Vauvakuume: Keskenmenon jälkeen kuumeilevat - JOULUKUU

Menkat alkoivat eilen illalla, sen verran niukkaa kuitenkin oli vielä illan ja yön aikana, että lasken ensimmäiseksi kiertopäiväksi vasta tämän päivän. Jos jotain positiivista pitää hakea niin se, että kierto edelleen säännöllinen ja että eipä mitään mahkuja olisikaan tärppiin ollut kun väärään aikaan oltiin liikenteessä sillä mielellä.

Tervetuloa iitu85 mukaan tähän mukavaan joukkoomme vaikkakaan meitä yhdistävä kokemus ei todellakaan ole iloinen. Jos haluat, voit laittaa hiukan taustatietoja itsestäsi niin lisään ne sitten tuohon esittelyysi.

Suljettua foorumia joskus mietittiin, mutta se jäi syystä tai toisesta toteutumatta.

Nipestä ei ole kuulunut mitään, voi kun viiva ja toivon pilkahdus olisivat jo vahvempia.

t. Vilmis, joka on vakaasti päättänyt tässä kierrossa kellistää miehen juuri oikeaan aikaan :)

Olen Iitu, 26v. Esikoista kuumeillaan. Sain keskeytyneen keskenmenon rv 18, 11/2011. Syytä ei vielä tiedetä, eikä varmaan koskaan saada tietääkään..
Suru on edelleen niin suuri, että haluaisin vain musertua sen alle. Päivä päivältä huomaan silti vauvakuumeen nostavan päätään enemmän ja enemmän.
Ensin pitäisi kuulemma odotella kahdet normaali kuukautiset, ennen kuin saan taas syödä Clomifenia ovulaation aikaan saamiseksi.
Toivottavasti ne menkat vaan tulis sieltä nyt sit nopeasti, normaalisti kiertoni on ollut kaikkea 28-58 väliltä…

En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä että tulen raskaaksi vai sitä etten tule.



Avasin nyt tuonne ryhmiin meille oman ryhmän ”keskenmenon kokeneet”. Se on salainen ja sinne pääsee vain mukaan liittyneet.
Toivoisin, että siellä voidaan keskustella koko keskenmenon tunnekirjosta, eli tervetuloa mukaan kaikki saman kokemuksen omaavat, kuumeilevat tai kuumeettomat, odottajat tai jo vauvan saaneet.
Teillä tuntuu olevan täällä oma porukka ja mielestäni suljetulla palstalla voi hyvin käydä myös sellaista yleistä keskustelua jokaisen kuulumisista..
Laittakaa siis rohkeasti liittymispyyntöä niin voidaan keskustella omassa ryhmässämme.


-iitu

Huomasin, että täällä on pari viime kuussa plussannutta. Onnea paljon ja tarrasukkia vauvalle matkaan!

-iitu

Oon ollu reissunpäällä, joten en oo oikein päässy tänne palstailemaan ja huomenna taas uudelleen reissuun... Eli plussa se taitaa oikeesti olla. Keskiviikko ois ollu virallinen testipäivä ja sillon oli jo selkee plussa ja äsken plussasin jälleen ;) Kävin tänään myös verikokeissa varmistaakseni asian, mutta en tuloksia kehdannut soittaa...

En katoa tältä palstalta kyllä minnekään, en uskalla. Koska en oo uskaltanu ilmoittaa lapsettomuuspolille, jonne ois pitäny testipäivänä ke heti ilmoittaa... en uskalla varata neuvolaa/ilmoittaa sinne, koska aina kun oon niin tehny, on tullu keskenmeno. Jotenkin haluais tehdä aivan kaiken toisin kuin aiemmissa, jos se auttais tällä kertaa pääsemään maaliin asti... No en silti aio kuiteskaan ruveta ryyppäämään tai polttamaan ;)

Anir: Kyllä tää aika uskomattomalta tuntuu, mutta toisaalta en oo uskaltanu iloita tippaakaan, odotan vaan, että milloin taas tulee kylmää vettä niskaan...

Vilmis: Pahoittelut menkoista!

Iitu: Pahoittelut keskenmenosta. Ja suru on varmasti vielä pahempaa, kuin asia havaitaan noin myöhään! Samat tunteet, en tiedä kumpaa pelkäsin enemmän, että en tule koskaan raskaaksi, vai sitä että jos tulen, että saan taas keskenmenon. Nyt odotellaan sitä kolmatta keskenmenoa paraillaan ja pelottaa niin kamalasti...

Aivan upeeta Nippe! Tuhannet onnittelut :) Nyt toivotaan et kaveri pysyy matkassa! Ja nyt sit alkaa toisenlainen "ressaaminen". Enää ei tartte ressaa kun ei tuu raskaaks, vaan nyt sit resstaan 9kk siitä et onko kaikki hyvin ja et kaveri pysyy matkassa. On tää naisen osa rankkaa... Välillä tuntuu ihan tyhmältä ressata kaikesta, kun itse ei kuitenkaan pysty siihen vaikuttamaan miten raskaus jatkuu. Mut koita Nippe sä nyt olla panikoimatta :) Mä en siinä onnistunu :P Vielä tarrasukkia kovasti sulle matkaan!
pupuliini

Minttu: Onnea plussasta! Kiva, että joku menee samaa tahtia! Tosin mulla on vaan aina tapana ollu tippua kyydistä....

Pupuliini: Paniikki päällä koko ajan. Miten selvitä reissusta kavereiden kanssa, kertomatta raskaudesta? Siis en tahtoisi kertoa, kun on niin alussa ja historia on mikä on. Toisaalta tää pariskunta odottaa esikoista keväällä syntyväksi... että oishan se kiva puhua, mutta... en tiedä sitten miten selitän juomattomuuden?! Entä sitten joulu... ollaan perheen parissa... mites sitten selitellään. Toisaalta ois valtavan ihana kertoa jouluna (käyn ultrassa pari päivää ennen joulua), mutta sitten kaikki innostuis ja entä jos tuottaisin jälleen pettymyksen??

Nippe ja Minttu, onko teillä raskausoireta?

Sulla on Nippe vaikeita kysymyksiä. Olen itse miettinyt noita samoja kysymyksiä tuhat kertaa, että mitä teen jos vielä joskus raskaudun, miten raskauden saisi pidettyä salassa mahdollisimman pitkälle...
Minä olin aikoinaan kaverini häissä, just olin tehnyt raskaustestin kuopuksesta. Oltiin häissä opiskelukaveriporukalla ja kärähdin heti alkuunsa, kun en ottanut viinaksia. Ei mennyt sekään läpi, kun tarjouduin kuskiksi, hääjuhla oli jossain korvessa. En minäkään haluaisi ihan alkuvaiheessa kertoa kellekään, pelko keskenmenosta jäytäisi kuitenkin takaraivossa.
No, minä en taida edes raskautua, joten ei kannattaisi ressata näillä ajatuksilla.

Toivotaan Nippe että kolmas kerta toden sanoo ja yliajalle pääset tuskailemaan, että syntyis jo :)

On varmasti ihana tunne, mutta varmasti myös kovasti pelottaa. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, joten voisko sitä kuitenkin yrittää nauttia jokaisesta päivästä? Vasta jos itse joskus vielä plussaan niin tiedän, miltä sitten tuntuu yrittää luottaa tulevaan.

Olen yhtä utelias kuin anir: onko teillä Nippe ja Minttu jotain oireita? Muistan kuinka Nippe viime kuun pinossa sanoi mulle, etten saa hänestä oireiden perusteella viime kierrossa jännäyskaveria. Ja kuinkas sitten kävikään ;) Ihanaa!

Voi kun anir suakin onni potkaisisi ihan sattumalta ja yllättäen. Mä oikeastaan toivoisin, että minäkin yllättäen olisin raskaana vielä jonain päivänä. Jotenkin tuo keskenmennyt raskaus tuntui niin ihanalle, koska se tuli ihan yllätyksenä, ilman yrittämistä, luomuna.

En haluaiskaan alkaa stressata yrittämisestä, haluaisin elää päivä kerrallaan ja olla miettimättä koko asiaa. Mutta kun raskaus- ja vauvakuumeilen niin kovasti ettei se unohtaminen varmaan kyllä onnistu.

Esikoinen kasvaa ja on jo "iso" poika ja mä märehdin, että meneeköhän taas kolme vuotta ennen kuin seuraava raskaus saa alkunsa.

Anir: Toivottavasti teillä onnistaisi myös. Ihanaa kun käyt täällä aina välillä!! Mie en tältä palstalta uskalla karata pois varmaan ikinä, vaikka miten kävisi... Toivotaan parasta ja PELÄTÄÄN pahinta! Täällä raskausoireita ei oikeestaan oo, ehkä vessassa saa juosta entistä tiheempään ja välillä outoja menkkamaisia masukipuja...

Vilmis: Joo nää on jotain salatiedettä raskautumiset siis ja pahinta on ettei kukaan voi taata että tämäkään onnistuisi tai, että onnistuisimme ikinä pääsemään loppumetreille... Toivottavasti teilläkin tärppää!

Soitin tänään tuloksen siitä verikokeen hcg:stä. Eli otettu dpo 15 (4+1) ja oli jotain 570 se arvo. Että kait sitten nuo useammat raskaustestit on ollu oikeessa, mutta eihän ne toki näytä että montako viikkoa tätä kestää...

Heippis,

Kävin hakemassa Foli-B-vitamiinilisän, josko sillä olis jotakin vaikutusta limakalvoihin ja hyvän onnen sattuessa olis kohdussa tarttumapintaa. Sanoin myös miehelle, että sekin sais niitä syyä. Ei varmana syö ennenku lukee ohjeen ja sit sillä kolahtaa itsetuntoon se "sperman laadun parantamiseksi". Luultavasti keskustellaan vielä tovi ennenku hän niitä suostuu syömään. Meillä ei miehen spermassa pitäisi olla mitään vikaa, ei olla tutkittu, mutta ainakin viimeksi tärppäsi heti kun mun kroppa saatiin kuntoon. Ei kai siitä silti haittaa ole..

Mutta foolihaposta ja b-vitamiinista tulikin mieleen kaikki jipot ja kikkakolmoset mitä kerrotaan raskauden alulle saamista auttavan.. Mitäs niitä olikaan; greippimehu nyt ainakin, en muista sen vaikutusta. Ja punaviiniä lasi/pvä ovulaatiosta loppukiertoon asti, en muista senkään vaikutusta.

Tietääkö kukaan mitään muita tai muistaako näille kukaan sitä syytä?

-iitu (odotellaan vielä niitä eka tätejä..)

PS. Mainostan vielä sitä ryhmää. Eli tuolta sivun vasemmasta reunasta "ryhmät" ja sitten liittymispyyntöä tulemaan siihen "keskenmenon kokeneet". Yritän niitä hyväksyä mahd. pian, mutta annan kyllä mielelläni myös ylläpito-oikeuksia muillekin. Meillä on siellä jo keskustelua vauvakuumeilusta ja toivottavasti myös odottajia saataisiin mukaan.. Pääsette sitten ainakin keskustelemaan vaikka kahdessakin eri paikassa (täällä ja siellä) vaikka vähän fiiliksen ja asian mukaan.. :)

Menkat loppuivat tänään, tai ehkä pian lorahtaa taas enemmän. Hyvin niukat olivat verrattuna aiempiin. Ja myöskään mitään kipuja tai kramppauksia ei ollut kuten aina mulla on. En sitten tiedä onko se huono asia, onkohan limakalvo ollut jotenkin todella ohut tai jotain. Osaako joku sanoa? Yleensä siis vuodan vuotamalla ainakin viitisen päivää ja viime kierrossa oikeastaan vasta seitsemäntenä päivänä ei enää tullut mitään. Ajallaan kuitenkin alkoivat. En mä tiedä, ehkä mun melko raju painonpudotus- ja kuntoiluprojekti kuitenkin alkavat vaikuttaa kuukautiskiertoon. En tiedä. Kai normaalipainoon pääseminen kuitenkin pitkällä tähtäimellä on hyvä asia raskautumismahdollisuuksien kannalta.

Pitäis varmaan kanssa alkaa popsia jotain vitamiinilisiä raskautumisen mahdollisuuksien parantamiseksi. Pitääkin ostaa iitu tuota samaa vitamiinia. Mun mies ei ikimaailmassa moisia kyllä popsia ala. Ja meillä syynä tärpppäämättömyyteen on kyllä varmaan mun oligo-ovuloiminen. On kyllä niin pölö mutta kuitenkin niin kuvaava nimitys tälle mun raskautumisen esteelle :) Pakko hymyillä tuolle diagnoosille, on se niin hassunkuuloinen.

Ja Nippe: mä olen niiiiiin onnellinen sun puolesta! Vaikka sua pelottaa niin nauti kuitenkin näistä alkuhetkistä ja saa voimaa niistä. Tämä kerta voi onnistua loppuun saakka!

Mä olen kanssa kuullut tuosta punaviinin nauttimisesta ovulaation jälkeen. Punaviinistä saa rautaa joka vahvistaa verta joka vahvistaa kohdun limakalvoa. Vai?

Greippimehusta olen kanssa kuullut hyvää mutten muista miten se vaikutti. Tekikö kohdunkaulan ominaisuudet happamuuden takia otollisemmiksi siittiöiden etenemiselle?

Mä taidan kanssa ottaa kaikki kikkakolmoset käyttöön ja tässä kierrossa yrittää kaikkeni viimeiseen saakka. Saattaa mies kyllä ihmetellä kun yritän kammeta hänet puuhiin useamman kerran. On siis melko halutonta sorttia ;)

Nippe: Kyllä minä olen oikeastaan toivoni menettänyt, että meille ei enää vauvaa suoda :( Mies vaan tuhahtelee, kun otan vauva-asian puheeksi. MOlemmat lapsemme sekä se keskenmennyt saivat tosi helpolla alkunsa, mutta nyt ei tärppää sitten millään. Mies totesikin kerran, ettei se enää tällä iällä tärppää (minä olen 35v, mies 39).
Kuitenkaan en osaa olla haaveilematta, kun kaikesta huolimatta mies ei ole vaatinut ehkäisyä eikä sitä käytetä sen harvan kerran kun puuhastelemaan innostutaan.

Yritä nyt Nippe kuitenkin nauttia raskaudesta, vaikka tiedän että vaikeaa on.

Minä kokeilin joskus tuota greippimehua ja se pidensi minulla kiertoa ja vähensi valkovuotoa. Kaksi kiertoa kokeilin enkä ole sen koommin juonut.

Onnekseni olen pysynyt päätöksessäni enkä ole laskenut kiertopäiviä. Ei siis hajuakaan, mutta noin viikon kuluttua täti kurvaa taas paikalle. Tietty, kun on ilta miehen kanssa kaksistaan tiedossa.

ottaa ton plussannyt pois tuolta, eilen aamusta alkoi vuoto ja päivällä möykky tuli ulos, ei siitä raskaudesta sitten kerittykään paljon nauttia :'(

Voi ei minttu, olen todella pahoillani. *hali*


-iitu

Julmaa joutua kokemaan km monta kertaa. Haleja!

Täällä ekat veriviirut paperissa bongattu, joten sieltähän se täti on kurvaamassa jälleen kerran aikataulussa. Se niistä toiveista...

Aiemmin jo luin plussailuistanne ja nyt ajattelin kirjautua ja onnitella. Myötätuntoni sinulle Minttu! On niin väärin, kun juuri iloittuaan plussasta, joutuu taas pettymään. Omalla kohdallani toinen keskenmeno (tm) ei ollut niin raskas kuin eka km. Ekasta tulee helmikuussa jo 2 vuotta. Ekalla kerralla ajattelin, ettei tällaista voi minulle tapahtua, mutta toisella kerralla tiesin jo, että mitä vaan voi tapahtua myös minulle.

Mutta Nippe, sinä saat onnitteluni! Kunhan se onni nyt sulla vaan kestäis loppuun asti. Koeta olla panikoimatta.

Mulla ei mitään uutta. Eka Femar-kierto tuulimunan jälkeen menossa, ja ovulaation aikaan olin todella kipeä ovulaatiosta (tai sitten se oli närästystä). En muista ennen, että koko vatsaa olisi kouristanut, ja oikein tunsin kuinka munasarjoissa tapahtuu jotain. Mutta en uskalla odottaa liikoja, vaikka varmaan taas petyn, jos ei tärpännytkään. Katon vielä muutaman Femar-kierron, ja helmikuussa varaan ajan munatorvien aukiolotutkimukseen. En ole edes katsonut, mitä se yksityisesti maksaa, mutta maksoi, mitä maksoi, niin menen kyllä.

Minttu: Voi ei, tää on niin julmaa, heti kun annetaan toivoa, niin matto vedetään jalkojen alta pois! Halaus!

Simona: No täällä ollaan jo ihan luovutamassa. Enää ei tartte juosta vessassa yhtenään (kuten tm:ssa ja kkm:ssa kävi samoin). Alaselkään sattunut jo pari päivää aaltomaisesti... eli vuotoa odotellaan... Toivottavasti femarit tepsii myös sinulla! Ja kyllä kannattaa käydä tuo munatorvien tutkimus vaikka yksityisellä, maksoi mitä maksoi... Onnea teille yritykseen!

Tämä on ihan kamalaa. Voi Minttu sinua! Ja Nippe, eikai teillekin käy huonosti :( Miksi tämä menee näin. En voi edes kuvitella miten pahalta teistä tuntuu. Ja kahta enemmän nyt pelottaa, että miten sitä itse koskaan pystyy luottamaan huomiseen jos itse vielä joskus plussaan. Voimia!

t. Vilmis, ovulaatiota odotellessa, jos tässä kierrossa ovulaatio vaikka tapahtuisi.

Kiitos teille! Ja voi nippe, toivottavasti sullakin ei oo menny kesken, niin toivoisin että sinulla onnistuisi nyt tämä raskaus.. Itselläni alkaa pieni muitoinen painon pudotus operaatio vaikka se ei tuskin hirveesti vaikuta asiaa.. Mutta toivossa on hyvvä elää.. Olo suhteisiin nähden täällä kyllä voidaan hyvin kun viikkoja ei kerinnyt kertyä viittä viikkoa enempää tai kuudes olis alkanut..

Toivottavasti tuntemuksesi ovat vääriä etkä joutuisi taas kokemaan keskenmenoa...

Mulla on jotenkin petetty olo. Kuten olen monta kertaa ennenkin sanonut, meillä ei kovin usein puuhastella, mutta tässä kierrossa mies innostui jopa kaksi kertaa viikon sisällä, ja se toinen kerta oli parhaimpaan ovisaikaan. No, johan siinä toivo nosti päätään meikäläisellä... Viikonloppuna pamahti tissit kipeiksi ja menkkajuilimiset oli harminaisen kovia. Väkisin tuli mieleen, että josko se olis tärpännyt. Maanantaina tein testin (kun niitä tuolla kaapissa lojuu), puhdasta negaa näytti, ja tietty heti testin teon jälkeen alkoi tuhru. Että se siitä taas kerran.

Järki sanoo, että pitäisi lopettaa haaveilu ja keskittyä johonkin muuhun, mutta ei vaan osaa. Vauvahaave on niin tiukassa.

Mä olen ihan pöhkö ... vauvakuume sekoittaa pään niin, että melkein tekee tyhmiä juttuja. Meinasin tänä aamuna nimittäin tehdä r-testin, ettei tarttis märehtiä menneitä lähes olemattomia, kivuttomia kuukautisia ja syitä huimaukselle :)

Mutta muistin tuon illalla tehdyn testaamispäätöksen vasta kun olin jo vessassa aamulla käynyt. Hyvä niin :)

Huimaus johtuu matalasta hemoglobiinista, pitäisi mennä kontrolliin. Ja niukat menkat todennäköisesti johtui kovasta kuntokuurista ja painonpudotuksesta. Menkatkin alkoivat ihan ajallaan. Mutta olivat siis lähes olemattomat, yleensä vuodan kuin Niagara.

Sanokaa nyt mulle, että olen ihan pöhkö! Toisaalta kaapissa on vielä yksi halpistesti, mutta olishan se nyt ihan tyhmää turhaan se pois käyttää :)

t. Vilmis kp 8/27-31

Minttu: Totta sekin, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sen julmemmalle tuntuu keskenmeno, mutta silti se on julmaa tapahtuipa se viikolla millä hyvänsä! Itse ainakin oisin näin jälkeenpäin toivonu, että km:t ois sattunu heti alkuunsa, mutta ei niin ei...

Vilmis: Testaa nyt vaan, kun kerran testi polttelee siellä hyllyssä! Joillakin niukat menkat tulee vaikka ois raskaana...

Anir: Vielä ei oo vuoto ainakaan alkanu, mutta vissiin sitä tässä sitten odotellaan... aika kuluu vaan niin hitaasti... Ja harmi, jos ei oo tärpänny! Kumpa teille sattuis "vahinko" ;)

Nippe: Siis kyllähän se ekaks harmitti, itketti ja raivostutti ihan hirveesti, mut sit kuitenkin osas ajatella vähän positiivisemmin kun viikot oli niin vähäiset. Asiaa kun ei auta yhtään se et on hirvee vauva kuume päällä :/ Nyt meinasin kokeilla tuota foolihappoa, josko se auttas asiaan paremmin, ja tietysti kaikesta stressistä pitäs pois päästä..

Kävin tänään paniikkiverikokeissa... eli hcg oli nyt 5+2 viikolla 5548... eli ainakin noussut melkoisesti, mutta eihän tämä mitään takaa... voi olla kohdun ulkoinen, tuulimuna, tai mikä vaan...

Nippe, toivotaan nyt, että sinun raskaus sujuisi hyvin ja alkio olisi oikeassa paikassa. Vaikka voin kuvitella pelkosi....

Täällä täti kurvasi tuhrujen saattelemana. Ottaa päähän ihan kympillä, kun ei se näköjään tärppää vaikka miten osuisi puuhastelut oikeaan aikaan.