Keskustelualueen säännöt

Teenkö perheestämme lastensuojeluilmoituksen?

Kohta 5 vuotta täyttävä poika, erityislapsi. Aistisäätelyn ongelmia, ADHD, asperger-tyyppistä oireilua, tics-oireita ja nykimisiä. Poika on luonteeltaan ärhentelevä, arvaamaton ja levoton. Yrittää kovasti olla kiltti, mutta aggressio vie vallan lähes joka kerta ja pettymyksiä hänen käytöksensä suhteen tulee lähes päivittäin. On käynyt päiväkodissa hoitajien kimppuun useamman kerran, samoin kavereidensa. Syytä ei tunnu osaavan sanoa, kukaan ei ole varma mistä nämä puremiset, tönimiset jne. johtuvat. Voi esimerkiksi juosta spontaanisti toisen lapsen ohi ja palata potkaisemaan tätä, ilmekään värähtämättä. Ei kuitenkaan kiusaa ja selvästi erottaa jo oikean/väärän ikätasoisesti.

Me vanhemmat olemme poikki. Joka ikinen loma on yhtä helvettiä, joka ikinen viikonloppu menee enemmän tai vähemmän pieleen. Edistystä lapsen kanssa tulee hyvin vähän ja sekään vähäinen puoli ei tapahdu kriittisillä alueilla. Koko viikonloppu voi olla rauhallista kotona olemista, mm. leivotaan, ulkoillaan ja katsotaan lapsen lempielokuvaa. Ja silti maanantai menee täysin penkin alle...mitään logiikkaa ei ole olemassa.

Tänään tapahtunutta: lapsi puri omahoitajaansa niin lujaa rintaan että joutui lähtemään pois. Kun lapselta kysyttiin miksi näin teki, mikä häntä niin suututti jne., hän vaan ärisi että ei varmasti kerro. Rähisi ja syytteli isäänsä jne.

Takki on nyt tyhjä meidän osaltamme. Lapsi aiheuttaa vaaratilanteita muille ja siksi tässä pohdin lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Ennenkuin joku kysyy, kyllä, olemme ydinperhe. Käymme perheneuvolassa, Lastenlinnassa jne. saamassa apua lapsen kasvatukseen, mutta yhtään mikään ei tunnu auttavan.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:13"]

Kohta 5 vuotta täyttävä poika, erityislapsi. Aistisäätelyn ongelmia, ADHD, asperger-tyyppistä oireilua, tics-oireita ja nykimisiä. Poika on luonteeltaan ärhentelevä, arvaamaton ja levoton. Yrittää kovasti olla kiltti, mutta aggressio vie vallan lähes joka kerta ja pettymyksiä hänen käytöksensä suhteen tulee lähes päivittäin. On käynyt päiväkodissa hoitajien kimppuun useamman kerran, samoin kavereidensa. Syytä ei tunnu osaavan sanoa, kukaan ei ole varma mistä nämä puremiset, tönimiset jne. johtuvat. Voi esimerkiksi juosta spontaanisti toisen lapsen ohi ja palata potkaisemaan tätä, ilmekään värähtämättä. Ei kuitenkaan kiusaa ja selvästi erottaa jo oikean/väärän ikätasoisesti.

Me vanhemmat olemme poikki. Joka ikinen loma on yhtä helvettiä, joka ikinen viikonloppu menee enemmän tai vähemmän pieleen. Edistystä lapsen kanssa tulee hyvin vähän ja sekään vähäinen puoli ei tapahdu kriittisillä alueilla. Koko viikonloppu voi olla rauhallista kotona olemista, mm. leivotaan, ulkoillaan ja katsotaan lapsen lempielokuvaa. Ja silti maanantai menee täysin penkin alle...mitään logiikkaa ei ole olemassa.

Tänään tapahtunutta: lapsi puri omahoitajaansa niin lujaa rintaan että joutui lähtemään pois. Kun lapselta kysyttiin miksi näin teki, mikä häntä niin suututti jne., hän vaan ärisi että ei varmasti kerro. Rähisi ja syytteli isäänsä jne.

Takki on nyt tyhjä meidän osaltamme. Lapsi aiheuttaa vaaratilanteita muille ja siksi tässä pohdin lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Ennenkuin joku kysyy, kyllä, olemme ydinperhe. Käymme perheneuvolassa, Lastenlinnassa jne. saamassa apua lapsen kasvatukseen, mutta yhtään mikään ei tunnu auttavan.

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

minusta sinä voisit niin tehdä

se olisi ainakin keino saada yhteiskunnalta apua.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:25"]

se olisi ainakin keino saada yhteiskunnalta apua.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Tukiperhe?

Auttaisiko, jos kerran kuukaudessa lapsi olisi viikonlopun tukiperheessä?

Saisitteko neuvolan kautta hoitoapua iltaisin? Siis nimenomaan niin, että joku ammattilainen neuvoisi, miten lasta käsitellään. Ei taida Suomessa tällaisia ammattilaisia löytyä...

Onpa kurja tilanne. Ls-ilmo kertoisi, että voimat alkavat loppua. Ehkä voisit ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa siitä myös.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:29"]

Auttaisiko, jos kerran kuukaudessa lapsi olisi viikonlopun tukiperheessä?

Saisitteko neuvolan kautta hoitoapua iltaisin? Siis nimenomaan niin, että joku ammattilainen neuvoisi, miten lasta käsitellään. Ei taida Suomessa tällaisia ammattilaisia löytyä...

Onpa kurja tilanne. Ls-ilmo kertoisi, että voimat alkavat loppua. Ehkä voisit ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa siitä myös.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

kauheaa

siis se, miten raskasta teidän arki varmasti on. Meillä on saman ikäinen poika jolla myös samantyyppistä käytöstä, ehkä hitusen vähemmän tuota agressiivisuutta. Mutta tosi rankkaa on täälläkin. Huonot päivät pojan kanssa tulee ihan yöstä ja aina pelottaa herätä seuraavaan päivään kun ei tiedä millä päällä poika on. Meillä vielä kaksi pienenmpääkin sisarusta kotona ja isoveli käyttää lyömistään, tönimistään ja määräilyään ihan tauotta näihin pienempiin sisaruksiin. Aika poikki ollaan miehen kanssa.
Jaksamsta ap:lle. Ehkä meillä helpottaa kun kasvavat isommaksi!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:29"]

siis se, miten raskasta teidän arki varmasti on. Meillä on saman ikäinen poika jolla myös samantyyppistä käytöstä, ehkä hitusen vähemmän tuota agressiivisuutta. Mutta tosi rankkaa on täälläkin. Huonot päivät pojan kanssa tulee ihan yöstä ja aina pelottaa herätä seuraavaan päivään kun ei tiedä millä päällä poika on. Meillä vielä kaksi pienenmpääkin sisarusta kotona ja isoveli käyttää lyömistään, tönimistään ja määräilyään ihan tauotta näihin pienempiin sisaruksiin. Aika poikki ollaan miehen kanssa.
Jaksamsta ap:lle. Ehkä meillä helpottaa kun kasvavat isommaksi!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

2, kiitos mielipiteestäsi

Yhteiskunta auttaa meitä parhaansa mukaan jo, lapsi on erityisryhmässä ja käy Lastenlinnassa neurologisella puolella (päiväkeskus) säännöllisesti jne. mutta tuntuu ettei tilanne edisty mihinkään. Eniten minua oudoksuttaa kaikkien väheksyvä suhtautuminen: "odotellaan nyt vielä...X on vielä aika pieni...tätähän sattuu...onneksi vakuutus korvaa..." Siis herranjumala!! Lapsi milloin rikkoo vaatteita tai silmälaseja, milloin puree niin että veri roiskuu ja kaikkien mielestä se on jotenkin ok?? Eikä pian 5 vuotta täyttävä ole ainakaan minusta mikään "pieni" enää..!

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:30"]

Yhteiskunta auttaa meitä parhaansa mukaan jo, lapsi on erityisryhmässä ja käy Lastenlinnassa neurologisella puolella (päiväkeskus) säännöllisesti jne. mutta tuntuu ettei tilanne edisty mihinkään. Eniten minua oudoksuttaa kaikkien väheksyvä suhtautuminen: "odotellaan nyt vielä...X on vielä aika pieni...tätähän sattuu...onneksi vakuutus korvaa..." Siis herranjumala!! Lapsi milloin rikkoo vaatteita tai silmälaseja, milloin puree niin että veri roiskuu ja kaikkien mielestä se on jotenkin ok?? Eikä pian 5 vuotta täyttävä ole ainakaan minusta mikään "pieni" enää..!

Ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

3 ja 4, kiitos teille!

Tukiperheestä on puhuttu, uskon että alamme sellaista hakea piakkoin. Meillä on vain yksi ihminen, joka voi ottaa lasta hoitoon joitakin kertoja vuodessa eikä se kyllä riitä, kun arki näyttää muuttuvan vain pahemmaksi.

En tiedä, mitä neuvoja tässä tarvitaan, kun kukaan muukaan ei saa käytöstä loppumaan? Olemme pyytäneet konkreettista apua, sitä kuitenkaan saamatta- tapamme toimia on käyty läpi eikä niistä löytynyt mitään korjattavaa. Meillä on käytössä lapselle tukitoimia, mm. kuvallinen lukujärjestys (lapsi myös rutiinihakuinen, se unohtui diagnoosilistasta!) mutta niiden etu on aika pientä. Tuo lukujärjestys oli ensin suosittu ja se aluksi lapsi näytti hyötyvän siitä, mutta myöhemmin alkoi ominpäin kääntelemään siinä olevia kuvia ja raivostuessaan seuraavasta hommasta (esim. ensin ruokailu, sitten ulkoilu) meni repimään kuvia. Huoh. Koko ajan pitäisi olla silmät selässä, muuten tekee tyhmyyksiä varmasti.

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:37"]

Tukiperheestä on puhuttu, uskon että alamme sellaista hakea piakkoin. Meillä on vain yksi ihminen, joka voi ottaa lasta hoitoon joitakin kertoja vuodessa eikä se kyllä riitä, kun arki näyttää muuttuvan vain pahemmaksi.

En tiedä, mitä neuvoja tässä tarvitaan, kun kukaan muukaan ei saa käytöstä loppumaan? Olemme pyytäneet konkreettista apua, sitä kuitenkaan saamatta- tapamme toimia on käyty läpi eikä niistä löytynyt mitään korjattavaa. Meillä on käytössä lapselle tukitoimia, mm. kuvallinen lukujärjestys (lapsi myös rutiinihakuinen, se unohtui diagnoosilistasta!) mutta niiden etu on aika pientä. Tuo lukujärjestys oli ensin suosittu ja se aluksi lapsi näytti hyötyvän siitä, mutta myöhemmin alkoi ominpäin kääntelemään siinä olevia kuvia ja raivostuessaan seuraavasta hommasta (esim. ensin ruokailu, sitten ulkoilu) meni repimään kuvia. Huoh. Koko ajan pitäisi olla silmät selässä, muuten tekee tyhmyyksiä varmasti.

Ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Voi ap..

Mulla on myös erityislapsi, ongelmat vähän toisentyyppisiä mutta rankkoja kuitenkin. Ollaan juostu perheneuvolassa, lastenpsyk.polilla, pidetty satoja palavereja milloin minkäkin tahon kanssa. Ollaan jopa terapiajonossa. Tai oltiin vuosi tai kaksi. Kunnes pudottivat meidät jonosta pois syyllä että "lapsen voinnissa ei ole tapahtunut mitään suuntaan tai toiseen". No halloo! Joten nytpä meitä odottaa taas samat ***un palaverit samoilla kokoonpanoilla, sama paperisota jne jotta saadaan lapsi taas terapiajonoon. Odottamaan terapiaa, jota ei kai koskaan saa. Ja olen ollut myös yhteydessä lastensuojeluun, jaksamista helpottavat tukitomet on olleet tukiperhe ja nyt sitä kautta sitten hevosterapia.

Mustakin tuntuu, ettei mitään apua tule yhtään mistään, tilanne ei muutu parempaan eikä luojan kiitos pahempaankaan. Tässä samassa suossa ollaan vuodesta toiseen eikä apua tule. Että en tiedä.. Pahalta vain näyttää että mitään oikeaa apua mistään tulisi. Mä alan olla vaan täysin loppu niitten loppumattomien palaverien takia. Turhauttaa niissäkin juosta, aina uudet ihmiset, samat tarinat sataan kertaan ja aina sama lopputulos. "Odotellaan".

Mä oon loppu. Ja toivoni menettänyt sen suhteen, että mitään apua lapsen tilanteeseen koskaan mistään tulisi.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:38"]

Mulla on myös erityislapsi, ongelmat vähän toisentyyppisiä mutta rankkoja kuitenkin. Ollaan juostu perheneuvolassa, lastenpsyk.polilla, pidetty satoja palavereja milloin minkäkin tahon kanssa. Ollaan jopa terapiajonossa. Tai oltiin vuosi tai kaksi. Kunnes pudottivat meidät jonosta pois syyllä että "lapsen voinnissa ei ole tapahtunut mitään suuntaan tai toiseen". No halloo! Joten nytpä meitä odottaa taas samat ***un palaverit samoilla kokoonpanoilla, sama paperisota jne jotta saadaan lapsi taas terapiajonoon. Odottamaan terapiaa, jota ei kai koskaan saa. Ja olen ollut myös yhteydessä lastensuojeluun, jaksamista helpottavat tukitomet on olleet tukiperhe ja nyt sitä kautta sitten hevosterapia.

Mustakin tuntuu, ettei mitään apua tule yhtään mistään, tilanne ei muutu parempaan eikä luojan kiitos pahempaankaan. Tässä samassa suossa ollaan vuodesta toiseen eikä apua tule. Että en tiedä.. Pahalta vain näyttää että mitään oikeaa apua mistään tulisi. Mä alan olla vaan täysin loppu niitten loppumattomien palaverien takia. Turhauttaa niissäkin juosta, aina uudet ihmiset, samat tarinat sataan kertaan ja aina sama lopputulos. "Odotellaan".

Mä oon loppu. Ja toivoni menettänyt sen suhteen, että mitään apua lapsen tilanteeseen koskaan mistään tulisi.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Mikä sinulla on mielessäsi?

Sekö että lapsenne otettaisiin teiltä pois?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:39"]

Sekö että lapsenne otettaisiin teiltä pois?

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Antakaa se pois

Miksi rääkkäätte omaa lastanne. Viekää laitokseen. Vanhemmat poikki? Miksi teette lapsia, jos ette jaksa niitä? Ei niitä tilata palautusoikeudella!!!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:41"]

Miksi rääkkäätte omaa lastanne. Viekää laitokseen. Vanhemmat poikki? Miksi teette lapsia, jos ette jaksa niitä? Ei niitä tilata palautusoikeudella!!!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

7, otan osaa ja kiitos viestistäsi

8, en tiedä. Väsymyksen ja jatkuvien pettymysten myötä on alkanut tuntua, että ehkäpä tuo lapsi käyttäytyisi paremmin jossain muualla. Ollessaan kylässä tai sukulaisilla ei ole koskaan mitään ongelmia, vain päiväkodissa ja kotona näitä yhteenottoja. Olen tulkinnut ne niin, että kokee kodin + hoitajat turvallisiksi ja sen takia raivoaa sitten vain meille, mutta en tiedä enää. Mitä jos olen väärässä? Juuri nyt tuntuu että happi loppuu.

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:43"]

8, en tiedä. Väsymyksen ja jatkuvien pettymysten myötä on alkanut tuntua, että ehkäpä tuo lapsi käyttäytyisi paremmin jossain muualla. Ollessaan kylässä tai sukulaisilla ei ole koskaan mitään ongelmia, vain päiväkodissa ja kotona näitä yhteenottoja. Olen tulkinnut ne niin, että kokee kodin + hoitajat turvallisiksi ja sen takia raivoaa sitten vain meille, mutta en tiedä enää. Mitä jos olen väärässä? Juuri nyt tuntuu että happi loppuu.

Ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

oletteko kokeilleet hakea apua lapselle

vitamiini, rasvahappo ym hoidoista? esim antioksidanttiklinikalta?

jos lapsen tila olisikin mahdollista korjata.

jos ette halua mennä enää mihinkään niin ostakaa apteekista eye q kapseleita ja syöttäkää niitä lapselle 3kk 6 kapselia päivässä. Vaikutukset alkavat yleensä näkyä jo noin 2 viikossa.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:45"]

vitamiini, rasvahappo ym hoidoista? esim antioksidanttiklinikalta?

jos lapsen tila olisikin mahdollista korjata.

jos ette halua mennä enää mihinkään niin ostakaa apteekista eye q kapseleita ja syöttäkää niitä lapselle 3kk 6 kapselia päivässä. Vaikutukset alkavat yleensä näkyä jo noin 2 viikossa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

9, miten sinusta rääkkäämme lasta?

Onko sinulla aavistustakaan, millaista on olla erityislapsen äiti? Tuskin. Pojalla on useampi neurologinen SAIRAUS, jotka aiheuttavan osan tuosta oudosta käytöksestä ja nollalogiikasta, näin meille sanottiin sairaalassa. Olemme poikki, kyllä- eikö se ole aika inhimillinen tunne, kun on useamman vuoden katsellut tätä touhua? Jatkuvaa levottomuutta, sähläystä, aggressiivista käytöstä, omaehtoisuutta mm. hellyydessä (minä en saa halata, hän halaa kun huvittaa, aistiyliherkkyyksien vuoksi en voi esim. suukottaa häntä koska se tuntuu epämukavalta hänestä jne.), arvaamattomuutta, jatkuvaa hyräilyä tai hokemista. Nukahtamisvaikeuksia, rutiineissa roikkumista, nalkuttamista jos kaikki ei suju niinkuin viimeksi, jatkuvaa valtataistelua samoista asioista joka ikinen päivä vaikkei ole saanut niissä koskaan periksi jne. Etkö sinä olisi väsynyt??

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:47"]

Onko sinulla aavistustakaan, millaista on olla erityislapsen äiti? Tuskin. Pojalla on useampi neurologinen SAIRAUS, jotka aiheuttavan osan tuosta oudosta käytöksestä ja nollalogiikasta, näin meille sanottiin sairaalassa. Olemme poikki, kyllä- eikö se ole aika inhimillinen tunne, kun on useamman vuoden katsellut tätä touhua? Jatkuvaa levottomuutta, sähläystä, aggressiivista käytöstä, omaehtoisuutta mm. hellyydessä (minä en saa halata, hän halaa kun huvittaa, aistiyliherkkyyksien vuoksi en voi esim. suukottaa häntä koska se tuntuu epämukavalta hänestä jne.), arvaamattomuutta, jatkuvaa hyräilyä tai hokemista. Nukahtamisvaikeuksia, rutiineissa roikkumista, nalkuttamista jos kaikki ei suju niinkuin viimeksi, jatkuvaa valtataistelua samoista asioista joka ikinen päivä vaikkei ole saanut niissä koskaan periksi jne. Etkö sinä olisi väsynyt??

Ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

11, neurologisia sairauksia ei hoideta vitamiineilla

Poika on saanut kalaöljy+D-vitamiini-valmistetta jo useamman vuoden, ilman vaikutusta. Laitan meille terveellistä kotiruokaa päivittäin, en syötä lisäainepommeja ja olen lukenut paljon ravinnosta (+ opiskellut alaa).

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:49"]

Poika on saanut kalaöljy+D-vitamiini-valmistetta jo useamman vuoden, ilman vaikutusta. Laitan meille terveellistä kotiruokaa päivittäin, en syötä lisäainepommeja ja olen lukenut paljon ravinnosta (+ opiskellut alaa).

Ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

eye q ssa on samassa myös helokkiöljy ja annostus on suuri

Poika on saanut kalaöljy+D-vitamiini-valmistetta jo useamman vuoden, ilman vaikutusta. Laitan meille terveellistä kotiruokaa päivittäin, en syötä lisäainepommeja ja olen lukenut paljon ravinnosta (+ opiskellut alaa).

Ap



ajattelin vaan mainita. Jos jaksat netistä asiaa tutkia niin monet lapset ovat saaneet apua eye q sta. Itse sinun tilanteessasi kokeilisin kaiken mahdollisen, kun kerran terveydenhuollon puolelta ei lapselle apua tilanteeseen saada.

jos et luota luontaislääkintään , rasvahppoihin ja antioksidantteihin niin oletko miettinyt lapselle ritalinia tms adhd oireiden helpottamiseksi?

teidän arkeen pitäisi saada jotain konkreettista apua, joko saamalla lapsi ns helpommin hoidettavaksi tai sitten ihan oikeaa hoitoapua teille.

neurologisiakin ongelmia voi helpottaa ja joitain jopa parantaa. Ja jos aivot kärsivät rasvahappojen puutteesta niin tietenkin lapsi oireilee.

mutta ymmärrän, että olet väsynyt ja ahdistunut ja tällä hetkellä varmaan haluaisit vain hetken huilia.

Toivon perheellesi hyvää ja toivon, että lapsesi oireilu syystä tai toisesta helpottaisi ja että saisitte apua - juuuri sellaista apua kuin tarvitsette.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 17:55"]

[quote]

Poika on saanut kalaöljy+D-vitamiini-valmistetta jo useamman vuoden, ilman vaikutusta. Laitan meille terveellistä kotiruokaa päivittäin, en syötä lisäainepommeja ja olen lukenut paljon ravinnosta (+ opiskellut alaa).

Ap

[/quote]



ajattelin vaan mainita. Jos jaksat netistä asiaa tutkia niin monet lapset ovat saaneet apua eye q sta. Itse sinun tilanteessasi kokeilisin kaiken mahdollisen, kun kerran terveydenhuollon puolelta ei lapselle apua tilanteeseen saada.

jos et luota luontaislääkintään , rasvahppoihin ja antioksidantteihin niin oletko miettinyt lapselle ritalinia tms adhd oireiden helpottamiseksi?

teidän arkeen pitäisi saada jotain konkreettista apua, joko saamalla lapsi ns helpommin hoidettavaksi tai sitten ihan oikeaa hoitoapua teille.

neurologisiakin ongelmia voi helpottaa ja joitain jopa parantaa. Ja jos aivot kärsivät rasvahappojen puutteesta niin tietenkin lapsi oireilee.

mutta ymmärrän, että olet väsynyt ja ahdistunut ja tällä hetkellä varmaan haluaisit vain hetken huilia.

Toivon perheellesi hyvää ja toivon, että lapsesi oireilu syystä tai toisesta helpottaisi ja että saisitte apua - juuuri sellaista apua kuin tarvitsette.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Tsemppiä ap!

Meillä ei noin paha tilanne, mutta on ollut aikoja jolloin olemme olleet lapsen kanssa tosi kovilla ja ihan poikki sekä fyysisesti että henkisesti.
En tiedä mitä olette kokeillet, mutta meillä auttoi huomattavasti hoitopäivän lyhennys(6h), lapsi reagoi tähän välittömästi. Lisäksi muun kuormituksen vähentäminen, tv minimiin, kyläilyjen vähentäminen, ei mitään iltamenoja jos mahdollista. Ja lisäksi on ikävä todeta, että aika auttoi meilläkin. Lapsi on oppinut palkitsemisen, eli joistain tilanteista selviämme nykyään tarrojen avulla (ei tosin ihan aina toimi).
Tarkka uni- ja ruokailurytmi, verensokerin vaihtelu näkyy heti käytöksessä. Lisäksi paljon paljon paljon positiivista kannustusta ja kehua.
Kuten sanoin, en tiedä mitä olette jo tehneet, mutta näistä on ollut meille apua.

Ensiksi kuitenkin olisi tärkein hoitaa omaa jaksamista, tukiperhe kuulostaa hyvältä. Onko teillä mitään vertaistukea, soputumisleirejä tms?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 18:28"]

Meillä ei noin paha tilanne, mutta on ollut aikoja jolloin olemme olleet lapsen kanssa tosi kovilla ja ihan poikki sekä fyysisesti että henkisesti.
En tiedä mitä olette kokeillet, mutta meillä auttoi huomattavasti hoitopäivän lyhennys(6h), lapsi reagoi tähän välittömästi. Lisäksi muun kuormituksen vähentäminen, tv minimiin, kyläilyjen vähentäminen, ei mitään iltamenoja jos mahdollista. Ja lisäksi on ikävä todeta, että aika auttoi meilläkin. Lapsi on oppinut palkitsemisen, eli joistain tilanteista selviämme nykyään tarrojen avulla (ei tosin ihan aina toimi).
Tarkka uni- ja ruokailurytmi, verensokerin vaihtelu näkyy heti käytöksessä. Lisäksi paljon paljon paljon positiivista kannustusta ja kehua.
Kuten sanoin, en tiedä mitä olette jo tehneet, mutta näistä on ollut meille apua.

Ensiksi kuitenkin olisi tärkein hoitaa omaa jaksamista, tukiperhe kuulostaa hyvältä. Onko teillä mitään vertaistukea, soputumisleirejä tms?

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

En tiedä tästä

mutta tuntuu että kaikkien lapsilla on adhd ja siihen lisäksi aspergeriä yms. Tuntuu että on ihan muotia että omalla lapsella on mahdollisimman monta sairautta, ja niillä sitten selitellään niiden käytöstä.
Mistä nää sairaudet on yhtäkkiä tullu? Vaikka niitä nyt diagnosoidaan jollain nimellä, niin joko ne on aina olleet keskuudessa (jolloin ne siis ei edes oikeastaan ole sairauksia vaan kehityksen osia, mutta diagnosoidaan sairauksiksi että saadaan lääkkeitä myytyä), tai sitten maailma on jo niin täynnä E-koodia ja myrkkyä, että ei ihmisten pää enää kestä.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 18:32"]

mutta tuntuu että kaikkien lapsilla on adhd ja siihen lisäksi aspergeriä yms. Tuntuu että on ihan muotia että omalla lapsella on mahdollisimman monta sairautta, ja niillä sitten selitellään niiden käytöstä.
Mistä nää sairaudet on yhtäkkiä tullu? Vaikka niitä nyt diagnosoidaan jollain nimellä, niin joko ne on aina olleet keskuudessa (jolloin ne siis ei edes oikeastaan ole sairauksia vaan kehityksen osia, mutta diagnosoidaan sairauksiksi että saadaan lääkkeitä myytyä), tai sitten maailma on jo niin täynnä E-koodia ja myrkkyä, että ei ihmisten pää enää kestä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

15 jatkaa vielä, että

ei kannata hokea lapselle eitä. On aivan sama mitä lapselle sanoo kun tilanne on päällä, hän ei ymmärrä. Jos lapsi tekee kiellettyä niin ohjaat hänet pois tekemään jotain muuta. Tilanne voidaan käsitellä myöhemmin kun kaikki ovat rauhoittuneet.
Meillä tuo on vaatinut pitkän harjoittelun ja nyt 6-vuotiaana lapsi vihdoin on alkanut ymmärtää jotenkin omaa toimintaansa, osaa rauhoituttuaan jälkikäteen ymmärtää missä toimi väärin ja kokee jopa häpeäntunnetta ja katumusta.
Tiedän, ei onnistu aina mutta sitkeästi kun yrittää niin jotain tulosta voi joskus tulla.
Joskun vielä meilläkin joudutaan turvautumaan siihen, että lapsi kannetaan vastentahtoisena raivoissaan pois rauhoittumaan. Vaatii pitkää pinnaa olla lapsen vierellä tukena jopa tunnin tai kaksi jos lapsi ei rauhoitu, mutta kova työ on tuottanut meillä tulosta tässäkin.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 18:43"]

ei kannata hokea lapselle eitä. On aivan sama mitä lapselle sanoo kun tilanne on päällä, hän ei ymmärrä. Jos lapsi tekee kiellettyä niin ohjaat hänet pois tekemään jotain muuta. Tilanne voidaan käsitellä myöhemmin kun kaikki ovat rauhoittuneet.
Meillä tuo on vaatinut pitkän harjoittelun ja nyt 6-vuotiaana lapsi vihdoin on alkanut ymmärtää jotenkin omaa toimintaansa, osaa rauhoituttuaan jälkikäteen ymmärtää missä toimi väärin ja kokee jopa häpeäntunnetta ja katumusta.
Tiedän, ei onnistu aina mutta sitkeästi kun yrittää niin jotain tulosta voi joskus tulla.
Joskun vielä meilläkin joudutaan turvautumaan siihen, että lapsi kannetaan vastentahtoisena raivoissaan pois rauhoittumaan. Vaatii pitkää pinnaa olla lapsen vierellä tukena jopa tunnin tai kaksi jos lapsi ei rauhoitu, mutta kova työ on tuottanut meillä tulosta tässäkin.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

entä onko siis ettei päiväkodin henkilökunta osaa olla lapsen kanssa

Kun tietää tuollaiseksi, eivätkö he kulje vierellä ja estä. Minusta se on ainut tapa kasvattaa tuossa vaiheessa. Kovalla kurilla minunkin lapsen hankala käytös saatiin ruodittua ja ajan myötä. Hän ei kyllä purrut, mutta saattoi koskettaa milloin vaan ja nipistää ja täysin arvaamattomasti.

Mitä päiväkoti sanoo? Erityislapsen ollessa kyseessä ei auta kotihoito tai kotikasvatus, vaan päiväkodilla on isompi vastuu siitä mitä heidän luonaan tapahtuu

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 18:50"]

Kun tietää tuollaiseksi, eivätkö he kulje vierellä ja estä. Minusta se on ainut tapa kasvattaa tuossa vaiheessa. Kovalla kurilla minunkin lapsen hankala käytös saatiin ruodittua ja ajan myötä. Hän ei kyllä purrut, mutta saattoi koskettaa milloin vaan ja nipistää ja täysin arvaamattomasti.

Mitä päiväkoti sanoo? Erityislapsen ollessa kyseessä ei auta kotihoito tai kotikasvatus, vaan päiväkodilla on isompi vastuu siitä mitä heidän luonaan tapahtuu

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

tee vaan

saatte avohuollon tukitoimia,esim.perhetyöntekijän,että saatte miehen kanssa omaa aikaa,tukiperhekin löytyy varmasti helpommin lastensuojelun kautta.

t.adhd pojan äiti

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 18:51"]

saatte avohuollon tukitoimia,esim.perhetyöntekijän,että saatte miehen kanssa omaa aikaa,tukiperhekin löytyy varmasti helpommin lastensuojelun kautta.

t.adhd pojan äiti

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

On varmasti

mutta tuntuu että kaikkien lapsilla on adhd ja siihen lisäksi aspergeriä yms. Tuntuu että on ihan muotia että omalla lapsella on mahdollisimman monta sairautta, ja niillä sitten selitellään niiden käytöstä.
Mistä nää sairaudet on yhtäkkiä tullu?


totta, että osa lapsista saa diagnoosin turhaan: persoonallisuutensa takia ja osa sitten osaamattomien/ongelmaisten vanhempien takia. Ja nykyään lääkitään siksi, koska lääkkeitä on. Esimerkiksi normaalia lapsen olemista saatetaan pitää käyttäytymis- ja keskittymishäiriönä. Toivottavasti suurin osa kuitenkaan ei ole tällaisia tapauksia.

Olihan näitä ennenkin, 80-luvulla heidät laitettiin "tarkkailuluokalle" ja oli diagnooseille nimiäkin, jotakin MBD (tai sinne päin) ainakin. Kaikille sairauksille taas ei ennen ollut nimeä. Se mitä ennen kutsuttiin vanhuuden höperyydeksi on nykyään alzheimeria tai dementiaa. Pohtia voi sitten sitä, että onko kyseessä sairaus vai normaali elämänkulkuun liittyvä asia...kaikkihan eivät näitä saa, ja nämä ovat lääkittävissä. No jokainen päättää tykönään.

Ap:lle toivotan voimia.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 18:58"]

[quote]

mutta tuntuu että kaikkien lapsilla on adhd ja siihen lisäksi aspergeriä yms. Tuntuu että on ihan muotia että omalla lapsella on mahdollisimman monta sairautta, ja niillä sitten selitellään niiden käytöstä.
Mistä nää sairaudet on yhtäkkiä tullu?

[/quote]


totta, että osa lapsista saa diagnoosin turhaan: persoonallisuutensa takia ja osa sitten osaamattomien/ongelmaisten vanhempien takia. Ja nykyään lääkitään siksi, koska lääkkeitä on. Esimerkiksi normaalia lapsen olemista saatetaan pitää käyttäytymis- ja keskittymishäiriönä. Toivottavasti suurin osa kuitenkaan ei ole tällaisia tapauksia.

Olihan näitä ennenkin, 80-luvulla heidät laitettiin "tarkkailuluokalle" ja oli diagnooseille nimiäkin, jotakin MBD (tai sinne päin) ainakin. Kaikille sairauksille taas ei ennen ollut nimeä. Se mitä ennen kutsuttiin vanhuuden höperyydeksi on nykyään alzheimeria tai dementiaa. Pohtia voi sitten sitä, että onko kyseessä sairaus vai normaali elämänkulkuun liittyvä asia...kaikkihan eivät näitä saa, ja nämä ovat lääkittävissä. No jokainen päättää tykönään.

Ap:lle toivotan voimia.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Kyllä adhd- tyyppinen oireilu kulkee monilla ihan suvussa.

Meillä muutama ihan selkeä yli 60-v adhd, lisäksi nuorempiakin. Kenelläkään ei diagnoosia, sillä ennenhän näitä ihmisiä pidettiin vain tyhminä ja sopeutumattomina.

mutta tuntuu että kaikkien lapsilla on adhd ja siihen lisäksi aspergeriä yms. Tuntuu että on ihan muotia että omalla lapsella on mahdollisimman monta sairautta, ja niillä sitten selitellään niiden käytöstä.
Mistä nää sairaudet on yhtäkkiä tullu? Vaikka niitä nyt diagnosoidaan jollain nimellä, niin joko ne on aina olleet keskuudessa (jolloin ne siis ei edes oikeastaan ole sairauksia vaan kehityksen osia, mutta diagnosoidaan sairauksiksi että saadaan lääkkeitä myytyä), tai sitten maailma on jo niin täynnä E-koodia ja myrkkyä, että ei ihmisten pää enää kestä.


[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 19:01"]

Meillä muutama ihan selkeä yli 60-v adhd, lisäksi nuorempiakin. Kenelläkään ei diagnoosia, sillä ennenhän näitä ihmisiä pidettiin vain tyhminä ja sopeutumattomina.

[quote]

mutta tuntuu että kaikkien lapsilla on adhd ja siihen lisäksi aspergeriä yms. Tuntuu että on ihan muotia että omalla lapsella on mahdollisimman monta sairautta, ja niillä sitten selitellään niiden käytöstä.
Mistä nää sairaudet on yhtäkkiä tullu? Vaikka niitä nyt diagnosoidaan jollain nimellä, niin joko ne on aina olleet keskuudessa (jolloin ne siis ei edes oikeastaan ole sairauksia vaan kehityksen osia, mutta diagnosoidaan sairauksiksi että saadaan lääkkeitä myytyä), tai sitten maailma on jo niin täynnä E-koodia ja myrkkyä, että ei ihmisten pää enää kestä.

[/quote]


[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Yhtään

epäilemättä että ap olisi tehnyt kaikkensa, sanon kuitenkin pari juttua.

Kokeile tuota ravintolisää. Ei sitä tiedä. Kokeile muitakin juttuja: luomuruokaa, D-vitamiinia, ei eineksiä/teollista ruokaa, paljon hyviä rasvoja (kalaa, pähkinöitä) ja kasviksia. Tämmöisten merkityksen helposti aliarvioi.

Lisäksi jättäisin telkkarin, tietokoneen ja mahdolliset konsolipelit kokonaan pois.

Lisää liikuntaa, motorisesti haastavaa, sellaista, että aivojen on pakko rakentaa uusia hermoverkkoja. Lisää musiikkia, kuuntelua ja mielellään myös soittamista. Kaikki musiikki on hyväksi, mutta mielellään klassista. Se rauhoittaa. Musiikin aktiivinen kuuntelu tai soittaminen muokkaa aivoja. Lisää ääneen lukemista lapselle, vuorovaikutus ja kieli muokkaa aivoja myöskin. Ja vielä lisää maalaamista/piirtämistä, samat hyödyt.

Nämä sanon ihan viimeisimpiinn aivojen rakenteeseen ja muokkautumiseen liittyviin tutkimuksiin pohjaten.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 19:05"]

epäilemättä että ap olisi tehnyt kaikkensa, sanon kuitenkin pari juttua.

Kokeile tuota ravintolisää. Ei sitä tiedä. Kokeile muitakin juttuja: luomuruokaa, D-vitamiinia, ei eineksiä/teollista ruokaa, paljon hyviä rasvoja (kalaa, pähkinöitä) ja kasviksia. Tämmöisten merkityksen helposti aliarvioi.

Lisäksi jättäisin telkkarin, tietokoneen ja mahdolliset konsolipelit kokonaan pois.

Lisää liikuntaa, motorisesti haastavaa, sellaista, että aivojen on pakko rakentaa uusia hermoverkkoja. Lisää musiikkia, kuuntelua ja mielellään myös soittamista. Kaikki musiikki on hyväksi, mutta mielellään klassista. Se rauhoittaa. Musiikin aktiivinen kuuntelu tai soittaminen muokkaa aivoja. Lisää ääneen lukemista lapselle, vuorovaikutus ja kieli muokkaa aivoja myöskin. Ja vielä lisää maalaamista/piirtämistä, samat hyödyt.

Nämä sanon ihan viimeisimpiinn aivojen rakenteeseen ja muokkautumiseen liittyviin tutkimuksiin pohjaten.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Ollaan tukiperhe

Ja voin sanoa että tuo on ehdotus joka kannattaa ottaa asiakseen hoitaa heti. Auttaa todellakin jaksamaan arjessa ja saatte varmasti tukiperheen helposti koska teillä on erityistarpeita vaativa lapsi.

Meillä käy lapsi 3 viikon välein. Nuo ovat todella mukavia viikonloppuja sekä meille, että pojalle että pojan vanhemmille. Viikonloput ovat melko virikkeellisiä nimittäin me tehdään ihan viikonloppusuunnitelmat etukäteen ja yritetään järjestää kaikenlaista kivaa puuhaa.

Alkuun on tietenkin raskasta kun perhe on uusi mutta kuitenkin kun perhe pysyy kokoajan samana niin tuohan on aivan mahtava mahdollisuus.

Täytyy sanoa itsekin pientenlasten äitinä että jos minulla olisi mahdollisuus saada lapsilleni tukiperhe, säännöllinen hoitopaikka jossa lähtökohtana olisi lapsen tarpeet niin ehdottomasti haluaisin.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 19:07"]

Ja voin sanoa että tuo on ehdotus joka kannattaa ottaa asiakseen hoitaa heti. Auttaa todellakin jaksamaan arjessa ja saatte varmasti tukiperheen helposti koska teillä on erityistarpeita vaativa lapsi.

Meillä käy lapsi 3 viikon välein. Nuo ovat todella mukavia viikonloppuja sekä meille, että pojalle että pojan vanhemmille. Viikonloput ovat melko virikkeellisiä nimittäin me tehdään ihan viikonloppusuunnitelmat etukäteen ja yritetään järjestää kaikenlaista kivaa puuhaa.

Alkuun on tietenkin raskasta kun perhe on uusi mutta kuitenkin kun perhe pysyy kokoajan samana niin tuohan on aivan mahtava mahdollisuus.

Täytyy sanoa itsekin pientenlasten äitinä että jos minulla olisi mahdollisuus saada lapsilleni tukiperhe, säännöllinen hoitopaikka jossa lähtökohtana olisi lapsen tarpeet niin ehdottomasti haluaisin.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Vaihtoehtoja

Kysy perhetyöntekijää perheeseenne avuksi omalta sosiaalitoimistolta.
Yksi vaihtoehto on "antaa" lapsi huostaanotetuksi ja
sijotuttaa hänet saamaan tarvitsemaansa hoitoa ja kasvatusta.Vanhemmuutenne ei katoa silloin mihinkään,ja "saatte" lapsen takaisin kun tarvittava on tehty.Saatte voimanne takaisin ja jaksatte olla vanhempia taas.
Kysy apua heti.Helpointa puhua kaikki ääneen perheneuvolassa ja kuunnella asiantuntijoita.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 19:16"]

Kysy perhetyöntekijää perheeseenne avuksi omalta sosiaalitoimistolta.
Yksi vaihtoehto on "antaa" lapsi huostaanotetuksi ja
sijotuttaa hänet saamaan tarvitsemaansa hoitoa ja kasvatusta.Vanhemmuutenne ei katoa silloin mihinkään,ja "saatte" lapsen takaisin kun tarvittava on tehty.Saatte voimanne takaisin ja jaksatte olla vanhempia taas.
Kysy apua heti.Helpointa puhua kaikki ääneen perheneuvolassa ja kuunnella asiantuntijoita.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Ap taas linjoilla

Kuten sanoin, syötän jo D-vitamiinia ja kalaa syödään vähintään kahdesti viikossa. Pelejä ei pelata muuten kuin lautapelejä, telkkaria ei edes katsota. Netistä katsotaan Pikku Kakkonen joitakin kertoja viikossa, ei kuitenkaan joka päivä. Mitään kuormittavaa ei harrasteta, uimassa käydään viikonloppuisin.

Mieheni suvussa on "erakkoja", joiden oireilu viittaa aspergeriin, minun veljelläni on tod.näk. adhd(on sitä sukupolvea, joka istui tarkkiksella kun ei tiedetty näistä vielä mitään, mutta oirekuvaus sopii täydellisesti häneen). Me vanhemmat emme lähteneet diagnoosia alunperin edes hakemaan, se oli tavisryhmän kelto joka avasi silmämme alunperin...lapsen hoitopäivät ovat 6-7 tuntia, työvuoroista riippuen. Kerran kuussa teen lyhennetyn viikon eli perjantain on kotona silloin.

Olen tosi kiitollinen keskustelusta, mutta välillä tuntuu ettei osa vastaajista edes lukenut viestejäni kunnolla. Juuri siksi tuntuu niin toivottomalta, kun ollaan mielestäni oltu hyvin esimerkillisiä kaikessa...neuvola ym. hoitotahot samaa mieltä.

Olen menossa perheneuvolaan tällä viikolla, otan puheeksi tukiperheen ja muut jutut. Ei tämä näinkään voi jatkua, johan tässä tulee hulluksi koko perhe!

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 19:31"]

Kuten sanoin, syötän jo D-vitamiinia ja kalaa syödään vähintään kahdesti viikossa. Pelejä ei pelata muuten kuin lautapelejä, telkkaria ei edes katsota. Netistä katsotaan Pikku Kakkonen joitakin kertoja viikossa, ei kuitenkaan joka päivä. Mitään kuormittavaa ei harrasteta, uimassa käydään viikonloppuisin.

Mieheni suvussa on "erakkoja", joiden oireilu viittaa aspergeriin, minun veljelläni on tod.näk. adhd(on sitä sukupolvea, joka istui tarkkiksella kun ei tiedetty näistä vielä mitään, mutta oirekuvaus sopii täydellisesti häneen). Me vanhemmat emme lähteneet diagnoosia alunperin edes hakemaan, se oli tavisryhmän kelto joka avasi silmämme alunperin...lapsen hoitopäivät ovat 6-7 tuntia, työvuoroista riippuen. Kerran kuussa teen lyhennetyn viikon eli perjantain on kotona silloin.

Olen tosi kiitollinen keskustelusta, mutta välillä tuntuu ettei osa vastaajista edes lukenut viestejäni kunnolla. Juuri siksi tuntuu niin toivottomalta, kun ollaan mielestäni oltu hyvin esimerkillisiä kaikessa...neuvola ym. hoitotahot samaa mieltä.

Olen menossa perheneuvolaan tällä viikolla, otan puheeksi tukiperheen ja muut jutut. Ei tämä näinkään voi jatkua, johan tässä tulee hulluksi koko perhe!

Ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Ap vielä

Musiikkia kuunnellaan useampi tunti päivittäin, lapsi nauttii eri tyylilajeista selvästi. Olen tehnyt hänelle ns. kokoelmalevyjä eri tyylilajeista, kuuntelee lastenlauluista metalliin (myös sitä klassista välillä) vähän kaikenlaista. Lapsella on oma cd-soitin ja mielialansa mukaan valitsee, mitä tahtoo kuunnella. Saan itsekin apua musiikista ja mieheni on musikaallinen, eli aika luonteva juttu, onneksi. Lapsella on myös useampi soitin, joita soittelee välillä tosi innokkaasti. Lemppari on rumpu, jota hakkaa välillä tosi kovaa.

Piirtää joskus, yleensä ei ole kiinnostunut. Kuten sanottu, omaehtoinen lapsi: lähes mahdoton saada häntä tekemään mitään, mitä ei halua tehdä. Päiväkodissakaan ei onnistu tietyt jutut, hän joko kiertää huonetta hermostuneesti käsi seinää pitkin tai sitten menee pöydän alle kyykkyyn. Ahdistuu helposti, usein myös rupeaa keinuttelemaan itseään kun käy ylikierroksilla. Lääkitystä kaipailisin hänelle avuksi, vaan eivätpä anna noin nuorelle vielä vuosiin...

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.03.2012 klo 19:36"]

Musiikkia kuunnellaan useampi tunti päivittäin, lapsi nauttii eri tyylilajeista selvästi. Olen tehnyt hänelle ns. kokoelmalevyjä eri tyylilajeista, kuuntelee lastenlauluista metalliin (myös sitä klassista välillä) vähän kaikenlaista. Lapsella on oma cd-soitin ja mielialansa mukaan valitsee, mitä tahtoo kuunnella. Saan itsekin apua musiikista ja mieheni on musikaallinen, eli aika luonteva juttu, onneksi. Lapsella on myös useampi soitin, joita soittelee välillä tosi innokkaasti. Lemppari on rumpu, jota hakkaa välillä tosi kovaa.

Piirtää joskus, yleensä ei ole kiinnostunut. Kuten sanottu, omaehtoinen lapsi: lähes mahdoton saada häntä tekemään mitään, mitä ei halua tehdä. Päiväkodissakaan ei onnistu tietyt jutut, hän joko kiertää huonetta hermostuneesti käsi seinää pitkin tai sitten menee pöydän alle kyykkyyn. Ahdistuu helposti, usein myös rupeaa keinuttelemaan itseään kun käy ylikierroksilla. Lääkitystä kaipailisin hänelle avuksi, vaan eivätpä anna noin nuorelle vielä vuosiin...

Ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa