Aihe vapaa: 9 vuotiaan tytön paino

Ei mikään pullukka, vähän ehkä tanakka. Moni on ihmetellyt painoa, kun ei kuulemma näytä niin painavalta, liekö sitten vaan tiivistä lihaa :)

aika normaalivartaloinen mielestäni. Toki on sitten aika lyhyt.

aika normaalivartaloinen mielestäni. Toki on sitten aika lyhyt.

on n. 150 cm ja painaa 34 kg => hän on hoikka, mutta ei mitenkään liian laiha.

oli koulun terveystarkastuksessa 135 cm ja 31,2kg. Tarkastus oli seuraavana päivänä kun hän oli täyttänyt 9. Ihan normaalin paperit sai :)

ei lapsen

yksi kommentti jossa ei ollut painoa vaan ihan muuta.

Minulla on kyllä neljä tyttöä, joista kaksi liian laihaa ja yksi liian lyhyt ja sit tämä vanhin, jonka painoindeksiksi sain hieman ylipainoisen.

Tiedän että se on meidän vanhempien vastuulla niinkuin nyt lapset muutenkin on. Mutta mietin tässä vain keinoa miten voin sen hienovaraisesti hänelle ilmaista että tarkkaillaan esim. syömisiä.
Joskus hänelle on iltapalalla sanottu että voi syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi. Hän on loukkaantunut ja lähtenyt itkien pois.

Kesällä hän eräästä t-paidasta sanoi ettei voi pitää sitä koska on niin lihavan näköinen.

Eli työmaata on henkiselläkin puolella. Täytyy vaan tehdä selväksi että hän on meille rakas juuri sellaisena kuin on, mutta terveydellisistä syistä kannattaa miettiä mitä syö. Tuon ikäistä voi todella loukata niin että saa kokea vuosien päästä sen toisen ääripään hänen kanssaan. Sitä en halua.

Meilläkin neljä tyttöä, kaksi nuorinta erittäin hentoisia ja pitkiä, toiseksi vanhin jäntevä ja vanttera ja vanhin, 9v, nyt 141cm ja n. 35kg ja hälle herkut maistuvat. Ei siis ole lihava, ei edes pullea, mutta helposti voi lihoa, kun tykkää kaikesta hyvästä. Mutta vaikea tietää tosiaan, miten sanoa, etti tule traumaa ja rupea laihduttamaan, neiti kun on sangen tarkka ulkomuodostaan. Vaikeita asioita.

tarvitse puhua ruuan terveellisyydestä tai lihavuudesta. Toki kannattaa puhua siitä mitä sokeri tekee hampaille, eli karkkipäivä vain kerran viikossa ja mehut ja limut pois vaikka ihan kokonaan.

Se, mitä ap voi tehdä, on huolehtia kotiruuan terveellisyydestä. Paaaaljon kasviksia eri muodossa, vähärasvaista lihaa ja maitotuotteita (huolehdithan että lapsi saa tarpeeksi kalsiumia, d-vitamiinia ja tarpeellisia rasvahappoja?). Joka aterialla kasviksia tai hedelmää, lihan/ kalan/ kanan kanssa voi olla pelkkää kasvista lisukkeena, perunaa/ pastaa/ riisiä ei kukaan tarvitse ruokavalioonsa. Lisukkeena voi olla esim. uunijuureksia, paistettua kesäkurpitsaa tai ihan vihersalaattia vaikka jollain juustolla hyöstettynä.

Välipala esim. voi olla pelkkää kasvista ja hedelmää. Jos lapsi syö vaikka iltapalaksi leipää, annat vain yhden leivän ja lisäksi vaikka porkkanatikkuja ja omenaa tms.

Jos haluaa lisää ruokaa, on kasvikset ja salaatti syötävä ensin ja niitä on otettava myös santsikierrokselle. Tarkista annoskoot! Mitä isompi annos, sitä enemmän lapsi syö, tämä on ihan tutkittu. Hyvin pieni annos ensin ja kasvikset mukaan, lisää saa ottaa vähän kerrallaan jos on vielä kova nälkä.

Kaikkea herkkua ei voi kieltää mikäli lapsi on tottunut niitä syömään, mutta määrää voi rajoittaa. Vanukkaita ja sokeroituja jugurtteja ei joka päiväksi, ei myöskään muroja. Jos lapsi on kovin ennakkoluuloinen maistelemaan uusia makuja (esim. kasviksia), ota käyttöön vaikka joku palkitsemisjuttu. Uusiin makuihin tottuminen voi viedä useita kymmeniä maistamiskertoja ja tärkeintä on, että lapsi ei yhden maistamiskerran perusteella hylkää suoraan jotain tuotetta.

Oli vasta terkkarilla ja mitat olivat 125cm ja 23kg. Ei ole missään nimessä yhtään tukeva, enempikin hoikka. Sellainen siro ruumiinrakenteeltaan, kulkee telinevoimistelussa ja liikkuu muutenkin hirmu paljon. On luokkansa pienin.

Tiivis paketti, energinen tyttö ja lihaksikas sporttivartalo :D

farkut ja villapaita päällä tasan 40 kg ja ikää jo 13... Pituutta varmaan 167-170cm. On liian laiha, käsittämätön ruipelo.

ajattelisin että jos iltapalalla on vaikka ensin täysjyväsämpylää ja sitten porkkanaa/banaania/omenaa niin paljon kuin jaksaa syödä.
niin tai puuroa ja marjoja,esim.ohrapuuro on mansikoiden kanssa tosi hyvää ja terveellistä ja sitä voi syödä ihan huoletta niin ettei tarvitse huomautella syödyistä määristä.
Saattaahan olla että lapselle on tulossa joku kasvupyrähdys ja syö siksi paljon.

ja sitten vasta miettiä onko painoa liikaa vai liian vähän

yksi kommentti jossa ei ollut painoa vaan ihan muuta. Minulla on kyllä neljä tyttöä, joista kaksi liian laihaa ja yksi liian lyhyt ja sit tämä vanhin, jonka painoindeksiksi sain hieman ylipainoisen. Tiedän että se on meidän vanhempien vastuulla niinkuin nyt lapset muutenkin on. Mutta mietin tässä vain keinoa miten voin sen hienovaraisesti hänelle ilmaista että tarkkaillaan esim. syömisiä. Joskus hänelle on iltapalalla sanottu että voi syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi. Hän on loukkaantunut ja lähtenyt itkien pois. Kesällä hän eräästä t-paidasta sanoi ettei voi pitää sitä koska on niin lihavan näköinen. Eli työmaata on henkiselläkin puolella. Täytyy vaan tehdä selväksi että hän on meille rakas juuri sellaisena kuin on, mutta terveydellisistä syistä kannattaa miettiä mitä syö. Tuon ikäistä voi todella loukata niin että saa kokea vuosien päästä sen toisen ääripään hänen kanssaan. Sitä en halua.

Minun lapseni (poika) on 10-vuotias. Hänen painonsa kulkee tarkasti keskikäyrällä, on siis hyvin sopusuhtainen poika... mutta kyllä minä pidän tarkasti huolta hänen ruokavaliostaan ja keskustelemme usein miten on terveellistä syödä. Olemme kerranneet koulussa opittua lautasmallia ja ruokamääräsuosituksia. Herkkujen syömistä rajoitan. Olen sanonut suoraan lapselle, että ne ovat epäterveellisiä ja niistä voi lihoa.

ja painaa 56kiloo ja on 156cm pitkä.
ikäisekseen tosi pitkä ja painoakin tullut.ei ylipainoa mutta meilläkin on kuitenkin tanakka.

Minkä kokoisia teidän 9 vuotiaat tytöt ovat olleet? Meidän tyttö kävi tuossa äsken puntarilla ja lukema oli 33 kg. Pituutta en tiedä, mutta vaatteet ovat n 132- 140 senttisiä.

Mies vaan tuossa totesi että tyttö painaa muutamien vuosien päästä saman verran kuin minä olen painanut 18 vuotiaana. En voi tuon ikäiselle sanoa mitään asiasta. Hän itse tietää että on tanakka, ei mikään lihavan näköinen ole. LÄhinnä vatsan seudulta pyöreä. On toki ollut aina pyöreähkö.

farkut ja villapaita päällä tasan 40 kg ja ikää jo 13... Pituutta varmaan 167-170cm. On liian laiha, käsittämätön ruipelo.

alkaa olla jo lääkärireissun paikka.

yksi kommentti jossa ei ollut painoa vaan ihan muuta. Minulla on kyllä neljä tyttöä, joista kaksi liian laihaa ja yksi liian lyhyt ja sit tämä vanhin, jonka painoindeksiksi sain hieman ylipainoisen. Tiedän että se on meidän vanhempien vastuulla niinkuin nyt lapset muutenkin on. Mutta mietin tässä vain keinoa miten voin sen hienovaraisesti hänelle ilmaista että tarkkaillaan esim. syömisiä. Joskus hänelle on iltapalalla sanottu että voi syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi. Hän on loukkaantunut ja lähtenyt itkien pois. Kesällä hän eräästä t-paidasta sanoi ettei voi pitää sitä koska on niin lihavan näköinen. Eli työmaata on henkiselläkin puolella. Täytyy vaan tehdä selväksi että hän on meille rakas juuri sellaisena kuin on, mutta terveydellisistä syistä kannattaa miettiä mitä syö. Tuon ikäistä voi todella loukata niin että saa kokea vuosien päästä sen toisen ääripään hänen kanssaan. Sitä en halua.

Minusta lapsen kanssa voi käydä aivan hyvin läpi virallisen ravitsemussuosituksen ja esittää kuvina paljonko saisi syödä kasvavassa iässä oleva lapsi. Voit myös kertoaa että iltapalalla tarjotaan esim kaksi leipää ja hedelmiä ja maito. Niiden tulee riittää. Älä anna periksi itkun edessä. Eihän lapsi voi saada itse päättää sitä että hän saa ottaa ruokaa miten paljon tahansa. Kyllä aikuisen pitää laittaa raja. Aikuisen on myös turha sanoa että "voitko syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi". Aikuinen antaa lapselle sen määrän ruokaa jonka lapsi saa syödä ja sen tulee riittää. Aluksi toki lapsi voi huutaa vaikka pää punaisena mukanälkäänsä, mutta kyllä hän sitten oppii että ruokamäärien pitää olla järkeviä ja kohtuullisia. Itsestäänselvää on että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja koska vanhemmat rakastavat lapsiaan, he eivät anna lapsilleen liikaa ruokaa. Ylipaino karisee kyllä pikkuhiljaa kun vanhemmat vain tajuavat että asia on heidän vastuullaan eivätkä he saa antaa lapsen syödä niin paljon kuin lapsi haluaisi.

Minä olin kolmesta lapsesta se pyörein, lihava en ollut kylläkään koskaan. Rasvaa oli enemmän kuin niillä kahdella muulla, heillä sitä tosin ei ollut yhtään...
Äitini kertoi minulle aivan estottomasti, että neuvolassakin oli jo kuulemma käsketty vähentämään sokerin syöntiä. Tämän kuullessani olin ehkä kymmenenvuotias. Koskaan koulussa tai missään muuallakaan ei kukaan nimitellyt minua millään tavalla, ainoastaan äiti jaksoi aina välillä muistutella. Yhdessä kaapissa oli aina jotain keksejä tarjolla, vanukkaita osti viikottain. Sitten jos minä niitä söin, huomautti hän niiden olevan lihottavia. Joskus kysyinkin häneltä, että miksi sitten ostaa niin huonoa ruokaa. Totesi ruoan olevan tarkoitettu sisaruksilleni, he kun olivat liian laihoja.

12-vuotiaana sairastuin sitten bulimareksiaan, sitä kestikin seuraavat 5 vuotta.
Oli perheessä toki paljon muitakin ongelmia, ei syömishäiriöni pelkästään äidin kommenteista johtunut. Mutta ikuisesti tulen muistamaan, miten epäreiluja ja epätasa-arvoisia olivat hänen kasvatusperiaatteensa ruoan suhteen.

kommenttisi voi hyvinkin toimia vielä vaikkapa viisivuotiaan kanssa, mutta entäpä siitä eteenpäin? En ole koskaan törmännyt perheeseen, jossa esim. kymmenvuotias ei saisi tehdä itselleen sellaista voileipää kuin haluaa tai kaataa itselleen juotavaa, silloin kun on jano. Todellako uskot, että vanhemmille olisi mahdollista annostella lapsen jokaikinen ruoka-annos erikseen?

Meillä ei ole vaakaa eikä tule!
Neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa on punnittu, milloin on ollut vuositarkastukset. Sieltä kerrottaneen, jos lapsella on oikeasti todellista yli- tai alipainoa! Kauheaa, kun joillekin äideille kilot ja grammat ovat lukuina tärkeitä!
Pääasia kuitenkin on, että lapsi on terve ja sopusuhtainen. Lapsilla yleensä on pyöreä masu ja posket jne. Asia erikseen ovat lukemattomat leuat ja mahamakkarat.
Kaikki tyttäreni ovat ruumiinrakenteeltaan erilaisia, esim. housut eivät ole passanneet pieneksi jäätyä seuraavalle. On pitkää, pätkää, sutjakkaa, tasapaksua, "omenapeppua" ja tämä nuorin on spagetti :-) hänellä on mittaa yli 140cm ja housut kuin housut vetäsee avaamatta jalkaansa. Koipia ja kinttuja koko likka.

Sain aina kuulla siitä, että pitää syödä vähemmän ja hienovaraisia vihjailuja, että en tekisi yhtä leipää enemmän.

15 vuotiaana aloin oksennelle ja sitä kesti muutaman vuoden.

Olen nyt 45v ja todella hoikka. Syöminen ahdistaa ja kyttään jokaista kaloria hysteerisesti.

Lapsena hoikka sisareni on nyt ylipainoinen, mutta onnellinen ja tasapainoinen ja sinut kilojensa kanssa.

Onko tilanne nyt parempi, että olen ahdistunut ja neuroottinen laiha kuin ylipainoinen sisareni, joka on tasapainoinen.

Tuo on aika iso pituus hetto. Katso neuvola kortista minkä pituinen on viimeksi ollut.

Täältä voit sitten verrata pituutta ja painoa.

Voit salaa keventää lapsesi ruokavaliota niin että pituuskasvu saavuttaa painon. Ei paino siis ei saisi pudota vaan pysyä samana, vaikka pituutta tulee lisää. Esim. karkkeja harvemmeja silloinkin mieluummin hedelmäkarkkeja kuin suklaata tai kermatoffeeta. Juustojen sijasta kurkkuua ja tomattia leivälle ym.

Dippiin kurkku ja porkkanatikkuja ei sipsejä ym.

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=3538860&laskuri=kasvu