Olen tuon 11v:n äiti. Lintsireissut valittaen, yllärihampurilaiset mulla mukanani kun tuun töistä= valivalivali olisin halunnu sen limun enkä tätä, enkä ees tykkää tästä hampurilaisestakaan valivalivali. Ja ostetaan ehkä kaksi kertaa vuodessa hampurilaisia :O
Silloin se harmittaa kaikista eniten kun kuvittelee yllättävänsä lapsen jollain tosi mukavalla yllätyksellä, joka lapsen mielestä onkin sitten kaikkea muuta kuin mukava, ja vaikka pillahtaa itkuun. Kuten esimerkiksi meillä kerran kävi, ostin leffalipun lapselle ja kaverille yhteen tiettyyn leffaan, itku pääsi kun se oli just se tyhmä leffa mikä ei kiinnostanut.
Juu, ens kerralla sitten vaan lahjakortti. Ja synttärilahjoiks en enää uskalla ostaakaan mitään, rahaa vain niin ostakoon sitten mitä haluaa, mistä kaupasta haluaa.
En tiedä miten olen onnistunut kasvattaa tuollaisen lapsen, vai onko sekin adhd-oire.
kasvattamattomuus??