Jätänkö miehen anopin vuoksi vai vieläkö pitäisi yrittää jaksaa?

Vierailija

Aiempi ketjuni tänään siitä kuinka anoppi kutsui poikansa sukujuhliin, mutta jätti minut ja lapsemme kutsun ulkopuolelle. Mies meni juhliin yksin ja lähetti sieltä sitten viestiä "mutsi sanoi että kyllä säkin saat tulla". En mennyt, vaan vastasin miehen viestiin että kutsun olis voinut esittää ENNEN juhlia, eikä silloin kun juhlat on alkaneet 2 tuntia sitten.



Olen usein täällä kirjoitellut mieheni, anopin ja minun välisistä ongelmista ja tilannehan on lähinnä niin että minulla on tässä ongelma heidän suhteen, anoppi on samaa mieltä, mutta hänessä ei vikaa ole, vain minussa. Mies on mitä vain mieltä, mitä anoppikin on. Tässä nyt pikakatsausta siihen mitä on tähän mennessä ollut..



Eli kun aloimme seurustella ja käytiin ekoja kertoja anopin luona pariskuntana, hän oli aivan onnessaan, ihanaa, sovitaan niin hyvin yhteen, toisin kuin tämä ex ja poikansa. Ja sitten pitkät litaniat siitä mitä ex oli sanonut ja tehnyt ja miten hän oli puhunut ja harrastanut seksiäkin pojan kanssa joka paikassa ja heilläkin kylässä ollessa. Tämä oli asia josta sanoin ettei meidän ehkä kannata keskustella, anoppi totesi vain että ei tietenkään jos menneiden muistelu saa minut mustasukkaiseksi. En lähtenyt tilannetta oikomaan, minusta oli mautonta koko jutun kertominen minulle. En sanonut tuosta miehelle mitään, ajattelin silloin että olisi ollut supernoloa miehelle, olinhan uusi tyttöystävä.



Parisuhteen edetessä sain kuulla juttuja, että ex-akka teki aina niin ja näin miehelle, kun oli vihainen. "Mutta sinähän et kyllä ikinä sellaista sanoisikaan". Osa näistä asioista oli aivan normaaleja asioita, joita toiselle sanotaan vihaisena. En tiennyt miten kommentoida asiaa. Nyökyttelin vain. Kun kyseeseen tuli minun pukeutuminen esim (ei tarpeeksi naisellista), saattoi anoppi sanoa että kyllä ex-akka osasi muodot näyttää, harmi vain että näytti kaikille muillekin miehille, eikä vain pojalleen. Sekin asiako piti exän kautta ilmaista, etten pukeudu tarpeeksi naisellisesti?



Jonkun aikaa seurusteltuamme anoppi sanoi olevansa varma että ex tulee vielä ja viettelee mieheni itselleen, ja ettei mies varmaan osaa vastustaa häntä. Voitteko kuvitella millainen tuska tuollaista oli pitää sisällään, kun koetin tolkuttaa itselleni ettei kannata kuunnella, mutta pelkäsin silti että äiti tuntee poikansa hyvin! Lisäksi anoppi kertoi kuinka on kuullut heidän seksileikkejään seinän takaa ja että se nainen osaa kyllä viettelyn.



Arvatkaapa miltä tuntui, kun minä, kiltti ja hieman arka tyttö näissä asioissa, sain kuulla mieheltäni että hän kaipaisi minulta joskus oikein kunnollista viettelyä? Loukkaannuin, tuntui pahalta, mies vaikutti kaipaavansa exää ja suuttui silmittömästi minulle kun sanoin epäilykseni ääneen. En tiedä vieläkään kaipaako hän seksiä exän kanssa, vai onko hän aina pitänyt viettelevistä naisista, jotka shown päätteeksi vain ottavat miehen. En ole halunnut tehdä niin, koska en pääse mielikuvasta eroon, että ex on tehnyt niin miehelleni ja mies huokaillut kiimoissaan. Hyi.



Sitten on tullut kuvioihin nämä tilanteet että minun hiuksia/lastenkasvatusta/kodinsiivousta puidaan anoppilassa kahvipöydän ääressä miehen ja äitinsä toimesta, ilman että pyydän näihin asioihin kommenttia. Se on tuntunut äärettömän pahalta, enkä ole tiennyt miten suhtautua siihen, siispä olen taas pistänyt suuni vain kiinni. Ja jäänyt miettimään kokemaani mielipahaa.



Raskaushormonit sai minut melko kipakaksi ja tässä taannoin mies ja anoppi suunnittelivat että anoppi tulee meille siivoamaan ja järjestämään huonekalut uusiksi, kun en ole kotona. Sanoin heti siihen että ei kiitos. Anoppi tietenkin loukkaantui ja kysyi miksi ei. Kerroin että minulla on myös kotonani henkilökohtaisia tavaroita enkä toivo hänen niihin koskevan. Anopin kommentti "Mitä sulla siellä muka on? Luuletko että mä ne heittäisin roskiin?". En sanonut enää mitään, mutta miehen kanssa riideltiin aika isosti tästä aiheesta kotona. Mies oli täysin sitä mieltä että hän ei ymmärrä miksi niin tylysti heti kieltäydyin äidin avusta, kun ONHAN meillä sotkuista ja asunto kaipaisi uudelleen järjestämistä. Lupasin miehelle, että hän saa siivota ja järjestää niin paljon kuin haluaa, mutta anoppia ei meillä siinä puuhassa näy.



Plus monet muut tilanteet joissa anoppi on kertonut vaikkapa seksielämästään minulle ja loukkaantunut kun en ole halunnut kuulla. Tai ymmärtänyt jostain että olen menossa lääkäriin ja ehdottomasti haluaa tietää syyn miksi sinne menen, puhelinhäirintää harrastaen kyllä selvittää syyn siihen vaikka väkisin. Onhan meillä taloudessa kaksi puhelinta johon soitella ja laitella viestiä että miksi hänelle ei kerrota. Mies lopulta herpaantuu ja sanoo minulle "selvitä nyt juttus mutsin kanssa". Minäkö? Juttuni? En ole osannut tarpeeksi tiukasti sanoa ettei kuulu sulle, kun sieltä tulee sitten kamala syyllistämistulva.



Yksi pitkä ketju oli tämä, jossa anoppi heitti minut pihalle luotaan kun minulle ja pojalleen tuli riita hänen kotonaan. Kyseessä oli liiallinen alkoholin käyttö lasten nähden, jota anoppilassa harrastetaan. Lisäksi mies oli ostanut salaa kaljat hänelle ja äidilleen, joten kun mainitsin siitä anoppilassa, siitä tuli riita. Yritin vielä perua riitaa sanomalla että jutellaan kotona, mutta se oli myöhäistä. Anoppi kuuli riitamme, tuli paikalle ja puuttui tilanteeseen asettumalla miehen puolelle, joka miehelle sopi oikein hyvin.



Lopputulos oli se, että anoppi sanoi minun aina haastavan riitaa hänen kotonaan (en muuten ole koskaan haastanut riitaa siellä, vaan kerran sähissyt miehelle, joka päissään kaatoi nojatuolin mun päälle kun nukuin lattialla). Että en ole enää tervetullut sinne. Lähdin sitten kesken viikonlopun vieton kotiimme, ja sanoin anopille että nyt riittää. En ole enää ystäväsi enkä enää jaksa kuunnella vertauksia exään tai minun arvosteluani kertaakaan. En halua kuulla henkilökohtaisia seksistoorejasi, ketä olet pannut ja missä asennossa. En puhu sellaisia muidenkaan ystävien kanssa. Sain muutaman päivän ajan haukkumaviestejä puhelimeeni kunnes hiljeni. En ole sen jälkeen vastannut myöskään yhteen ihan asialliseen viestiin, ei vain ole tehnyt mieli niiden haukkumisten jälkeen.



Mies on useimmiten asettunut anopin puolelle, kuten tänäänkin tuossa ketjussa jonka kirjoitin. En tiedä jaksanko enää. Mies kerran jopa jo melkein ymmärsi että se mitä koen, on oikeasti rasittavaa, hän oli googlaillut miniöiden ja anoppien välisistä suhteista ja huomannut että moni äiti on liian suojelevainen poikaansa kohtaan ja olettaa ettei miniä ole riittävän hyvä pojalleen. Ja sitten miniät loukkaantuu hyvin herkästi näistä huomautuksista. Hän ymmärsi asian ja sen myötä hyväksyi etten aio enää olla ystävä hänen äitinsä kanssa. Mutta riitatilanteessa, minä olen se joka on hoitanut asiat huonosti, ja äiti kärsii tilanteesta.



Minä itse sorrun näissä tilanteissa nälvimiseen, haukun miestä mammanpojaksi ja sanon etten voi kunnioittaa tuollaista mammanpoikaa, joka lussuttaa vielä äidin tissiäkin. Pahinta tässä on, että meillä pitäisi olla häät tänä kesänä. Ehtisin vielä perua ne, ja sitä tässä mietinkin nyt. Luulin liian tiuhan yhteydenpidon lopettamisen helpottavan elämäämme, mutta me riidellään edelleenkin ainakin kerran kuussa anopista. Minusta se on liikaa. Minä huudan joka kerta miehelle että haluan miehen joka on mies minulle eikä äidilleen, ja mies huutaa minua vainoharhaiseksi joka loukkaantuu milloin mistäkin.



Mies on myös sanonut ettei valitse äidin mielipidettä, vaan sanoo omansa. Minkä hän sille voi, että on samaa mieltä kuin äitinsä. Alan olla niin uupunut jo tähän kaikkeen, että ero tuntuisi ainoalta oikealta ratkaisulta.



Kiva jos joku jaksoi lukea näin pitkän jutun. Vielä kivempi jos joku jaksaisi kommentoida jotain!

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija
Viesti

Mun mielestä tilanne on niin vaikea, että teidän pitäisi muuttaa anopista mahdollisimman kauas ja katkaista välit. Teidän pitäisi pystyä perustamaan oma perheenne rauhassa. jos mies ei pysty irrottautumaan äidistään ja olemaan 100%:sti sun puolella, ei tuosta tule mitään, paitsi jos sinä luovut omista ihmisoikeuksistasi ja tuhoudut sisältäpäin.

Vierailija
Viesti

tuossa alhaalla keskusteluehdotukset lisää aiheesta, löytyy heti oma kirjoitukseni kun mies hermostui kun levitin anopin asioita.



Ehkä tässä on nyt todella harkinnan paikka. Aivan todellinen sellainen.

Vierailija
Viesti

jos ei kykene tajuamaan, miten kiinni on äidissään. Mielipiteitä saa olla,ja nekin voivat olla samoja kuin äidillään. Mutta hälyttävää on se, että pui äitinsä kanssa sinun vikojasi eli päästää äitinsä teidän parisuhteeseenne. Todella outoa on se, että antaa äitinsä riidellä puolestaan. OIkea mammanpoika!



Tätä taustaa vasten ymmärrän sinun reagointisi,jotka vaikuttavat välillä vähän ylilyönneiltäkin. On varmasti turhauttavaa olla omassa parisuhteessa se kolmas pyörä.



Turha on asiaa enää vatvoa. Jos mies ei oikeasti tajua, mikä on pielessä, eroa.

Vierailija
Viesti

Te ette riitele anopista, sinä riitelet. Miehen mielestä kaikki on OK, ja varmasti moni muukin ihmettelee sinua ja käytöstäsi.



Pelaat miehen kanssa peliä, jossa jokainen häviää. Mies ei suostu pompoteltavaksi, ja sekös sinua harmittaa. Koska pelkäät tulevasi jätetyksi, syytät kaikesta anoppia, vaikka vika on sinussa.

Vierailija
Viesti

Lainaus:

Te ette riitele anopista, sinä riitelet. Miehen mielestä kaikki on OK, ja varmasti moni muukin ihmettelee sinua ja käytöstäsi.



Pelaat miehen kanssa peliä, jossa jokainen häviää. Mies ei suostu pompoteltavaksi, ja sekös sinua harmittaa. Koska pelkäät tulevasi jätetyksi, syytät kaikesta anoppia, vaikka vika on sinussa.




Kai muistit tälläkin kertaa juottaa mussukan känniin ja tunkea tupakkaa sille suuhun? Kun ei silloin tällöin tupakointi haittaa mitään. Mitä sitten vaikka ME olimme sopineet että lopetamme tupakoinnin yhdessä. Ihan vain että saat tupakkiseuraa ja ettet näytä ainoalta jolla on paheita, kun poika polttelee tupakkaa kanssasi. Oikein maanittelet sinne tupakalle mainospuheiden kanssa "ei saa olla niin tiukka itselleen!". Kas siinäpä hyvä äiti.



Ja hyvästi terve esimerkki meidän lapsillemme. Mies menee kuin pässi narussa kun äiti on äänessä. Ja miehessähän tässä vikaa on, mutta niin on äidissäkin. Minussakin, mutta minun suurin vika tässä suhteessa on liika kiltteys, siitä olen kyllä ihan tietoinen.



Ap

Vierailija
Viesti

Mulla oli ongelmia ex-anoppini kanssa, nykyisen ei, on jo sen verran vanha ja asutaan aika kaukana toisistamme.



Mutta kun luin tuon tekstisi, niin eipä ex-anoppini ole mitään siihen verrattuna. Meillä oli myös niin, että mies oli joskus äitinsä puolella, mutta ei toki aina.



Teillä ei vissiin ole yhteisiä lapsia? Melkeimpä suosittelen eroa teille. Vaikka elämänkokemuksellani tiedän, ettei asiat ole niin mustavalkoisia.



Tsemppiä ja hali sinulle kuitenkin!

Vierailija
Viesti

Lainaus:




Teillä ei vissiin ole yhteisiä lapsia? Melkeimpä suosittelen eroa teille. Vaikka elämänkokemuksellani tiedän, ettei asiat ole niin mustavalkoisia.








Niiden myötä asiat on menneet vain pahemmiksi. Siis arvostelu. Ja lisäksi se, että herkemmin otan itseeni siitä. Tuntuu ettei minua arvosteta minuna itsenäni ollenkaan, vain silloin olen hyvän sanan arvoinen, kun toimin kuten anoppi toivoo. Ja kuuntelen kiltisti mitä anoppi sanoo.



Minulle tämä on erityisesti siksi tosi vaikea tilanne, että mut on kasvatettu olemaan hiljaa vanhemmille ihmisille heidän käytöksestään. Siis hyvähän se periaatteessa on, mutta nyt toivoisin kyllä että pystyisin ihan vaikka suoraan rähjäämään anopille. Aina vain ylikohteliaita "kiitos mutta se ei nyt sovi" tai "anteeksi mutten mielelläni puhuisi tästä" yms. ovat ihan liian laimeita eikä mene edes suoraan sanottuna anopille korvien väliin saakka perille.



Kiitos tuesta ja ymmärryksestä ja pahoittelut kokemuksistasi!



Ap

Vierailija
Viesti

kerro miksi ET jättäisi miestä? Ja uskotko yhä että se exä haluais tohon kuvioon takas kun on pakoon päässy? Luetko sä ite omia aloituksias?

Vierailija
Viesti

koska on noin taitava manipuloimaan poikaansa ja tuhoamaan ihmisiä henkisesti. Sellaisista pitää hankkiutua eroon. Sinun on pakko oppia asettamaan rajat ympärillesi. Muuten tuo anoppi ei ole viimeinen, joka voi pompottaa ja kyykyttää sinua. Ajattele joku toinen ihminen omaan tilanteeseesi. Miten neuvoisit häntä? Mitä jos oma tyttäresi olisi samassa tilanteessa?

Vierailija
Viesti

Lainaus:

kerro miksi ET jättäisi miestä? Ja uskotko yhä että se exä haluais tohon kuvioon takas kun on pakoon päässy? Luetko sä ite omia aloituksias?




Se nyt on minunkin myönnettävä, kun tiedän hänet.



En ole jättänyt miestä, kun rakastan sitä niin hirveän paljon. Ja meillä on tämä perhekin tässä. Muuten mies on aivan maailman paras mies, ja senkin olen sille usein sanonut. Yksi asia vaan "kusee" ja pahasti, nimittäin äitisuhde. En tiedä ihan tosi kestänkö sitä enää.



Kyllähän olen saanut kärsiä kiltteyden vuoksi usein aiemmissakin suhteissa, mutta niissä ei ole ollut osallisena anoppi, vaan mies käyttänyt kiltteyttäni hyväkseen. Sellaista ei nyt ole, ja siitä olen onnellinen.



Ap

Vierailija
Viesti

Lainaus:

koska on noin taitava manipuloimaan poikaansa ja tuhoamaan ihmisiä henkisesti. Sellaisista pitää hankkiutua eroon. Sinun on pakko oppia asettamaan rajat ympärillesi. Muuten tuo anoppi ei ole viimeinen, joka voi pompottaa ja kyykyttää sinua. Ajattele joku toinen ihminen omaan tilanteeseesi. Miten neuvoisit häntä? Mitä jos oma tyttäresi olisi samassa tilanteessa?




Taidanpa pitää huolen siitä että tytär kasvatetaan sanomaan mielipiteensä suoraan, eikä ole samanlainen hymistelijä ja kiltti tyttö kuin äitinsä! Ehkä sillä pääsee hieman pidemmälle.



Anoppi ei tosiaan ole kovin lämpimissä väleissä muidenkaan miniöidensä kanssa, joten on helppo uskoakin ettei kyseessä ole vain minä ja minun ongelmat. Olen itse miettinyt usein mielessäni, että jokin epäluuloinen persoonallisuushäiriö anopilla saattaisi ollakin, tai mahdollisesti kaipaa äärettömästi jotain ihailua (jota kyllä niiltä monelta pojaltaan saakin!), haluaa aina olla "se paras" nainen heidän elämässään.



Pitäisikö miehelle näyttää tämä ketju, ymmärtäisikö hän sittenkään? Vai saanko ikinä miestä ymmärtämään? En voi alkaa odottaa että anoppi kuolee, että parisuhteemme voi hyvin, sehän nyt sairasta jo olisi.



Ap

Vierailija
Viesti

sinun pitää vaatia pesäeroa anopista. Miehen täytyy seistä sinun puolellasi, oman perheensä rinnalla. Anoppisi on manipuloinut miestä lapsesta saakka, hän on varmasti aika sokea sille. Liittoudu niiden toisten miniöiden kanssa, puhu heille, miltä heistä tuntuu ja kysele, miten he selviävät ja onko heillä samanlaisia ongelmia. Se voisi antaa sinulle voimaa puolustaa itseäsi ja perhettäsi. Miettikää vakavasti muuttamista kauas anopista.

Vierailija
Viesti

Lainaus:

Liittoudu niiden toisten miniöiden kanssa, puhu heille, miltä heistä tuntuu ja kysele, miten he selviävät ja onko heillä samanlaisia ongelmia.




Suurin osa miniöistä on ex-miniöitä tai eivät käy anoppilassa juuri lainkaan, eli miehensä käy yksin. En ihmettele ja salaa olen kateellinen että on ollut taitoa viheltää peli heti alusta alkaen poikki. Siis en tunne miniöitä.



Tätä olen vaatinut, laihoin tuloksin. Vai enkö vaadi tarpeeksi ponnekkaasti.. Vain vihaisena saan tarvittavan tiukkuuden puheisiini, ja kun vihaisuus laantuu, alan taas hymistelemään "ok, se käy, ok, ehkä ylireagoin" ja tilanne jää sellaisekseen. Nyt otan jonkun tosi tiukan keskustelun tähän heti huomiselle. Jos ei mies siis kovin krapuloissaan ole.



Minäkin kaipaan juuri sitä, että mies sanoisi suoraan äidilleen että nyt riittää! Ei varmaan tule tapahtumaan, mies on myös kiltti. Ei vaan minulle näissä tilanteissa :/

Vierailija
Viesti

Lainaus:

En voi alkaa odottaa että anoppi kuolee, että parisuhteemme voi hyvin, sehän nyt sairasta jo olisi.



Ap




Anteeksi, naurahdin kun luin tämän kohdan. Ei millään pahalla, vaan lähinnä siksi, kun itsellä on juuri tuollainen fiilis.

Oikeasti odotan sitä päivää, kun anoppi kupsahtaa. En jaksa edes avautua kaikista hänen tempauksistaan, mutta hyvin itsekäs ja häijy luonteinen naisihminen, ja voi jestas kuinka etevä marttyyri. Meillä ei onneksi mies mene äitinsä puolelle, ja minä en edes miestä juttuihimme mukaan vedä.



Eli valitettavasti en voi auttaa ongelmassasi, mutta toivottavasti lohduttaa tieto, että et ole ainoa hullun anopin otteessa...

Vierailija
Viesti

Mieheni isä on eronnut ja hänen "uusi" vaimonsa ei ole koskaan pitänyt minusta vaikka aluksi oli ihan asialliset välit. Kuulin sitten muilta, että tämä eukko puhui minusta pahaa selän takana ja hän oli sitä mieltä etten sovi miehelleni ollenkaan ja meidän juttu ei tule kestämään.

Olemme nyt olleet yhdessä 21v. ja 20 vuoteen en ole ollut missään tekemissä tämän "anopin" kanssa.

Ei tupata jos ei tykätä ;)

En halua negatiivisiä ihmisiä elämääni.

Mies käy pojan kanssa vaarin luona ja se on ok.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat