Aihe vapaa: Minkäikäisiä lapsia vielä "nukutatte"?

Tästä on vähän väännetty vaimon kanssa, kun molemmat lapset on opetettu nukahtamaan itse jo yksivuotiaina, mutta sitten vaimo alkoi nukuttamaan niitä uudelleen, eli istuu tuon tuosta odottamassa, että lapset nukahtaa - ikää juuri tuo kolme ja kuusi.

Väliintunkemisen suhteen kannattaa muistaa, että lapsilla on kausia ja kausia. Mielikuvitus lähtee laukkaamaan uudella tavalla 3-4 - vuotiaana ja aikaisempi ideaalinukkuja saattaa löytyä tuon tuosta aikuisten välistä. Tälle en sinänsä tekisi mitään.

Itse siis opetin lapset nukahtamaan n. vuoden iässä itse.

jäänyt nukuttamaan vaan annan nukahtaa itekseen

Miten lapsi opetetaan nukahtamaan yksin? Vauva nukahtaa aina rinnalle. Miten sen muka voi estää? Yksin omaan sänkyyn ei nukahda, vaan itku alkaa aina.

joka ei käytä rintaa tuttina vaan tutti on erikseen. Vauva syö n. vartissa ja on sitten tyytyväinen. Väsyy melko tarkkaan tietyssä ajassa, jonka voi kellosta katsoa. Sitten kun näyttää väsyneeltä, vien sänkyyn, silittelen pienen hetken ja laitan tutin suuhun. Saattaa katsella ympärilleen rauhallisesti hetken ja nukahtaa. Toisinaan itkee hetken, mutta kun käy laittamassa tutin ja harsorättiä silmille, nukahtaa. Ei mene hysteeriseksi itku yleensä koskaan. Mutta meillä tämä toimii näin.. Ja tämä vauva on tosiaan helppo. Taapero oli meillä se vaikea ja sen nukkuminen on yhä edelleen hankalampaa kuin vauvan.

Jos jompikumpi nukahtaa sattumalta syliin, havahdutan lapsen sen verran, että tajuaa siirtyvänsä omaan sänkyyn. Ihan aina en henno, mutta yleensä teen niin, jos niin käy..

Vauva syö yöllä pari kertaa, mutta ei herää. Minä herään ähinään ja ruokin hänet, ennenkuin se edes herää. Niinpä meillä on nukuttu "täysiä yöunia", imetän vain välissä.

ap

Lapset 4, 7 ja 8. Nukkuvat siis samassa huoneessa. Jos joku on sairaana, on ollut erityisen jännittävä päivä tai heidän on vaikea rauhoittua niin nukutan. Mutta usein vain laitetaan sänkyyn ja lukevat hetken kirjaa ja nukahtavat sitten itsekseen.

Minä arvostan sitä että lasten ei tarvitse pelätä. Jos yöllä on kurja olo niin menen viereen nukkumaan tai otan lapsen meidän aikuisten sänkyyn (ei aina mutta kyllä lapsesta yleensä näkee onko oikeasti peloissaan, kipeä jne). Minusta on vaivatonta tankata lapsille läheisyyttä lähellä nukkumalla.

Ennen kun lapset nukutettiin joka ilta tein usein sudokuja lasten huoneessa tai surffasin läppärillä netissä. Eli nukutuskin oli vain rauhallinen oma hetki minulle eikä mitenkään vastenmielistä.

Meillä esikoinen nukkui jo 4 kk iässä omassa huoneessa ja nukahti itsekseen. Mutta sitten on ollut monenlaisia kausia, sairastamisia jne ja tilanteen mukaan on menty. Toinen taas on ollut todella huono nukkumaan johtuen monista sairauksista. Eli eipä nämä asiat ole aina niin suoraviivaisia.

ja olin iltavirkku ja koko nukkumaan meno oli yhtä tuskaa, makasin silmänvalkuaiset paistaen yksin huoneessa ja jos menin vanhempien luo, he vaan ajoivat takaisin sänkyyn. Joskus pelottikin. Siksi olen päättänyt, että istun lastenhuoneessa joka ilta kunnes lapset nukahtavat niin kauan kun he sitä haluavat. Teen samalla etätöitä, luen tai surffaan. Lapset 6 ja 5.

Meidän 9- ja 6-vuotiaat nukkuu samassa huoneessa. Odotan iltasatujen jälkeen aina, että he ovat nukahtaneet. Joskus nukahdan itse pienemmän viereen ja nukun siinä sitten koko yön.

Viereenkin saa tulla yöllä, mutta vain erityistapauksessa minulle sopii se, että jo illalla tullaan viereen. Haluan normioloissa ainakin vähän aikaa nukkua joka yö ilman lapsia.

Olen ihan varma että noita ei enää kymmenen vuoden päästä tarvi nukuttaa.

istua huoneessa hiljaa tehden omia asioita kuin kutitella ja silitellä lapsia kuten kaverini tekee. Meillä minä jätän taaperion huoneen oven auki kunnes on nukahtanut.. Niin, että kuulee kun juttelemme hiljaa tai normaaleita muita kodin ääniä (hiljaa tosin.. tv on hiljaa, jos on päällä) jne..

Ja siis kyllä minäkin voin lapsen ottaa viereen yöllä jos on kipeä vaikka.. mutta niin, ettei siitä tule tapaa, eli hyvin harvoin.

ap

PELKUREITA. Tulevaisuden yhteiskunnan elättejä, ihmiskunnan loisia.

Sivullisena en nyt näkisi tuossa mitään kamalaa, mutta jos kaverisi on itsekin väsynyt, niin ehkä hänen olisi syytä tehdä jotain. Aloittaa vaikka pikkuhiljaa niin, että lähtee ihan himppua ennen kuin lapset nukahtaa.

Mun esikoinen piti ensimmäiset 4kk kanniskella sylissä kunnes nukahti. Vähitellen saatiin tassuttelemalla vauva nukahtamaan omaan sänkyyn kyllä, mutta edelleen nukuttamiseen meni aikaa. Piti käydä viemässä tuttia ja kääntämässä ja silittelemässä. Vasta joskus aika liki vuoden vanhana alkoi nukkua ilman mitään kommervenkkejä.

Kuopus taas oli helppo saada nukkumaan omaan sänkyyn ihan alusta asti.

Ja meidän lapset saa aina halutessaan tulla meidän sänkyyn nukkumaan. En kuitenkaan anna lasten nukahtaa illalla meidän sänkyyn.

Eli luen sadun ja pidän sen max. 5 min. kädestä kiinni, että nukahtaa. Näin meillä menty aina eikä tämä systeemi ole ollut kenellekään perheenjäsenellemme ongelma eikä meidän iltatoimistamme ole koskaan tullut mitään showta. Meillä on myös aika jämptit päivärutiinit eli lapset eivät ole yli- eikä aliväsyneitä käydessään nukkumaan. Lapset saavat myös tulla viereemme yöllä, jos haluavat.

Jostain syystä em. asioita joutuu muuten toistuvasti selittelemään ja puolustelemaan, kun monet jaksavat metodejani taivastella.

Lapset on 2 ja 5, ja nukutan joka ilta. Se on ihanaa, on ihanaa maata kippurassa sangyssa pikkuisten kanssa ja kuiskia paivan jutut lapi, pitaa pienesta kadesta kiinni ja kuunnella hetki lopulta rauhallista tuhinaa. En vaihtaisi sita pois mistaan hinnasta, se on paivan paras hetki ja laheisin. Ikina ei ole niin kiire, etteiko nukuttaa ehtisi - ja sita varmaan kaipaan eniten 10 vuoden paasta. Siksi mina ne lapset hankin, etta voin tarjota heille laheisyytta niin paljon ja kauan kuin he sietavat :)

Joka ilta käperryn viereen ja juttelen hetken lapsen kanssa. Sitten siirryn toisen lapsen huoneeseen ja sama juttu :)

Tämä on meillä tapa josta luovun vasta kun lapset eivät minua kaipaa. Joskus siinä vierellä pötkötellessä saa selville asioita jotja lapsen mieltä askarruttavat tai ilahduttavat tai jotain salaista tmv ;)

Aikaa multa menee tähän joka ilta puoli tuntia yhteensä.

ja kaikki nukutetaan. Mutta harvoin se mitenkään rasittaa. Mies yleensä nukahtaa samalla itsekin ja nukkuu aamuun. Minä nukutan pienimmän ja useimmiten jään sänkyyn minäkin, vaikka katsonkin vielä vähän telkkaria ennen kuin kokonaan nukahdan.

Meillä on tuollainen rutiini ja se toimii meillä.

Miten lapsi opetetaan nukahtamaan yksin? Vauva nukahtaa aina rinnalle. Miten sen muka voi estää? Yksin omaan sänkyyn ei nukahda, vaan itku alkaa aina.

Siis miten lapsi opetetaan siihen että jonkun pitää nukuttaa??? :O Meillä molemmat lapset on viety sänkyyn, tutti suuhun, hyvän yön toivotukset ja se siitä. Niin on nukuttu aamuun saakka muutaman kk:n ikåisestä..

No en varsinaisesti nukuta, mutta menen iltaisin vuorotellen viereen, jutellaan jotain ja rauhoitutaan, ihana hetki. Välillä tulee juteltua tosi syvällisiäkin.

Vauvasta saakka ovat nukahtaneet itsekseen. Ei ole ollut työtä tai tuskaa koskaan. Iltarutiinit on tärkeitä. Rutiinihan se "nukuttaminenkin" on, sitä saa mitä tilaa.

Vauvasta saakka ovat nukahtaneet itsekseen.

Niin kauan nukutan kun teini haluaa/suostuu :). Kohta se jo muuttaa pois kotoa, joten ei äiti enää montaa vuotta saa nukuttaa :) Jutellaan mukavia ja silittelen päätä.

Muistan, kuinka illalla paras hetki oli odottaa koska äiti ehtii tulla "nukuttamaan" - hetkeksi hieromaan, silittämään tai juttelemaan päivästä. Monesti ehti nukahtaa ennen kun tuli, kun meitä oli 6 lasta ja vanhimmat jäivät viimiseksi vuorossa, mutta usein myös vain esitti nukkuvaa ja silti äiti silitteli sen hetken. Sääli niitä lapsia keiltä tällainen yhteinen läheisyyshetki on evätty. Vieläkin on parasta kun äidin luo menee kylään ja ennen nukkumaan menoa äiti saattaa hieroa vähän jalkoja ja jutellaan miltä elämä tuntuu.

Kannattaa siis panostaa siihen suhteeseen pienestä pitäen, jos haluaa läheiset välit vielä aikuisenakin.

Miten lapsi opetetaan nukahtamaan yksin? Vauva nukahtaa aina rinnalle. Miten sen muka voi estää? Yksin omaan sänkyyn ei nukahda, vaan itku alkaa aina.

Siis miten lapsi opetetaan siihen että jonkun pitää nukuttaa??? :O Meillä molemmat lapset on viety sänkyyn, tutti suuhun, hyvän yön toivotukset ja se siitä. Niin on nukuttu aamuun saakka muutaman kk:n ikåisestä..

Esikoinen vauvana huusi iltahuudot, joka kerta melkein tasan 20min ennenkuin nukahti. Kuopus taas iltamaidon jälkeen nukahti itsekseen pinnasänkyynsä.

Nämä lapset ovat nyt 3v ja 5v. Nuorempi ei todellakaan nukahda enää itsekseen, ja vanhemmalta kestää joskus kauan raihoittua sängyssä. Molemmille luetaan iltasatu ja istutaan vieressä, kunnes nukahtaa. 15min mun illasta tähän yleensä menee. Itsekin rauhoitun päivän melskeistä ja on kivempi mennä sitten suihkuun ja nukkumaan.

Nukutetaan miehen kanssa vuorotellen. 6 vuotias nukahtaa ilman silittelyä, mutta 5 vuotias haluaa vielä, että jalkapohjasta tai kädesstä kutitetaan. Pedissä ensin saa jutella , mutta melko pian komennetaan että pulinat pois. Normaalisti menee 15 min, mutta jos yritetään laittaa nukkumaan liian aikaisin vaikka aamuherätyksen takia, niin voi mennä 50 min. Uni tulee kellon mukaan.

Meilläkin käydään iltasatujen jälkeen päivän parhaat keskustelut. Päivän mittaan kumpikaan ei ikinä rauhoitu samalla tavalla juttelemaan huolistaan ja toiveistaan kuin illalla. Välillä käydään tosi syvällisiä keskusteluja ja silloin nukahtaminen venyy, mutta yleensä satujen jälkeen jutellaan 5-15 min ja sitten uni tulee molemmille lapsille muutamassa minuutissa.

Minusta nuo ovat päivän parhaita hetkiä, enkä jättäisi niitä väliin kovin mielelläni.

lastensuojelulaitoksessa töissä ja meillä välillä 17v lapsetkin haluavat että heidät "nukutetaan". Luetaan satuja, lauleskellaan tai silitellään poskea. Pieniä ne on isotkin kun ne sille päälle sattuu. Omet lapset 8v ja 10v yleensä kampeavat sänkyihinsä ja iltarukouksen jälkeen nukahtavat. Toinen välillä lukee jotain hetken, toinen nukahtaa yleensä heti. Tää lukija sit muistaa aina huutaa laittavansa kirjan pois ja tähän sit toinen taas havahtuu hetkeksi hereille. Siinä vaiheessa on mun hermot koetuksella :).