Aihe vapaa: Miten seurakunnasta voi löytää uskovan puolison kun naisia on siellä paljon enemmän kuin miehiä?

kunhan siellä niitä on? ja voihan joku kiinnostava vaikka erota tms.

kunhan siellä niitä on? ja voihan joku kiinnostava vaikka erota tms.

kunhan siellä niitä on? ja voihan joku kiinnostava vaikka erota tms.

mutta siis kun ei vain ole miehiä. jokaisessa ikäluokassa seurakunnassa on paljon enemmän naisia kuin miehiä. Miehiä ei yksinkertaisesti riitä kaikille.

Meidän seurakunnassamme oli se tilanne, että nuorista aikuisista naisia oli 2/3 ja miehiä 1/3. Lisäksi näyttii siltä, ettei kenelläkään natsaa seurustelumielessä. Pyörimme yhdessä, mutta sinkkuina.

Nyt 15 vuotta myöhemmin kun katson noin 20 parasta nuoruduuenystävääni, niin yhtä miestä ja yhtä naista lukuunottamatta kaikki ovat naimisissa. Mutta porukasta tosiaan ketkään eivät pariutuneet keskenään. Kumppanit löytyivät muilta paikkakunnilta tai ydinporukan ulkopuolelta.

Ja kyllä vain muutamat naiset ovat menneet naimisiin eronneiden miesten kanssa, eli eipä tuo mikään mahdoton kuvio seurakunnassa ole. :)

kun ei uskovaa miestä vuosien odottelun jälkeen löytynyt. Miksi muuten miehiä ei ole seurakunnissa?

Ehkä seurakunnassa on liian feminiinistä?

tärkeintä on pysyä morralisesti puhtaana ja totella jumalaa enempi kuin ihmistä
eli ei sit saa miestä jos ei saa

Jossain muualla päin kotiseurakunnissa tuntuu olevan 7 miestä ja 1 nainen -jakauma.

Jossain muualla päin kotiseurakunnissa tuntuu olevan 7 miestä ja 1 nainen -jakauma.

tärkeintä on pysyä morralisesti puhtaana ja totella jumalaa enempi kuin ihmistä eli ei sit saa miestä jos ei saa

Vai?

ennemmin tai myöhemmin. Mutta on myös uskovaisia naisia, jotka viihtyvät sinkkuna.

nyt heti keskustelemaan pahoista ajatuksistanne seurakunnan vanhimpien kanssa !

On nuorta, keski-ikäistä ja vanhaa, lapsellisia ja lapsettomia aviopareja ja sinkkuja. Vapaita, raittiita ja varmasti hyviä uskovia miehiä on siis paljonkin.

Ehkä on niin, että uskovat miehet eivät halua osallistua kansankirkon toimintaan, kun se on "mummojen kerho".

Kai netistäkin voi etsiä uskovaa miestä? Vai?

silloin kun minä miestä etsin, ei nettiä vielä ollutkaan. Lehtien palstoilta miehen etsiminen oli aika epätoivoista, ainakin sillä oli semmoinen leima. Nykyään on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä löytää mies tai vaimo netistä.

Useimmat jotka haluavat miehen, näyttävän sellaisen kyllä löytävän ennemmin tai myöhemmin. Mutta on myös uskovaisia naisia, jotka viihtyvät sinkkuna.

minä tunnen sellaisia naisia. Kaikki eivät suinkaan halua viettää elämäänsä yksin. Varsinkin jos ovat ujonpuoleisia, eivätkä mitään missikandidaatteja, niin miestarjokkaita ei pilvin pimein ympärillä pörrää.

En halua tutustua ns. tavismiehiin, jotka eivät usko. Ehkäpä netistä jostakin voisi löytää sen oikean? Voisiko kukaan suositella jotakin saittia, mistä löytää kunnollinen uskovainen mies?

Mä päädyin siihen, että mulla on ei-uskova mies, joka suhtautuu kuitenkin myönteisesti uskonasioihin.

Siskoni, joka on tässä asiassa tiukempi eikä voi hyväksyä muita kuin uskovia miehiä, elää sinkkuna vastoin tahtoaan ja asia on/on ollut hänelle kipeä.

pitää olla tietty samassa uskossa, eli omasta seurakunnasta ja uskoa samoin kun vaimokin

mitä hyötyä on olla aviossa, jos ei usko samoin ?

riitaahan siitä tulee vaan

pitää olla tietty samassa uskossa, eli omasta seurakunnasta ja uskoa samoin kun vaimokin mitä hyötyä on olla aviossa, jos ei usko samoin ? riitaahan siitä tulee vaan

t. eri lailla uskovan, onnellisen miehen onnellinen vaimo

Onneksi on alkanut suhtautua myötämielisemmin. Ei uskovan kannata mennä naimisiin ei-uskovan kanssa. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei tämä helppoa ole ollut eikä ole. Hyvä mies tuo on, mutta suhteesta puuttuu paljon kun molemmat ei ole uskossa.

pitää olla tietty samassa uskossa, eli omasta seurakunnasta ja uskoa samoin kun vaimokin mitä hyötyä on olla aviossa, jos ei usko samoin ? riitaahan siitä tulee vaan

muslimin tai hindun kanssa. Liikaa kitkaa tulisi monissa asioissa. Viimeistään lasten kasvatuksessa.

http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5423

Kuulkaas nyt!Kyllä Jumala voi johdattaa myös uskosta osattoman miehen kanssa yhteen.Mies voi tulla myöhemmin uskoon,kun näkee miten paljon hyvää uskosta seuraa puolisolle ja miten se häntä auttaa..Mutta toki pitää kuunnella Jumalan ääntä.Ihan yhtä lailla sitä voi mennä uskovankin kanssa naimisiin ja valita silti vastoin Jumalan tahtoa!Jotkutt"uskovat"ovat piruja mieheksi!Onneksi itse en ole törmännyt sellaisiin kuin kuulopuheissa,mutta kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.

On myös pariskuntia, joissa toinen puoliso on uskossa ja toinen ei, ja niin jatkuu kunnes parisuhden päättyy joko eroon tai toisen puolison kuolemaan.

Minä olin nuorempana uskossa. Rukoilin että saisin uskovan vaimon. Opiskelijabileistä löytyi sitten kiihkeä ateistityttö, jonka kanssa aloin seurustella ja menin naimisiin. Lieni Yläkerran Isällä huumoria: vaimoni ei ehkä ole kokenut yksittäistä, myrskyisää elämänmuutosta, mutta sittemmin hän halusi papiksi, luki teologian loppututkinnon (entisen tutkinnon lisäksi) ja on nyt pappina.

Ja entä minä? En minä jaksa olla uskovainen. Uskovaiset tuntuvat hurskastelevilta lässyttäjiltä. En ole luopunut kokonaan, pidän itseäni jonkinmoisena kristittynä. Olen jopa tehnyt jotakin niin absurdia kuin rukoillut että voisin luopua uskosta! :D Mutta juu. En minä usko että noilla seurakuntien menoilla taivaspaikkaa voitetaan. En ole koskaan sopeutunut niihin porukoihin, koska elän liian maallista elämää. Enkä viitsi enää kuunnella itsestäni kommentteja, joissa viittä vaille ääneen kerrotaan, etten kelpaa oikeaksi uskovaksi.

Katin paskat. Minä ruukaan edes yrittää auttaa kun näen juopuneen lojuvan katuvarressa. Minä menin katsomaan romuttuneeseen autoon onnettomuuspaikalla, kun elämä kaikkosi parista miehestä. Tuollaisissa tilanteissa sadat ihmiset ovat menneet ohi välittämättä. Kyllä siinä joukossa joku menestysteologi varmaan on ollut. En minä sen parempi ole kuin uskovaiset, mutta tässä katson olevani enemmän oikealla asialla kuin suu vaahdossa pauhaavat maallikkosaarnaajat ja sen sellaiset.

Eikä Jumala mulle kyllä mitään ole puhunut koskaan mitenkään suoraan tai henkilökohtaisesti. En minä nuorenakaan naisasioissani tiennyt, kuka tyttö olisi minulle Jumalan tahdon mukainen. Mutta sen muistan varsin hyvin, että seurakunnan toiminnassa oli paljon mukavia ja nättejä tyttöjä. Jos haluaa tarttua ajatukseen puolison tai edes tyttöystävän valinnasta, niin totisesti valinnanvaraa olisi ollut. En vain ikinä ole suhtautunut niin, että naisia on tyrkyllä ja heistä valitaan. Ensinnäkin olin niin viaton ja kiltti, etten tajunnut ennen kuin jälkikäteen, että joidenkin tyttöjen ystävällisyys ja lähentymisyritykset viestittivät seurusteluhalusta. Ja niissäkin tapauksissa asia on minulle kerrottu suorin sanoin myöhemmin. Kyllä minä olen kokenut seurustelevani niiden tyttöjen kanssa, jotka minulle on annettu ja samoin olen mennyt naimisiin sen naisen kanssa, jonka vaimokseni sain.

Käytännössä vaimoni usko on tehnyt pahaa jälkeä avioliitostamme. Hän ei tyrkytä minulle näkemyksiään tai tapojaan. Päin vastoin, hän on hyvinkin maltillinen. Mutta jotenkin rouvani on nykyään kovin etäinen. Voipa olla, että eroan joskus.