Aihe vapaa: ojensin mieheni lasta.mies tulee huutamaan mulle sihisten ja vihaa tihkuen

siis aivan uskomattoman törkeetä puhetta :/

Mutta niin miten sä sit ojensit sen last (ihan sama miten, ei koskaan oikeuta noin sanomaan sulle!!!)

Sulla ei ole oikeutta ojentaa miehen lasta.

eli tasan sulla on oikeus ojentaa miehen lasta syystä. Mikä oli syy ja mitä olette miehen kanssa asiasta sopineet?

kun suutahti väärinymmärryksestä, asia korjattiin ja selitettiin ja lapsella lähti mopo keulimaan, haukkui minut ja koko perheen ja uhkasi kertoa äidilleen. Asia selitettiin useita kertoja hänelle. Sanoin vain hänelle, että "nyt riittää" "asia perusteltu, väärinymmärrys, nyt iltapesuille". Lapsi naputti vastaan tapansa mukaan "mene ite, en tottele sua" ja sanoin tiukasti, että "nyt suihkuun, nyt ei jaksa aloittaa taas". ja tästä miehen reaktio....ei ole ensimmäinen kerta...mutta mulla mitta täyttyi, mulle ei puhuta noin!

Vasta kun on ainakin yhden oman lapsen saanut täysi-ikäiseksi, voi alkaa jotain sanoa tietävänsä lastenkasvatuksesta...

eli ehkä miestä vaan ärsytti nipoilusi ja päsmäröintisi, vaikkakin hänen tyylinsä olikin ehdottomasti väärin.

Miehesi ei selvästikkään ole kykenevä mihinkään uusperhekuvioon. Tuo asetelma on kyllä niin kehno, että ei tuosta kovin positiivista ennustetta voi suhteellenne antaa.

ja toinen esimurkku, niinkuin mieheni lapsi.

aika pistää mies vaihtoon? Haluatko todella olla ihmisen kanssa joka kutsuu sinua saatanan ämmäksi?

Vähän itsekunnioitusta nainen. Mykkäkoulu ei vie mihinkään.

on miehelle viimeisillään raskaana. ap

lapsi aukoo sulle päätänsä, jos isä näyttää tuollaista mallia! Tee selväksi, ettei sinulle puhuta niin.

Hyvä aika erota. Lapsi ei koskaan totu siihen että isä ja äiti asuu yhdessä.

Uusperheonnea. ah ja oih.
Meillä ei ollut koskaan tollaisa tilanteita. Miehen lapset eivät koskaan sanoneet minulle vastaan. He vain tuijottivat. Eivät reagoineet. Eivät tehneet. Minua ei ollut heille olemassa. Minä olin heille täysin merkityksetön ihminen. Ja kuitenkin otin heistä vastuuta, järjestin yhteistä uusperhetouhua ja kakarakivaa sinne sun tänne, huolehdin, ja myös pidin tarvittaessa komentoa, kuten kuka tahansa perheen aikuinen jos lapset tyhmäilee...
He Kiusasivat pientä yhteistä lastamme, kun emme olleet paikalla näkemässä, joten eivät jääneet kiinni.
Minä epäilin, että ne itkun aiheet eivät olleet sitä mitä miehen lapset väittää, mies ei uskonut minua.

Yhteisen lapsen itkettäminen loppui kun lapsi oppi puhumaan niin hyvin että osasi tulla kertomaan mitä tapahtu - oppi puhumaan aika myöhään, vasta lähemmäs 3 vuotiaana.

Mies ei koskaan komentanut lapsiaan, ei laittanut kunnon sanktioita heille yhtään mistään... no, hankala selittää, moninaisia juttuja, miehen exä yhtenä takapiruna siellä.

Mutta lopputulos, noin 7 vuoden yrittämisen jälkeen, minä totesin, että kiitos tämä riittää. Kun ei toimi niin ei toimi.
Muutin yhteisten lastemme kanssa eri osoitteeseen.
Olisi pitänyt muuttaa aikaisemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt tässä asumuserossa ollessa mies on valaistunut ja tajunnut yhden ISON asian:
Entisen liiton lapsia ja uutta parisuhdetta vaimoineen, yhteisine lapsineen, ei pidä yrittää "yhdistää". Siitä kärsii ne "entiset" lapset ja siitä kärsii se uusi liitto.

Voithan ap jättää sen miehen kultamussukan täysin isänsä vastuulle. Huolehdit omistasi, ja pidä huoli ettei miehelläsi ole mitään oikeutta komentaa tai kieltää tai käskeä lapsiasi.
Ja sinä et puutu siihen, mitä se miehen kultapupu tekee. isänsä hoitaa.
Jos ei onnistu, kannattaa miettiä koko kuvio uudelleen. Onko tarkoituksenmukaista että tapaamiset toteutuu teillä? vai voiko ne toteutua jollain muulla tapaa, muualla?
Tai sitten muutatte eri osoitteisiin. Jatkatte seurustelua, mutta lapsiasioiden takia olette eri osoitteissa.
Meillä tämä toimii.

niimpä.tiedän ja tästä on puhuttu sen sata krt, mut asiat ei vain muutu.mies ei mm juuri koskaan jaksa puuttua kun lapsensa inkuttaa mulle vastaan ja huorittelee....:/

Nt viimeistään täytyy sopia yksityiskohtia myöten säännöt kuka saa ojentaa ketä ja miten. Mies toivottavasti ymmärtää pyytää käytöstään anteeksi ja jos hänellä on järkeä hän laittaa myös lapsen pyytämään anteeksi.

asiaa. aivan ja tätäkin kokeiltu, että kumpikin hoitaa omansa, minä touhuan omien kanssa ja komennan heitä, isänsä lapsi elää kuin pellossa ilman kuria ja kuitenkin on tulossa kivoihin juttuihin mukaan, jos en huomioi häntä positiivisesti kuin omiani, niin valittaa siitä ja itkee olevansa eriarvoinen. Huhhui, aika loppu alan olla. ap

niimpä.tiedän ja tästä on puhuttu sen sata krt, mut asiat ei vain muutu.mies ei mm juuri koskaan jaksa puuttua kun lapsensa inkuttaa mulle vastaan ja huorittelee....:/

Sinun ja miehesi koti on teidän yhteinen koti. Mutta siellä asuu MYÖS sinun lapsesi ja myöhemmin jatkossa teidän yhteinen lapsenne. Myös SINÄ asut siinä sinun ja miehesi kodissa.

Sinulla ja siellä talossa asuvilla lapsilla on oikeus kotiin, jossa perheen äitiä ei huoritella, ei nimitellä.

Sinulla on oikeus omassa kodissasi sanoa lapsille, miten saa ja miten ei saa olla, sinun kodissasi. riippumatta kenen tekemä se lapsi on. Eihän sinun lastesi kaveritkaan saa toimia miten lystää, sinulla on oikeus rajata.
Jos joku lapsesi kavereista nimittelisi sinua, antaisitko sen enää kovin usein kotiisi tulla ja lastesi kanssa olla tekemisissä?

Jos miehesi lapsi käyttäytyy sinun kodissasi noin sinua kohtaan - ja miten hän käyttäytyy sinun lapsiasi kohtaan ja jatkossa teidän yhteistä lastanne kohtaan???!!! - ja miehesi hyväksyy sen eikä puutu siihen, sinulla on ihan täysi oikeus puhaltaa peli poikki.
Ilmoita miehellesi, että tapaamiset eivät enää toteudu täällä kodissa. Hän voi alkaa miettiä tapaamisjärjestelyt uudelleen.
Siinä on sitten lapsen äidinkin kanssa keskusteltava, ja syy siihen kerrottava suoraan - mikä siis on miehen exän osuus lapsen käytökseen?

Meillä tämä auttoi.
Eikä lasten uhma minua kohtaan edes ollut avointa ja suoraa, mutta selkeää se kyllä oli. Minä en jaksanut enää, ja ensialkuun tapaamiset toteutuivat toisaalla, toisella tavalla, ja lopulta muutin lapsineni pois.

uusperhearki joko onnistuu tai ei. Niissä perheissä joissa onnistuu aikuiset ovat alusta asti aikuisia,kaikelle mustamaalaamiselle ja kiusaamiselle pistetään yhdessä piste HETI, on selkeät pelisäännöt joita noudatetaan. Yhdessä.

Hyvin harvoin olen kuullut että noin vaikean tilanteen saisi käännettyä normaaliksi perhearjeksi. Ihan oikeasti ap kannattaa miettiä voiko tuota tilannetta muuttaa miksikään. Miksi lasta kiinnostaisi kunnioittaa sinua jos isäkään ei vaivaudu?

Meillä on mielestäni melko onnistunut uusioperhe. Mulla on kolme esiteiniä, miehellä kaksi nyt liki parikymppistä lasta. Lisäksi meillä on yksi yhteinen kaksivuotias.

Minun lapset ovat hyväksyneet mieheni isäpuolekseen. Suhde omaan isään on heillä kunnossa, niinkuin myös oma suhteeni eksääni. Hoidamme yhteisten lastemme asiat kiitettävästi, olemme hyvissä väleissä.

Tulin alusta alkaen hyvin toimeen mieheni tytön kanssa. Miehen poika ei halunnut olla kanssani tekemisissä. Aina meillä käydessään ei sanonut mulle sanaakaan (oli silloin 15v) Siitä huolimatta tarjoilin ruuat ja kahvit hänellekin. En yrittänyt jutella, koska näin ettei poikaa kiinnosta. Silti tein selväksi, että meille saa tulla aina kun haluaa.

Kun yhteinen lapsemme syntyi, miehen poika totesi, ettei häntä kiinnosta leikkiä isoveljeä. Kävi hän vauvaa katsomassa, ja ristiäisiinkin osallistui, mutta sitten tuli pitkä tauko, ettei häntä meillä näkynyt.

Mä vaan en jaksanut ottaa asiasta paineita.Ajattelin, että siinäpä kapinoi. Tällä hetkellä tilanne on se, että miehen poika on itse alkanut ottaa kontakia meihin ja pikkusisarukseensa. Ja hän on täysin tervetullut. Kai hän on aikuistunut ja teini-iän kapinoinnit alkavat jäädä taakse.

Ihanaa katsoa, kun iso aikuinen mies hellittelee pientä kaksivuotiasta sisarustaan. Uskon, että tämä hyvä lopputulos saavutettiin, koska me ei painostettu poikaa mihinkään. Annettiin hänen kasvaa ja huomata, että pikkusisarus on rikkaus. Ja ainiin, nyt poika juttelee mullekin. :)

ja vielä tiineeksi heittäydyit. Onnea ap valitsemallesi tielle!

Miehesi ei selvästikkään ole kykenevä mihinkään uusperhekuvioon. Tuo asetelma on kyllä niin kehno, että ei tuosta kovin positiivista ennustetta voi suhteellenne antaa.

En usko minäkään tuollaisten kuvioiden jälkeen.

Taisi selvitä, mihin sen miehen edellinen liitto päättyi. Ja oli tainnut saada sitten muut uskomaan, että hänen on parasta ottaa lapsi vaimon sijaan. :-(

Molempien on kasvatettava perheen lapsia, ja yhtenäisillä säännöillä ja rajoituksilla. Hommasta ei tule mitään, jos ei ole kunnioitusta.