Aihe vapaa: Miksi monet ihmiset ovat niin jyrkästi elvytyskieltoa vastaan?

Omaiset luulevat että DNR on yhtä kuin hoidotta jättäminen ja tuskallinen kuolema. Eihän se DNR ole kuitenkaan omaisten päätös vaan lääkärin. Toki omaisten mielipide painaa eikä varmaan mielellään tehdä sitä vastaan. Enemmän pitäisi myös puhua yleisesti hoitotahdosta, että ihmiset voisivat itsekin tehdä päätöksen turhan tehohoidon ja elvyttämisen kieltämisestä.

Aika paljon kyllä näitä satavuotiaita tutkitaan ja hoidetaan vaikka olisikin se DNR. Pidetään monitorissa, annetaan suonensisäisiä antibiootteja ja nesteytetään eikä anneta kuolla. Varmaan lääkärit pelkäävät valituksia, en tiedä.

sh erikoissairaanhoidosta

ja vielä raskaampi on DNT (Do not treat). Ei se ole minusta rumaa itsekkyyttä, vaan kerta kaikkiaan vaikeutta irrottautua rakkaasta omaisesta. Toivoa ei halua menettää tai tuntuu väärältä "leikkiä Jumalaa" ja päättää, että joku ihminen voi jo kuolla.

sh tehoilta ja tapaturmapäivystyksistä

Olen nimittäin varma, että jos tulee tilanne, jossa joudun elvyttämään vanhaa monisairasta henkilö, hän ei tule kestämään toimenpidettä. Kuolee elvytykseen tai päätyy letkuihin, ennenkuin vihdoin kuolee.

hoituri

sukulaisten määräyksestä. Mummolle saatiin pari päivää lisää aikaa. No siinä nyt murtui kylkiluut samalla kun hentoa kroppaa elvytettiin, mutta saivatpahan omaiset haluamansa.

Sääliksi kävi mummua.

Olen nimittäin varma, että jos tulee tilanne, jossa joudun elvyttämään vanhaa monisairasta henkilö, hän ei tule kestämään toimenpidettä. Kuolee elvytykseen tai päätyy letkuihin, ennenkuin vihdoin kuolee.

hoituri

En siis oleta kaikkien automaattisesti kuolevan elvytykseen vaan juuri niiden kaikkein heikompien. En todellakaan haluaisi olla työvuorossa silloin kun tuohon tilanteeseen joutuu..

hoituri

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix01053

Minusta ihan fiksu.

Tuntuu aika pahalta pumpata nesteitä ja antibiootteja väistämättä kuolevaan potilaaseen ja pitkittää kärsimystä ja omaisten tuskaa. Jotkut vielä luulevat, että toivoa on, kun kerran hoidetaan.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix01053

Minusta ihan fiksu.

Tuntuu aika pahalta pumpata nesteitä ja antibiootteja väistämättä kuolevaan potilaaseen ja pitkittää kärsimystä ja omaisten tuskaa. Jotkut vielä luulevat, että toivoa on, kun kerran hoidetaan.

kyllä meidän perheessä syntyi ankara riita, kun piti päättää nesteyttämättömyydestä, kyseessä yli 90-vuotias vanhus, joka oli ollut jo viikon syömättä eikä ymmärtänyt tilaansa. Siinä olivat vastakkain nuoremman polven järki ja vanhemman polven tunteet.

Kyllä kaikkia pitäisi elvyttää ihan tasapuolisesti.

Näen tässä nimittäin väärinkäytöksen mahdollisuuden. Jos nuo kiellot tulevat yleisesti käytetyiksi, niin kalliita vanhuksia aletaan pikapuoliin kaikkia katsoa vähän sillä silmällä, että taas säästyisi rahaa, jos tuokin tuosta jo kuolisi.

Eli elvytyskiellot pitäisi mielestäni pääsääntöisesti poistaa. Kivunhoitoon pitää satsata tosissaan ja mahdollisesti hoidolliseen nukutukseen, jos on kovat tuskat. Välillä siis nukutettaisiin, jos potilas tai omaiset haluavat tuskien vuoksi.

Kuolemaa ei osata nähdä elämän luonnollisena päätepisteenä, elämään kuuluvana asiana. Ehkä uskotaan liikaa lääketieteen kaikkivoipuuteen ja elämän ikuisuuteen. Kuusikymppiselle isälleni tehtiin vakavan sairauskohtauksen jälkeen DNR-päätös, ja se oli meidän omaisten mielestä armelias päätös ennen kaikkea hänen itsensä kannalta.

joudutaan paineluelvytystä antamaan. Mitä sitten? Se on normaalia.

Kyllä kaikkia pitäisi elvyttää ihan tasapuolisesti.

Näen tässä nimittäin väärinkäytöksen mahdollisuuden. Jos nuo kiellot tulevat yleisesti käytetyiksi, niin kalliita vanhuksia aletaan pikapuoliin kaikkia katsoa vähän sillä silmällä, että taas säästyisi rahaa, jos tuokin tuosta jo kuolisi.

Eli elvytyskiellot pitäisi mielestäni pääsääntöisesti poistaa. Kivunhoitoon pitää satsata tosissaan ja mahdollisesti hoidolliseen nukutukseen, jos on kovat tuskat. Välillä siis nukutettaisiin, jos potilas tai omaiset haluavat tuskien vuoksi.

Tuo ehdottamasti "hoitomuoto" nukutuksineen on pahinta lajiaan kidutusta. Ei elvytyskielto koske kipuja!!! Vaan sitä tilannetta, että jos potilas löydetään elottomana, ei elvytystä aloiteta. Kivunlievityksen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Et varmaan työskentele hoitoalalla?? Näkemyksesi on nimittäin niin uskomaton, mutta sallittakoon se sinulle..

hoituri

Ei niistä vanhuksista kukaan oikeasti edes välitä. Ei viitsitä edes syöttää kunnolla.

Tuttuni (71-vuotias omakotitaloasukas) lähetettiin hätäleikkauksen jälkeen takaisin vaan kotiinsa vailla minkäänlaista hoitoapua yliopistosairaalasta. Syynä se, että sairaalassa ei ollut tilaa eikä myöskään kunnan sairaaloissa eikä vanhainkodeissa. Potilas oli silloin täysin kykenemätön hoitamaan itseään. Ei ollut edes kävelykunnossa. Muisti oli leikkauksen takia täysin mennyt. Ei kun kotiin vaan, kun on tulossa uusia potilaita.

joudutaan paineluelvytystä antamaan. Mitä sitten? Se on normaalia.

luita murtaneen elvytyksen jälkeen on aivan toinen nuorella ihmisellä, kuin vanhalla, jonka luut tuskin tulevat enää edes luutumaan. Elvytys on muutenkin toimenpiteenä raju ja lähes väkivaltainen. Ei vanha monisairas siitä välttämättä hyödy. päinvastoin.

Tarkoitan, että jos on kovat kivut, on nukutushoito ok, ellei kipulääkitys auta.

En tietenkään luule, että kipuja tahallaan jätetään hoitamatta, että saataisiin potilas kuolemaan.

En kuitenkaan hyväksy dnr-päätöksiä, sillä niitä käytettäisiin ajan mittaan paljon ihan säästösyistä.

vanhuksia muuten hoidetaan erittäin paljon erikoissairaanhoidossa. Meidän osastolla keski-ikä on varmaan yli 80. Työikäiset passitetaan paljon nopeammin kotiin ja nihkeämmin tehdään mitään kalliimpia tutkimuksia.

Jos elvytyskieltoa ei olisi, meillä makaisi raskaassa tehohoidossa 90-vuotiaita, jotka ovat jo elämänsä eläneet ja joilla on usein monia perussairauksia kuten diabetes, COPD, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, munuaisten vajaatoiminta, muistisairauksia, yms yms. Siinä ei ole mitään inhimillistä tai hyveellistä. Onhan se toki rahakysymys. Tehohoitovuorokausi maksaa mutu-tuntumalta ainakin pari tonnia ja siihen vielä lisäksi lääkkeet ja tutkimukset.

Miksi ihmeessä elämää pitäisi pitkittää joillakin vuorokausilla tai viikoilla, jos se eletään hengityskoneessa, tiedottomana ja vähitellen keho täynnä nesteitä?

elottomana löytämista vaan sitäkin, että monitorissa nähdään iskettävä rytmi. Sitä ei isketä, jos on DNR. DNT tarkoittaa ettei hoideta lainkaan. Ei nesteytystä, ei antibiootteja.

Tuota viime hetkien uneen vaivuttamsta käytetään ihan oikeasti, mutta erittäin harvoin. Suomessa ei saa tehdä eutanasiaa lääkkeillä, mutta uneen saa vaivuttaa. Sitä voidaan käyttää ihan viimeisten hetkien lievitykseksi esim. vaikeissa syöpäkivuissa, kun potilas on "hukkumassa limaan" ja kivut ovat kestämättömä. Kyse olisi kuolemasta, joka tulee muutenkin 1-2 päivän sisällä.

Tehojen ja päivystysten sh

Se luopumisen tuska on tietysti ihan kamalaa, tiedän asiasta itse jotain, kun olen lapseni haudannut.

Ehkä omaiset pelkäävät sitä, että joutuvat itse päättämään toisen kuolemasta. Eihän se niin mene, vaan lääkäri päättää.

Ja saman tiedän, ensin elvytetään, voidaan jopa viedä leikkaukseenkin ja toinen kuolee sitten leikkauksen jälkeen entistä kivuliaampana. Kun olisi voinut hiipua pois ennen elvytystä ja leikkausta.

jätetään mummo ruokkimatta (syöttämättä ja juottamatta)
ei anneta mummolle antibiootteja tulehduksiin
ei anneta mummolle kipulääkitystä jne.

Eikö se tarkoita, että ei elvytetä? Siis että ei tekohengitystä tai sydämmen pumppaustä ja käynnistystä tai mitä ihmettä nyt tekevätkin?

Meidän anopista on sovittu, että ei siirretä sairaalaan. Nykyisessä paikassa onnistuu iv-antibiootit ja lyhytaikainen nesteytys suoneen. Se kai ei iäkkäälle pitkään onnistu muutenkaan, ko suonet ei kestä. Mutta ambulanssia ei soiteta eikä päivystykseen viedä. Samoin nenämahaletkua ei asenneta, sitten kune ei voi niellä niin ei voi.
Nämä päätökset tehtiin kun mummo meni hoivakotiin, ei tarvi päättää silloin kun on ajankohtaista.

Ihan lukemisen arvoinen artikkeli Duodecim-lehdessä elvyttämättäjättämispäätöksiä koskien:

http://tinyurl.com/7ha7vxc

tai tilalla käytetään myös lyhennettä AND eli allow natural death. Tämä on mielestäni erittäin hyvä termi ja saattaa olla helpompi potilaan omaisten ymmärtää kuin DNR, do not resuscitate.

tuon tilanteen kohtaa todella vasta kun kokee sen omakohtaisesti. Olen seurannut vierestä isäni kuolinkamppailua ja sitä miten vaikeata äidin oli päästää hänestä irti. Me laset jo näimme, että yhä uusien keuhkokuumeiden hoitaminen ei muuta kuin pitkittää hiipumista. Mutta äiti näki aina valoa ja toivoa ja elämänlaatua uusissa toipumisissa. "Kun isä vielä hymyilee ja pitelee kädestä ja kuuntelee kun juttelen. Kyllä me vielä pääsemme käymään kotonakin tästä".

Äiti hoiti häntä loppuun asti kotona ja sairaalassa vuorotellen, joka ikinen päivä. Tarkasti, hyvin, hellästi. Ei siihen voi mennä sanomaan, että nyt loppu. Takana 40 vuotta yhteistä avioliittoa ja lopulta omistautuvaa hoitamista 24h vuorokaudessa. Ja isä oli kuollessaan vain 64v.

Ikävää kun täällä haukutaan ihan kaikki mahdollinen

tytär ja myös sh

elinpäivän arvoista, että melkein satavuotiaalta katkotaan vielä kylkiluut juuri ennen kuolemaa?? Ehkä pikkasen eri asia, jos kylkiluut katkeaa elvytettäessä nuorta ihmistä, jolla a) ne paranevat nopeasti ja b) on vielä vuosikausia elinaikaa jäljellä. Mutta jos tiedetään, että ihminen ei missään tapauksessa enää kauaa elä, miksi herran tähden pitää tehdä niistä viimeisistä hetkistä tuskallisia?

On normaalia, että kylkiluita murtuu ihan nuoremmallakin, jos joudutaan paineluelvytystä antamaan. Mitä sitten? Se on normaalia.

Siis moraali tuossa asiassa lipsuu herkästi (kuten kaikessa muussakin, jos jollekin tielle mennään.)

Muistakaapa vain sitä Itä-Suomen lääkäriä. Sai sitten pomoasemassa koko sairaalan toimimaan omituisen ideologiansa mukaan. Mikä lie Lantto-tyyppinen nimi. Sehän oli ajanut sairaalaan sellaisen systeemin, että vanhuksia ei hoideta juuri lainkaan. Se on turhaa, kun kuolevat muutaman vuoden päästä kumminkin. Soseutettua ruokaa se piti ihan kamalan pahana keksintönä. Sehän pitää vanhuksen elossa. Onneksi se lääkäri tuomittiin oikeudessa.

totta kai silloin haluaa ylläpitää toivoa kauemmin ja on vaikea hyväksyä kuolemaa. Sen takia DNR-päätökset tehdäänkin yhteisymmärryksessä omaisten ja potilaan itsensä kanssa. Meidän osastolla aika harvoin tulee ristiriitoja asiasta, omaiset ja potilaat ymmärtävät kyllä hyvin miksi DNR-päätöstä ehdotetaan ja ovat samoilla linjoilla. Paljon on kiinni lääkärin ammattitaidostakin, miten asioista puhutaan. Itse aion tehdä hoitotahdon mikäli sairastun vakavasti. En halua tehohoitoon jos paranemisesta ei ole toivoa enkä pysty enää tahtoani ilmaisemaan.