Keskustelualueen säännöt

Epäilen, että pikkusiskollani on valikoiva mutismi

On nyt jo kohta 15-vuotias ja pystyy käsittääkseni nykyään puhumaan ihmisten kanssa ihan tai ainakin lähes normaalisti. Lapsena sisareni oli kuitenkin juuri niitä, jotka eivät puhuneet kellekään vieraille ihmisille tai vähän tutummillekaan, ei sitten millään. Jos hältä jotakin kysyi, niin suu pysyi lujasti supussa. Silloin en ollut koskaan kuullut sellaisesta kuin valikoiva mutismi, mutta heti kun kuulin siitä ensikerran, aloin epäillä, että sisarellani on täytynyt olla se. Monesti silloin lapsena ärsytti, kun sisko ei saanut sanaa suustaan ja tuli usein hälle siitä sanottuakin pahaan sävyyn. Olen miettinyt, että kannattaisiko ottaa puheeksi tuo valikoiva mutismi hänen kanssaan nyt vanhemmalla iällä vai antaa asian olla? Ajattelin, että jos kertoisin sisarelle, että on olemassa sellainen kuin valikoiva mutismi ja mitä siihen liittyy, hän saisi jonkin selityksen käytökselleen lapsena ja ehkä itsetunto paranisi. Vai onko parempi vain unohtaa asia nyt kun se näyttäisi menneen ohi?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2011 klo 10:17"]

On nyt jo kohta 15-vuotias ja pystyy käsittääkseni nykyään puhumaan ihmisten kanssa ihan tai ainakin lähes normaalisti. Lapsena sisareni oli kuitenkin juuri niitä, jotka eivät puhuneet kellekään vieraille ihmisille tai vähän tutummillekaan, ei sitten millään. Jos hältä jotakin kysyi, niin suu pysyi lujasti supussa. Silloin en ollut koskaan kuullut sellaisesta kuin valikoiva mutismi, mutta heti kun kuulin siitä ensikerran, aloin epäillä, että sisarellani on täytynyt olla se. Monesti silloin lapsena ärsytti, kun sisko ei saanut sanaa suustaan ja tuli usein hälle siitä sanottuakin pahaan sävyyn. Olen miettinyt, että kannattaisiko ottaa puheeksi tuo valikoiva mutismi hänen kanssaan nyt vanhemmalla iällä vai antaa asian olla? Ajattelin, että jos kertoisin sisarelle, että on olemassa sellainen kuin valikoiva mutismi ja mitä siihen liittyy, hän saisi jonkin selityksen käytökselleen lapsena ja ehkä itsetunto paranisi. Vai onko parempi vain unohtaa asia nyt kun se näyttäisi menneen ohi?

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

Älä nyt ihmeessä rupea hänelle mitään diagnooseja esittelemään!

Yleensä jokainen haluaa mieltään itsensä mieluummin terveenä kuin jonkun sairausluokituksen kautta.
Itsekin olin tuollainen lapsena mutta olen todella tyytyväinen että sain olla ihan vain ujo, siis normaali mutta tietyllä luonteenpiirteellä.

Ja varsinkin jos sisko on nyt jo rohkeampi niin miksi alkaa sohia kenties suht arkaakin paikkaa?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2011 klo 10:22"]

Yleensä jokainen haluaa mieltään itsensä mieluummin terveenä kuin jonkun sairausluokituksen kautta.
Itsekin olin tuollainen lapsena mutta olen todella tyytyväinen että sain olla ihan vain ujo, siis normaali mutta tietyllä luonteenpiirteellä.

Ja varsinkin jos sisko on nyt jo rohkeampi niin miksi alkaa sohia kenties suht arkaakin paikkaa?

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

En näe tuosta sanomisesta haittaakaan olevan

varsinkin jos teillä on keskenänne nykyään hyvät välit.

Tuttavaperheessä on tyttö jolla kyseinen diagnoosi.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2011 klo 11:11"]

varsinkin jos teillä on keskenänne nykyään hyvät välit.

Tuttavaperheessä on tyttö jolla kyseinen diagnoosi.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Mikä ero on ujoudella ja valikoivalla mutismilla?

Mun lapsi ei oikein suostu sanomaan vieraille mitään. Kotona se on iloinen ja touhukas kaveri, mutta kyläpaikoissa sitä saa kyllä hävetä vaikka kuinka yrittää psyykata itseään muuhun.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2011 klo 11:24"]

Mun lapsi ei oikein suostu sanomaan vieraille mitään. Kotona se on iloinen ja touhukas kaveri, mutta kyläpaikoissa sitä saa kyllä hävetä vaikka kuinka yrittää psyykata itseään muuhun.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa
Keskustelualueen säännöt
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä