Aihe vapaa: Mitä tehdä ylivilkkaiden sukulaislasten kanssa jatkossa?

heivatkaa vaan elämästänne, kun kerran olette itse parempia.

vähin erin halusin eroon tällaisista ystävyyssuhteista, joissa säännöt ovat kovin erilaiset!

Ei tuollaista tarvitse sietää!

joten ehdotan, että tapaatte heillä, jossa saa sotkea ja sinä voi keskittyä ylemmyyden tunteeseesi...

joten ehdotan, että tapaatte heillä, jossa saa sotkea ja sinä voi keskittyä ylemmyyden tunteeseesi...

Mistään tollasesta ei todellakaan ole kyse! Meillä on tapana, että kädet pestään ja suut pyyhitään ruoan jälkeen. Nämä sukulaislapset ryntäsivät pöydästä sohvalle ja tahroja ei saanut irti kuin pesulassa käyttämällä. Mitään pahoittelua en kuullut. Ja sairaalassa olisin mieluiten keskittynyt uuteen vauvaan ja toipumiseen, mutta tämä perhepä marssikin yllättäen sisälle soitettuaan mummolle, mistä meidät löytää.

Mielelläni olisin tekemisissä, jos lapsilla olisi jonkinlaiset käytöstavat ja jos äitinsä keskittyisi muuhun kuin vikojen etsimiseen ja valittaiseen. Minun lapseni saamat lahjat eivät mielestäni ole asioita, joita saa rikkoa pyytämättä anteeksi ja korvaamatta. Ylemmyyttä en tunne, pelkkää mielipahaa vain.

Parasta ois, jos voisit jutella ensin pelisäännöistä. Mutta pelkäänpä, että toi eukko ei edes yritä, syyllistää ja katkeroituu vaan.

Välit poikki vähin erin, jos miehes on samoilla linjoilla. Vauva-aika on hyvä syy olla itsekseen. Ei ketään tartte ottaa kotiinsa eli valtakuntaansa sikaileen.

Mulla menee viimenen raja siinä, jos joku sorkkii paskasilla näpeillään mun vauvaani. Helvetin nulikka. Oon niiin sun takanas.

Onneks meidän sairaalaan ei saanut tulla visiitille muuta ku vauvan isovanhemmat. (Ja onneks vain mun äiti ja isä tuli. En ois pystyny kohtaan ketään siinä mielentilassa ja hemulin puvussa..)

Joten hiukan sitäkin näkökulmaa valotan. Eli minulla on normaalit, vilkkaat ja hyvin kehittyneet lapset. En todellakaan ole ylisuojeleva, huolehtiva tai itsekään kovin siisti. Nautin kotonani siitä, että me aikuiset ja lapset saamme olla vapaasti. Sellaista huvikumpumeininkiä. Ja kyllä minua ahdistaa varsinkin mieheni perheen ja sisarten parissa, koska heillä on tottumuksesta erilainen kasvatustapa. Esim siisteys on keskeinen arvo. Samoin joidenkin kavereiden kanssa on tosi raskasta kun lapsia komennetaan koko ajan, saa leikkiä vain yhdellä lelulla kerralla, siivotaan jatkuvasti leluja pois jne. Sukulaisiin on pidettävä yhteyttä, mutta yritän järjestää tapaamisia siten, että ne olisivat mahdollisimman neutraaleissa ympäristöissä esim.ulkona, uimahallissa tai kotonani. Ja että tarpeeksi aikuisia on paikalla, jottei kukaan vain koe joutuvansa "vahtimaan" lapsiani.
Eli on se raskasta niillekin, jotka eivät ehkä tahtoisi elää tavallasi vaan ottaa ihan rennosti, lapsista huolimatta.

kun sä kasvatat lapsesi rennosti, niin annatko sä sitten lastesi mekastaa, möykätä ja terrorisoida toisten kodissa kuten ap:n sukulaisen lapset?
Mä järkkäisin ristiäiset niin, että kutsuisin vain isovanhemmat ja kummit ja ehkä myös vanhempien lasteni kummit.
Jos joudut heidät kuitenkin ottamaan kotiisi, niin vahdi niitä lapsia, komenna pesulle, älä päästä ruokapöydästä keksien kanssa, pistä nurkkaan jne. Ei se äiti jaksa kauaa teillä käydä tai ainakaan lapset eivät suostu tulemaan teille, kun te olette niin kamalia, kun uskallatte komentaa heitä eivätkä saa tehdä mitä haluavat.

Vastasyntynyt voi saada kuolemantaudin kakaroiden rähmäkäpälistä. Olisin sanonut, että en jaksa nyt tavata, soitellaan. Onko tämä sukulaisuussuhde sinulle tärkeämpi kuin oma perheesi tai oma hyvinvointisi??

Kyseessä siis varmaankin vauvan serkut, voi herranjee, kertokaa mulle yksikin tapaus jossa vauva kuoli liian rakastavan serkun likanäppien hipaisuun?

Itse olen seiskan kans samoilla linjoilla, meidän pitäis olla kavereita niin saatas porsastella rauhassa villeine kakaroinemme!

Sukulaisvierailuista mullekin jää päällimmäiseksi aina paha mieli vaikka rakkaita ovat hekin. On kuitenkin niin raskasta tuntea se kokoaikainen paheksunta niskassaan ja ovat ihan suoraankin lapsiani haukkuneet. Kiitos ap muistutuksesta, mulla tuppaa aina ajan kans unohtumaan miten surkeasti nää vierailut aina menee ja sit tavataan taas iloisin odotuksin ja palataan kotiin allapäin.

Jos APta yhtään lohduttaa niin se kärsimys on varmasti teilläkin molemminpuolinen. Kenties oletkin mun sukulainen, ehkä ois parempi ettei pidetä yhteyttä enää.

kieltää kun uskotaan niin vapaaseen kasvatukseen - siitä ei suinkaan ole kyse. Kieltää saa, tietysti, itse en vain jaksaisi ihan koko tapaamista aina käyttää vain siihen et varmistan et lapset pysyy kiltteinä kun olis niiden sukulaistenkin kans kiva vaihtaa kuulumisia.

Haukut on sitten erikseen.

Oikeestaan, pyydä ap sitten kylään jos olette hankkineet muunvärisen sohvan, ja jos luulet että joskus olet sellaisessa tilanteessa että pystyt suhtautumaan jotenkin muuten kuin inhoten, siihen asti kaikkea hyvää teidän perheelle.

kieltää kun uskotaan niin vapaaseen kasvatukseen - siitä ei suinkaan ole kyse. Kieltää saa, tietysti, itse en vain jaksaisi ihan koko tapaamista aina käyttää vain siihen et varmistan et lapset pysyy kiltteinä kun olis niiden sukulaistenkin kans kiva vaihtaa kuulumisia.

Haukut on sitten erikseen.

Oikeestaan, pyydä ap sitten kylään jos olette hankkineet muunvärisen sohvan, ja jos luulet että joskus olet sellaisessa tilanteessa että pystyt suhtautumaan jotenkin muuten kuin inhoten, siihen asti kaikkea hyvää teidän perheelle.

Siis onko tosiaan niin, että löytyy ihmisiä jotka oikeuttavat jälkikasvunsa paikkojen sotkemisen ja hajoittamisen?? Uskomatonta. "Osta uus sohva kun emme saa sotkea nykyistä"?? Voi taivas!!

Kamalia apinoita oikeastaan välillä ja sotkevat paikkoja.


Siltikin vaadin tiettyä käyttäytymistä muiden kotona sillä ollaan sielä vieraana.

Himassa ei oo niin justiinsa jos mussuttavat keksiä sohvalla mutta jos mennään kylään ja kyläpaikan säännöt on että keittiössä syödään, niin en mä päästä lastani paskomaan muiden huonekaluja.

Ap:lle voimia ja kehoitus nyt vaan alkaa komentaa niitä lapsia että teillä on nämä säännöt ja niiden mukaan pelataan tai ei tulla kylään.

mutta kykenee myös noudattamaan yksinkertaisia ohejita, kuten että keittiössä syödään, leluja ei rikota (toki vahinkoja käy) ja vauvoihin/vieraisiin koiriin ei omin päin kosketa. Lisäksi minulla on tapana korvata perheeni aiheuttamat vahingot, eikä suhtautua 'siitäs saitte'-asenteella, kuten sukulaiseni suhtautui sotkettuun sohvaan. Ja tosiaan meille tulevat kutsumattakin kylään. Ome lapseni on aina tolaltaan tavattuaan serkkunsa, kun nämä ottavat kädestä, huutavat korvaan, lyövät jne. Äitinsä ei tosiaan paljon asiaan puutu ja loukkaantuu, kun itse komennan. Muiden kyläilyt luonamme sujuu oikein hyvin, mutta tämän yhden perheen kohdalla joudun koko pitkän vierailun olemaan varuillani ja hyppäämään paikasta toiseen. Sukulaisia kun ovat, en voi suoraan kieltäytyä enää tapaamisista. Ap

tällaisen perheen tullessa kylään vain keittiö oli käytössä ja ilmoitin, että istutaan pöydän ääressä eikä poistuta siitä mihinkään. Joka kerta kun lapset yrittivät pois tuoliltaan ilmoitin, että noin ei tehdä, täällä istutaan tuolilla tai saatte lähteä kotiin. Äitinsä oli kauhuissaan, mutta kun lapsi taas kokeili rajojaan, ryhdyin keräämään tarjoiluja pois pöydästä ja kiitin vierailusta. Lasten äidin mielestä olin liian tiukka ja vastasin, että niin olinkin, mutta tällä kertaa mitään ei hajonnut, ketään ei sattunut eikä itketty muuta kuin kiukkua, joten minun mielestäni vierailu sujui hyvin.

Jotkut äidit eivät opi, jos myös heitä ei kasvata.

kieltää kun uskotaan niin vapaaseen kasvatukseen - siitä ei suinkaan ole kyse. Kieltää saa, tietysti, itse en vain jaksaisi ihan koko tapaamista aina käyttää vain siihen et varmistan et lapset pysyy kiltteinä kun olis niiden sukulaistenkin kans kiva vaihtaa kuulumisia. Haukut on sitten erikseen. Oikeestaan, pyydä ap sitten kylään jos olette hankkineet muunvärisen sohvan, ja jos luulet että joskus olet sellaisessa tilanteessa että pystyt suhtautumaan jotenkin muuten kuin inhoten, siihen asti kaikkea hyvää teidän perheelle.

koska sinä haluat rauhassa vaihtaa kuulumisia etkä viitsi katsoa lastesi perään? Meillä kävi kerran vastaava äiti ja ennen kuin 2 minuuttia vierailua oli ohi, nosti mieheni perheen lapset matkasänkyyn ja ilmoitti, että te pysytte siellä. Jos ei osata olla ihmisiksi niin olkaa sitten apinoiksi. Ihan vinkkinä; lapset eivät pääse matkasängystä pois, jos siihen sitoo vankan kannen.

Olen itsekin vähän fanaattinen siisteyden suhteen (terveydellisistä syistä, jotka on ihan tosissaan otettavia).

Ymmärrän myös tosi hyvin väsyneitä äitejä, toinen on väsynyt synnytyksestä, toinen vilkkaista lapsistaan. Mutta näinhän ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan elänyt! Meitä on moneen junaan ja joskus joku jää asemallekin.

Lapset ovat harvoin mitään perusilkeitä.

Ymmärrystä peliin, puolin ja toisin. Sinä ap kerrot vieraillesi kotisi säännöt, ei niistä kukaan todennäköisesti vedä hernettä nenäänsä (meillä esim. perjantaina 11-vuotiaani kahden kaverinsa kanssa luuttusi keittiön lattian, kun oli pakko tormata vesilasilliselle suoraan ulkoa kurakengät jalassa... ja väleissä ollaan edelleen!)

Se sairaalavierailu... Tuskin sitä oli tarkoitettu ilkeilyksi. Onko teidän mahdollista keskustella -nainen naiselle- ?

Ja hei, ei sun ap ole pakko sietää koko juttua. Joku taisi jo sanoakin, että voit tiputtaa heidät elämästänne, jos yhteistä säveltä ei löydy.

Jos lapsi on villi ja äiti lepsu, niin ei se silti oikeuta lasta rikkomaan toisten tavaroita, likaamaan kankaita ja kiusaamaan muita lapsia.

Villi lapsi tarkoittaa ihan muuta, ja oikeastaan sellaista, jonka perään on vain katsottava enemmän kuin ei-villin lapsen perään.

Meillä jo omassa lapsuudessani laitettiin tietyt lelut pois kun eräs perhe tuli kylään. Kalliimpia ja helposti rikkoontuvia leluja ei vaan voinut pitää esillä, koska lapsilla ei ollut mitään käsitystä miten tavaroita käsitellään.
Äitini aina komensi näitä ja otti vaikka lelut kädetsä jos ei muu auttanut, lasten äitiä kun ei tippaakaan kiinnostanut vaikka jotain hajoaisikin..

Miten tuo yh-viittaus liittyy asiaan? Onko yh huonompi vanhempana, ei omaa perheenne korkeaa moraalia (tai yleensäkään moraalia edes yksilönä) vai miten?

Jos jokin vaikkapa 10000€/nettona tienaava perusperhe joka asuu omakotitalossa merenrannalla keskellä kaupunkia ja jolla on poika ja tyttö (tässä järjestyksessä) ja kultainennnoutaja -ja poikahan siis pelaa lätkää huippuvalmentajan hoivissa ja tyttö on varsinainen balettilupaus- kaksi autoa ja kesämökki Saimaalla, olisi terrorisoinut pientä lintukotoanne samalla tavalla, olisiko reaktiosi ollut sama, vaikka ne penskat olisivat käyttäytyneet tasan samalla tavalla? ;)Mieti mieti...!

Tässä se sivistys ja näennäinen ymmärrys taas mitattiin. Mutta onnea uudesta vauvasta.

koska se tuntuu niin voimakkaasti ko. sukulaisnaisen mielestä määrittävän hänen elämäänsä. Lastensa käytöstä äiti puolustelee sillä, ettei hänen lapsillaan ole isää komentamassa ja hän on yh:na niin väsynyt, ettei yksinkertaisesti jaksa pitää kuria. Rahakin on tiukalla, kun ei ole kuin minimituet. Lisäksi nainen ei voi tulla kylään yksin, koska hänellä ei ole ketään, jolle jättää lapset siksi aikaa. Tiedän, että yksinhuoltajuus on rankkaa, mutta meidän syytämme se ei missään tapauksessa ole. Kerran kun lapsia hoidin antaakseni äidin levätä, kuulin naisen myöhemmin epäilleen minusta sukulaisille ties mitä, kun hänen esikoisensa ei meinannut illalla käydä nukkumaan. Oli kuulema selvästi levoton ja traumatisoitunut. Eli yksinhuoltajuutta en millään tavalla väheksy, mutta se ei mielestäni selitä perheen käytöstä. Ap