Aihe vapaa: Minkäikäiselle lapselle määräisit lomalla, ettei saa nousta klo 21 jälkeen?

Meillä ei ole pakko olla sängyssä, jos ei nukuta. Lapset ovat hyviä nukahtamaan ilman sääntöjäkin. Ymmärrän hyvin, että joskus janottaa, joskus pissattaa, joskus tekee mieli valvoa vielä vähän. Varsinkaan lomalla ei ole tarkkaa.

Mistä nousta??
Meillä ei lomalla mennä nukkumaan ku vasta 22.00 jälkeen ja ikähaitari perheessä lapsilla 4-13v.
Usein vasta 23.00 jälkeenkin.
Nukumme aamulla pitkään kaikki.
Mutta edelleenkään en ymmärrä kysymystäsi, sorry :/

Ap

Ja aamulla noustaan. En mä tykkää siitä, että lapset kukkuu yökaudet ja valuu yökkäreissä koko kauniin päivän tai puolille päivään.

Sanotaan nyt, että meillä saa alkaa lapsi valvoa pidempään siinä 4.- 5. luokalla, mutta ei jos on koulua seuraavana päivänä. Me halutaan mennä itsekin nukkumaan ajoissa, siinä 22 jälkeen heti.

Vanhin menee tokalle. Päivärytmi pyörii normisti aina, oli loma tai ei.

Meillä sängystä noustaan aamulla ja sänkyyn mennään illalla. Nouseeko joku sängystä vasta illalla? Vai miten sekopäisestä systeemistä on kyse?

Ekaluokkalaiseni vain soitteli itkuisena etäisän uuden perheen luota, että hän pakahtuu kuumassa huoneessa eikä pysty nukahtamaan. Neuvoin, että kävisi kastelemassa kasvot ja käsivarret kylmällä vedellä, niin saisi paremmin unta. Tyttö vastasi, ettei voi, koska ei saa enää nousta sängystä, häntä on kielletty; suututaan jos nousee. Ja sitten häntä vasta itkettikin.

Meillä saa ilman muuta nousta ja tulla kertomaan, jos on huono olo. Etäisän kotona perhekulttuuri on toisenlainen ja eri säännöt. Harmittaa, että tytön on ollut vaikea sopeutua, vaikka erostamme on kulunut jo useita vuosia. Ei vieläkään uskalla kertoa isälleen eikä äitipuolelleen, jos esim. tarvitsee apua tai on paha mieli.

Ap

Älä kuitenkaan hauku exää lapselle. Eri paikoissa on eri säännöt, that's it.

Ekaluokkalaiseni vain soitteli itkuisena etäisän uuden perheen luota, että hän pakahtuu kuumassa huoneessa eikä pysty nukahtamaan. Neuvoin, että kävisi kastelemassa kasvot ja käsivarret kylmällä vedellä, niin saisi paremmin unta. Tyttö vastasi, ettei voi, koska ei saa enää nousta sängystä, häntä on kielletty; suututaan jos nousee. Ja sitten häntä vasta itkettikin.

Meillä saa ilman muuta nousta ja tulla kertomaan, jos on huono olo. Etäisän kotona perhekulttuuri on toisenlainen ja eri säännöt. Harmittaa, että tytön on ollut vaikea sopeutua, vaikka erostamme on kulunut jo useita vuosia. Ei vieläkään uskalla kertoa isälleen eikä äitipuolelleen, jos esim. tarvitsee apua tai on paha mieli.

Ap

Mikään ei ollut lapsena kamalampaa kuin itkeä sängyssä ja ketään ei kiinnostanut. Mutta eikö edes vessaan pääse? Pitääkö pissata housuun?

Ekaluokkalaiseni vain soitteli itkuisena etäisän uuden perheen luota, että hän pakahtuu kuumassa huoneessa eikä pysty nukahtamaan. Neuvoin, että kävisi kastelemassa kasvot ja käsivarret kylmällä vedellä, niin saisi paremmin unta. Tyttö vastasi, ettei voi, koska ei saa enää nousta sängystä, häntä on kielletty; suututaan jos nousee. Ja sitten häntä vasta itkettikin. Meillä saa ilman muuta nousta ja tulla kertomaan, jos on huono olo. Etäisän kotona perhekulttuuri on toisenlainen ja eri säännöt. Harmittaa, että tytön on ollut vaikea sopeutua, vaikka erostamme on kulunut jo useita vuosia. Ei vieläkään uskalla kertoa isälleen eikä äitipuolelleen, jos esim. tarvitsee apua tai on paha mieli. Ap

ei kannata tehdä asiasta dramaattisempaa kuin se on. Välttämättä asiat eivät ole niin kurjasti kuin lapsi sen juuri tällä hetkellä ilmaisee.

Ekaluokkalaiseni vain soitteli itkuisena etäisän uuden perheen luota, että hän pakahtuu kuumassa huoneessa eikä pysty nukahtamaan. Neuvoin, että kävisi kastelemassa kasvot ja käsivarret kylmällä vedellä, niin saisi paremmin unta. Tyttö vastasi, ettei voi, koska ei saa enää nousta sängystä, häntä on kielletty; suututaan jos nousee. Ja sitten häntä vasta itkettikin. Meillä saa ilman muuta nousta ja tulla kertomaan, jos on huono olo. Etäisän kotona perhekulttuuri on toisenlainen ja eri säännöt. Harmittaa, että tytön on ollut vaikea sopeutua, vaikka erostamme on kulunut jo useita vuosia. Ei vieläkään uskalla kertoa isälleen eikä äitipuolelleen, jos esim. tarvitsee apua tai on paha mieli. Ap

Hae lapsi kotiin! Mikään ei ollut lapsena kamalampaa kuin itkeä sängyssä ja ketään ei kiinnostanut. Mutta eikö edes vessaan pääse? Pitääkö pissata housuun?

lapsi ei kuole vaikka joutuu sänkyyn klo 21, paljon haitallisempaa olis jos kukaan ei huolehtisi sitä sänkyyn koskaan

siellä on eri säännöt ja sä et voi etkä saa alkaa arvostelemaan niitä, sano lapselle, että lukee kirjaa, jos vielä soittelee

No ongelma on just se, että lapsi ei ole vielä tottunut siellä toisessa kodissa olemaan. Lähes jokainen aikuinen hermostuu lapseen, joka nukkumaanmenon jälkeen ramppaa ylös ja alas, on kuuma, nälkä, pissattaa, janottaa, polvea kutittaa jne - oli sitä hätää tai ei.

Me olemme uusperhe ja mieheni poika myös jatkuvasti lähettää äidilleen viestiä, miten on ihan kamalaa, milloin on kylmä, kuuma, huono olla, tylsä, ei tekemistä, ahdistaa, pelottaa. Ja äiti aina tietysti, että voi ei, ne on siis ihan sairaita siellä, voi rakas lapsi, kohta pääset kotiin.

Ei siis mitään mahdollisuutta isän edes auttaa lasta, kun lapsella on kuumalinja äidille, jolta vollataan sympatiaa non stop. Joskus isä on ollut hiukka tyly, kun lapsi on suunnilleen pissahädän takia alkanut karjua kuin pistetty sika ja kantapää-äänet paukkuen herättänyt koko talon.

Meillä on myös yhteisiä lapsia, joille samat säännöt (pitää mennä nukkumaan kun on aika, ei saa rampata pitkin yötä, ei saa herättää muuta perhettä vaikka herääkin, voi hipsiä juttelemaan vanhemmille, mutta ei karjua yläkerrasta alakertaan), mutta heillä ei ole toista kotia, jonne koko ajan itkeä kohtaloa. Eli ovat tottuneet tähän.

mutta totta on, että olen huolissani lapsistani. Exästä tai äitipuolesta en puhu pahaa; se ei johtaisi mihinkään.

Järjestelyt ovat vuosien varrella olleet omalaatuisia. Ei lakanoita, ei omaa sänkyä, niin pölyistä, että yskittää jne. Välillä vain mietin, milloin laiminlyön heitä itse jättämällä puuttumatta. Olen keskustellut lasten isän kanssa, mutta ilman mainittavia tuloksia.

Toivoisin, että lapset (ja varsinkin tämä nuorempi) kokisi paikan oikeasti kodikseen ja tuntisi olonsa hyväksi siellä.

Ap

mutta totta on, että olen huolissani lapsistani. Exästä tai äitipuolesta en puhu pahaa; se ei johtaisi mihinkään. Järjestelyt ovat vuosien varrella olleet omalaatuisia. Ei lakanoita, ei omaa sänkyä, niin pölyistä, että yskittää jne. Välillä vain mietin, milloin laiminlyön heitä itse jättämällä puuttumatta. Olen keskustellut lasten isän kanssa, mutta ilman mainittavia tuloksia. Toivoisin, että lapset (ja varsinkin tämä nuorempi) kokisi paikan oikeasti kodikseen ja tuntisi olonsa hyväksi siellä. Ap

No ongelma on just se, että lapsi ei ole vielä tottunut siellä toisessa kodissa olemaan.

Ap

Miten se on mahdollista, jos nyt on exän tapaamisvuoro?

Ei tuota exää(si) edes näytä kiinnostavan lapsen hyvinvointi. Minä käyn monta kertaa illassa katsomassa onko lapsillani kaikki hyvin sängyssä, nuorin 10v. (siis kurkkaan ovelta) Eikä puhettakaan etteivät voisi nousta jos on vähäänkään mitään vaivaa.

hermostuu lapseen, joka nukkumaanmenon jälkeen ramppaa ylös ja alas, on kuuma, nälkä, pissattaa, janottaa, polvea kutittaa jne - oli sitä hätää tai ei.

Ehkä ap:n lapsi on etäisän kotona näkymätön, koska on joskus yrittänyt olla tarvitseva ja saanut huudot. Tai koettanut toimia kuten kotona. Ei lapsi ymmärrä, miksi samasta käytöksestä seuraakin yhtäkkiä jotain aivan muuta.

Lapsen pitäisi saada näyttää kaikkia tunteita myös etällä. Jos jotakin, niin etävanhemman kotona pitäisi juuri yrittää ymmärtää lasta, jolla sitä tottumista juuri on, eikä olla liian tiukka.

Ehkä ap:n lapsi on etäisän kotona näkymätön, koska on joskus yrittänyt olla tarvitseva ja saanut huudot. Tai koettanut toimia kuten kotona. Ei lapsi ymmärrä, miksi samasta käytöksestä seuraakin yhtäkkiä jotain aivan muuta.

Hänen ei ole hyvä olla siellä, hänestä ei välitetä tarpeeksi. Ei saa edes vessaan nousta, kun heti huudetaan.