Mä olen opiskellut espanjaa kansalaisopistossa jo aika pitkään. Niin pitkään, etten osaa sanoa montako vuotta. Luulisin että 5 tai 6. Olen aina ollut kielellisesti lahjakas, joten halusin ottaa jonkun kielen harrastukseksi - vähän aivojumppaa kotiäitiyden tylsistyttämälle päälle, mutta sellaisessa muodossa, joka palkitsee. Kun tietää, että on jossain hyvä, on matalampi kynnys lähteä sitä tekemään, ja kun osaa, niin sehän tuntuu hyvältä. Jotain tilastotiedettä jos olisin lähtenyt tahkomaan, niin olisin vaan tuntenut itseni entistä tyhmemmäksi. Espanja oli pitkään se mun "oma juttu" blogin ohella. Ei mulla juuri muita omia juttuja ollutkaan kodin ulkopuolella - siis sellaisia mihin lapset ei liittyneet tai mihin en heitä ottanut mukaan. Siis tosi tärkeä harrastus ensimmäiset vuodet.

Sitten kun aloin käydä laulutunneilla pari vuotta sitten, niin siitä aika nopeasti tuli se "the" harrastus. Espanja oli edelleen tärkeä harrastus, mutta ei enää se ykkönen. Tunneilla oli kuitenkin kiva käydä ja aina sieltä tuli hyväntuulisena pois.

Tänä lukuvuonna mulla on ollut eka kertaa motivaatio-ongelmia espanjan kanssa. Nyt ollaan sen verran pitkällä, että kieliopissa tulee sellaisia käsittämättömiä juttuja kuin subjunktiivi, jota ei suomen kielessä ole, eikä se oikein käy järkeen, miksi tuollaista on pitänyt keksiä. Eka kertaa olisi pitänyt oikeasti opiskella. Siis enemmän kuin sen, että tekee läksyt ennen tuntien alkua. Minulla ei oikein ole aikaa, eikä haluakaan tehdä niin. Ei se ole liian vaikeaa, mutta minua ei kiinnosta paneutua siihen riittävästi. Ja sen takia en osaa asioita nyt kunnolla, ja se tuntuu tietysti huonolta - en enää olekaan se, joka osaa kaiken kuin vettä vaan. Kyllä minussa asuu sellainen pieni suorittaja, joka haluaisi menestyä ja olla hyvä. Mikä on tietty vähän naurettavaa, kun tämä on harrastus eikä ole mitään kokeita tai pisteitä tai menestyspaineita. Silti haluaisin saada sen kympin!

Olen alkanut vähän miettiä, että haluanko vielä jatkaa espanjaa ensi syksynä. Eihän siitä varsinaista hyötyä ole, en ole päässyt espanjan taitojani testaamaan missään, enkä varmaan kovin usein tulee tulevaisuudessakaan sitä tarvitsemaan. Jos opiskelu tuntuu nihkeältä, niin eikö olisi parasta vaan lopettaa? Mutta sitten tässä on vielä toisenlainenkin aspekti. Tämä nykyinen ryhmämme on kokoelma vissiin kolmen eri ryhmän jämiä - sitkeitä sissejä, jotka ovat jatkaneet opiskelua, vaikka muut ympärillä ovat luovuttaneet. Jotkut kai aloittaneet jotain 10v sitten. Ryhmillä kun on minimiosallistujamäärät. Jos opiskelijoita ei ole tarpeeksi, niin ryhmä lakkautetaan. En kai minä halua olla se, jonka takia ryhmä lopetetaan! Olisi aika karmeaa lopettaa harrastus muidenkin osalta! Pitäisikö siis vaan tsempata ja jatkaa, ja turvata sillä tavalla ryhmän jatko? En kyllä tiedä. Onneksi syksyyn on vielä aikaa...

Millaisia harrastuksia teillä on?

Terkuin

Miima

Kommentit (4)

Vierailija

Voi, nuo olisivat juuri sellaiset harrastukset, joita itsekin haluaisin harrastaa! Tosin en ehkä valitsisi espanjaa, vaan jonkin muun kielen. :-) täytyy odotella, että lapset kasvavat, kun ei ole heille hoitajaa siksi ajaksi että itse pääsisi jonnekin. 15v. vuotta on mennyt näin, mutta kyllä se minunkin aikani sieltä koittaa! :-) kannattaa rauhassa tuumia, josko innostut vielä espanjasta, mutta toisaalta ei ole kiva jatkaa vain muiden takiakaan, kinkkinen tilanne! Mietit rauhassa, jossain vaiheessa tiedät sitten itse mikä on paras ratkaisu! :-)

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Täällä ei muissa kielissä oikein ollut jatkokursseja tarjolla samaan tapaan - olisi pitänyt mennä toiselle paikkakunnalle, eikä se olisi onnistunut, joten siksi espanja. Muutoin olisin valinut italian. Ranskaahan opiskelin lukiossa ja yliopistolla sivuaineena :) Toivottavasti saat järkättyä itsellesi harrastusmahdollisuuden - onhan se tosi tärkeää, että on joku ihan oma juttu! Olisiko ketään kaveria, jonka kanssa voisitte vastavuoroisesti vahtia toisen lapsia tai jotain?

Mulla vaihtelee mielipide koko ajan, että jatkaisiko vaiko eikö :D Onneksi ei just nyt tarvi tietää! 

Vahteristonemäntä

Voiko kokopäivätoimisen opiskelun lukea harrastukseksi? Sellaiselta se parhaimmillaan tuntuu, kun kotiäiti lähti uudelleen koulunpenkille ja aihe on kiinnostava. Ja pahimmillaan...no ei nyt puhuta siitä! ;) Vapaa-ajalla käyn lavatanssi-jumpassa.

Ymmärrän tuskasi, kinkkinen tilanne. Olin aikanaan ihan mahtavassa tanssiryhmässä, joka kuivui kokoon. Kyllä harmitti. Ehkä aika tuo ratkaisun pulmaan? Ehkä on uuden harrastuksen aika?

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

No sehän on tosi hyvä harrastus, kun siitä saa vielä uuden ammatinkin! :)

Niin, ei auta kun odotella miltä se kesän mittaan tuntuu. Joku uusi harrastus voisi tietysti olla kiva, mutta mikähän se olisi? Älyttömän hyödyllistähän mulle olis opetella soittamaan jotain (mutta jotain 4 kerta kalliimpaa kuin kielten opiskelu). No saa nähdä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat