilon pilkahdus ja lohdun tuoja mutta Asperger-henkilö voi olla harmi ja riesa siellä kun saattaa esim kysyä sopimattomia kysymyksiä ja liian henkilökohtaisia kysymyksiä eikä tajua tilannetta vaan toimii siinä oman kaavansa mukaan. En väitä, etteikö Asperger-henkilökin osaisi lohduttaa, voi osata mutta yleensä lähinnä sellaisia joilla on kriisi josta as-henkilöllä itselläänkin on omakohtaista kokemusta ja joka as-henkilöä itseäänkin on koskettanut ja kunhan henkilö jota hän lohduttaa on perusmielenterveydeltään vakaa, vankka ja kestävä ja suru tosiaan on ainoa ongelma eikä taustalla ole muita ongelmia. Siinä voi as-henkilökin olla hyvä lohduttaja. Varsinkin sydämellinen ja auttavainen ja aina hymyilevä Asperger-nainen. Mutta sellaisellakin usein on se ongelmana että hän voi joillekin ihmisille olla empaattinen ja ymmärtäväinen mutta toisia taas ei huomioi millään tavoin ja syy voi olla se ettei hän pidä jonkun henkilön jostakin henkilökohtaisesta ominaisuudesta. Vaikka as-nainen suoriutuu hyvin lapsenhoidosta niin aikuisen tunteita hän ei aina käsitä eikä tapaa jolla aikuinen niitä ilmaisee ja siinä missä downiainen ymmärtää ja lohduttaa ja antaa anteeksi, niin aspergeri arvostelee, moittii, haukkuu ja tuomitsee. ainakin moni kokee asian niin. as-henkilö ei tarkoita sillä pahaa mutta hän ei aina ymmärrä jonkun ihmisen käytöstä eikä syytä sille ja saattaa kuulla normaalia ihmisen surua ja kriisiä jne itseensä kohdistuvaksi kiusaamiseksi ja henkiseksi väkivallaksi ja loukkaantua siitä. Mutta downiainen lohduttaa ja rohkaisee ja antaa toivoa yllättävän kypsästi ja myötäeläen. Esim syöpäyhdistyksellä tehtävä vapaaehtoistyö edellyttää empatiaa ja tunnetaitoja enemmän kuin normaali yhdistystoiminta. syöpä on aina kriisi ja siinä tukeminen vaatii aina tunnetaitoja ja intuitiivista tulkintaa koska sureva ei jaksa aina loogisesti selittää tunteitaan eikä käytöstään. Siksi ymmärrän jos joku syöpäjärjestön työntekijä vastasi tuohon kyselyyn ettei ottas as-henkilöä töihin. Vapaaehtoistyötä voi tehdä niin Down kuin Aspergerikin mutta Downille sopii esim kuolevien ihmisten ja heidän omaistensa lohduttelu ja Aspergerille voisi sopia muut työt, esim puutarhanhoito, kirpputorihommat, siivous, keittiö, puiden pinoaminen liiteriin ja muut metsätyöt, maatilan työt ja kotieläinten hoito, vaatehuolto ja pyykinpesu, ruuanlaitto ja leivonta ja jos as-henkilö pitää lapsista niin myös lasten kanssa leikkiminen, pelaaminen, askartelu ja hoitamisessa auttaminen on varsinkin as-naiselle mielekästä. vapaaehtoistyössä on monia muotoja eikä kaikki sovi kaikille. ihmissuhdetyö vaatii sosialisuutta ja empatiaa joka on downien vahvuus ja muut työt vaatii muita taitoja joita aspergerilla usein on paljonkin. as-henkilö on älyllisesti ja joskus myös käytännöllisesti tai taiteellisesti lahjakas ja tieto, käytäntö ja luovuus on aspergerien vahvuuksia joita heidän tulisi hyödyntää yksilöllisesti, mutta ihmissuhdetaidot useinkaan eivät as-henkilön vahvaa aluetta ole. Anteeksi jos jonkun mielen pahoitin liian kovasanaisilla kommenteilla.



Oletteko samaa mieltä?

En kykene lukemaan tuota tekstiä, vahinko kun ei ole kappaleita.

Tiivistetysti, asperger ja down eivät ole sama asia. Yhdellä onnistuu suorittaminen, toisella empatia. Puutteet on myös melkoisen vastakkaisia.

Jos rinnastetaan vaikka autoihin, aspergeri on huippuunsa viritetty yhden hengen urheiluauto, down on useampipaikkainen heikosti varusteltu hyvin heikkotehoinen maasturi. Jos perhettä haluaa kuljettaa, ei valinta välttämättä kohdistu urheiluautoon. Heikkotehoisellakin maasturilla pääsee sompailemaan siinä kasvatuksen hyvinkin epätasaisessa maastossa.

perheen perustaminen ja lastenhoito ei ole välttämättä as-ihmiselle sopivaa mutta down-henkilö voisi perustaa perheen ja hoitaa lapsia ja kasvattaa niitä ihan äitinäkin? vai kun perheestä puhuit niin tarkoitatko että aspergeria et välttämättä valitsisi perheeseesi hoitamaan esim lastasi tai varhaisnuortasi mutta downille voisit uskoa vastuuta lapsenhoidossa että ensin downin kanssa yhdessä hoitasit lasta ja sitten antasit vastuutakin? miten tuo perhe-sana tuohon liitettiin? todellisuus kuitenkin on että monesti as-henkilöillä on perhe ja lapsia mutta down-henkilöillä ei kun ei katsota niiden osaavan lapsestaan kantaa vastuuta mut yksistään as-diagnoosia ei pidetä syynä lapsenteon eväämiseen. vai tarkoitatko noin yleisesti sosiaalisia taitoja? as-henkilö ei välttämättä vieraan ihmisen tunteita osaa kohdata mut tutumpien kanssa on helpompi olla ja kommunikoida ja huomioida toinen ihminen.

Down ei pysty elämään yhteiskunnassa ilman tukia, suuri osa aspergereista sen sijaan pystyy.

miten tuo perhe-sana tuohon liitettiin?
...
vai tarkoitatko noin yleisesti sosiaalisia taitoja?

Jos minulta kysyt, niin tarkoitin vain, että lapsi on osa perheen perustamista joka tuo elämään paljon sosiaalisia haasteita. Urheiluautoja niinkuin heikkotehoisia maastureita on erilaisia ja jos urheiluauto on hyvin selkeästi yhden henkilön, sillä ei kuljeta useampia tai aja vaikeaan maastoon. Joku urheiluauto voikin kyetä siihen ja siinä saattaa olla enemmänkin tilaa. Vastaavasti on heikompiakin maastureita, joilla ei kannata mennä liian vaikeille poluille.

Tuolla yhdellä meni nyt autismi ja asperger sekaisin. Asperger-ihmiset yleensä normaaliälyisiä, autistit monestikaan eivät.