Teenkö perheestämme lastensuojeluilmoituksen?

Vierailija

Kohta 5 vuotta täyttävä poika, erityislapsi. Aistisäätelyn ongelmia, ADHD, asperger-tyyppistä oireilua, tics-oireita ja nykimisiä. Poika on luonteeltaan ärhentelevä, arvaamaton ja levoton. Yrittää kovasti olla kiltti, mutta aggressio vie vallan lähes joka kerta ja pettymyksiä hänen käytöksensä suhteen tulee lähes päivittäin. On käynyt päiväkodissa hoitajien kimppuun useamman kerran, samoin kavereidensa. Syytä ei tunnu osaavan sanoa, kukaan ei ole varma mistä nämä puremiset, tönimiset jne. johtuvat. Voi esimerkiksi juosta spontaanisti toisen lapsen ohi ja palata potkaisemaan tätä, ilmekään värähtämättä. Ei kuitenkaan kiusaa ja selvästi erottaa jo oikean/väärän ikätasoisesti.



Me vanhemmat olemme poikki. Joka ikinen loma on yhtä helvettiä, joka ikinen viikonloppu menee enemmän tai vähemmän pieleen. Edistystä lapsen kanssa tulee hyvin vähän ja sekään vähäinen puoli ei tapahdu kriittisillä alueilla. Koko viikonloppu voi olla rauhallista kotona olemista, mm. leivotaan, ulkoillaan ja katsotaan lapsen lempielokuvaa. Ja silti maanantai menee täysin penkin alle...mitään logiikkaa ei ole olemassa.



Tänään tapahtunutta: lapsi puri omahoitajaansa niin lujaa rintaan että joutui lähtemään pois. Kun lapselta kysyttiin miksi näin teki, mikä häntä niin suututti jne., hän vaan ärisi että ei varmasti kerro. Rähisi ja syytteli isäänsä jne.



Takki on nyt tyhjä meidän osaltamme. Lapsi aiheuttaa vaaratilanteita muille ja siksi tässä pohdin lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Ennenkuin joku kysyy, kyllä, olemme ydinperhe. Käymme perheneuvolassa, Lastenlinnassa jne. saamassa apua lapsen kasvatukseen, mutta yhtään mikään ei tunnu auttavan.

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Auttaisiko, jos kerran kuukaudessa lapsi olisi viikonlopun tukiperheessä?



Saisitteko neuvolan kautta hoitoapua iltaisin? Siis nimenomaan niin, että joku ammattilainen neuvoisi, miten lasta käsitellään. Ei taida Suomessa tällaisia ammattilaisia löytyä...



Onpa kurja tilanne. Ls-ilmo kertoisi, että voimat alkavat loppua. Ehkä voisit ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa siitä myös.

Vierailija

siis se, miten raskasta teidän arki varmasti on. Meillä on saman ikäinen poika jolla myös samantyyppistä käytöstä, ehkä hitusen vähemmän tuota agressiivisuutta. Mutta tosi rankkaa on täälläkin. Huonot päivät pojan kanssa tulee ihan yöstä ja aina pelottaa herätä seuraavaan päivään kun ei tiedä millä päällä poika on. Meillä vielä kaksi pienenmpääkin sisarusta kotona ja isoveli käyttää lyömistään, tönimistään ja määräilyään ihan tauotta näihin pienempiin sisaruksiin. Aika poikki ollaan miehen kanssa.

Jaksamsta ap:lle. Ehkä meillä helpottaa kun kasvavat isommaksi!

Vierailija

Yhteiskunta auttaa meitä parhaansa mukaan jo, lapsi on erityisryhmässä ja käy Lastenlinnassa neurologisella puolella (päiväkeskus) säännöllisesti jne. mutta tuntuu ettei tilanne edisty mihinkään. Eniten minua oudoksuttaa kaikkien väheksyvä suhtautuminen: "odotellaan nyt vielä...X on vielä aika pieni...tätähän sattuu...onneksi vakuutus korvaa..." Siis herranjumala!! Lapsi milloin rikkoo vaatteita tai silmälaseja, milloin puree niin että veri roiskuu ja kaikkien mielestä se on jotenkin ok?? Eikä pian 5 vuotta täyttävä ole ainakaan minusta mikään "pieni" enää..!



Ap

Vierailija

Tukiperheestä on puhuttu, uskon että alamme sellaista hakea piakkoin. Meillä on vain yksi ihminen, joka voi ottaa lasta hoitoon joitakin kertoja vuodessa eikä se kyllä riitä, kun arki näyttää muuttuvan vain pahemmaksi.



En tiedä, mitä neuvoja tässä tarvitaan, kun kukaan muukaan ei saa käytöstä loppumaan? Olemme pyytäneet konkreettista apua, sitä kuitenkaan saamatta- tapamme toimia on käyty läpi eikä niistä löytynyt mitään korjattavaa. Meillä on käytössä lapselle tukitoimia, mm. kuvallinen lukujärjestys (lapsi myös rutiinihakuinen, se unohtui diagnoosilistasta!) mutta niiden etu on aika pientä. Tuo lukujärjestys oli ensin suosittu ja se aluksi lapsi näytti hyötyvän siitä, mutta myöhemmin alkoi ominpäin kääntelemään siinä olevia kuvia ja raivostuessaan seuraavasta hommasta (esim. ensin ruokailu, sitten ulkoilu) meni repimään kuvia. Huoh. Koko ajan pitäisi olla silmät selässä, muuten tekee tyhmyyksiä varmasti.



Ap

Vierailija

Mulla on myös erityislapsi, ongelmat vähän toisentyyppisiä mutta rankkoja kuitenkin. Ollaan juostu perheneuvolassa, lastenpsyk.polilla, pidetty satoja palavereja milloin minkäkin tahon kanssa. Ollaan jopa terapiajonossa. Tai oltiin vuosi tai kaksi. Kunnes pudottivat meidät jonosta pois syyllä että "lapsen voinnissa ei ole tapahtunut mitään suuntaan tai toiseen". No halloo! Joten nytpä meitä odottaa taas samat ***un palaverit samoilla kokoonpanoilla, sama paperisota jne jotta saadaan lapsi taas terapiajonoon. Odottamaan terapiaa, jota ei kai koskaan saa. Ja olen ollut myös yhteydessä lastensuojeluun, jaksamista helpottavat tukitomet on olleet tukiperhe ja nyt sitä kautta sitten hevosterapia.



Mustakin tuntuu, ettei mitään apua tule yhtään mistään, tilanne ei muutu parempaan eikä luojan kiitos pahempaankaan. Tässä samassa suossa ollaan vuodesta toiseen eikä apua tule. Että en tiedä.. Pahalta vain näyttää että mitään oikeaa apua mistään tulisi. Mä alan olla vaan täysin loppu niitten loppumattomien palaverien takia. Turhauttaa niissäkin juosta, aina uudet ihmiset, samat tarinat sataan kertaan ja aina sama lopputulos. "Odotellaan".



Mä oon loppu. Ja toivoni menettänyt sen suhteen, että mitään apua lapsen tilanteeseen koskaan mistään tulisi.

Vierailija

Miksi rääkkäätte omaa lastanne. Viekää laitokseen. Vanhemmat poikki? Miksi teette lapsia, jos ette jaksa niitä? Ei niitä tilata palautusoikeudella!!!

Vierailija

8, en tiedä. Väsymyksen ja jatkuvien pettymysten myötä on alkanut tuntua, että ehkäpä tuo lapsi käyttäytyisi paremmin jossain muualla. Ollessaan kylässä tai sukulaisilla ei ole koskaan mitään ongelmia, vain päiväkodissa ja kotona näitä yhteenottoja. Olen tulkinnut ne niin, että kokee kodin + hoitajat turvallisiksi ja sen takia raivoaa sitten vain meille, mutta en tiedä enää. Mitä jos olen väärässä? Juuri nyt tuntuu että happi loppuu.



Ap

Vierailija

vitamiini, rasvahappo ym hoidoista? esim antioksidanttiklinikalta?



jos lapsen tila olisikin mahdollista korjata.



jos ette halua mennä enää mihinkään niin ostakaa apteekista eye q kapseleita ja syöttäkää niitä lapselle 3kk 6 kapselia päivässä. Vaikutukset alkavat yleensä näkyä jo noin 2 viikossa.

Vierailija

Onko sinulla aavistustakaan, millaista on olla erityislapsen äiti? Tuskin. Pojalla on useampi neurologinen SAIRAUS, jotka aiheuttavan osan tuosta oudosta käytöksestä ja nollalogiikasta, näin meille sanottiin sairaalassa. Olemme poikki, kyllä- eikö se ole aika inhimillinen tunne, kun on useamman vuoden katsellut tätä touhua? Jatkuvaa levottomuutta, sähläystä, aggressiivista käytöstä, omaehtoisuutta mm. hellyydessä (minä en saa halata, hän halaa kun huvittaa, aistiyliherkkyyksien vuoksi en voi esim. suukottaa häntä koska se tuntuu epämukavalta hänestä jne.), arvaamattomuutta, jatkuvaa hyräilyä tai hokemista. Nukahtamisvaikeuksia, rutiineissa roikkumista, nalkuttamista jos kaikki ei suju niinkuin viimeksi, jatkuvaa valtataistelua samoista asioista joka ikinen päivä vaikkei ole saanut niissä koskaan periksi jne. Etkö sinä olisi väsynyt??



Ap

Vierailija

Poika on saanut kalaöljy+D-vitamiini-valmistetta jo useamman vuoden, ilman vaikutusta. Laitan meille terveellistä kotiruokaa päivittäin, en syötä lisäainepommeja ja olen lukenut paljon ravinnosta (+ opiskellut alaa).



Ap

Vierailija

Lainaus:

Poika on saanut kalaöljy+D-vitamiini-valmistetta jo useamman vuoden, ilman vaikutusta. Laitan meille terveellistä kotiruokaa päivittäin, en syötä lisäainepommeja ja olen lukenut paljon ravinnosta (+ opiskellut alaa).



Ap




ajattelin vaan mainita. Jos jaksat netistä asiaa tutkia niin monet lapset ovat saaneet apua eye q sta. Itse sinun tilanteessasi kokeilisin kaiken mahdollisen, kun kerran terveydenhuollon puolelta ei lapselle apua tilanteeseen saada.



jos et luota luontaislääkintään , rasvahppoihin ja antioksidantteihin niin oletko miettinyt lapselle ritalinia tms adhd oireiden helpottamiseksi?



teidän arkeen pitäisi saada jotain konkreettista apua, joko saamalla lapsi ns helpommin hoidettavaksi tai sitten ihan oikeaa hoitoapua teille.



neurologisiakin ongelmia voi helpottaa ja joitain jopa parantaa. Ja jos aivot kärsivät rasvahappojen puutteesta niin tietenkin lapsi oireilee.



mutta ymmärrän, että olet väsynyt ja ahdistunut ja tällä hetkellä varmaan haluaisit vain hetken huilia.



Toivon perheellesi hyvää ja toivon, että lapsesi oireilu syystä tai toisesta helpottaisi ja että saisitte apua - juuuri sellaista apua kuin tarvitsette.

Vierailija

Meillä ei noin paha tilanne, mutta on ollut aikoja jolloin olemme olleet lapsen kanssa tosi kovilla ja ihan poikki sekä fyysisesti että henkisesti.

En tiedä mitä olette kokeillet, mutta meillä auttoi huomattavasti hoitopäivän lyhennys(6h), lapsi reagoi tähän välittömästi. Lisäksi muun kuormituksen vähentäminen, tv minimiin, kyläilyjen vähentäminen, ei mitään iltamenoja jos mahdollista. Ja lisäksi on ikävä todeta, että aika auttoi meilläkin. Lapsi on oppinut palkitsemisen, eli joistain tilanteista selviämme nykyään tarrojen avulla (ei tosin ihan aina toimi).

Tarkka uni- ja ruokailurytmi, verensokerin vaihtelu näkyy heti käytöksessä. Lisäksi paljon paljon paljon positiivista kannustusta ja kehua.

Kuten sanoin, en tiedä mitä olette jo tehneet, mutta näistä on ollut meille apua.



Ensiksi kuitenkin olisi tärkein hoitaa omaa jaksamista, tukiperhe kuulostaa hyvältä. Onko teillä mitään vertaistukea, soputumisleirejä tms?

Vierailija

mutta tuntuu että kaikkien lapsilla on adhd ja siihen lisäksi aspergeriä yms. Tuntuu että on ihan muotia että omalla lapsella on mahdollisimman monta sairautta, ja niillä sitten selitellään niiden käytöstä.

Mistä nää sairaudet on yhtäkkiä tullu? Vaikka niitä nyt diagnosoidaan jollain nimellä, niin joko ne on aina olleet keskuudessa (jolloin ne siis ei edes oikeastaan ole sairauksia vaan kehityksen osia, mutta diagnosoidaan sairauksiksi että saadaan lääkkeitä myytyä), tai sitten maailma on jo niin täynnä E-koodia ja myrkkyä, että ei ihmisten pää enää kestä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat