Aihe vapaa: Miksi pelkkien poikien äidit on niin katkeria

Ehkä nyt kuvittelet tuon omassa päässäsi tai yleistät yhden tuttavasi käytöksen perusteella?? Minulle ainakin lapset ovat lapsia, tietyllä tavalla sukupuolineutraaleja, ihan ihania sellaisenaan. Terveisin yhden poitsun äiti

Vähän voi joskus olla kateellinen jostain tyttöjen jutusta, mutta katkera on liian voimakas sana. Terveisin kahden tytön äiti.

Aina arvostelevat ja haukkuvat tyttöjä. Ja sitten on se pahaenteinen ennustus: "odota vaan, kun tyttösi tulee teini-ikään..." Hohhoijaa. Onneksi itsellä on tyttö sekä poika, niin ei tarvitse olla niin katkera ja kateellinen.

Meillä kaksi poikaa ja muuten en haluaisikaan! Totta kai se tyttökin voisi olla ihan kiva, mutta pojat ovat ihana. En ymmärrä miten niin kaikki muka ovat katkeria.

siitä kuinka hartaasti täällä haukutaan ainoita lapsia,

vertaillaan kumman haluaisit tytön vai pojan,

mitä olen kuullut omilta kavereiltani,

ja eräs kaverini, kolmen pojan äiti, katkaisi välit kokonaan kun synnytin tytön.

Kukaan ei voi päättää kumpi sieltä tulee, tuleeko yksi vai kaksi vai tuleeko ollenkaan. Pidetään siis suut supussa, ja kiitetään siitä mitä meillä on.

Minulla on ystävä, joka avoimesti on toivonut vain tyttöjä, ja saanutkin.

Minulla on poika ja ehkä siksi joskus yritän kertoa, että pojat on vähintään yhtä ihania.

En siis ole katkera, mutta en halua, että yhteisissä perhejutuissa tulee selväksi hänen puoleltaan kuinka tytöt ovat joka asiassa kauniimpia, kiltimpiä, ihanampia.

Olisiko teillä ehkä jotain vastaavaa ja luulet sen olevan katkeruutta?

t. Onnellinen söpön pojan äiti

Kun tokan raskausaikana ultrassa kuulin, että toinen poika tulossa, yllätyin itsekin sitä että päällimmäinen tunne oli onnellisuus.
(Kaikki aina toitottavat että naiset haluavat tytön, ja kun musta ei siltä tuntunut -tai siis tuntui että ihan sama tuleeko toinen poika vai tyttö- että onko mun toive jossain alitajunnassa, joka sitten pulpahtaa esiin kun ultrassa kuulen kumpi tulee, no ei pulpahtanut)

Mä olen varma, että olisin rakastanut mahdollisia tyttöjäni samalla tavalla kuin näitä poikianikin, jos meille tyttöjä ois tullut. Mutta pojat tuli ja hyvä niin, olen onnellinen ja kiitollinen näistä lapsistani (ja nämä riittää, lapsiluku täynnä), toivottavasti kaikki muutkin omistaan, oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa, tai molempia :)

Minä ainakin olen aina toivonut pelkkiä poikia koska pidän niistä. En edes tietäisi kuinka tyttölasten kanssa toimitaan.
Ihania viikareita, reippaita ja toimeliaita.

Naapurissa on viisi tyttöä 2-14 vuotiaita, enkä kyllä haluaisi yhtäkään niistä.
Ehkä poikalasten äidit ovat vain helpottuneita ettei tarvitse olla sellaiseten naukulaisten vanhempi.

Olen tavannut muutaman tosi hauskankin tyttölapsen, mutta silti pidän ukkeleistani enemmän enkä ole katkera kenellekään heidän lapsistaa koska omat on aina omia ja rakkaimpia.

Tyhmä yleistys sinulta.

Minulla on ystävä, joka avoimesti on toivonut vain tyttöjä, ja saanutkin.

Minulla on poika ja ehkä siksi joskus yritän kertoa, että pojat on vähintään yhtä ihania.

En siis ole katkera, mutta en halua, että yhteisissä perhejutuissa tulee selväksi hänen puoleltaan kuinka tytöt ovat joka asiassa kauniimpia, kiltimpiä, ihanampia.

Olisiko teillä ehkä jotain vastaavaa ja luulet sen olevan katkeruutta?

t. Onnellinen söpön pojan äiti

ja olin varma että odotan poikaa ainaa ultraan asti, enkä uskonut varmaksi ennen kuin synnytin. Lääkärikin sanoi että 100 % varma ei voi olla.


Toivoin hiljaa mielessäni poikaa, koska poikien maailma ei ehkä ole aivan niin julma ja ulkonäkökeskeinen kuin tyttöjen, olisi ehkä helpompaa elää poikana/miehenä.

Toki rakastin lastani ennen kuin oli edes syntynyt, ja olen rakastanut ensi hetkestä alkaen tytärtäni enemmän kuin voi sanoin kuvailla. Ehkä suojeluhalu tyttöä kohtaan on voimakkaampaa, eli sanoisin että poikien äidit pääsevät henkisesti helpommalla.

Täällä poikien äidit kertovat olevansa iloisia pojistaan, ja että olisivat varmaan yhtälailla iloisia tytöstäkin. Tyttöjen äidit taas yleensä korostavat olevansa iloisia siitä, että heillä ei ole poikaa. Se jos mikä on katkeraa!

Tiedätkö, mikä on olkiukko?

Ehkä juuri sinun tuntemasi poikalasten äidit ovat olleet jotenkin outoja, sairaita tms.

Minulla on kaksi poikaa enkä kadehdi tyttöjen äitejä yhtään.

Sen sijaan olen joutunut joskus puolustamaan lapsiani ja aika usein vakuuttamaan juuri tyttöjen äideille, että elämäni ei ole rankkaa tai säälittävää ja että todella mielelläni olen poikien äiti. Sitä kun ei jostain syystä uskota.

Jotkut tuntemani tyttöjen äidit nojaavat stereotypioihin esim. poikien villeydestä ja rajuudesta, ja kun yritän selittää, että samanlaista on meno kuin heidän tytöilläänkin, niin sitä ei uskota ja minua katsotaan säälivästi ja tänne tullaan varmaan tekemään aloituksia siitä, miten kadehdin heitä kovasti. :D

Minä olen tyytyväinen poikiini ja kolmaskin otettaisiin, jos saataisiin.

Olen nimenomaan poikien äiti, mutta en toki kammoksu ajatusta tytöstäkään. Se tietysti vain vaatisi hiukan erilaisen kasvuprosessin äitinä. Uskoisin, että normaalille ihmisille se sukupuoli ei ole noin tärkeä, mutta tokihan sitä aina omiaan haluaa puolustaa.

Kaikkihan nyt pelkkien tyttöjen vanhempia säälii.
Itselläkin on sunnuntaisin tapana hymähdellä niille kastettujen ilmoituksille, jos ressukat ovat "onnistuneet" saamaan vaan pelkkiä valuvikaisia...
Muahahahahahmuaahaaahaaa!

poikalasten äiti olen ja ystäväpiirissä paljon poikalasten äitejä.

Poikalasten äitinä on ihana olla.

Tuo murrosikään liittyvä mainintasi on osittain totta: yleensä murrosiässä tytöillä kuohuu enemmän, erityisesti samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa. Ihan faktahan tuo on, tottakai on myös paljon poikkeuksia.

Minusta nuo yleistykset naukuvista, ulkonäkökeskeisistä tytöistä tai ylivilkkaista pojista ovat yhtä naurettavia.

En näe yhtään syytä, miksi kenenkään pitäisi olla katkera siitä johtuen, että lapset ovat samaa/eri sukupuolta.
t. kahden tytön äiti, joka pitää myös pojista

Ehkä juuri sinun tuntemasi poikalasten äidit ovat olleet jotenkin outoja, sairaita tms.

Minulla on kaksi poikaa enkä kadehdi tyttöjen äitejä yhtään.

Sen sijaan olen joutunut joskus puolustamaan lapsiani ja aika usein vakuuttamaan juuri tyttöjen äideille, että elämäni ei ole rankkaa tai säälittävää ja että todella mielelläni olen poikien äiti. Sitä kun ei jostain syystä uskota.

Jotkut tuntemani tyttöjen äidit nojaavat stereotypioihin esim. poikien villeydestä ja rajuudesta, ja kun yritän selittää, että samanlaista on meno kuin heidän tytöilläänkin, niin sitä ei uskota ja minua katsotaan säälivästi ja tänne tullaan varmaan tekemään aloituksia siitä, miten kadehdin heitä kovasti. :D

Minä olen tyytyväinen poikiini ja kolmaskin otettaisiin, jos saataisiin.

Olen nimenomaan poikien äiti, mutta en toki kammoksu ajatusta tytöstäkään. Se tietysti vain vaatisi hiukan erilaisen kasvuprosessin äitinä. Uskoisin, että normaalille ihmisille se sukupuoli ei ole noin tärkeä, mutta tokihan sitä aina omiaan haluaa puolustaa.

ole mitenkään outoja tai sairaita, eivät vaan jaksaisi kovin montaa poikaa. Sitten se tytön yritys jää, kun ei tosiaan haluta ottaa riskiä, että tulisi vielä poika. Minusta se taas on ihan kasvatuskysymys, minkälainen siitä pojasta tulee. Kyllä pojalta voi vaatia samanlaista käytöstä kuin tytöltä, ja taas tytönkin saa antaa olla raisu. Tilanteen mukaan!

Lapsihan on syntyessään tyhjä taulu, elinympäristö ja ihmiset tekevät hänestä sellaisen kuin hän on. Poikia ehkä kasvatetaan "vapaammalla kädellä", ja ovat sitten raisumpia.

Joskus kyllä kieltämättä tunnen itseni onnekkaaksi, kun shoppailen rauhallisen tyttäreni kanssa, ja vieressä on uupuneen näköinen äiti hiki valuen, kolmen poikansa kanssa. ;)

Nettipalstojen perusteellako olet näin päätellyt? Vinkki: ei kannata aina ottaa ihan tosissaan kaikkea mitä täällä lukee...

Enpä ole tuollaiseen törmännyt tai edes siihen, että joku niin kuvittelisi. Tunnen useampia joilla on pelkkiä tyttöjä, kai hekin sitten ovat katkeria esim. minulle tai yhden poikalapsen äideille? Miksi, ap osaa varmaan kertoa?

Itsellä on kaksi poikaa ja kolmas tulossa ja olen lapsistani oikein onnellinen, en kyllä edes käsitä miten kukaan voisi olla katkera jonkun toisen lapsista (paitsi ehkä lapsettomat). Ensimmäisen lapsen kohdalla olisin toivonut tyttöä kun luulin etten osaa poikien kanssa olla, sen jälkeen olen ollut vain tyytyväinen että olen saanut poikia.

ja meidän pojat ovat kyllä keskimäärin aika villejä ja vauhdikkaita ja villimpiä kuin tuntemani samanikäiset tytöt, mutta ei se mielestäni ole mikään ongelma. Itseä ei hulina häiritse, tytöissä taas rasittaa arkuus, marina, kitinä ja kanteleminen. Reippaan ja rohkean tytön kanssa varmaan olisi yhtä helppoa elää kuin poikienkin, mutta omat hermot eivät vain kestä sellaisia perustyttöjä. Ei minua haittaa katsella hulinaa ja hälinää kun on tilaa missä riehua, mutta en jaksa yhtään sitä vinkumista ja kitinää. Jollain muulla on sitten toisinpäin, hyvä niin.

Mielestäni poikien kanssa on paljon helpompaa, omat ainakin syövät hyvin, nukkuvat hyvin, ei nirsoilla tai nukuteta tuntikausia, pikku kolhuja ei vinguta päivätolkulla ja jokainen uusi asia ei vie yöunia. Jos tulee riittaa keskenään tai kavereiden kanssa niin voi tulla pikku käsirysy mutta sen jälkeen leikki jatkuu, kavereiden tytöt taas kiukuttelevat toisilleen ja kadehtivat kaikkea jo 6-7 -vuotiaina niin, ettei leikkimisestä tule yhtään mitään. Rasittavaa. Murros- saati teini-ikäisistä pikkupissiksistä puhumattakaan.

en ole katkera siitä, että lapseni on poika. Ymmärtänette eron.

Joskus kyllä kieltämättä tunnen itseni onnekkaaksi, kun shoppailen rauhallisen tyttäreni kanssa, ja vieressä on uupuneen näköinen äiti hiki valuen, kolmen poikansa kanssa. ;)

ja arvaapa vaan kuka on se vilkkain.
Mut sut huomattiin jo katkeraksi ;)

pelkkien poikein äidit näyttävät minustakin usein katkerilta, kiukkuisilta ja vihaisiltakin.

en tiedä ovatko.

Mielestäni poikien kanssa on paljon helpompaa, omat ainakin syövät hyvin, nukkuvat hyvin, ei nirsoilla tai nukuteta tuntikausia, pikku kolhuja ei vinguta päivätolkulla ja jokainen uusi asia ei vie yöunia. Jos tulee riittaa keskenään tai kavereiden kanssa niin voi tulla pikku käsirysy mutta sen jälkeen leikki jatkuu, kavereiden tytöt taas kiukuttelevat toisilleen ja kadehtivat kaikkea jo 6-7 -vuotiaina niin, ettei leikkimisestä tule yhtään mitään. Rasittavaa. Murros- saati teini-ikäisistä pikkupissiksistä puhumattakaan.

[/quote]

...kun en tunne ainoatakaan ja aika laaja kaveripiiri tytöilläni on. Outoa.

pelkkien poikein äidit näyttävät minustakin usein katkerilta, kiukkuisilta ja vihaisiltakin.

en tiedä ovatko.

Jotenkin tuntuu että ovat luovuttaneet oman ulkonäkönsä suhteen, katselkaapa ympärillenne vaikka ostoskeskuksissa.
Usein se väsähtäneimmän näköinen äiti raahaa mukanaan muutamaa vastahakoista pientä poikaa :)

...kun en tunne ainoatakaan ja aika laaja kaveripiiri tytöilläni on. Outoa.

enkä ole alkuperäinen lainauksesi kirjoittaja!