Keskustelualueen säännöt

Nyt en enää jaksa :(( Esikoiseni itsemurhan jälkeen

yrittäny jotenkin vaan pitää itseään kasassa, ja olemaan äiti nuoremmalle.. Ilmeisesti en riittävän hyvä, eksä uusine vaimokkeineen houkutelleet poikaa jo monta kuukautta heille asumaan ja nyt näyttää että poika haluisikin heille :( Surkeaa,tiedän,en sais ripustautua lapseen mut mulla ei sitten ole enää ketään jäljellä..Masennuksesta oon kärsiny jo pitkään,meidän ero oli ruma kun mies petti ja muutti saman tien uuden naisen kans yhteen,tämä nainen ollut mulle tosi hävytön ja vahingoniloinen, nyt he saamassa yhteistä lasta ja eksän uusi niin itsekeskeinen että vaikea uskoa meidän pojalle kauheasti ymmärrystä saati huomiota liikenevä kun hän saa oman lapsen. Mä oon vaan niin syvällä tässä jossain mustassa sumussa.. Voiko lapsen kuolemasta ikinä toipua? Viime syksynä rakkaani päätti lähteä pois,en nähny mitään merkkejä ajoissa. Mäkin haluisin vaan pois :(( Älkää kiltit vastatko liian ilkeesti..oon niin heikoilla oikeesti nyt.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 22:57"]

yrittäny jotenkin vaan pitää itseään kasassa, ja olemaan äiti nuoremmalle.. Ilmeisesti en riittävän hyvä, eksä uusine vaimokkeineen houkutelleet poikaa jo monta kuukautta heille asumaan ja nyt näyttää että poika haluisikin heille :( Surkeaa,tiedän,en sais ripustautua lapseen mut mulla ei sitten ole enää ketään jäljellä..Masennuksesta oon kärsiny jo pitkään,meidän ero oli ruma kun mies petti ja muutti saman tien uuden naisen kans yhteen,tämä nainen ollut mulle tosi hävytön ja vahingoniloinen, nyt he saamassa yhteistä lasta ja eksän uusi niin itsekeskeinen että vaikea uskoa meidän pojalle kauheasti ymmärrystä saati huomiota liikenevä kun hän saa oman lapsen. Mä oon vaan niin syvällä tässä jossain mustassa sumussa.. Voiko lapsen kuolemasta ikinä toipua? Viime syksynä rakkaani päätti lähteä pois,en nähny mitään merkkejä ajoissa. Mäkin haluisin vaan pois :(( Älkää kiltit vastatko liian ilkeesti..oon niin heikoilla oikeesti nyt.

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

Hehehhe...

Uus yrityskö kun et saanut tukea tahtoessasi vainajan hautajaisiin kyttäämään ettei mies lohduta exäänsä=D

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:00"]

Uus yrityskö kun et saanut tukea tahtoessasi vainajan hautajaisiin kyttäämään ettei mies lohduta exäänsä=D

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 1

Ensinnäkin olen pahoillani puolestasi.

Käythän juttelemassa asioista jonkun kanssa?

Olisiko kuitenkin parempi, että poikasi (minkä ikäinen?) muuttaisi edes väliaikaisesti exällesi, että saisit aikaa toipua rauhassa. Lapsesi kärsii luultavasti masennuksestasi. Asuuko exäsi lähellä, niin että voisit kuitenkin tavata poikaasi koko ajan?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:00"]

Käythän juttelemassa asioista jonkun kanssa?

Olisiko kuitenkin parempi, että poikasi (minkä ikäinen?) muuttaisi edes väliaikaisesti exällesi, että saisit aikaa toipua rauhassa. Lapsesi kärsii luultavasti masennuksestasi. Asuuko exäsi lähellä, niin että voisit kuitenkin tavata poikaasi koko ajan?

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Varmasti tuntuu pahalta ja toivon sinulle paljon voimia

Mutta lapsen muutto isälleen voi olla myös mahdollisuus. Saat mahdollisuuden hoitaa itsesi kuntoon ja toivottaa lapsi takaisin turvalliseen kotiin, kun hermot on kireellä uuden vauvan takia...

Olethan kiltti ja haet apua. Lapsesi ei pärjää ilman sinua. Hän tarvitsee äitiä. Juuri nyt lapsesi ehkä joutuu kannattaleemaan sinua, joten hoida tosiaan itsesi kuntoon, jotta voit jälleen kannatella häntä. Hän tarvitsee sinua.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:01"]

Mutta lapsen muutto isälleen voi olla myös mahdollisuus. Saat mahdollisuuden hoitaa itsesi kuntoon ja toivottaa lapsi takaisin turvalliseen kotiin, kun hermot on kireellä uuden vauvan takia...

Olethan kiltti ja haet apua. Lapsesi ei pärjää ilman sinua. Hän tarvitsee äitiä. Juuri nyt lapsesi ehkä joutuu kannattaleemaan sinua, joten hoida tosiaan itsesi kuntoon, jotta voit jälleen kannatella häntä. Hän tarvitsee sinua.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Nuorempi

lapsesi tarvitsee sinua. Hae apua itsellesi!

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:01"]

lapsesi tarvitsee sinua. Hae apua itsellesi!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

hei

otan osaa menetykseesi...sä elät nyt raskaita hetkiä. Suru vie valtavasti voimia ja energiaa ja sen lisäksi sulla on vaikea erokin kesken käsittelyn.

Lapsen kuolemasta voi "toipua", eihän se koskaan unohdu ja aina on ikävä, mutta kun surutyötä tekee niin ajan myötä se tuska ja raastavuus hellittää. hakeudu vertaistuen piiriin, sururyhmään...älä jää yksin vaan koita saada apua itsellesi. Käpy ry, itsemurha tehneiden läheiset jne. Niistä voit löytää itsellesi tukea.

Sinun elämäsi ei ole turha, asui elossa oleva lapsesi sinun luonasi tai ei. Sinä olet äiti ja äitiä ei voi kukaan korvata. Jos nyt jaksat nämä raskaat hetket... niin tulevaisuudessa voi olla vielä paljon hyvää sinulle tarjolla. Ehkä susta tulee jossain vaiheessa mummo, löydät rinnallesi uusia ystäviä, ihanan kumppanin.

voimia elämääsi.

t. yksi lapsensa menettänyt

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:04"]

otan osaa menetykseesi...sä elät nyt raskaita hetkiä. Suru vie valtavasti voimia ja energiaa ja sen lisäksi sulla on vaikea erokin kesken käsittelyn.

Lapsen kuolemasta voi "toipua", eihän se koskaan unohdu ja aina on ikävä, mutta kun surutyötä tekee niin ajan myötä se tuska ja raastavuus hellittää. hakeudu vertaistuen piiriin, sururyhmään...älä jää yksin vaan koita saada apua itsellesi. Käpy ry, itsemurha tehneiden läheiset jne. Niistä voit löytää itsellesi tukea.

Sinun elämäsi ei ole turha, asui elossa oleva lapsesi sinun luonasi tai ei. Sinä olet äiti ja äitiä ei voi kukaan korvata. Jos nyt jaksat nämä raskaat hetket... niin tulevaisuudessa voi olla vielä paljon hyvää sinulle tarjolla. Ehkä susta tulee jossain vaiheessa mummo, löydät rinnallesi uusia ystäviä, ihanan kumppanin.

voimia elämääsi.

t. yksi lapsensa menettänyt

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Otan osaa

surullista,en tiedä kuinka lapsen kuolemasta selviää. Koeta jaksaa, yritä pitää toinen lapsi luonasi, luulisin että hän pitäisi sinut arjessa kiinni. Tsemppiä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:04"]

surullista,en tiedä kuinka lapsen kuolemasta selviää. Koeta jaksaa, yritä pitää toinen lapsi luonasi, luulisin että hän pitäisi sinut arjessa kiinni. Tsemppiä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Mieti


Toinen lapsesi tarvii sinua. Vaikka asuisikin isällään niin silti. Sinä olet hänen ainoa äitinsä. Ja hän on menettänyt jo isomman sisaruksensa. Jaksa edes hänen vuokseen.

Anna lapsen muuttaa hetkeksi isälleen jos niin haluaa. Mutta kerro että voi palata milloin vain niin sovitaan. Etkä voi tehdä mitään itsellesi sillä toinen lapsesi voi muuttaa takaisin luoksesi milloin vain kun hän tarvii apuasi.

En ole menettänyt lasta mutta niin moni muu on ja he ovat selvinneet. Tai ainakin oppineet elämään asian kanssa.

Koeta löytää jotain uutta kiinnostavaa asiaa elämääsi. Harrastusta, työtä tai jotain. Kunhan se tuottaisi edes hippusen hyvää mieltä sinulle.

Virtuaalihali sinulle.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:05"]


Toinen lapsesi tarvii sinua. Vaikka asuisikin isällään niin silti. Sinä olet hänen ainoa äitinsä. Ja hän on menettänyt jo isomman sisaruksensa. Jaksa edes hänen vuokseen.

Anna lapsen muuttaa hetkeksi isälleen jos niin haluaa. Mutta kerro että voi palata milloin vain niin sovitaan. Etkä voi tehdä mitään itsellesi sillä toinen lapsesi voi muuttaa takaisin luoksesi milloin vain kun hän tarvii apuasi.

En ole menettänyt lasta mutta niin moni muu on ja he ovat selvinneet. Tai ainakin oppineet elämään asian kanssa.

Koeta löytää jotain uutta kiinnostavaa asiaa elämääsi. Harrastusta, työtä tai jotain. Kunhan se tuottaisi edes hippusen hyvää mieltä sinulle.

Virtuaalihali sinulle.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Puhu lapsesi kanssa ja kerro, että

olet ollut väsynyt ja surullinen ja että nämä asiat eivät johdu hänestä. Lapset ovat mestareita syyttämään itseään kaikesta. Kerro myös, että rakastat lastasi. Ryhtykää tekemään yhdessä mukavia asioita ja käykää vaikka juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa kahdestaan.
En näe hyvänä vaihtoehtona lapsen muuttoa exän luo, sillä juuri tuo lapsihan pitää sinut elämässä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:09"]

olet ollut väsynyt ja surullinen ja että nämä asiat eivät johdu hänestä. Lapset ovat mestareita syyttämään itseään kaikesta. Kerro myös, että rakastat lastasi. Ryhtykää tekemään yhdessä mukavia asioita ja käykää vaikka juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa kahdestaan.
En näe hyvänä vaihtoehtona lapsen muuttoa exän luo, sillä juuri tuo lapsihan pitää sinut elämässä kiinni.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Kiitos kannustavista viesteistänne

paitsi nro 2, sinun viestiäsi en ymmärtänyt..?

En tiedä miksi tuntuu niin pahalta sekin,että eksä saa uuden vauvan nykyisensä kanssa. Vaikka itse en enää lapsia lisää haluaisikaan,silti. Surettaa myös miten nuorempi lapseni on joutunut sijaiskärsijäksi ja meidän ihmissuhdesotkujen väliin :( Välittää niin minusta kuin isästään ja tämän uudesta, kai se on parempi sitten että "pääsee" heille,ettei tarvitse kantaa huolta minun jaksamisesta. :( ap

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:11"]

paitsi nro 2, sinun viestiäsi en ymmärtänyt..?

En tiedä miksi tuntuu niin pahalta sekin,että eksä saa uuden vauvan nykyisensä kanssa. Vaikka itse en enää lapsia lisää haluaisikaan,silti. Surettaa myös miten nuorempi lapseni on joutunut sijaiskärsijäksi ja meidän ihmissuhdesotkujen väliin :( Välittää niin minusta kuin isästään ja tämän uudesta, kai se on parempi sitten että "pääsee" heille,ettei tarvitse kantaa huolta minun jaksamisesta. :( ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Otan osaa suruusi

Nyt hankit itsellesi apua ja masennuslääkkeet. Lääkkeet alkavat tehota suht nopeasti ja nostavat mielen sieltä pahimmasta jorpakosta ylös.

Miinuspuolena tosin se, että vievät negatiivisten tunteiden kärkien lisäksi myös ne positiivisten tunteiden huiput.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:15"]

Nyt hankit itsellesi apua ja masennuslääkkeet. Lääkkeet alkavat tehota suht nopeasti ja nostavat mielen sieltä pahimmasta jorpakosta ylös.

Miinuspuolena tosin se, että vievät negatiivisten tunteiden kärkien lisäksi myös ne positiivisten tunteiden huiput.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

älä välitä tuosta kakkosesta

aina noita empatia-kyvyttömiä löytyy joka junaan. Toivottavasti asiat selkiytyvät,

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:16"]

aina noita empatia-kyvyttömiä löytyy joka junaan. Toivottavasti asiat selkiytyvät,

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

minusta on tärkeintä että haet apua itsellesi ja

sovitte lapsen asumisesta vaikkapa molempien luona. Tarvitset myös aikaa itsellesi, vaikka uskon hyvin, että yksinolo on ajatuksena juuri nyt kammottava. Et toisaalta voi pitää lastasi ainoana tukipilarinasi, lapsi vaistoaa, jos häneen ladataan kaikki toivo omasta jaksamisesta. Hänen täytyy pystyä elämään omaa elämäänsä ja nuoruuttaan tapahtuneesta huolimatta. Nimenomaan lapsen ei kuulu pitää huolta omasta vanhemmasta, se lopettaa lapsuuden liian aikaisin ja lapselle kasvaa vääränlainen velvollisuudentunto.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:18"]

sovitte lapsen asumisesta vaikkapa molempien luona. Tarvitset myös aikaa itsellesi, vaikka uskon hyvin, että yksinolo on ajatuksena juuri nyt kammottava. Et toisaalta voi pitää lastasi ainoana tukipilarinasi, lapsi vaistoaa, jos häneen ladataan kaikki toivo omasta jaksamisesta. Hänen täytyy pystyä elämään omaa elämäänsä ja nuoruuttaan tapahtuneesta huolimatta. Nimenomaan lapsen ei kuulu pitää huolta omasta vanhemmasta, se lopettaa lapsuuden liian aikaisin ja lapselle kasvaa vääränlainen velvollisuudentunto.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Voimia!

Olisiko kamalaa, jos poika muuttaisi isälleen asumaan väliaikaisesti? Pystyisittekö vaikka kirjallisesti sopimaan asiasta? Poika siis asuisi tietyn ajan isällään ja koko sen ajan poika tapaisi sinua säännöllisesti. Tai poika asuisi vuoroviikoin luonanne. Nyt on nimittäin sellainen tilanne, että elossa olevan lapsesi ja myös ihan itsesi takia, sinun on saatava itsesi kuntoon. Ja minusta tuntuu, että siksi aikaa lapsesi olisi hyvä ollakin enemmän isällä. Se voi tuntua sinusta pahalta ja luovuttamiselta mutta sinun täytyy saada aikaa ja voimia myös surun käsittelyyn ja sieltä "syvältä" nousemiseen. Muuten sinusta ei myöhemminkään ole mitään apua/iloa/tukea lapsellesi. Sururyhmät ovat yksi mahdollisuus kohdata suru - sekä sinulle että myös lapsellesi, jonka sisarus on kuollut. Se, että lapsi haluaa muuttaa isälleen, saattaa johtua myös siitä, että ehkä suru on enemmän läsnä luonasi. Myös lapsi saattaa kaivata (ammatti)apua surun käsittelyyn - riippuu vähän lapsen iästä.

Vuosi lapsen kuolemasta on hyvin lyhyt aika - ikävä on vielä kova ja suru on pinnalla. Ei lapsen kuolemasta ikinä toivu mutta sen surun kanssa pitää opetella elämään. Ja eteenkin päin on uskallettava mennä; se on yleensä monien kuolevien toive (olen työskennellyt saattohoidossa). En tietenkään tiedä miksi lapsesi teki itsemurhan mutta tuskin hän halusi lisätä sinun tuskaasi tai tehdä elämästäsi raskaampaa... Hoitamalla itsesi kuntoon näytät elossa olevalle lapsellesi mallin, miten käsitellä asioita - ettei itsemurha olisi hänellekin tapa ratkaista ongelmia. Näe oma arvosi - olet lapsellesi tärkeä.

Valtavasti voimia ja lohtua sinulle!

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:24"]

Olisiko kamalaa, jos poika muuttaisi isälleen asumaan väliaikaisesti? Pystyisittekö vaikka kirjallisesti sopimaan asiasta? Poika siis asuisi tietyn ajan isällään ja koko sen ajan poika tapaisi sinua säännöllisesti. Tai poika asuisi vuoroviikoin luonanne. Nyt on nimittäin sellainen tilanne, että elossa olevan lapsesi ja myös ihan itsesi takia, sinun on saatava itsesi kuntoon. Ja minusta tuntuu, että siksi aikaa lapsesi olisi hyvä ollakin enemmän isällä. Se voi tuntua sinusta pahalta ja luovuttamiselta mutta sinun täytyy saada aikaa ja voimia myös surun käsittelyyn ja sieltä "syvältä" nousemiseen. Muuten sinusta ei myöhemminkään ole mitään apua/iloa/tukea lapsellesi. Sururyhmät ovat yksi mahdollisuus kohdata suru - sekä sinulle että myös lapsellesi, jonka sisarus on kuollut. Se, että lapsi haluaa muuttaa isälleen, saattaa johtua myös siitä, että ehkä suru on enemmän läsnä luonasi. Myös lapsi saattaa kaivata (ammatti)apua surun käsittelyyn - riippuu vähän lapsen iästä.

Vuosi lapsen kuolemasta on hyvin lyhyt aika - ikävä on vielä kova ja suru on pinnalla. Ei lapsen kuolemasta ikinä toivu mutta sen surun kanssa pitää opetella elämään. Ja eteenkin päin on uskallettava mennä; se on yleensä monien kuolevien toive (olen työskennellyt saattohoidossa). En tietenkään tiedä miksi lapsesi teki itsemurhan mutta tuskin hän halusi lisätä sinun tuskaasi tai tehdä elämästäsi raskaampaa... Hoitamalla itsesi kuntoon näytät elossa olevalle lapsellesi mallin, miten käsitellä asioita - ettei itsemurha olisi hänellekin tapa ratkaista ongelmia. Näe oma arvosi - olet lapsellesi tärkeä.

Valtavasti voimia ja lohtua sinulle!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

surutyö on raskasta

paitsi nro 2, sinun viestiäsi en ymmärtänyt..?

En tiedä miksi tuntuu niin pahalta sekin,että eksä saa uuden vauvan nykyisensä kanssa. Vaikka itse en enää lapsia lisää haluaisikaan,silti. Surettaa myös miten nuorempi lapseni on joutunut sijaiskärsijäksi ja meidän ihmissuhdesotkujen väliin :( Välittää niin minusta kuin isästään ja tämän uudesta, kai se on parempi sitten että "pääsee" heille,ettei tarvitse kantaa huolta minun jaksamisesta. :( ap



sinä voit auttaa lastasi vapautumaan huolenkantamisesta kertomalla hänelle, että vaikka sinä nyt suret kovin, olet kenties masentunutkin, niin sinä pärjäät. Sinä haet ja saat apua, eikä lapsen tarvitse olla huolissaan sinun pärjäämisestäsi.

On ihan ymmärrättevää, että sinusta tuntuu varmasti tosi pahalta kun noin monta isoa ja vaikeaa asiaa on tapahtunut lyhyen ajan sisään. Eikä sinun tarvitsekkaan "iloita" eksäsi tulevasta vauvasta.

Hakeudu ihmeessä vaikka psykologille/terapeutille juttelemaan kaikesta tapahtuneesta ja niiden herättämistä tunteista. Asiat ovat niin isoja,että on hyvä tunnustaa se,että selvitäksesi voit tarvita toistenkin apua/tukea. Älä siis jää yksin, vertaistuki on myös yksi kultaakin kalliimpi apu monelle.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:27"]

[quote]

paitsi nro 2, sinun viestiäsi en ymmärtänyt..?

En tiedä miksi tuntuu niin pahalta sekin,että eksä saa uuden vauvan nykyisensä kanssa. Vaikka itse en enää lapsia lisää haluaisikaan,silti. Surettaa myös miten nuorempi lapseni on joutunut sijaiskärsijäksi ja meidän ihmissuhdesotkujen väliin :( Välittää niin minusta kuin isästään ja tämän uudesta, kai se on parempi sitten että "pääsee" heille,ettei tarvitse kantaa huolta minun jaksamisesta. :( ap

[/quote]



sinä voit auttaa lastasi vapautumaan huolenkantamisesta kertomalla hänelle, että vaikka sinä nyt suret kovin, olet kenties masentunutkin, niin sinä pärjäät. Sinä haet ja saat apua, eikä lapsen tarvitse olla huolissaan sinun pärjäämisestäsi.

On ihan ymmärrättevää, että sinusta tuntuu varmasti tosi pahalta kun noin monta isoa ja vaikeaa asiaa on tapahtunut lyhyen ajan sisään. Eikä sinun tarvitsekkaan "iloita" eksäsi tulevasta vauvasta.

Hakeudu ihmeessä vaikka psykologille/terapeutille juttelemaan kaikesta tapahtuneesta ja niiden herättämistä tunteista. Asiat ovat niin isoja,että on hyvä tunnustaa se,että selvitäksesi voit tarvita toistenkin apua/tukea. Älä siis jää yksin, vertaistuki on myös yksi kultaakin kalliimpi apu monelle.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Voimia! Älä jää asian kanssa yksin!

Olen todella pahoillani tapahtuneesta!

Oletko tosiaan varma, että lastasi houkutellaan asumaan muualle "huonon äiteytesi" takia vai voisiko taustalla olla oikeasti entisen miehesi ja hänen uuden naisensa huoli sun ja poikasi jaksamisesta?

Ilmapiiri kotonanne voi ymmärrettävästikin olla aika ahdistava ja ehkä poika itsekin haluaisi pitää hieman "lomaa" siitä. Lapset surevat usein eri lailla kuin aikuiset ja ehkä äidin surusi on ristiriidassa pienen/nuoren lapsen surutyylin kanssa - mietin lähinnä, olisiko surullisuudestasi tullut jotenkin kuluttavaa pojallesi (joka saattaa olla jo omalla tavallaan asiaa käsitellyt pidemmälle)? Ihmissuhdesotkut tuovat oman lisänsä.

Toisaalta jos pikkusisaruskin on tulossa, ehkä pojalle tekisi hyvää integroitua myös isän uuteen perheeseen. Ikävästäkin ihmisestä voi tulevan vauvan myötä paljastua äidillisiä piirteitä, teidän välisestä eripurastanne huolimatta? Lisäksi pojastanne puolet on miestä, jonka kanssa uusi nainen nyt rakentaa yhteistä elämää - ainakin haluaisin uskoa, että tällä olisi naiselle merkitystä eikä hän toivottavasti voisi olla pojalle yhtä kelju kuin on kertomasi mukaan ollut sinulle - hänhän jakoi muutenkin kilpailuaseman sinun kanssa miehestäsi, mikä varmasti vaikuttaa teidän kahdenkeskeisiin väleihinne.

Olet aina pojallesi äiti, yritä olla kokematta oloasi uhatuksi. Olisi hienoa, jos pystyisit näkemään tilanteen aikalisänä ja mahdollisuutena käsitellä tapahtunutta. Olisiko jonkinlainen vuoroviikkosysteemi mahdollinen niin, että poika kuitenkin viettäisi enemmän aikaa isänsä perheessä?

Saisit lisää omaa aikaa, mikä ei tietystikään paljoa lohduta, sillä se tarkoittaa myös tyhjää asuntoa - mutta saisit siten ainakin kunnolla paneutua suremiseen, mikä varmasti on siirtynyt aina hamaan tulevaisuuteen poikasi kannalta oleellisten arkirutiinien takia.

Onko sulla minkäänlaista tukiverkkoa, ystäviä tai muuta? Ottaisit edes yhteyttä terapeuttiin tai vastaavaan. Älä missään tapauksessa hautaa näitä asioita sisällesi.

Lapsen kuolemasta tuskin voi koskaan kunnolla toipua, mutta surun ilmenemismuoto muuttuu.

Poikasi tarvitsee sinua - käsittele asiaa luotettavan ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa ja ehdottomasti turvaudu lääkkeisiin, jos vain ajattelet niistä olevan apua sinulle. Voimia jaksamiseen - älä jää asian kanssa yksin.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:32"]

Olen todella pahoillani tapahtuneesta!

Oletko tosiaan varma, että lastasi houkutellaan asumaan muualle "huonon äiteytesi" takia vai voisiko taustalla olla oikeasti entisen miehesi ja hänen uuden naisensa huoli sun ja poikasi jaksamisesta?

Ilmapiiri kotonanne voi ymmärrettävästikin olla aika ahdistava ja ehkä poika itsekin haluaisi pitää hieman "lomaa" siitä. Lapset surevat usein eri lailla kuin aikuiset ja ehkä äidin surusi on ristiriidassa pienen/nuoren lapsen surutyylin kanssa - mietin lähinnä, olisiko surullisuudestasi tullut jotenkin kuluttavaa pojallesi (joka saattaa olla jo omalla tavallaan asiaa käsitellyt pidemmälle)? Ihmissuhdesotkut tuovat oman lisänsä.

Toisaalta jos pikkusisaruskin on tulossa, ehkä pojalle tekisi hyvää integroitua myös isän uuteen perheeseen. Ikävästäkin ihmisestä voi tulevan vauvan myötä paljastua äidillisiä piirteitä, teidän välisestä eripurastanne huolimatta? Lisäksi pojastanne puolet on miestä, jonka kanssa uusi nainen nyt rakentaa yhteistä elämää - ainakin haluaisin uskoa, että tällä olisi naiselle merkitystä eikä hän toivottavasti voisi olla pojalle yhtä kelju kuin on kertomasi mukaan ollut sinulle - hänhän jakoi muutenkin kilpailuaseman sinun kanssa miehestäsi, mikä varmasti vaikuttaa teidän kahdenkeskeisiin väleihinne.

Olet aina pojallesi äiti, yritä olla kokematta oloasi uhatuksi. Olisi hienoa, jos pystyisit näkemään tilanteen aikalisänä ja mahdollisuutena käsitellä tapahtunutta. Olisiko jonkinlainen vuoroviikkosysteemi mahdollinen niin, että poika kuitenkin viettäisi enemmän aikaa isänsä perheessä?

Saisit lisää omaa aikaa, mikä ei tietystikään paljoa lohduta, sillä se tarkoittaa myös tyhjää asuntoa - mutta saisit siten ainakin kunnolla paneutua suremiseen, mikä varmasti on siirtynyt aina hamaan tulevaisuuteen poikasi kannalta oleellisten arkirutiinien takia.

Onko sulla minkäänlaista tukiverkkoa, ystäviä tai muuta? Ottaisit edes yhteyttä terapeuttiin tai vastaavaan. Älä missään tapauksessa hautaa näitä asioita sisällesi.

Lapsen kuolemasta tuskin voi koskaan kunnolla toipua, mutta surun ilmenemismuoto muuttuu.

Poikasi tarvitsee sinua - käsittele asiaa luotettavan ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa ja ehdottomasti turvaudu lääkkeisiin, jos vain ajattelet niistä olevan apua sinulle. Voimia jaksamiseen - älä jää asian kanssa yksin.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

täällä palstalla luki joku aika sitten,

että uusi vauva olisi kuollut kohtuun. eikö se olekaan?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2012 klo 23:48"]

että uusi vauva olisi kuollut kohtuun. eikö se olekaan?

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa
Keskustelualueen säännöt
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä