Mies ei tunnu kestävän vauva-arkea.

Vierailija

Se synkistää koko elämäni, sillä haluaisin niin kovasti, että voisimme nauttia tästä ohikiitävästä ja kohta katoavasta ajasta perheenä.Mies vain narisee jatkuvasti, miten vaikeaa hänellä on, kun hän ei pääse pyöräilemään, kuntosalille, lenkille, ulos syömään jne. kuin vain kerran tai kaksi viikossa. Kuulemma on niin hirveää, kun ei voi "toteuttaa itseään kuin rajoitetusti". Tämä veisu tulee vielä lähempänä nelikymppistä kuin kolmikymppistä huitelevan miehen suusta. Itsestäni useamman tunnin kestävä kavereiden tapaaminen tai harrastaminen kuulostaa vauvaperheen isän vapaaa-ajaksi melkoisen kivalta. Ja siis huomautettakoon, että hänen työaikansakin on käytännössä vain noin puolet siitä, mitä normaalisti työssäkäyvillä ihmisillä. Erityisen paljon ruikutus ottaa päähän siksi, että itse en ilman lasta ole käynyt ensimmöisten kuukausien aikana kuin muutaman parin tunnin pätkän jossain.



Lapseksemme on osunut kaiken lisäksi keskimääräistä helpompi tapaus, yövalvomiset jäävät jo yhteen tai kahteen lyhyeen imetysessioon per yö (mies nukkuu eri huoneessa, eikä joudu heräämään senkään vertaa) ja isovanhemmatkin ovat valmiina tarjoamaan apua.



Mies kaiken lisäksi kehtaa rähjätä ja tiuskia mulle jatkuvasti siitä, että kulutan liikaa aikaa suihkussa tai jopa vessassa! Toisaalta hän lupailee hurskaasti, että voin mennä milloin vain vaikkapa shoppailemaan, mutta käytännössä lupauksia ei tarvitse pitää, kun olen imetyksen vuoksi aika pitkälle sidoksissa vauvaan. Oikeasti voisin kai ottaa vauvanhoidosta kotona olevana reilusti päävastuun, mutta typeränä feministinä en ole kovin uhrautumisintoinen ja olen vielä isäksi sitä mieltä, että miehenkin pitää osallistua lapsensa hoitamiseen mahdoillisimman täysipainoisesti, koska hänellä on siihen ajallisesti mahdollisuus.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija
Viesti

Mitähän se ukkosi kuvitteli lapsiperheen arjen olevan? Jotain sen tyylistäkö, että siinähän se lapsi menee, sinä hoidat ja hän voi huidella vapaasti harrastuksissaan? Aijai.



Näitä kun miettii, niin ihan hyvä oikeastaan, että tein lapsen miehen kanssa jolla on jo 2 lasta ennestään. Eipähän tule mitään "vapauteni on riistetty!!!"-kriisejä.



Sano sille äijällesi, että tämä lapsi on myös sinun, ja vanhemmilla on 50-50-vastuu lapsestaan. Kirjoita vaikka johonkin ylös kaikki omat menot, mitä sinä olet saanut tehdä, ja näytä se lista sille miehelle :D ehkä siinä realisoituu, että ei ne toisetkaan huitele koko ajan menossa. Ottaa kyllä niin aivoon tuollaiset miehet, miksi ne sitten edes haluavat lapsia jos on niin hemmetin vaikeaa ottaa sitä vastuuta ja hoitaa lasta? Argh!

Vierailija
Viesti

ekaks tulee ne itte, sitten työ ja kaverit, sit sinä ja vikaks se lapsi, ja josteillä on koira ni sekin tulee ennen lasta, tärkeysjärjestyksessä, sorry.

Vierailija
Viesti

Lainaus:

Ihan samanlaisia no miehet on aina olleet, ekaks tulee ne itte, sitten työ ja kaverit, sit sinä ja vikaks se lapsi, ja josteillä on koira ni sekin tulee ennen lasta, tärkeysjärjestyksessä, sorry.


Vierailija
Viesti

Meillä mies läks ensimmäisen lapsen ollessa kaks kuukautta puolekstoista kuukaudeks hermolomalle psyk.osastolle pakkohoitoon. Juur syystä, et ei oo elämä niinku ennen. Tekis mieli itekki lähtee, vaan ei oo ketään, joka hoitais lapset.

Vierailija
Viesti

Mulla ihan samanlainen mies. Varmaan aika selvää että ainoaksi jäi lapsi. Kun isyyttä ja poikamieselämää on aika vaikea yhdistää...



Joillakin miehillä motiivi lapsien hankkimiseen on se, että saa kehua muille olevansa vaikkapa "kahden lapsen isä".



Nauti vauvastasi, unohda koko hiton mies, ja elä ihanassa symbioosissa vauvan kanssa. Älä edes pyydä miestä siihen vauvanhoitoon auttamaan, jos ei halua, haluaa käskemällä vielä vähemmän. Jos jotain vapaaehtoisesti tekee, on se aina plussaa.



T. yhden lapsen "yh-äiti" (virallisesti avoliitossa, henkisesti sinkku)

Vierailija
Viesti

Ensimmäisen lapsen kanssa oli jotain samansuuntaista, ei kuitenkaan noin vaikeaa. Toisen lapsen kanssa jo tajusi että kaikki isän menot otetaan äidin selkänahasta. Tai ainakin aina joskus tämän muistaa.



Mieshän voisi pyöräillä lapsi kyydissään, lenkkeillä myös ja ravintolaankin saa mennä vauvan kanssa! Rajoitettua kyllä, mutta esteet ovat vain omassa päässä.

Vierailija
Viesti

Onneksi sulla on helppo vauva!



Mun tilanne on ihan sama. Mies lähenee kyllä jo viittäkymmentä (ollaan tavattu vähän kypsemmällä iällä, ja viimeinen mahdollisuus saada lapsia, mies minua kymmenen vuotta vanhempi).



Lähtökohtaisesti miehet on keskimäärin aika itsekkäitä, mukavuudenhaluisia otuksia. Minuakin asia ottaa naisena päähän, että vaikka mieheni on ihana, rakastava, hellä, keskusteleva jne. tuppaa tuo itsekkyys aina ajoittain nostamaan häntäänsä.



Mieheni on jo tottunut omaan mukavaan elämäänsä, kun nyt pitkällä ikäerolla (lapsettomuus) syntyi kuopuksemme. Minunkaan mies ei herää öisin vauvan syötölle (pullosta korvike), ja pääsääntöisesti minä hoidan lapsen! Mies kyllä tänään antoi minun nukkua kaksi tuntia, kun väsytti niin paljon, ja hoiti vauvaa sen aikaa, vauva kyllä sopivasti nukkui juuri silloin. Mutta olisi herättänyt minut heti, jos vauva olisi alkanut itkemään...



Sulle en voi muuta sanoa, kuin että jos joskus siltä tuntuu, että nyt tosiaan tarvitset oikeasti sitä omaa aikaa ja lepoa, pidä siitä kiinni. Oikeasti se miehesi sydämessään tietää, että ei ole reilua sinua kohtaan taakoittaa liikaa sinua vauvanhoidolla, vaan reilua olisi tehdä yhdessä "työt" myös lastenhoidossa. Mutta mieheillä se omaetu ajaa vain helpommin vaimon edun edelle.



Kyllähän minä ihan mielikseni hoidan tuota meidän helppoa, aina iloista vauvaa, joka nukkuukin vielä paljon, mutta sitten en anna periksi kun oikeasti tarvitsen esim. nukkumisaikaa. Asiat kannattaa ottaa esille kun on neutraalitilanne kotona, ja puhua tämä asia läpi. Että olet kokenut miehesi olevan liian vähän tukena lastenhoidossa, ja voitaisiinko sopia että mies auttaisi vauvanhoidossa enemmän. Älä anna periksi ja perustele hyvin asiasi. Kyllä se mies tietää, että olet oikeassa, toinen asia on se, haluaako hän tehdä "oikein" sinua ja lasta kohtaan, vai voittaako mukavuus.

Vierailija
Viesti

Musta kuulostaa siltä, että ongelmana ei ole vauvan sitovuus vaan miehesi on mustasukkainen vauvalle. Ennen vauvaa hän sai jakamattoman huomiosi. Nyt vauva vie sen 95%:sti.



Vaadi mies hoitamaan vauvaa. Muuten et todellakaan saa miestäsi kiintymään lapseen. Lähde pois useammaksi tunniksi ja anna miehen selvitä vauvan kanssa. Mulla lapsi oli täysin rintaruokinnalla ja jo 4kk iässä kävin poissa kotoa sellaisia 3-5 tunnin jaksoja.

Vierailija
Viesti

Lainaus:


Vaadi mies hoitamaan vauvaa. Muuten et todellakaan saa miestäsi kiintymään lapseen. Lähde pois useammaksi tunniksi ja anna miehen selvitä vauvan kanssa. Mulla lapsi oli täysin rintaruokinnalla ja jo 4kk iässä kävin poissa kotoa sellaisia 3-5 tunnin jaksoja.


kunnon suhteen lapseen, vaikka pitäisi vähän painostaakin olemaan vauvan kanssa.

Jotkut miehet kuvittelevat, että vauva kaipaa vain äitiään ja heidän vuoronsa tulee joskus lapsen ollessa kalastusiässä.

Vierailija
Viesti

pidä kuitenkin huoli omista tarpeista ja menoistasi myös.



Mutta kyllähän te ehditte perheenäkin nauttia ajatsa, jos lapsi on helppo, mies tekee lyhyttä päivää jne. eiköhän siihen pari pyörälenkkiä mahdu.

Vierailija
Viesti

Imeväinen lapsi on riippuvainen äidistään ja tuossa vaiheessa isä on statisti. Ei elämä mene fifty-fifty näissä asioissa vaikka kuinka feministi olisikin - lapsesi ei sitä tiedä eikä siitä edes välittäisi!



Muutamat ekat kukaudet on varmasti ihan muuta kuin mihin kumpikaan on teistä toittunut ja elämä siitä tasaantuu ja muotoutuu.





Käyttäydy sinä nin kuin kuuluu, mies saattaa seurata perässä. Nalkuttamalla ja tasa-arvoa vaatimalla ei sitä tule tekemään vaan esimerkin voimalla.



T. Nainen, joka hoiti vauva-ajat suvereenisti mutta isästä kasvoi pikkuhiljaa kelpo yksilö!

Vierailija
Viesti

Onpas lapsellinen mies.. Jos peri kertaa viikossa ei riitä niin mitä se oikeasti vauva-arjesta kuvitteli?!? Ja tuo on niin kuvaavaa, että suihkusta on kiire pois, mutta silti lupaillaan ummet ja lammet shoppailureissuista.



Onko mies epävarma lapsenhoitotaidoistaan? Miehet haluavat antaa itsestään ulospäin varman kuvan (ei koskaan kysy tietä jne), joten voisiko olla, että mies ei halua hoitaa vauvaa pitkään, koska hänellä ei oikeasti ole harmainta aavistusta siitä, mitä sille huutavalle nyytille tehdään... Mutta silti ei oikein saisi neuvoakaan. Koita neuvoa vaivihkaa (kertoile omasta arjesta tai vauvaa hoitaessasi lepertele vauvalle niin että mieskin kuulee "niin, tästähän sä tykkäät"-tyyliin) jotta mies saa vinkkejä millä sen sinappikoneen saisi tyytyväiseksi.

Vierailija
Viesti

siksi meillä ei ole lapsia kuin yksi. Menin töihin heti kun voin ja mies jäi vauvan kanssa. Ei ole mun hommaa..

Vierailija
Viesti

Vaan siitä, että hän on päättänyt jo erota susta, mutta ei kehtaa, koska teillä on vauva. Luulee sua auttavansa jollain lailla vain nurkissa pyörimällä. Ehkä häntä nyt kaduttaa koko sitoutuminen suhun, lapsi sen sinetöi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat