Aihe vapaa: Jokohan tuon kummilapsen voisi "unohtaa"...

kummi ei oo mikään lahja-automaatti. Mites olet tehnyt ne kummin oikeat tehtävät eli kristillinen kasvatus?

kun et ole aitoa suhdetta pystynyt rakentamaan kummilapsesi kanssa. Enemmänkuin lahjaautomaatti kummin pitäisi kyetä olemaan aikuinen ihminen lapsen elämässä.

Lahjojen osalta anna jo olla, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä kasvaa ihmisenä ja olla se aito ja läheinen ihminen kummilapsellesi.

tapansa sanoa, että kummin tehtävät eivät taida olla ihan lahja-automaattina oloa... Ovat varmaan pettyneet, kun olet yrittänyt selvitä kummiudesta paketilla ja korteilla, etkä ole luonut lapseen aitoa yhteyttä :(
Toivottavasti toiset kummit eivät ole noin kaupallisia.

Täällä vähän sama meno, tosin kummipoika on nyt vasta 8v. En oo kuitenkaan nähny poikaa kun ehkä 5 kertaa koko elämänsä aikana eli se ei oikeasti edes tiedä kuka mä olen. Se on veljen poika, veli asuu 300 km:n päässä, ja joka kerta kun oon poikaa nähny, olen itse menny sinne, veli ei ole perhettään koskaan tuonu tänne, ei edes silloin kun itse sain ensimmäisen lapseni. Heillä on auto, minä kuljen bussilla ja junalla. Veli on tätä sorttia joka aina kännipäiten soittelee että luulenko mä olevani parempi ihminen kun en koskaan soita tai käy... Selvinpäin se on soittanu viimesen 5 vuoden aikana kahdesti, sillon ei paljon rupatella vaan sillä on jotain asiaa mikä hoidetaan nopeesti alta. Ymmärrän sua ap täysin ja olen sitä mieltä että eiköhän se "kummius" ala sunkin kohdallas olla jo ohi. Se on muiden helppo huudella että se on "kummin velvollisuus pitää välit kummilapseensa" tms. mutta mä tiän että vaikka se ei ole lapsen syy jos kummien ja vanhempien välit ei toimi, lapsi siitä silti kärsii. Kukaan ei jaksa pitää yksipuolisesti väkisin yhteyksiä yllä. Mun kummipoikani ei tunnistais mua jos vastaan kävelis, enkä minäkään varmaan sitä kun viimeks oon nähny 2v sitten ja viimeisin kuva mitä oon pojasta saanu on 3 vuoden takaa. Niinhän se metsä vastaa kun sinne huudetaan, että anna olla vaan jo...

ja lopetin itse yhteydenpidon jo pari vuotta sitten.

Kummipojan perhe on aina kohdellut minua kuin jotain tiskirättiä, aina vain oma napa mielessä. Monen monta kertaa olen karvaasti saanut pettyä näihin ihmisiin. Viimeinen tippa oli, kun kutsuin heidät juhliini ja edes viestillä eivät vaivautuneet vastaamaan. Silloin riitti.

Suosittelen lämpimästi muillekin, ihan turha pitää yhteyttä ihmisiin, jotka saavat itselle vain pahaa oloa aikaan!

Kummilapsen ollessa vauva vielä pidettiin äitinsä kanssa yhteyttä, mutta minä olin se joka kävi heillä. Pikkuhiljaa välit väljähtyivät ja lopulta ainoat yhteydenotot heiltäpäin olivat kun olisi tarvinnut lastenhoitoapua, muuten ei juuri yhteyttä pidetty. Kummilapsi on nyt 10v ja muutamana vuotena on jo jäänyt lahjat antamatta, tuntuu niin teennäiseltä niitä antaa kun muuta yhteyttä ei lapseen ole. Kun muutaman kerran olen viime vuosina käynyt kylässä ei kummilapsi ole ollut edes kotona, viimeksi olen nähnyt hänet ehkä 6-vuotiaana. Synttäreille sentään ennen kutsuttiin mutta nyt niitäkään ei ole pidetty.

Mielellään kyllä kuuluisin hänen elämäänsä tai kuulisin säännöllisesti hänen kuulumisiaan. Kyllä olen sitä mieltä että raskasta on yksin yrittää pitää yhteyttä jos vastapuoli on täysin passiivinen, kyllä sen molemminpuolista pitäisi olla. Tunnustan kyllä että olen itsekin aika huono yhteydenpitäjä. Yhtenäkään jouluna en muista saaneeni esim. joulukorttia heiltä enkä kiitosta lahjoista. Silti itse tunnen usein syyllisyyttä huonosta kummisuhteesta vaikka järjellä tajuan ettei tilanne ole yksin minun syytäni.

Fakta on, että kummilapsesi vanhemmat on juntteja ja vailla käytöstapoja. Kai sitä nyt lahjasta on tapana edes kiittää??? Hohhoijaa. Vai ihan olisi pitänyt uhrata sinun aikaa ja sitten murjotetaan sillä tavoin, ettet saa kiitosta lahjasta? Taitaa nää vastaajat olla niitä mammoja, jotka itse käyttäytyvät noin.

Mullakin alkaa kummeilu olla aika lopussa. Jos kummilapsi ei voi koskaan vanhempineen ajella tänne vaan se olen minä vuodesta toiseen, joka ajelee sinne 3-4 krt/vuosi. Sama kai se matka on toiseenkin suuntaan... Aiemmin syynä oli, kun "lapset tappelee autossa ja on niin vaikeaa pienten lasten kanssa lähteä ajomatkalle.." Okei, hyväksyin syyn, kun heidän lapset oli alle kouluikäisiä ja itse lapseton. Nykyään lapset on 10 ja 12 -vuotiaat ja minulla 2 ja 4 -vuotiaat ja edelleen minä ajan. Ei puhettakaan, että mulla olisi mitään vaikeutta hurauttaa tuota 100 km:n matkaa sinne lasten kanssa.

olisi ihan mukavaa ja antoisaa,jos muu sukulaisjoukko,etenkin naispuoliset kateelliset
eukot jättäisivät kaikki turhanpäiväiset kateuden
aiheet päivittämättä!

Miten luon pieneen kummilapseen yhteyden, kun äiti on minulle mykkäkoulussa? Enhän voi mennä heidän pihaleenkaan stalkkaamaan...

kummi ei oo mikään lahja-automaatti. Mites olet tehnyt ne kummin oikeat tehtävät eli kristillinen kasvatus?

Oikeastiko vielä tällä vuosituhannella jonkun kummit paasaavat jeesuksesta? Onneksi meidän lapsemme eivät tule kuulumaan kirkkoon.

on kolme kummilasta ja kyllä se vaan niin menee, että niiden kanssa, jotka ovat vastavuoroisesti minuun yhteydessä, pidän minäkin yhteyttä. yhden kummilapsen äiti on yhteydessä tasan ennen joulua ja ennen lapsen synttäreitä. nyt ennen joulua taas nähtiin, annoin kummitytön lahjan ja erikseen lahjan vanhemmille, kummilapsen äiti totesi, että hänelläkin on minulle lahja, joskin tottahan men nähdään vielä ennen joulua, jolloin omani saan, niin sitä näkemistä ei ole vielä ollut. en siis lahjasta välitä, mutta miksi pitää sanoa noin, jos ei aio mitenkään niin tehdä?? mutta tosiaan, mitään yhteyttä ei pidä, kuin vain sen kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja synttärinä. olen yrittäänyt kummitytön äidille soitella, mutta ei vastaa puheluihin, ei viesteihin, vaikka kyläilyäkin olen ehdottanut. joten, väkisinkin kiinnostus tätä kummilasta kohtaan hiipuu, niin kurjaa kuin se onkin.

kahteen muuhun kummilapseen pidän yhteyttä usein, koska se on molemminpuolista. otan mielelläni hoitoon ja käyn kyläilemässä ja vuoden mittaan laitan postia ym. näihin kummilapsiin on läheinen suhe, koska nähdään ja vietetään aikaa yhdessä ja sieltä puolelta tuntuu tulevan sitä kummin arvostusta :)

Nuori ei aina ymmärrä, mutta vanhempien pitäisi tajuta ja ohjata lastaan.
Minulla on kaksi ihanaa kummilasta. Kumpikin ovat jo aikuisia. Toinen asuu 500 kilometrin päässä, mutta viimeksi eilen juteltiin puhelimessa. Olen hänen 'luottoihmisensä'. On asioita, joilla hän ei raaski surettaa (mm. terveys) vanhempiaan ja minulla on ihana oikeus olla kuunteleva korva. Ihania, toiset huomioon ottavia poikia ovat.

Kommunikoin kummilapseni äidille täältä av:n kautta. Hän ei siis tiedä minun käyvän täällä mutta luulenpa, että hän on tajunnut vihjeeni.

kummi ei oo mikään lahja-automaatti. Mites olet tehnyt ne kummin oikeat tehtävät eli kristillinen kasvatus?

Oikeastiko vielä tällä vuosituhannella jonkun kummit paasaavat jeesuksesta? Onneksi meidän lapsemme eivät tule kuulumaan kirkkoon.

Meillä siskon mies hermostui jo siitä, kun kerroin enkeliasun joululahjaksi saaneelle tytölle, mitä enkelit ovat, tyttö kun sekoitti keijut ja enkelit. Kaikki lapset on kirkollisesti kastettu ja olen yhden kummi. Siskollani ja minulla on kristillinen tausta, itselläni on kirkollinen koulutuskin. Luulisi miehen tajunneen millaisen vaimon ja lapsilleen äidin hankki, ja miettineen kelpaanko kummiksi.

Jotenkin huvittavaa, että keijuista ja tontuista saa lapsille kertoa mitä hyvänsä, mutta jouluseimestä ja enkeleistä puhuminen on heti paha juttu. Kannattaisi ehkä sitten poistaa kotoa jouluseimi ja enkelit...Ehkä niin ei voi tehdä kun lapsille halutaan tarjota oikea joulu?

Tällä kummilapsella oli juuri syntymäpäivät ja päätin että lähetän vain kortin. En siis tapojeni mukaan laita väliin nippua leffalippuja tai rahaa.

No, päivä oli ja meni. Sitten kummilapsi soitti (ekan kerran elämässään siis itse soitti mulle!) ja sanoi että juhlivat synttäreitään pari päivää sitten ja että tulisinko rääppiäisille.

No en sitten mennyt. Kai yrittivät vielä lahjaa saada... (olen ilkeä, myönnän)

ap

kummi ei oo mikään lahja-automaatti. Mites olet tehnyt ne kummin oikeat tehtävät eli kristillinen kasvatus?

muka nykyaikana kiinostaa joku vitun kristillinen kasvatus -haloo!
Ei mitään jumalia ole olemassakaan.

Tällä kummilapsella oli juuri syntymäpäivät ja päätin että lähetän vain kortin. En siis tapojeni mukaan laita väliin nippua leffalippuja tai rahaa. No, päivä oli ja meni. Sitten kummilapsi soitti (ekan kerran elämässään siis itse soitti mulle!) ja sanoi että juhlivat synttäreitään pari päivää sitten ja että tulisinko rääppiäisille. No en sitten mennyt. Kai yrittivät vielä lahjaa saada... (olen ilkeä, myönnän) ap

Kortti oli ihan hyvä. Mitä sitä suotta lahjoja lähettelemään, jos ei edes vaivauduta niistä kiittämään = hyvät tavat.

korostaa kummiuden kristillistä kasvatustyötä, niin pakko teille kertoa, että mä olen kummit oikeastaan joutunut valitsemaan pakosta. Siis kun kirkko vaatii sen kaksi kummia, jotta lapsen saa kirkon jäseneksi. En vaadi kummeilta mitään, osaan sen kristillisen kasvatuksen hoitaa itse. Itse asiassa on parempi jos kummi ei tule omia näkemyksiään lapselle tuputtamaan, ei turhaan mene lapsi sekaisin jos ajattelumme uskosta on joissain asioissa erilainen.
On toki ihan kiva jos kummit itse haluavat lasta muistaa ja pitää yhteyttä, mutta mikään pakko ei ole. Ja tämän kerroin kun ihmisiä aikanaan kummeiksi pyysin. Suurin osa kummeista muistaa lapsia ja käy, mitään kristillistä kasvatusta eivät harrasta. Ja hyvä näin, kummeus on vähän yliarvosttua nykyisin.

Kommunikoin kummilapseni äidille täältä av:n kautta. Hän ei siis tiedä minun käyvän täällä mutta luulenpa, että hän on tajunnut vihjeeni.

Vihje tajuttu. Ei tarvitse enää soitella.

minä en aio enää antaa lahjoja eräälle kummilapselleni. kun ei kiitetä niistä lahjoista, saati kutsuta synttäreille tms. niin olkoon. ei ole kauhean kivaa lukea facebookista kuinka on taas vietetty ihania syntymäpäiväjuhlia ja toiset kummit on ollut paikalla ja tuoneet ihania lahjoja. itse olen lahjan lähettänyt, kutsua en ole saanut.. enkä sitä kiitosta. minun kohdallani kummius oli tässä.

onko se lapsen vika että välit vanhempiin ovat väljähtyneet?

Olette saitoja, ja itsekkäitä! Jos on kiireinen elämä -esim. vuorotyö molemmilla- niin ei se vanhempi ehdi kiittää lahjasta (niistä kaikista 10 mitä lapsi sai).

Minulla on kummilapseen välimatkaa 1000 km eikä juuri pidetä yhteyttä, mutta takuulla lähetän kaikki lahjat ja muistan rukouksissa ym. Ja niin tekevät meidänkin lasten kummit.

Pyh, kaiken maailman kutsuja ym. sitä pitäis saada vastavuoroisesti. Hävetkää!

Miksi kastatatte lapsenne kirkossa jos ette usko että "mitään jumalia on olemassakaan"???

Miksi kastatatte lapsenne kirkossa jos ette usko että "mitään jumalia on olemassakaan"???

-on ilmeisesti suuttunut eikä ole ollut yhteyksissä. Pitääkö lähettää lapselle lahja (on vielä sen ikäinen ettei osaa odottaa, äidin takia kai lähettäisin)

aikuisten valtapelien nappuloina...