Miten seurakunnasta voi löytää uskovan puolison kun naisia on siellä paljon enemmän kuin miehiä?

http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5423

Kuulkaas nyt!Kyllä Jumala voi johdattaa myös uskosta osattoman miehen kanssa yhteen.Mies voi tulla myöhemmin uskoon,kun näkee miten paljon hyvää uskosta seuraa puolisolle ja miten se häntä auttaa..Mutta toki pitää kuunnella Jumalan ääntä.Ihan yhtä lailla sitä voi mennä uskovankin kanssa naimisiin ja valita silti vastoin Jumalan tahtoa!Jotkutt"uskovat"ovat piruja mieheksi!Onneksi itse en ole törmännyt sellaisiin kuin kuulopuheissa,mutta kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.

On myös pariskuntia, joissa toinen puoliso on uskossa ja toinen ei, ja niin jatkuu kunnes parisuhden päättyy joko eroon tai toisen puolison kuolemaan.



Minä olin nuorempana uskossa. Rukoilin että saisin uskovan vaimon. Opiskelijabileistä löytyi sitten kiihkeä ateistityttö, jonka kanssa aloin seurustella ja menin naimisiin. Lieni Yläkerran Isällä huumoria: vaimoni ei ehkä ole kokenut yksittäistä, myrskyisää elämänmuutosta, mutta sittemmin hän halusi papiksi, luki teologian loppututkinnon (entisen tutkinnon lisäksi) ja on nyt pappina.



Ja entä minä? En minä jaksa olla uskovainen. Uskovaiset tuntuvat hurskastelevilta lässyttäjiltä. En ole luopunut kokonaan, pidän itseäni jonkinmoisena kristittynä. Olen jopa tehnyt jotakin niin absurdia kuin rukoillut että voisin luopua uskosta! :D Mutta juu. En minä usko että noilla seurakuntien menoilla taivaspaikkaa voitetaan. En ole koskaan sopeutunut niihin porukoihin, koska elän liian maallista elämää. Enkä viitsi enää kuunnella itsestäni kommentteja, joissa viittä vaille ääneen kerrotaan, etten kelpaa oikeaksi uskovaksi.



Katin paskat. Minä ruukaan edes yrittää auttaa kun näen juopuneen lojuvan katuvarressa. Minä menin katsomaan romuttuneeseen autoon onnettomuuspaikalla, kun elämä kaikkosi parista miehestä. Tuollaisissa tilanteissa sadat ihmiset ovat menneet ohi välittämättä. Kyllä siinä joukossa joku menestysteologi varmaan on ollut. En minä sen parempi ole kuin uskovaiset, mutta tässä katson olevani enemmän oikealla asialla kuin suu vaahdossa pauhaavat maallikkosaarnaajat ja sen sellaiset.



Eikä Jumala mulle kyllä mitään ole puhunut koskaan mitenkään suoraan tai henkilökohtaisesti. En minä nuorenakaan naisasioissani tiennyt, kuka tyttö olisi minulle Jumalan tahdon mukainen. Mutta sen muistan varsin hyvin, että seurakunnan toiminnassa oli paljon mukavia ja nättejä tyttöjä. Jos haluaa tarttua ajatukseen puolison tai edes tyttöystävän valinnasta, niin totisesti valinnanvaraa olisi ollut. En vain ikinä ole suhtautunut niin, että naisia on tyrkyllä ja heistä valitaan. Ensinnäkin olin niin viaton ja kiltti, etten tajunnut ennen kuin jälkikäteen, että joidenkin tyttöjen ystävällisyys ja lähentymisyritykset viestittivät seurusteluhalusta. Ja niissäkin tapauksissa asia on minulle kerrottu suorin sanoin myöhemmin. Kyllä minä olen kokenut seurustelevani niiden tyttöjen kanssa, jotka minulle on annettu ja samoin olen mennyt naimisiin sen naisen kanssa, jonka vaimokseni sain.



Käytännössä vaimoni usko on tehnyt pahaa jälkeä avioliitostamme. Hän ei tyrkytä minulle näkemyksiään tai tapojaan. Päin vastoin, hän on hyvinkin maltillinen. Mutta jotenkin rouvani on nykyään kovin etäinen. Voipa olla, että eroan joskus.

Miten seurakunnasta voi löytää uskovan puolison kun naisia on siellä paljon enemmän kuin miehiä?

Kookeile löytää mies vanhoillislestadiolaisten Rauhanyhdistykseltä.

Ainakin tietyissä piireissä miehillä on melkoinen valinnanvara, mikä nostaa pintaan melko epäkristillistä käytöstä. Eli kun monet naiset ovat kiinnostuneita, niin osalla kundeista nousee vähän hattuun, ei tietenkään kaikilla, ja käytös on valitettavasti sen mukaista.



Usein myös avioliittoja solmitaan nopeasti, ja sitten todetaan, ettei tämä nyt kuitenkaan ollut sitä mitä elämältä haluttiin. (Tästä olen nähnyt omassa menneisyydessäni useammankin esimerkin.)

Mulla kävi pari kertaa jo niinkin ettei surustelut onnistunut kun oli aktiivisilla uskonsiskoilla muutakin mielessä ja sain aikaa kulumaan hyvin aktiivisesti evakeliumia kertosessani nuorille ja muillekkin vuosien aikana. Uskon Herraan Jeesukseen. Olen ollut uskossa ehkä 10 vuotta. Kiinnostun sopivan ikäisestä noin 20-29 vuotiasta.



Jos kiinnostuit laita sähköpostia mulle 7paavo7@gmail.com

tulee seka-avioliitto katolilaisen kanssa. Että silleen.

Eroaminen on synti?
Sinulle suosittelen Veikko Lähteen eroa käsittelevää kirjaa. Ehkäpä sen avulla kantikkuutesi muuttuu vähän armollisemmaksi.
Raamatulla päähän- metodi ei toimi ihmisten kanssa.

Kyllä uskovan rakastavan puolison löytäminen on kultaakin kalliinpaa. Kannattaa tutkia onko esim.kristillisiä deittitapahtumia tulossa. Minusta ainakin on helpompi tutustua ihmiseen face-to-face. Vaikka eipä sitä tiedä vaikka laittaisin kristilliseen deittipalveluun viestiä. Kannattaa myös muistaa että kun uskossa ollaan niin: Sen minkä Jumala on yhdistänyt,sitä älköön ihminen erottako. Itse yritin rakentaa suhdetta uskomattomaan mieheen, johon oli suorastaan rakastunut,mutta kun ei näkemys yhdessäolemisesta natsaa (ihmisen toimintaahan ohjaa arvot!) niin eihän siitä mitään tule. Kyllä seikkailijoita riittää,mutta jos tavoittelet miestä joka pitää avioliiton ja uskollisuuden arvossa, tavoittele sitä! Mieti: kyseessä elämänkumppanin löytyminen,ei hetken huuma.

On myös pariskuntia, joissa toinen puoliso on uskossa ja toinen ei, ja niin jatkuu kunnes parisuhden päättyy joko eroon tai toisen puolison kuolemaan. Minä olin nuorempana uskossa. Rukoilin että saisin uskovan vaimon. Opiskelijabileistä löytyi sitten kiihkeä ateistityttö, jonka kanssa aloin seurustella ja menin naimisiin. Lieni Yläkerran Isällä huumoria: vaimoni ei ehkä ole kokenut yksittäistä, myrskyisää elämänmuutosta, mutta sittemmin hän halusi papiksi, luki teologian loppututkinnon (entisen tutkinnon lisäksi) ja on nyt pappina. Ja entä minä? En minä jaksa olla uskovainen. Uskovaiset tuntuvat hurskastelevilta lässyttäjiltä. En ole luopunut kokonaan, pidän itseäni jonkinmoisena kristittynä. Olen jopa tehnyt jotakin niin absurdia kuin rukoillut että voisin luopua uskosta! :D Mutta juu. En minä usko että noilla seurakuntien menoilla taivaspaikkaa voitetaan. En ole koskaan sopeutunut niihin porukoihin, koska elän liian maallista elämää. Enkä viitsi enää kuunnella itsestäni kommentteja, joissa viittä vaille ääneen kerrotaan, etten kelpaa oikeaksi uskovaksi. Katin paskat. Minä ruukaan edes yrittää auttaa kun näen juopuneen lojuvan katuvarressa. Minä menin katsomaan romuttuneeseen autoon onnettomuuspaikalla, kun elämä kaikkosi parista miehestä. Tuollaisissa tilanteissa sadat ihmiset ovat menneet ohi välittämättä. Kyllä siinä joukossa joku menestysteologi varmaan on ollut. En minä sen parempi ole kuin uskovaiset, mutta tässä katson olevani enemmän oikealla asialla kuin suu vaahdossa pauhaavat maallikkosaarnaajat ja sen sellaiset. Eikä Jumala mulle kyllä mitään ole puhunut koskaan mitenkään suoraan tai henkilökohtaisesti. En minä nuorenakaan naisasioissani tiennyt, kuka tyttö olisi minulle Jumalan tahdon mukainen. Mutta sen muistan varsin hyvin, että seurakunnan toiminnassa oli paljon mukavia ja nättejä tyttöjä. Jos haluaa tarttua ajatukseen puolison tai edes tyttöystävän valinnasta, niin totisesti valinnanvaraa olisi ollut. En vain ikinä ole suhtautunut niin, että naisia on tyrkyllä ja heistä valitaan. Ensinnäkin olin niin viaton ja kiltti, etten tajunnut ennen kuin jälkikäteen, että joidenkin tyttöjen ystävällisyys ja lähentymisyritykset viestittivät seurusteluhalusta. Ja niissäkin tapauksissa asia on minulle kerrottu suorin sanoin myöhemmin. Kyllä minä olen kokenut seurustelevani niiden tyttöjen kanssa, jotka minulle on annettu ja samoin olen mennyt naimisiin sen naisen kanssa, jonka vaimokseni sain. Käytännössä vaimoni usko on tehnyt pahaa jälkeä avioliitostamme. Hän ei tyrkytä minulle näkemyksiään tai tapojaan. Päin vastoin, hän on hyvinkin maltillinen. Mutta jotenkin rouvani on nykyään kovin etäinen. Voipa olla, että eroan joskus.

on varsin ymmärrettävää,että uskovaisten olemus vói ärsyttää...En nyt vastaa ihan koko " tai sitten ei-kirjoitukseen,mutta osin" mietin kuitenkin tässä miksi ajatus Jumalasta ajaa ihmisen ahtaalle...? Olen uskossa,mutta en totta vie sen parempi ihminen kuin muutkaan. Mutta suurin ideahan on minusta se,että hei: minä olen LUOTU ja minulla ja minun yläpuolellani on LUOJA. Elämäni ei ole minun omani, vaan armostahan tässä edes hengitetään. Luoja on yläpuolellani,mutta minä teen päätöksenmihin elinaikani käytän; haluanko ottaa selville mitä LUOJANI minun elämästäni ajattelee. Mikä on elämässäni TOTTA.Sanotaanhan että totuutta hän halajaa SALATUINPAAN saakka. Oikein on että on rehellinen itselleen ja muille.Jos et usko niin on oikein että siinäkin olet rehellinen. Ja silti Jumala on ihmistä suurempi ja Hän vetää puoleensa kenet haluaa. Seurakunnassa istuminen ei sinänsä tee kenestäkään hurskaampaa.Eihän kenestäkään tule autoakaan istumalla autotallissa. Mutta uskominen voi tulla kuulemisen kautta. Alussa oli Sana..:) Rukoilen perheesi puolesta. Toivoa on niin kauan kuin on elämääkin.Pitäkää siitä kiinni,joka päivä!

eikö siskot täällä voisi järjestää miehen haku matkoja amerikan bibel belttiin

löysin uskovan miehen ulkomailta. Paikallisessa kirkossa oli enemmän nuoria miehiä kun naisia.

Laajenna metsästys aluetta :)

"Miten seurakunnasta voi löytää uskovan puolison kun naisia on siellä paljon enemmän kuin miehiä?"



Olen ihmetellyt samaa asiaa. Kyllähän Jumala osaa laskea, ja laskea niin korkeaa matematiikkaa, että ihminen ei koskaan siihen yllä. Kuitenkin tämä laskutoimitus on vain 1 + 1 = 2.

mutta itse löysin todelle ihanan miehen aikoinaan nuorten aikuisten tilaisuudesta. Joten, voi kyllä todella suositella seurakuntaa siinä mielessä.

mutta itse löysin todelle ihanan miehen aikoinaan nuorten aikuisten tilaisuudesta. Joten, voi kyllä todella suositella seurakuntaa siinä mielessä.

Rukoile. Rukoile Jumalalta uskovaa puolisoa.

Raamatun mukaan Jumala ei muutu.



"Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä" Mal. 3:6



"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaak. 1:17



Jumala on muuttumaton, ja Hänen säädöksensä ovat muuttumattomat. Meille ei olisi mitään armoa, ellei Jeesus olisi sovittanut meitä LAIN MUKAAN.



Koska Jumala on muuttumaton, on Hänelle laki yhä voimassa.



Kun Uuden Testamentin kirjoista ei vielä ollut kirjoitettu ainoatakaan, sanoi Jeesus Raamatusta, "Mooseksesta ja profeetoista" näin: "Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut." Matt. 5:18



Jeesus myös puolusti Itseään saatanaa vastaan erämaassa sanoen, "kirjoitettu on".



Laki on siis voimassa, vaikka meitä ei tuomita lain mukaan, koska Jeesus on täyttänyt meidän puolestamme lain vaatimukset.



Niinpä on myös tämä lain kohta voimassa, ja sen mukaan voi elää: "Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, niin älköön vähentäkö ensimmäiseltä tämän ravintoa, vaatetusta ja aviollista oikeutta."



Raamatussa Jumalan miehiä, joita Herra EI nuhdellut siitä, että heillä oli monta vaimoa. Nuhtelu tuli joillekin, mutta aivan muusta syystä, kuin vaimojen lukumäärän tähden:

- Aabraham

- Daavid

- Salomo

- Gideon



"Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka olivat lähteneet hänen kupeistansa; sillä hänellä oli monta vaimoa." Tuom. 8:30



Daavidille Jumala Itse antoi monta vaimoa (Saulin lesket): "Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi..." 2. Sam. 12:8



Tuleepa Raamatussa kuolleen miehen veljelle ja hänen perheelleen pilkkanimitys, mikäli mies ei ota oman vaimonsa lisäksi veljensä leskeä vaimoksi ja yhdy häneen. Näin on Herra säätänyt Mooseksen kautta. (5. Moos. 25:5)



Jumala on siis laskenut aivan oikein. Yhdelle miehelle yksi tai useampia vaimoja, paitsi seurakunnan paimenille ja palvelijoille.



Jos joku nyt väittää, että Suomessa ei saa ottaa monta vaimoa, niin kukaan ei puutu siihen, jos elät monen vaimon kanssa. Eikä Raamatussa solmita avioliittoa Jumalan edessä kirkossa, vaan silloin, kun mies ja nainen yhtyvät. Yhdyntä sinetöi avioliiton, ei papin vihkiminen, vaikka ei sekään ole huono perinnäissääntö.



Avioliitto solmitaan Raamatussa näin: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön (= yhtyköön) vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi." 1. Moos. 2:24



"Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi"." 1. Kor. 6:16



Nainen ei kuitenkaan saa ottaa kuin yhden miehen. Jos nainen nai monta miestä, on se Jumalan tahdon vastainen teko, eli synti.



Hyvin on Herra tehnyt kaikki, ja aivan varmasti Hän on oikein laskenut.

Vanha ketju, mutta vastaampa kuitenkin.

Olen kristitty, enkä ottaisi epäuskovaista poikaystävää, sillä usein käy niin, että jos arvomaailmat eivät kohtaa, voi edessä olla hankaluuksia. En kuitenkaan väitä, etteikö olisi olemassa hyvää paria, jossa toinen uskoo ja toinen ei. Voi toki löytää hyvän ja ihanan miehen joka ei usko, mutta kyllä mä miettisin kaks kertaa ennenkä ottasin... Jos ottasin.. Nykymaailman miehet ja naisetkin, juoksevat himojensa mukaan sängystä sänkyyn ja joka viikko vaihtuu myös tyttöystävä. Ja avioliitodsa ollaan 2kk ja sitten erotaan kun tulee pikkuriita. Tälläisiin ongelmiin pitää varautua, jos haluaa epäuskovan seurustelukumppanin.

Meilläpäin kotona srk nuorissa vakiporukassa oli vain miehiä/poikia. Kun muutin uudelle paikkakunnalle niin miehiä/poikia oli siltikin nuorissa enemmän. Tämä helluntaiherätyksen piirissä. Toki varmaankin ikähaarukka taitaa olla sulle väärää.
m21

kunhan siellä niitä on? ja voihan joku kiinnostava vaikka erota tms.

kunhan siellä niitä on? ja voihan joku kiinnostava vaikka erota tms.