Keskustelualueen säännöt

Asumusero. Kertokaa kokemuksianne.

En uskalla ajatella lopullista eroa, mutta tuntuu siltä, että pitäisi kokeille erillään asumista, kun riitoja on niin paljon. Välillä menee hyvinkin, mutta lapset kärsivät/valittavat riitelystä. Sille ei vaan loppua näy, vaikka kuinka yrittää. Miten uskallan lähteä? Lapset 10 ja 4.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2010 klo 21:00"]

En uskalla ajatella lopullista eroa, mutta tuntuu siltä, että pitäisi kokeille erillään asumista, kun riitoja on niin paljon. Välillä menee hyvinkin, mutta lapset kärsivät/valittavat riitelystä. Sille ei vaan loppua näy, vaikka kuinka yrittää. Miten uskallan lähteä? Lapset 10 ja 4.

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

Sama tilanne. Meillä tuntuu käytännön

järjestelyt nyt vain ihan ylivoimaisilta, joten päätettiin yrittää yksi elää yhdessä vielä yksi vuosi, jonka jälkeen mäkin voisin mennä töihin, jolloin talouspuoli olisi paremmin hallussa. Kaksi päivää ollaan jo onnistuttu olemaan riitelemättä, mutta ihan hirveän vaikeaa tämä on.

Millaisia ongelmia teillä on? Meillä perussyy miehen haluttomuus ja kyvyttömyys kantaa vastuuta lapsiin, perheeseen ja arkeen liittyvistä asioista. Hänellä on varsin itsekän tapa elä - tavoitteet liittyvät hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa eikä perheen eteen vaivannäkö kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2010 klo 21:16"]

järjestelyt nyt vain ihan ylivoimaisilta, joten päätettiin yrittää yksi elää yhdessä vielä yksi vuosi, jonka jälkeen mäkin voisin mennä töihin, jolloin talouspuoli olisi paremmin hallussa. Kaksi päivää ollaan jo onnistuttu olemaan riitelemättä, mutta ihan hirveän vaikeaa tämä on.

Millaisia ongelmia teillä on? Meillä perussyy miehen haluttomuus ja kyvyttömyys kantaa vastuuta lapsiin, perheeseen ja arkeen liittyvistä asioista. Hänellä on varsin itsekän tapa elä - tavoitteet liittyvät hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa eikä perheen eteen vaivannäkö kiinnosta.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

No meillä syyllinen olen kaiketi yksin minä. En osaa hillitä

arsyyntymistä, haukun helposti jos mulle sanotaan ns. vastaan. Olen aika komentelevainen, mutta toisaalta ainoa joka pitää rotia siivouksen ym. suhteen. Mieskin kyllä tekee kotitöitä ja lapsia varmaan hoitaa enemmän kuin minä. Minulla on kyllä raskas työ, jonka takia olen aika stressaantunut, ja se purkautuu välillä kotona, mutta luonteeltanikin olen aika nopea suuttumaan ja myös nopeasti lepyn enkä muistele kauaa riitoja. Tuntuu vaan että muut kärsii. Minun mielestäni mies sanoo pahasti, on pahantuulinen ja provosoi, haraa joka asiassa vastaan kuin murrosikäinen. Mutta se on vaan minun näkemys asiasta, kuulema vainoharhainen. En tiedä, mikä totuus on. Luen aina lehditä ja netistä juttuja, että muutkin naiset on smantytyyppisiä kuin minä, mutta jotenkin minut on demonisoitu tämän luonteenpiirteeni takia ihan mahdottomaksi. En siis suutu joka päivä.En keksi muuta ratkaisua enää kuin lähteä.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2010 klo 21:27"]

arsyyntymistä, haukun helposti jos mulle sanotaan ns. vastaan. Olen aika komentelevainen, mutta toisaalta ainoa joka pitää rotia siivouksen ym. suhteen. Mieskin kyllä tekee kotitöitä ja lapsia varmaan hoitaa enemmän kuin minä. Minulla on kyllä raskas työ, jonka takia olen aika stressaantunut, ja se purkautuu välillä kotona, mutta luonteeltanikin olen aika nopea suuttumaan ja myös nopeasti lepyn enkä muistele kauaa riitoja. Tuntuu vaan että muut kärsii. Minun mielestäni mies sanoo pahasti, on pahantuulinen ja provosoi, haraa joka asiassa vastaan kuin murrosikäinen. Mutta se on vaan minun näkemys asiasta, kuulema vainoharhainen. En tiedä, mikä totuus on. Luen aina lehditä ja netistä juttuja, että muutkin naiset on smantytyyppisiä kuin minä, mutta jotenkin minut on demonisoitu tämän luonteenpiirteeni takia ihan mahdottomaksi. En siis suutu joka päivä.En keksi muuta ratkaisua enää kuin lähteä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

4 on siis ap, unohdin mainita. Ja kiitos sulle

vastaamisesta. En osaa mitenkään auttaa, mutta itseäni ainakin helpottaa vertaistuki. Toivottavasti tämä elämä selkenee meillä kaikilla. Ap.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2010 klo 21:31"]

vastaamisesta. En osaa mitenkään auttaa, mutta itseäni ainakin helpottaa vertaistuki. Toivottavasti tämä elämä selkenee meillä kaikilla. Ap.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Meillä tuli eropäätös ennen asumuseroa

Lopullinen sinetöinti asialle oli poismuutto.
Vaikka yhä avioero vasta vireillä, on jo uusi elämä.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2010 klo 21:38"]

Lopullinen sinetöinti asialle oli poismuutto.
Vaikka yhä avioero vasta vireillä, on jo uusi elämä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

tällä yksi pois muuttanut

järjestelyt nyt vain ihan ylivoimaisilta, joten päätettiin yrittää yksi elää yhdessä vielä yksi vuosi, jonka jälkeen mäkin voisin mennä töihin, jolloin talouspuoli olisi paremmin hallussa. Kaksi päivää ollaan jo onnistuttu olemaan riitelemättä, mutta ihan hirveän vaikeaa tämä on.

Millaisia ongelmia teillä on? Meillä perussyy miehen haluttomuus ja kyvyttömyys kantaa vastuuta lapsiin, perheeseen ja arkeen liittyvistä asioista. Hänellä on varsin itsekän tapa elä - tavoitteet liittyvät hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa eikä perheen eteen vaivannäkö kiinnosta.




Tää lainattu teksti: ihan kuin meidän mies....
Vieläkin kitkutellaan naimisissa, meidän liitto on kuin mätäpaise mitä ei uskalla puhkaista, vaikka tähän ikään on jo oppinut että sitten se siitä paranisi, kun paise olis pois.

Itkettää. En enää jaksa. Sanoin hänelle tänään ettei tarvitse enää tulla tänne.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2010 klo 21:51"]

[quote]

järjestelyt nyt vain ihan ylivoimaisilta, joten päätettiin yrittää yksi elää yhdessä vielä yksi vuosi, jonka jälkeen mäkin voisin mennä töihin, jolloin talouspuoli olisi paremmin hallussa. Kaksi päivää ollaan jo onnistuttu olemaan riitelemättä, mutta ihan hirveän vaikeaa tämä on.

Millaisia ongelmia teillä on? Meillä perussyy miehen haluttomuus ja kyvyttömyys kantaa vastuuta lapsiin, perheeseen ja arkeen liittyvistä asioista. Hänellä on varsin itsekän tapa elä - tavoitteet liittyvät hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa eikä perheen eteen vaivannäkö kiinnosta.

[/quote]




Tää lainattu teksti: ihan kuin meidän mies....
Vieläkin kitkutellaan naimisissa, meidän liitto on kuin mätäpaise mitä ei uskalla puhkaista, vaikka tähän ikään on jo oppinut että sitten se siitä paranisi, kun paise olis pois.

Itkettää. En enää jaksa. Sanoin hänelle tänään ettei tarvitse enää tulla tänne.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Viiden viikon kokemuksella:

Päätöksen jälkeen oli mieletön vapauden tunne, saisin itse päättää miten elän, vuoroviikoin vapaata lapsista jne. Löysin ihanan, mutta liian kalliin vuokra-asunnon, en tiedä jäisinkö tähän pidemmäksi aikaa. Väliaikaisena ratkaisuna tätä on markkinoitu, mutta nyt on jo alkanut tuntua, ettei miehellä mitään potentiaalisiakaan yhteenpalaamisajatuksia. Omistani en tiedä, tunteet ja ajatukset vaihtelevat koko ajan. Ero olisi minun kannaltani kyllä taloudellinen itsemurha. En vaan ymmärrä, miten alkuperäiset ongelmat olisivat vaikka 6kk:n erillään asumisen aikana voineet poistua ja paluu yhteen onnistuisi.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2010 klo 23:58"]

Päätöksen jälkeen oli mieletön vapauden tunne, saisin itse päättää miten elän, vuoroviikoin vapaata lapsista jne. Löysin ihanan, mutta liian kalliin vuokra-asunnon, en tiedä jäisinkö tähän pidemmäksi aikaa. Väliaikaisena ratkaisuna tätä on markkinoitu, mutta nyt on jo alkanut tuntua, ettei miehellä mitään potentiaalisiakaan yhteenpalaamisajatuksia. Omistani en tiedä, tunteet ja ajatukset vaihtelevat koko ajan. Ero olisi minun kannaltani kyllä taloudellinen itsemurha. En vaan ymmärrä, miten alkuperäiset ongelmat olisivat vaikka 6kk:n erillään asumisen aikana voineet poistua ja paluu yhteen onnistuisi.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Miten lapset ovat ottaneet eron? Minkäikäisiä?

Miten selviät ikävästä kun lapset eivät ole sinulla? Itselläni on sellainen tunne, että en edes ikävöisi, ja siitäkin koen huonoa omaatuntoa. Ehkä ikävöisinkin niin että en kestäisi. Ei tiedä, kun en ole ollut erossa lapsistani kuin pari päivää kerrallaan. Minusta tuntuu myös, että lapset eivät ikävöisi minua, kun olen kerran niin kauhea. Ehkä eivät edes haluaisi asua kanssani. Tänä aamuna sain taas kuulla, miten en osallistu lasten harrastuksiin viemisiin vaan asetan omat harrastukseni edelle. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Aikatauluja olen koettanut sovitella niin, että kaikki pääsevät ja olen sovittanut omani sen mukaan, mutta nyt se ei jostain syystä enää ollutkaan hyvä ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2010 klo 10:27"]

Miten selviät ikävästä kun lapset eivät ole sinulla? Itselläni on sellainen tunne, että en edes ikävöisi, ja siitäkin koen huonoa omaatuntoa. Ehkä ikävöisinkin niin että en kestäisi. Ei tiedä, kun en ole ollut erossa lapsistani kuin pari päivää kerrallaan. Minusta tuntuu myös, että lapset eivät ikävöisi minua, kun olen kerran niin kauhea. Ehkä eivät edes haluaisi asua kanssani. Tänä aamuna sain taas kuulla, miten en osallistu lasten harrastuksiin viemisiin vaan asetan omat harrastukseni edelle. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Aikatauluja olen koettanut sovitella niin, että kaikki pääsevät ja olen sovittanut omani sen mukaan, mutta nyt se ei jostain syystä enää ollutkaan hyvä ratkaisu.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Asumuserossa 2,5 kk

Hei!
Alkuun olo oli tosi helpottunut, molemmilla. Joku sanoi, että asumuserosta on vaikea enää yhteen palata. Kyllä. Asiat näkee nyt kauempaa selvemmin, olen tajunnut nyt, kuinka mies manipuloi ja hyväksikäytti minua. Mies taas on ottanut vapautensa tosissaan, lapsia tapaa vain harvoin, vastuuton ollut ennenkin. Nyt olo on tuntunut yksinäiseltä ja kun olen nähnyt selviäväni lasten kanssa, enää ei ole tarvetta näyttää itselleen. On tullut väsymys. Tuntuu, ettei yksi vanhempi riitä millään kolmelle lapselle. Mutta mistään en saa tähän nyt elämänkumppania jakamaan edes osaa asioista... Tiedän kuitenkin, että ero oli ainoa järkevä ratkaisu. Lapset 12v, 10v. ja 3v.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2010 klo 10:48"]

Hei!
Alkuun olo oli tosi helpottunut, molemmilla. Joku sanoi, että asumuserosta on vaikea enää yhteen palata. Kyllä. Asiat näkee nyt kauempaa selvemmin, olen tajunnut nyt, kuinka mies manipuloi ja hyväksikäytti minua. Mies taas on ottanut vapautensa tosissaan, lapsia tapaa vain harvoin, vastuuton ollut ennenkin. Nyt olo on tuntunut yksinäiseltä ja kun olen nähnyt selviäväni lasten kanssa, enää ei ole tarvetta näyttää itselleen. On tullut väsymys. Tuntuu, ettei yksi vanhempi riitä millään kolmelle lapselle. Mutta mistään en saa tähän nyt elämänkumppania jakamaan edes osaa asioista... Tiedän kuitenkin, että ero oli ainoa järkevä ratkaisu. Lapset 12v, 10v. ja 3v.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

kiitos vastaajille. Minulla on niin älyttömän paha

mieli, kun tiedän olevani itse se syyllinen tässä.Se joka ei osaa elää toisen kanssa ja joka on huonompi vanhempana. Jos lähtisin, vastuu jakautuisi kenties tasaisemmin, riitely loppuisi, mutta lapset eivät saisi olla enää isänsä kanssa koko aikaa. ap.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2010 klo 16:44"]

mieli, kun tiedän olevani itse se syyllinen tässä.Se joka ei osaa elää toisen kanssa ja joka on huonompi vanhempana. Jos lähtisin, vastuu jakautuisi kenties tasaisemmin, riitely loppuisi, mutta lapset eivät saisi olla enää isänsä kanssa koko aikaa. ap.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

meillä on asumusero edessä

kuinka pian erilleen muutto käytännössä tapahtuu yleensä? Tuntuu etten jaksaisi enää päivääkään näin...

[quote author="Vierailija" time="10.12.2010 klo 22:18"]

kuinka pian erilleen muutto käytännössä tapahtuu yleensä? Tuntuu etten jaksaisi enää päivääkään näin...

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Asumusero. Lopullinen ero

Miehini ilmoitti aivan yllättäen, että haluaa erota. Vihanpurkauksien jälkeen päätyikin siihen, että haluaa kokeilla asumuseroa. Itsestäni se tuntuu tosi lopulliselta ja rankalta, vaikka ovatkin olleet Kriisikeskuksessa ihan myönteisellä kannalla.
Meillä on pieni lapsi, joten tämä tuntuu jotenkin vielä rankemmalta. Mielestäni olisi kiva kuulla ihmisten kokemuksia asumuserosta? Itsestäni tuntuu nyt siltä, että minun pitäisi työstää eroa jo nyt, tapahtui sitten miten tahansa.
Pahalta tuntuu sekin, että mieheni on ollut hyvin itsekäs menoissaan, mutta nyt sitten olisi valmis huolehtimaan lapselta. Hienoahan se on, mutta miksei tehnyt sitä aikaisemmin. Monilta riidoilta oltaisiin vältytty.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2012 klo 12:29"]

Miehini ilmoitti aivan yllättäen, että haluaa erota. Vihanpurkauksien jälkeen päätyikin siihen, että haluaa kokeilla asumuseroa. Itsestäni se tuntuu tosi lopulliselta ja rankalta, vaikka ovatkin olleet Kriisikeskuksessa ihan myönteisellä kannalla.
Meillä on pieni lapsi, joten tämä tuntuu jotenkin vielä rankemmalta. Mielestäni olisi kiva kuulla ihmisten kokemuksia asumuserosta? Itsestäni tuntuu nyt siltä, että minun pitäisi työstää eroa jo nyt, tapahtui sitten miten tahansa.
Pahalta tuntuu sekin, että mieheni on ollut hyvin itsekäs menoissaan, mutta nyt sitten olisi valmis huolehtimaan lapselta. Hienoahan se on, mutta miksei tehnyt sitä aikaisemmin. Monilta riidoilta oltaisiin vältytty.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa