Yksinhuoltaja: mikä on parasta yksinhuoltajuudessa? Entä pahinta?

Vierailija

kyselee yksi yksinhuoltaja. Vastaan itse myöhemmin.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija
Viesti

ettei tarvitse kysellä toisen aikuisen mielipiteitä asioihin, esim. kasvatus, rahankäyttö jne.



Lisäksi se ettei lasten tarvitse kuunnella vanhempiensa riitelyä.



Pahinta on että isä on hyljännyt lapsensa sekä se että on vastuu kaikesta 24h/vrk ja kun ei kukaan ole jakamassa iloja ja suruja.

Vierailija
Viesti

Minä jäin yh:ksi avioliitosta, joka muuttui painajaiseksi miehen sairastumisen jälkeen (mies sairastui vakavaan tautiin jonka sivuoireina olivat rajut ja lopulliset psyykkiset muutokset).



Pahinta ovat herjaavat ja loukkaavat yleistykset sekä yksinhuoltajanaisten haukkuminen.

Vierailija
Viesti

Eikä lasten näinollen kuunnella sitä. Itse sain päättää sisustuksesta, rahankäytöstä ja lomamatkoista, se oli ihanaa.



Vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, olin vapaa kuin taivaanlintu!



Huono puoli oli sitten se, että kun olin lasten kanssa väsynyt, ei auttanut muu kuin siitä huolimatta vain yrittää jaksaa. Pakko laittaa ruoka vaikkei jaksa, pakko odottaa iltaan että pääsee nukkumaan vaikkei jaksa jne. Oli yksinäinen olo toisinaan kun ystävät oli parisuhteissa ja itse olisi kaivannut lasten mentyä nukkumaan vähän seuraa, edes puhelimessa.



Ja nyt, kun yksinhuoltajuus on enää muisto, kaipaan myös sitä kuinka sain edes JOSKUS olla ihan yksin. Aivan yksin. Edes pari tuntia. Nimittäin nykyään en enää saa.

Vierailija
Viesti

Parasta on itsenäisyys ja päätäntävalta sekä se, ettei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa miehen miellyttämiseen, suhteen hoitoon saati sitten riitelyyn ja pelkäämiseen.

Ja lapsi tietenkin on ihaninta maailmassa.



Pahinta on huoli siitä, miten isättömyys vaikuttaa lapseen. Tosi raskasta on kuunnella ja lukea jatkuvasti isättömyyden negatiivisista seurauksista, ihan kuin lapsi olisi jo valmiiksi tuomittu häviäjäksi. Ymmärtämättömyys ja ennakkoluulot yksinhuoltajia kohtaan tietysti kismittävät myös, onneksi tosielämässä kohtaa kuitenkin enemmän myönteistä asennetta. Joskus pelottaa, että mitä lapselle käy, jos minulle sattuu jotain, tai en vaan yhtäkkiä jaksaisi.



Tänään taas tuli murehdittua kaikenlaista yksinhuoltajuuteen liittyvää, onneksi sitten taas muistin palata nykyhetkeen nauttimaan siitä, että juuri nyt on kivaa.

Vierailija
Viesti

kukaan ei tule kännissä kotiin, ei tarvitse pelätä oman tai lasten turvallisuuden puolesta. Kotona on tosi hyvä ilmapiiri eivätkä vanhempien riidat sitä pilaa.

Kukaan ei ala keskellä yötä vonkaamaan eikä ole arvostelemassa kroppaa tai mitään muutakaan (vaikka hyvässä kunnossa olenkin). Saan nukkua rauhassa.



Saan itse päättää kaikesta. Se on kyllä niin iso asia että ihan heti en lähtisi sitä tilannetta muuttamaan.



Vanhimmat lapset ovat jo isoja ja heistä on seuraa, heidän kanssaan voi jutella kaikenlaista. Voivat tarvittaessa vahtiakin pienempää.

Lapset vievät kiltisti roskat mutta mies ei ehkä tekisi samaa. :)



Viihdyn näin. Jos on pakko jotain huonoja asioita mainita niin yksi palkkapussi on vain yksi palkkapussi ja jos olisi kumppani, pääsisin ehkä iltaisin kuntosalille helposti. Mutta eipä siitäkään takeita ole, ja mieskin saattaisi olla työtön.



Isä on kuvassa vaikka tapaamisia on harvoin. Välit kunnossa.



Yksinhuoltajuus sopii minulle, olen itsenäinen luonne ja lapset ovat murrosiässäkin fiksuja ja ongelmattomia.

Muiden mielipiteille ja käsityksille yksinhuoltajista en lotkauta korvaani. Paljon huonommin näyttää asiat olevan monessa perheessä jossa on kaksi vanhempaa.

Vierailija
Viesti

Ja parasta... Hmm tämä on hiukan vaikee kysymys kun olen juuri vasta jäänyt yh:ksi. Mut sanotaan vaikka että arjen päätökset helppoja tehdä kun ne koskevat vain minua ja lasta.

Vierailija
Viesti

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.



Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.

Vierailija
Viesti

että yksin on helppo hengittää. Siis ei tarvitse ottaa huomioon sitä toista puoliskoa. Saa olla paljon omassa rauhassa.



Pahinta on se, että välillä on todella yksinäitä, esimerkiksi juuri nyt. Ja se, että ei ole ketään jakamassa niitä pieniä ilojoa ja lapsen oppimia asioita. Eksä oli käymässä, lasta kattomassa, ja lapsi kiipeili sohvalla molempien päällä ja hassutteli ja puhuimme lapsesta. Jäi ihan viiltävä ikävä perhettä. Itkin koko eilisillan ku lapsi meni isälleen.



Itse pelkään juuri tuota, että musta tulee liian mielivaltanen natsi, kun ei kukaan ole vahtimassa mua. Yritän kyllä parhaani, että olisin reilu, mutta ku lapsen luoma paine kohdistuu vain muhun, eikä laimene moneen ihmiseen, se väsyttää.

Vierailija
Viesti

Lainaus:

Pahinta on huoli siitä, miten isättömyys vaikuttaa lapseen. Tosi raskasta on kuunnella ja lukea jatkuvasti isättömyyden negatiivisista seurauksista, ihan kuin lapsi olisi jo valmiiksi tuomittu häviäjäksi. Ymmärtämättömyys ja ennakkoluulot yksinhuoltajia kohtaan tietysti kismittävät myös, onneksi tosielämässä kohtaa kuitenkin enemmän myönteistä asennetta.




ja tämä on se huonoin puoli ehdottomasti.

Vierailija
Viesti

Lainaus:

että yksin on helppo hengittää. Siis ei tarvitse ottaa huomioon sitä toista puoliskoa. Saa olla paljon omassa rauhassa.



Pahinta on se, että välillä on todella yksinäitä, esimerkiksi juuri nyt. Ja se, että ei ole ketään jakamassa niitä pieniä ilojoa ja lapsen oppimia asioita. Eksä oli käymässä, lasta kattomassa, ja lapsi kiipeili sohvalla molempien päällä ja hassutteli ja puhuimme lapsesta. Jäi ihan viiltävä ikävä perhettä. Itkin koko eilisillan ku lapsi meni isälleen.






on niin tuttua mullekin!



t. ysi

Vierailija
Viesti

vastaajista ainoastaan yksi on oikeasti tyytyväinen yksin oloon. Muut ovat tyytyväisiä, ko ovat päässeet eroon paskoista miehistä.

Vierailija
Viesti

Lainaus:

vastaajista ainoastaan yksi on oikeasti tyytyväinen yksin oloon. Muut ovat tyytyväisiä, ko ovat päässeet eroon paskoista miehistä.




ja vastasin tähän ketjuun jo...

Vierailija
Viesti

Etpä kovin aikuiselle vaikuta.



Lainaus:

Parasta oli se kun mutsi lähti, niin sitten kämppä olikin minun hallussa. Ei ollut toista vanhempaa enää dominoimassa tai muuten tiellä. Sai tehdä mitä halusi, eikä tullut enää "SIIVOA HUONE" -tyyppisiä komentoja sekunti sen jälkeen kun oli piirretyt laittanu pyörimään videoon. Haista mutsi vittu muuten. Vituttaa vieläkin tuo.



Pahinta oli diktatuuri ja tyrannia, eli se että äidillä oli kaikki päätäntävalta, eikä isän puoleen voinut kääntyä räikeissä vallan väärinkäyttötapauksissa. Voi kuulostaa koomiselta mutta olen ihan vakavissani. Oikeaan kotiin kuuluu kaksi aikuista, koska henkinen tasapaino ei säily yhdellä ihmisellä kaiken aikaa. Lapsi joutuu silloin henkiseen vuoristorataan, halusi hän sitä tai ei.




t. isän kanssa kaksistaan kasvanut nyk. yh itsekin

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat