Keskustelualueen säännöt

Yksinhuoltaja: mikä on parasta yksinhuoltajuudessa? Entä pahinta?

kyselee yksi yksinhuoltaja. Vastaan itse myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2012 klo 23:37"]

kyselee yksi yksinhuoltaja. Vastaan itse myöhemmin.

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

Parasta on

ettei tarvitse kysellä toisen aikuisen mielipiteitä asioihin, esim. kasvatus, rahankäyttö jne.

Lisäksi se ettei lasten tarvitse kuunnella vanhempiensa riitelyä.

Pahinta on että isä on hyljännyt lapsensa sekä se että on vastuu kaikesta 24h/vrk ja kun ei kukaan ole jakamassa iloja ja suruja.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 00:00"]

ettei tarvitse kysellä toisen aikuisen mielipiteitä asioihin, esim. kasvatus, rahankäyttö jne.

Lisäksi se ettei lasten tarvitse kuunnella vanhempiensa riitelyä.

Pahinta on että isä on hyljännyt lapsensa sekä se että on vastuu kaikesta 24h/vrk ja kun ei kukaan ole jakamassa iloja ja suruja.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Parasta on ettei tarvitse enää pelätä.

Minä jäin yh:ksi avioliitosta, joka muuttui painajaiseksi miehen sairastumisen jälkeen (mies sairastui vakavaan tautiin jonka sivuoireina olivat rajut ja lopulliset psyykkiset muutokset).

Pahinta ovat herjaavat ja loukkaavat yleistykset sekä yksinhuoltajanaisten haukkuminen.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 00:15"]

Minä jäin yh:ksi avioliitosta, joka muuttui painajaiseksi miehen sairastumisen jälkeen (mies sairastui vakavaan tautiin jonka sivuoireina olivat rajut ja lopulliset psyykkiset muutokset).

Pahinta ovat herjaavat ja loukkaavat yleistykset sekä yksinhuoltajanaisten haukkuminen.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Parasta oli ehdottomasti se, ettei tarvinnut riidellä kenenkään kanssa!

Eikä lasten näinollen kuunnella sitä. Itse sain päättää sisustuksesta, rahankäytöstä ja lomamatkoista, se oli ihanaa.

Vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, olin vapaa kuin taivaanlintu!

Huono puoli oli sitten se, että kun olin lasten kanssa väsynyt, ei auttanut muu kuin siitä huolimatta vain yrittää jaksaa. Pakko laittaa ruoka vaikkei jaksa, pakko odottaa iltaan että pääsee nukkumaan vaikkei jaksa jne. Oli yksinäinen olo toisinaan kun ystävät oli parisuhteissa ja itse olisi kaivannut lasten mentyä nukkumaan vähän seuraa, edes puhelimessa.

Ja nyt, kun yksinhuoltajuus on enää muisto, kaipaan myös sitä kuinka sain edes JOSKUS olla ihan yksin. Aivan yksin. Edes pari tuntia. Nimittäin nykyään en enää saa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 00:20"]

Eikä lasten näinollen kuunnella sitä. Itse sain päättää sisustuksesta, rahankäytöstä ja lomamatkoista, se oli ihanaa.

Vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, olin vapaa kuin taivaanlintu!

Huono puoli oli sitten se, että kun olin lasten kanssa väsynyt, ei auttanut muu kuin siitä huolimatta vain yrittää jaksaa. Pakko laittaa ruoka vaikkei jaksa, pakko odottaa iltaan että pääsee nukkumaan vaikkei jaksa jne. Oli yksinäinen olo toisinaan kun ystävät oli parisuhteissa ja itse olisi kaivannut lasten mentyä nukkumaan vähän seuraa, edes puhelimessa.

Ja nyt, kun yksinhuoltajuus on enää muisto, kaipaan myös sitä kuinka sain edes JOSKUS olla ihan yksin. Aivan yksin. Edes pari tuntia. Nimittäin nykyään en enää saa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

ap vastaa

Parasta on itsenäisyys ja päätäntävalta sekä se, ettei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa miehen miellyttämiseen, suhteen hoitoon saati sitten riitelyyn ja pelkäämiseen.
Ja lapsi tietenkin on ihaninta maailmassa.

Pahinta on huoli siitä, miten isättömyys vaikuttaa lapseen. Tosi raskasta on kuunnella ja lukea jatkuvasti isättömyyden negatiivisista seurauksista, ihan kuin lapsi olisi jo valmiiksi tuomittu häviäjäksi. Ymmärtämättömyys ja ennakkoluulot yksinhuoltajia kohtaan tietysti kismittävät myös, onneksi tosielämässä kohtaa kuitenkin enemmän myönteistä asennetta. Joskus pelottaa, että mitä lapselle käy, jos minulle sattuu jotain, tai en vaan yhtäkkiä jaksaisi.

Tänään taas tuli murehdittua kaikenlaista yksinhuoltajuuteen liittyvää, onneksi sitten taas muistin palata nykyhetkeen nauttimaan siitä, että juuri nyt on kivaa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 00:52"]

Parasta on itsenäisyys ja päätäntävalta sekä se, ettei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa miehen miellyttämiseen, suhteen hoitoon saati sitten riitelyyn ja pelkäämiseen.
Ja lapsi tietenkin on ihaninta maailmassa.

Pahinta on huoli siitä, miten isättömyys vaikuttaa lapseen. Tosi raskasta on kuunnella ja lukea jatkuvasti isättömyyden negatiivisista seurauksista, ihan kuin lapsi olisi jo valmiiksi tuomittu häviäjäksi. Ymmärtämättömyys ja ennakkoluulot yksinhuoltajia kohtaan tietysti kismittävät myös, onneksi tosielämässä kohtaa kuitenkin enemmän myönteistä asennetta. Joskus pelottaa, että mitä lapselle käy, jos minulle sattuu jotain, tai en vaan yhtäkkiä jaksaisi.

Tänään taas tuli murehdittua kaikenlaista yksinhuoltajuuteen liittyvää, onneksi sitten taas muistin palata nykyhetkeen nauttimaan siitä, että juuri nyt on kivaa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

paljonkin hyvää

kukaan ei tule kännissä kotiin, ei tarvitse pelätä oman tai lasten turvallisuuden puolesta. Kotona on tosi hyvä ilmapiiri eivätkä vanhempien riidat sitä pilaa.
Kukaan ei ala keskellä yötä vonkaamaan eikä ole arvostelemassa kroppaa tai mitään muutakaan (vaikka hyvässä kunnossa olenkin). Saan nukkua rauhassa.

Saan itse päättää kaikesta. Se on kyllä niin iso asia että ihan heti en lähtisi sitä tilannetta muuttamaan.

Vanhimmat lapset ovat jo isoja ja heistä on seuraa, heidän kanssaan voi jutella kaikenlaista. Voivat tarvittaessa vahtiakin pienempää.
Lapset vievät kiltisti roskat mutta mies ei ehkä tekisi samaa. :)

Viihdyn näin. Jos on pakko jotain huonoja asioita mainita niin yksi palkkapussi on vain yksi palkkapussi ja jos olisi kumppani, pääsisin ehkä iltaisin kuntosalille helposti. Mutta eipä siitäkään takeita ole, ja mieskin saattaisi olla työtön.

Isä on kuvassa vaikka tapaamisia on harvoin. Välit kunnossa.

Yksinhuoltajuus sopii minulle, olen itsenäinen luonne ja lapset ovat murrosiässäkin fiksuja ja ongelmattomia.
Muiden mielipiteille ja käsityksille yksinhuoltajista en lotkauta korvaani. Paljon huonommin näyttää asiat olevan monessa perheessä jossa on kaksi vanhempaa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 02:32"]

kukaan ei tule kännissä kotiin, ei tarvitse pelätä oman tai lasten turvallisuuden puolesta. Kotona on tosi hyvä ilmapiiri eivätkä vanhempien riidat sitä pilaa.
Kukaan ei ala keskellä yötä vonkaamaan eikä ole arvostelemassa kroppaa tai mitään muutakaan (vaikka hyvässä kunnossa olenkin). Saan nukkua rauhassa.

Saan itse päättää kaikesta. Se on kyllä niin iso asia että ihan heti en lähtisi sitä tilannetta muuttamaan.

Vanhimmat lapset ovat jo isoja ja heistä on seuraa, heidän kanssaan voi jutella kaikenlaista. Voivat tarvittaessa vahtiakin pienempää.
Lapset vievät kiltisti roskat mutta mies ei ehkä tekisi samaa. :)

Viihdyn näin. Jos on pakko jotain huonoja asioita mainita niin yksi palkkapussi on vain yksi palkkapussi ja jos olisi kumppani, pääsisin ehkä iltaisin kuntosalille helposti. Mutta eipä siitäkään takeita ole, ja mieskin saattaisi olla työtön.

Isä on kuvassa vaikka tapaamisia on harvoin. Välit kunnossa.

Yksinhuoltajuus sopii minulle, olen itsenäinen luonne ja lapset ovat murrosiässäkin fiksuja ja ongelmattomia.
Muiden mielipiteille ja käsityksille yksinhuoltajista en lotkauta korvaani. Paljon huonommin näyttää asiat olevan monessa perheessä jossa on kaksi vanhempaa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Parhainta on vapaat viikonloput ja lomat

saa tehdä ihan mitä huvittaa :)

En enää kaipaa miestä rinnalleni, mukavaa olla yksin.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 06:49"]

saa tehdä ihan mitä huvittaa :)

En enää kaipaa miestä rinnalleni, mukavaa olla yksin.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Ei tartte tehä duunia

sossu maksaa kaiken ja voi panettaa itteään kenellä vaan. Ja ne ukot maksaa viinat ja röökit.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 06:57"]

sossu maksaa kaiken ja voi panettaa itteään kenellä vaan. Ja ne ukot maksaa viinat ja röökit.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

pahinta on ennakkoluulot (kasi hyvä esimerkki)

Ja parasta... Hmm tämä on hiukan vaikee kysymys kun olen juuri vasta jäänyt yh:ksi. Mut sanotaan vaikka että arjen päätökset helppoja tehdä kun ne koskevat vain minua ja lasta.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 07:10"]

Ja parasta... Hmm tämä on hiukan vaikee kysymys kun olen juuri vasta jäänyt yh:ksi. Mut sanotaan vaikka että arjen päätökset helppoja tehdä kun ne koskevat vain minua ja lasta.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Aikuinen lapsi vastaa

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 07:17"]

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Parasta on se,

että yksin on helppo hengittää. Siis ei tarvitse ottaa huomioon sitä toista puoliskoa. Saa olla paljon omassa rauhassa.

Pahinta on se, että välillä on todella yksinäitä, esimerkiksi juuri nyt. Ja se, että ei ole ketään jakamassa niitä pieniä ilojoa ja lapsen oppimia asioita. Eksä oli käymässä, lasta kattomassa, ja lapsi kiipeili sohvalla molempien päällä ja hassutteli ja puhuimme lapsesta. Jäi ihan viiltävä ikävä perhettä. Itkin koko eilisillan ku lapsi meni isälleen.

Itse pelkään juuri tuota, että musta tulee liian mielivaltanen natsi, kun ei kukaan ole vahtimassa mua. Yritän kyllä parhaani, että olisin reilu, mutta ku lapsen luoma paine kohdistuu vain muhun, eikä laimene moneen ihmiseen, se väsyttää.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 07:54"]

että yksin on helppo hengittää. Siis ei tarvitse ottaa huomioon sitä toista puoliskoa. Saa olla paljon omassa rauhassa.

Pahinta on se, että välillä on todella yksinäitä, esimerkiksi juuri nyt. Ja se, että ei ole ketään jakamassa niitä pieniä ilojoa ja lapsen oppimia asioita. Eksä oli käymässä, lasta kattomassa, ja lapsi kiipeili sohvalla molempien päällä ja hassutteli ja puhuimme lapsesta. Jäi ihan viiltävä ikävä perhettä. Itkin koko eilisillan ku lapsi meni isälleen.

Itse pelkään juuri tuota, että musta tulee liian mielivaltanen natsi, kun ei kukaan ole vahtimassa mua. Yritän kyllä parhaani, että olisin reilu, mutta ku lapsen luoma paine kohdistuu vain muhun, eikä laimene moneen ihmiseen, se väsyttää.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

olen totaali-yh eli lapsen isä ei tapaa lastaan

Pahinta on huoli siitä, miten isättömyys vaikuttaa lapseen. Tosi raskasta on kuunnella ja lukea jatkuvasti isättömyyden negatiivisista seurauksista, ihan kuin lapsi olisi jo valmiiksi tuomittu häviäjäksi. Ymmärtämättömyys ja ennakkoluulot yksinhuoltajia kohtaan tietysti kismittävät myös, onneksi tosielämässä kohtaa kuitenkin enemmän myönteistä asennetta.



ja tämä on se huonoin puoli ehdottomasti.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 08:00"]

[quote]

Pahinta on huoli siitä, miten isättömyys vaikuttaa lapseen. Tosi raskasta on kuunnella ja lukea jatkuvasti isättömyyden negatiivisista seurauksista, ihan kuin lapsi olisi jo valmiiksi tuomittu häviäjäksi. Ymmärtämättömyys ja ennakkoluulot yksinhuoltajia kohtaan tietysti kismittävät myös, onneksi tosielämässä kohtaa kuitenkin enemmän myönteistä asennetta.

[/quote]



ja tämä on se huonoin puoli ehdottomasti.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

tämä juttu kun eksä käymässä

että yksin on helppo hengittää. Siis ei tarvitse ottaa huomioon sitä toista puoliskoa. Saa olla paljon omassa rauhassa.

Pahinta on se, että välillä on todella yksinäitä, esimerkiksi juuri nyt. Ja se, että ei ole ketään jakamassa niitä pieniä ilojoa ja lapsen oppimia asioita. Eksä oli käymässä, lasta kattomassa, ja lapsi kiipeili sohvalla molempien päällä ja hassutteli ja puhuimme lapsesta. Jäi ihan viiltävä ikävä perhettä. Itkin koko eilisillan ku lapsi meni isälleen.



on niin tuttua mullekin!

t. ysi

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 08:15"]

[quote]

että yksin on helppo hengittää. Siis ei tarvitse ottaa huomioon sitä toista puoliskoa. Saa olla paljon omassa rauhassa.

Pahinta on se, että välillä on todella yksinäitä, esimerkiksi juuri nyt. Ja se, että ei ole ketään jakamassa niitä pieniä ilojoa ja lapsen oppimia asioita. Eksä oli käymässä, lasta kattomassa, ja lapsi kiipeili sohvalla molempien päällä ja hassutteli ja puhuimme lapsesta. Jäi ihan viiltävä ikävä perhettä. Itkin koko eilisillan ku lapsi meni isälleen.

[/quote]



on niin tuttua mullekin!

t. ysi

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

minun kommenttia ette halunneet, mutta kirjoitan kuiten

vastaajista ainoastaan yksi on oikeasti tyytyväinen yksin oloon. Muut ovat tyytyväisiä, ko ovat päässeet eroon paskoista miehistä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 08:42"]

vastaajista ainoastaan yksi on oikeasti tyytyväinen yksin oloon. Muut ovat tyytyväisiä, ko ovat päässeet eroon paskoista miehistä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

minäpä en kuulu kumpaankaan ryhmään

vastaajista ainoastaan yksi on oikeasti tyytyväinen yksin oloon. Muut ovat tyytyväisiä, ko ovat päässeet eroon paskoista miehistä.



ja vastasin tähän ketjuun jo...

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 08:47"]

[quote]

vastaajista ainoastaan yksi on oikeasti tyytyväinen yksin oloon. Muut ovat tyytyväisiä, ko ovat päässeet eroon paskoista miehistä.

[/quote]



ja vastasin tähän ketjuun jo...

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Jaa että ihan AIKUINEN lapsi...

Etpä kovin aikuiselle vaikuta.

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.



t. isän kanssa kaksistaan kasvanut nyk. yh itsekin

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 08:49"]

Etpä kovin aikuiselle vaikuta.

[quote]

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.

[/quote]



t. isän kanssa kaksistaan kasvanut nyk. yh itsekin

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Ex-yh tarkentaa ettei ollut mitenkään tyytyväinen siihen että jäi yksin

Ilman omaa valintaa, se nyt vain oli pakko huolehtia lapset kun mies pakkasi kamat ja lähti, ei niitä voinut lastenkotiinkaan kipata. Hoidin toki lapseni kuten ennenkin, mutta odotin liian kauan että mies olisi tullut takaisin.

Opin olemaan yksin, olin useita vuosia sinkku. Lopulta kun tapasin mieheni, olin onnellinen, mutta nyt olen nähnyt myös jälkeenpäin sen, kuinka hyvin asiat meillä oli "perheenä" vaikka olinkin vain yksin lasten kanssa. Silloin kaipasin vain miestä vierelleni ja lapsille isää.

Ja tosiaan kuten ap kirjoitti, se viilteli usein ja syvältä, kun lapset (pojat vielä) kaipasi isäänsä enkä voinut auttaa heitä mitenkään. Isä on ns. kylmä yhteydenpitäjä, eli joka toinen vkl nähdään, välissä ei soiteta eikä hän vastaakaan puhelimeen jos soittelee.

Nykyään eivät edes samalla tavalla kaipaa, kun on tosiaan uusi mies kuvioissa, joka huolehtii pojista kuin omistaan. Minun rakas mies :)

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 08:53"]

Ilman omaa valintaa, se nyt vain oli pakko huolehtia lapset kun mies pakkasi kamat ja lähti, ei niitä voinut lastenkotiinkaan kipata. Hoidin toki lapseni kuten ennenkin, mutta odotin liian kauan että mies olisi tullut takaisin.

Opin olemaan yksin, olin useita vuosia sinkku. Lopulta kun tapasin mieheni, olin onnellinen, mutta nyt olen nähnyt myös jälkeenpäin sen, kuinka hyvin asiat meillä oli "perheenä" vaikka olinkin vain yksin lasten kanssa. Silloin kaipasin vain miestä vierelleni ja lapsille isää.

Ja tosiaan kuten ap kirjoitti, se viilteli usein ja syvältä, kun lapset (pojat vielä) kaipasi isäänsä enkä voinut auttaa heitä mitenkään. Isä on ns. kylmä yhteydenpitäjä, eli joka toinen vkl nähdään, välissä ei soiteta eikä hän vastaakaan puhelimeen jos soittelee.

Nykyään eivät edes samalla tavalla kaipaa, kun on tosiaan uusi mies kuvioissa, joka huolehtii pojista kuin omistaan. Minun rakas mies :)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

parasta on se

että saa elää omaa elämää, lapsen ehdoilla tietysti. Ei tarvii kuunnella valitusta millon mistäkin (sotkusta, ruuasta, rahankäytöstä...) eikä tarvii ite miettiä missä se toinen huitelee.

Pahinta on yksinäisyys, siis se että se toinen aikuinen puuttuu siitä rinnalta. Toki ystäviä on, mutta ei ne korvaa kumppania.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 09:01"]

että saa elää omaa elämää, lapsen ehdoilla tietysti. Ei tarvii kuunnella valitusta millon mistäkin (sotkusta, ruuasta, rahankäytöstä...) eikä tarvii ite miettiä missä se toinen huitelee.

Pahinta on yksinäisyys, siis se että se toinen aikuinen puuttuu siitä rinnalta. Toki ystäviä on, mutta ei ne korvaa kumppania.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Parasta on

se, että saamme elää täällä kotona rauhassa, ei riitoja, ei kännisen aiheuttamia harmeja, ei arvosteluja. Ja vaikka elintasoni laski, niin nautin joka päivä siitä, että tiedän tulot ja menot ja voin elää sen mukaan.

Pahinta on se, että vaikka erosta on kulunut kohta kolme vuotta, niin ex järjestää kaikenlaisia tempauksia ja tekee kiusaa. Vastuu on myös kova, koska isä ei sitä juurikaan ota. Viime viikonloppu oli ensimmäinen vapaani tänä vuonna.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 09:16"]

se, että saamme elää täällä kotona rauhassa, ei riitoja, ei kännisen aiheuttamia harmeja, ei arvosteluja. Ja vaikka elintasoni laski, niin nautin joka päivä siitä, että tiedän tulot ja menot ja voin elää sen mukaan.

Pahinta on se, että vaikka erosta on kulunut kohta kolme vuotta, niin ex järjestää kaikenlaisia tempauksia ja tekee kiusaa. Vastuu on myös kova, koska isä ei sitä juurikaan ota. Viime viikonloppu oli ensimmäinen vapaani tänä vuonna.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Kiitos hyvistä vastauksista

vastauksistakin voi päätellä, että yksinhuoltajien tilanteet ja lähtökohdat vaihtelevat, ei voi yleistää mitään. Omalla kohdalla niin, että alusta asti olen ollut yksin, mies ei halua tavata lastaan, eikä maksa edes elatusmaksuja.

Numero 8. Oikaistakseni ennakoluulojasi kerron, että lapsen isä ei ole koskaan maksanut minulle tai lapselle yhtään mitään. Sossusta en ole myöskään koskaan hakenut rahaa. En käytä alkoholia tai tupakkaa enkä ole harrastanut seksiä tai deittaillut ketään lapsen isän jälkeen (ei sillä, että siinäkään mitään väärää olisi, ei ole vain kiinnostusta nyt). Mutta pidä toki ennakkoluulosi.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 12:17"]

vastauksistakin voi päätellä, että yksinhuoltajien tilanteet ja lähtökohdat vaihtelevat, ei voi yleistää mitään. Omalla kohdalla niin, että alusta asti olen ollut yksin, mies ei halua tavata lastaan, eikä maksa edes elatusmaksuja.

Numero 8. Oikaistakseni ennakoluulojasi kerron, että lapsen isä ei ole koskaan maksanut minulle tai lapselle yhtään mitään. Sossusta en ole myöskään koskaan hakenut rahaa. En käytä alkoholia tai tupakkaa enkä ole harrastanut seksiä tai deittaillut ketään lapsen isän jälkeen (ei sillä, että siinäkään mitään väärää olisi, ei ole vain kiinnostusta nyt). Mutta pidä toki ennakkoluulosi.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Kohta vuoden yh:na.

Parasta:

- oma aika joka toinen viikonloppu
- oma päätäntävalta
- omien vahvuuksien löytäminen
- lapset ja minä olemme lähentyneet toisella tavalla, meistä on tullut tosi vahva pieni perhe
- ystävät lähentyneet ja myös uusia ystäviä

Huonointa:

- kaiken vastuun kantaminen yksin
- arjen työtaakan kantaminen yksin
- oman ajan olemattomuus muutoinkin kuin isäviikonloppuina, ts. kaikki harrastukset tms. käytännössä mahdottomia toteuttaa
- vaikeus jäädä ylitöihin, tehdä työmatkoja jne --> ura jäissä
- kukaan ei ole jakamassa iloa lapsista, seuraamassa lasten kasvua ja kehitystä
- satunnainen yksinäisyys, aikuisen kumppanin kaipuu
-lasten suru erosta ja isän ikävöiminen

Pääosin olen kuitenkin onnellinen. Taustaksi, että meillä mies halusi eron rakastuttuaan työkaveriinsa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 12:52"]

Parasta:

- oma aika joka toinen viikonloppu
- oma päätäntävalta
- omien vahvuuksien löytäminen
- lapset ja minä olemme lähentyneet toisella tavalla, meistä on tullut tosi vahva pieni perhe
- ystävät lähentyneet ja myös uusia ystäviä

Huonointa:

- kaiken vastuun kantaminen yksin
- arjen työtaakan kantaminen yksin
- oman ajan olemattomuus muutoinkin kuin isäviikonloppuina, ts. kaikki harrastukset tms. käytännössä mahdottomia toteuttaa
- vaikeus jäädä ylitöihin, tehdä työmatkoja jne --> ura jäissä
- kukaan ei ole jakamassa iloa lapsista, seuraamassa lasten kasvua ja kehitystä
- satunnainen yksinäisyys, aikuisen kumppanin kaipuu
-lasten suru erosta ja isän ikävöiminen

Pääosin olen kuitenkin onnellinen. Taustaksi, että meillä mies halusi eron rakastuttuaan työkaveriinsa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

tunneyhteys

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.



t. isän kanssa kaksistaan kasvanut nyk. yh itsekin


Itse asiassa olen eksentrinen ja energinen persoona. Olin vielä lisäksi vähän humalassa kirjoitushetkellä ja palasin lapsuuteen pään sisällä kun aloin muistelemaan menneitä. Tuollaiset muisteluhetket voivat olla hyvin vahvoja kun ei ole ketään muuta täällä samassa huoneessa, eli sosiaalisen normin voi laittaa syrjään silloin. Kommentin ensimmäinen kappale oli puolisuodattamonta tekstiä, puolivahvalla tunnelatauksella varustettuna, lapsuuden ajan tunneminästä.

Se että ylipäätään kommentoit tekstiäni on jo signaali jostain. Tekstini ärsytti ja provosoi sinua. Arvaan että syynä oli se että sinun lapsuutesi olikin omasta mielestäsi ihan ok, eli jokseenkin päinvastainen minun kokemukseeni yksinhuoltajakasvatuksesta, eli yritin antaa sinun näkökulmasta huonon leiman yksinhuoltajuudelle, ja otit sen aika henkilökohtaisesti. Vai oletko tiedostamattomasti kateellinen että olen onnistunut säilyttämään osan lapsuuden minääni? Tuskin sinä minua pidit oikeasti lapsena tai täysin lapsenmielisenä.

Vuosien saatossa minusta on tullut oman itseni terapeutti ja lapsipsykiatri. Sisäinen psykiatrini aistii sinussa jotain käsittelemätöntä tuskaa. Tuska on huono sana tässä mutta en parempaakaan keksi. Sinun tulisi keskittyä siihen, seurata sitä tunnetta kuin johtolankaa ja käsitellä se jotta ensi kerralla kykenet vastustamaan kiusausta vastata yksinhuoltajuutta kritisoiviin kirjoituksiin noin lyhyesti. Kuvittelisin että sisäinen lapsesi olisi käskenyt minua suksimaan v***uun ja mennä nussimaan orapihlaja-aitaa karvalakki päässä tjsp, mutta sen sijaan se tuli aikuisminäsi läpi suodatettuna kommenttina "Etpä kovin aikuiselle vaikuta."

Minkälaisia tunteita tämä kaikki sinussa herättää?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 14:30"]

[quote]

Etpä kovin aikuiselle vaikuta.

[quote]

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.

[/quote]



t. isän kanssa kaksistaan kasvanut nyk. yh itsekin

[/quote]


Itse asiassa olen eksentrinen ja energinen persoona. Olin vielä lisäksi vähän humalassa kirjoitushetkellä ja palasin lapsuuteen pään sisällä kun aloin muistelemaan menneitä. Tuollaiset muisteluhetket voivat olla hyvin vahvoja kun ei ole ketään muuta täällä samassa huoneessa, eli sosiaalisen normin voi laittaa syrjään silloin. Kommentin ensimmäinen kappale oli puolisuodattamonta tekstiä, puolivahvalla tunnelatauksella varustettuna, lapsuuden ajan tunneminästä.

Se että ylipäätään kommentoit tekstiäni on jo signaali jostain. Tekstini ärsytti ja provosoi sinua. Arvaan että syynä oli se että sinun lapsuutesi olikin omasta mielestäsi ihan ok, eli jokseenkin päinvastainen minun kokemukseeni yksinhuoltajakasvatuksesta, eli yritin antaa sinun näkökulmasta huonon leiman yksinhuoltajuudelle, ja otit sen aika henkilökohtaisesti. Vai oletko tiedostamattomasti kateellinen että olen onnistunut säilyttämään osan lapsuuden minääni? Tuskin sinä minua pidit oikeasti lapsena tai täysin lapsenmielisenä.

Vuosien saatossa minusta on tullut oman itseni terapeutti ja lapsipsykiatri. Sisäinen psykiatrini aistii sinussa jotain käsittelemätöntä tuskaa. Tuska on huono sana tässä mutta en parempaakaan keksi. Sinun tulisi keskittyä siihen, seurata sitä tunnetta kuin johtolankaa ja käsitellä se jotta ensi kerralla kykenet vastustamaan kiusausta vastata yksinhuoltajuutta kritisoiviin kirjoituksiin noin lyhyesti. Kuvittelisin että sisäinen lapsesi olisi käskenyt minua suksimaan v***uun ja mennä nussimaan orapihlaja-aitaa karvalakki päässä tjsp, mutta sen sijaan se tuli aikuisminäsi läpi suodatettuna kommenttina "Etpä kovin aikuiselle vaikuta."

Minkälaisia tunteita tämä kaikki sinussa herättää?

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Herranjumala mitä tajunnanvirtaa. Miesasiamiehet on vappusimoissa!!!

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.



t. isän kanssa kaksistaan kasvanut nyk. yh itsekin


Itse asiassa olen eksentrinen ja energinen persoona. Olin vielä lisäksi vähän humalassa kirjoitushetkellä ja palasin lapsuuteen pään sisällä kun aloin muistelemaan menneitä. Tuollaiset muisteluhetket voivat olla hyvin vahvoja kun ei ole ketään muuta täällä samassa huoneessa, eli sosiaalisen normin voi laittaa syrjään silloin. Kommentin ensimmäinen kappale oli puolisuodattamonta tekstiä, puolivahvalla tunnelatauksella varustettuna, lapsuuden ajan tunneminästä.

Se että ylipäätään kommentoit tekstiäni on jo signaali jostain. Tekstini ärsytti ja provosoi sinua. Arvaan että syynä oli se että sinun lapsuutesi olikin omasta mielestäsi ihan ok, eli jokseenkin päinvastainen minun kokemukseeni yksinhuoltajakasvatuksesta, eli yritin antaa sinun näkökulmasta huonon leiman yksinhuoltajuudelle, ja otit sen aika henkilökohtaisesti. Vai oletko tiedostamattomasti kateellinen että olen onnistunut säilyttämään osan lapsuuden minääni? Tuskin sinä minua pidit oikeasti lapsena tai täysin lapsenmielisenä.

Vuosien saatossa minusta on tullut oman itseni terapeutti ja lapsipsykiatri. Sisäinen psykiatrini aistii sinussa jotain käsittelemätöntä tuskaa. Tuska on huono sana tässä mutta en parempaakaan keksi. Sinun tulisi keskittyä siihen, seurata sitä tunnetta kuin johtolankaa ja käsitellä se jotta ensi kerralla kykenet vastustamaan kiusausta vastata yksinhuoltajuutta kritisoiviin kirjoituksiin noin lyhyesti. Kuvittelisin että sisäinen lapsesi olisi käskenyt minua suksimaan v***uun ja mennä nussimaan orapihlaja-aitaa karvalakki päässä tjsp, mutta sen sijaan se tuli aikuisminäsi läpi suodatettuna kommenttina "Etpä kovin aikuiselle vaikuta."

Minkälaisia tunteita tämä kaikki sinussa herättää?


[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 14:33"]

[quote]

[quote]

Etpä kovin aikuiselle vaikuta.

[quote]

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.

Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.

[/quote]



t. isän kanssa kaksistaan kasvanut nyk. yh itsekin

[/quote]


Itse asiassa olen eksentrinen ja energinen persoona. Olin vielä lisäksi vähän humalassa kirjoitushetkellä ja palasin lapsuuteen pään sisällä kun aloin muistelemaan menneitä. Tuollaiset muisteluhetket voivat olla hyvin vahvoja kun ei ole ketään muuta täällä samassa huoneessa, eli sosiaalisen normin voi laittaa syrjään silloin. Kommentin ensimmäinen kappale oli puolisuodattamonta tekstiä, puolivahvalla tunnelatauksella varustettuna, lapsuuden ajan tunneminästä.

Se että ylipäätään kommentoit tekstiäni on jo signaali jostain. Tekstini ärsytti ja provosoi sinua. Arvaan että syynä oli se että sinun lapsuutesi olikin omasta mielestäsi ihan ok, eli jokseenkin päinvastainen minun kokemukseeni yksinhuoltajakasvatuksesta, eli yritin antaa sinun näkökulmasta huonon leiman yksinhuoltajuudelle, ja otit sen aika henkilökohtaisesti. Vai oletko tiedostamattomasti kateellinen että olen onnistunut säilyttämään osan lapsuuden minääni? Tuskin sinä minua pidit oikeasti lapsena tai täysin lapsenmielisenä.

Vuosien saatossa minusta on tullut oman itseni terapeutti ja lapsipsykiatri. Sisäinen psykiatrini aistii sinussa jotain käsittelemätöntä tuskaa. Tuska on huono sana tässä mutta en parempaakaan keksi. Sinun tulisi keskittyä siihen, seurata sitä tunnetta kuin johtolankaa ja käsitellä se jotta ensi kerralla kykenet vastustamaan kiusausta vastata yksinhuoltajuutta kritisoiviin kirjoituksiin noin lyhyesti. Kuvittelisin että sisäinen lapsesi olisi käskenyt minua suksimaan v***uun ja mennä nussimaan orapihlaja-aitaa karvalakki päässä tjsp, mutta sen sijaan se tuli aikuisminäsi läpi suodatettuna kommenttina "Etpä kovin aikuiselle vaikuta."

Minkälaisia tunteita tämä kaikki sinussa herättää?

[/quote]


[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Parasta on se että lapset ovat onnellisia

ja hyvinvoivia siitä huolimatta että isänsä ei enää tunnista heitä (Alzheimer), pahinta on se että mies sairastui niin nuorena, alle viisikymppisenä ja luonne muuttui vaaralliseksi muulle perheelle. Pahinta on myös se että niin harva ihminen tuntuu ymmärtävän kuinka monenlaisista eri tilanteista ihminen saattaa jäädä tahtomattaan yksinhuoltajaksi.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 14:35"]

ja hyvinvoivia siitä huolimatta että isänsä ei enää tunnista heitä (Alzheimer), pahinta on se että mies sairastui niin nuorena, alle viisikymppisenä ja luonne muuttui vaaralliseksi muulle perheelle. Pahinta on myös se että niin harva ihminen tuntuu ymmärtävän kuinka monenlaisista eri tilanteista ihminen saattaa jäädä tahtomattaan yksinhuoltajaksi.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa