Otsikko on ollut yksi "mukavimmista" ja tsemppaavista anonyymikommenteista sitten sen jälkeen, kun isi lähti työn perässä toiseen maahan. Vertaistuen saannilla ei voi kyllä elvistellä. Miten olenkaan ollut niin tahditon, että olen ääneen taivastellut ja tuskaillut kotihoidontuen pienuutta ja miettinyt jopa täällä, miten saan kaikki laskut maksettua ja ruokaakin vielä pyötään. Ihan niinkuin muut eivät sitä tekisi? Vai enkö juuri minä ole oikeutettu sitä miettimään blogin yhteydessä. Olen ollut kiittämätön paska, koska kotihoidontukihan tulee hyväntahdon eleenä, kun minä vain olen kotona. Joten miksi en siis menisi töihin enkä makaisi laiskana kotona miehen elätettävänä?

Mitä luulette, kuka elätti ja ketä, kun mies muutti toisesta maasta maahan, jossa ei osannut kieltä, ei omistanut tutkintoa, jolla olisi hakenut töitä, säästöjä ei juurikaan ollut eikä hän ollut oikeutettu minkäänlaisiin tukiin, koska ei tullut maahan pakolaisena. Kenen kukkarolla elettiin? Kun äitini palkkasi hänet, meillä oli palkassa 1.5 työtunnin ero. Tuolla erolla tuskin voi pröystäillä, että hän oli elättäjä. Kyllä me molemmat kannoimme kortemme yhteiseen kekoon. Ulkomaille lähtö oli miehelleni paljon helpompi ratkaisu kuin suomenkielen opettelu, uudelleen kouluttautuminen ja epävarmuus mahdollisista töistä. Hän tiesi, mitä haki,minne mennä ja, että töitä oli. Hän lähti.

Tällä hetkellä olen hoitovapaalla. Hymyilevä nuorimmainen on vasta vuoden vanha. Syy, miksi en ole töissä on yksinkertaisesti se, että pikkuveljen paikka EI ole päivähoidossa! Ei ole toivottavasti vielä seuraavaan kahteen vuoteen!

 

 

Kikkara on minulle selvä todiste siitä, että alle kolmevuotiaan paikka on kotona eikä päivähoidossa. Hän aloitti päiväkodin pienten puolella kahden vanhana. Ryhmä oli todella pieni. Luulin, että tästä tulisi menestys. Pieleen meni. Aamut olivat yhtä itkua... Kikkara piti jalasta kiinni ja pyysi itkien ettei häntä jätettäisi. Hän lupasi parkuen ihan älyttömiä asioita, jotta äiti olisi jäänyt eikä jättänyt häntä. Lupauksista paistoi läpi pojan epätoivo, pakokauhu ja erossa olemisen vaikeus. Minne ikinä autolla ajettiinkin, poika varmisti heti ettei vain menty päiväkotiin. Lähdin liian monta kertaa itkien töihin. Painoin liian monta kertaa päiväkodin oven kiinni itku kurkussa, jättäen itkevän pojan rimpuilemaan jonkun toisen syliin. Ei sen kuulu näin mennä! 

Toiseksi päivähoidon taso ei aina ole laadukasta ja lapsen yksilöllisen kehityksen huomioivaa. Nykyajan päiväkotien realiteettit on kylmästi sitä, että lapsia on siellä aivan liian paljon ja aikuisia liian vähän. Se ei suinkaan ole henkilökunnan vika! Kenen sitten? Töihin kiirehtivien vanhempien vai raadollisen systeemin, joka ajaa äidit töihin yhä aikaisemmin ja aikaisemmin?

Voiko olla oikein, että vuoden ikäisen pikkuveljen työpäivä olisi 6-9 tuntia ja, että vieraat näkisivät lastani enemmän kuin minä itse? Miltä lapsesta tuntuisi, kun aamuisin lennettäisiin ulos kauhealla kiireellä ja iltapäivällä yhtä kiireästi kotiin, koska siellä odottaa ruuanlaitto, harrastus, äidin kuntosali, kotityöt, iltapesut ja nukkumaan meno, jotta koko rumba voi alkaa alusta seuraavana päivänä. Välittääkö kukaan siitä, miten vaikeaa näin pienelle lapselle on siirtää kiintymystä henkilöstä toiseen? Miten näin pieni saa itsensä ilmaistua vieraalle, joka ei osaa täysin syödä itse, on vasta oppinut kävelemään ja kulkee vaipoissa? 

 

Lapset muistavat meidät ihan muista asioista, kuin palkkakuittien numeroista.

 

Ymmärrän kyllä, että jokainen meistä tarvitsee rahaa. Laskut eivät välitä lasten edusta eivätkä ne unohda tulla, kun on tiukempi kuukausi. Mulla on yhden ihmisen tulot tällä hetkellä, jolla yritän saada kaikki hoidettua. Yhden ihmisen tuloilla koitan ynnätä laskuja, joita kaksi aikuista on tehnyt. Miksikö? Isin kanssa ei olla väleissä. Siellä on eikä kuulumisia kysele. Minkäs teet.... 

Ymmärrän senkin, että hyvän elämän tavoitteena on oma koti ja, vaikkapa se auto. Uskallan silti väittää, että jos lapsilta kysyttäisiin, he asuisivat mielummin pikkusen ahtaammin ja viettäisivät aikaa kotona kuin velkaisessa talossa, jossa he eivät voisi edes viettää aikaa vanhempiensa kanssa.

 

Kommentit (18)

Vierailija

Heip, kai jos olette virallisesti eronneet niin saat ainakin elatusmaksuja tai muita tukia? Ette ole väleissä, mutta hän oli juuri käymässä? Anteeksi menee henkilökohtaiseksi, mutta asui kuitenkin kodissamme tämän ajan? Tsemppiä!

Lindiz82Tutipuu
Liittynyt9.8.2016

Riitaannuttiin parisen viikkoa sitten... näinkin voi käydä. Nyt vaikuttaa liian synkältä. Oli kotona käymässä ja asui kotona. Sinä hetkenä oli kaikki vaihteeksi mallillaan.

Asioita on laitettu vireille.

Vierailija

Me tehtiin juuri päiväkodin kohdalla se virhe, kun 2,5v meni ensimmäistä kertaa hoitoon. Itkuja, vieraantumista, kaikki alkoi alusta. Muuton jälkeen perhepäivähoitajalle, jossa kaikki lähti rullaamaan hitaasti mutta varmasti. Kaksi vuotta ollut pphlla ja nykyään itketään kun ei haluta lähteä kotiin. 😁 Sisko meni vuotiaana samaan paikkaan ja ei kertaakaan jätettäessä ole itkenyt meidän perään vaan iloisesti tulee sanomaan heipat. 🙂 Tsemppiä ja voimia!

Lindiz82Tutipuu
Liittynyt9.8.2016

Mukava kuulla, että teillä menee päivähoidossa hyvin =) sillon on niin paljon ihanampaa vanhempienkin lähteä töihin.
Kiitos tsempeistä ja mukavaa syksyä!

Iina / Bebe au Lait

Tää saattoi olla paras postaus sulta ikinä. Varsinkin tämä kohta: "Syy, miksi en ole töissä on yksinkertaisesti se, että pikkuveljen paikka EI ole päivähoidossa! Ei ole toivottavasti vielä seuraavaan kahteen vuoteen!"

Tsemppiä! :)

Vierailija

Auttoiko mies teitä missään vaiheessa, vai lähtikö yksin nauttimaan parempaa palkkaa? Kirjoitit jossain vaiheessa että mies teki raskaan päätöksen perheen takia, silti annat ymmärtää että olet koko ajan miehen lähdön jälkeen kituuttanut kotihoidontuella. Olisit voinut hakea yh-korotuksen lapsilisään, elatusmaksut (vai maksoiko mies )

Lindiz82Tutipuu
Liittynyt9.8.2016

Korotukset on ja haettu ja saatu. Näistäkään en olisi tiennyt ilman ystäväni neuvoa.

Asiat ei ole mennyt niinkuin olisi pitänyt... en viitsi numeraalisesti tähän avata mutta liikaa huonoa tuuria ja riitoja...

Maria(is)Strong

Tuo hyvän elämän tavoite oma asunto ja auto...on niin kamalan surullista, kuinka materiaali- ja rahakeskeinen meidän länsimaisten elämä on! Pitäs olla kaikkea ja kaikilla pitäisi olla niin hirveen fiini elo. Eihän se oikeesti näin mene. Itse kyllä monella tapaa tykkään Englannin luokkasysteemistä, vaikka eihän se ihan ongelmaton oo. Duunarit on reilusti ja ylpeesti duunareita duunareiden asuinalueella, joissa kellään ei oo se hieno auto parkissa. Keskiluokkaset kilpailevat keskenään pihaornamenteistaan jne. Suomessa se on vaan, että vähempituloset kokee rikkaampien elämän hyvän elämän standardina. 

Kirjoitin itse tänään noista tuilla elämisestä ja ihmisten reaktioita niihin. Eihän ne tuet korkeat ole. Ja ei ole myöskään aivan yksinkertaisen helppoa muuttaa kulutustottumuksiaa. Saa valittaa. Eihän se tarkoita, etten olisi iloinen siitä, että meillä Suomessa on kuitenkin sosiaaliturva tai olisit vaatimassa tukia lisää. Sullakin on tilanne muuttunut nopeasti kahden aikuisen taloudesta yksinhuoltajaksi.

www.mariaisstrong.blogspot.fi

Lindiz82Tutipuu
Liittynyt9.8.2016

Kiitos kommentista. Joo kyllähän se khtlle tippuminen yllättää aina, vaikka sen tiedostaakin.
Vähemmälläkin pärjää ja neliöt ei musta tee kotia, vaan ne ihmiset. Kyllä tästä noustaan! Mukavaa viikonloppua

Vierailija

Päiväkotihan ei ole ainoa vaihtoehto, ei tule unohtaa perhepäivähoitoa ! Siellä on ihan erilaiset oltavat lapsella ja huomiota saa paljon :)

Ja jos miehesi nimenomaan rahan takia lähti ulkomaille niin eikö hän sitten ole lähettänyt teille rahaa elämiseen?

Lindiz82Tutipuu
Liittynyt9.8.2016

Ei ole ei... niihin voisin tutustua, jos tarjonta on yhtään parempi nyt verrattuna siihen, kun kikkara aloitti päivähoidon pari vuotta sitten.

Ei ole mennyt asiat niinkuin piti... en voi tähän enempää avata mutta kotihoidontuki lapsilisineen on ollut ensisijainen tuloni viimeiset 4kk

Vierailija

Tsemppiä arkeen! Reilu vuosi sitten pähkäilin joko palaisin töihin ja laittaisin 2,5 -vuotiaan päiväkotiin. Arka ja hitaasti uusiin asioihin lämpenevä tyttö sai minut kuitenkin jatkamaan kotona, vaikka ympärillä sanottiin että päiväkodissa tyttö reipastuisi. No sitten kuopus ilmoitti tulostaan ja kotiäitiys sai jatkoa. Nyt 3,5 -vuotiaana esikoinen aloittaa kerhossa parina päivänä viikossa ja kovin innoissaan ja mielellään ja koen että nyt lapseni on valmiimpi aloittamaan uutta taivalta. Vuodessa hänestä on tullut avoimempi ja rohkeampi. Ehkä näin olisi käynyt muutenkin, mutta millä kustannuksella... kyllä siihen päiväkoti-koulu-oravanpyörään ehtii! Ja vaikka lastentarhanopettaja olenkin ja paljon pieniä alle 3 vuotiaita hoitanut, en näe heille päivähoidossa mitään yhtä merkityksellistä kuin mitä arki oman vanhemman kanssa olisi. Toki kaikilla on omat taustansa ja tilanteensa jolloin päivähoito on välttämätön :)
Johanna

Lindiz82Tutipuu
Liittynyt9.8.2016

Kiitos Johanna kommentista. Mukava kuulla, että olet lt:nä samalla aaltopituudella. Kikkara reipastui päiväkodissa kolmen vuoden nurkilla ja nyt häntä ei tahdo saada sieltä pois, kun aina on jokin leikki kesken 😂 kyllä se maaginen 3vuotta on vaan se ikä, jolloin mielestäni lapsi on tarpeeksi reipas hoitoon pärjätäkseen itsenäisesti. Tietty poikkeuskiakin on =)

Mary79

En ole ymmärtänyt tätä: Jos olen kotiäitinä, kuten naapurini, olen Vaan kotona.
Jos hoidan hänen lapsiaan ja hän minun, olemmekin töissä!

Vierailija

Mun mielestä sinänsä typerää yleistämistä et päiväkoti ei oo alle 3v paikka ku kyllä niitäki lapsia on joille se on vaan hyvä asia. Munki esikoinen meni 1v 2kk iässä päiväkotiin ja on pelkäästään positiivinen kokemus ollu meillä. kh tuella pärjää ku päättää pärjätä mut kaikki ei edes halua elää niin et jokanen sentti pitäis laskea. Mut se on ihan kiva et sulle ja sun lapsille tää järjestys toimii mut kaikille se ei toimi eikä ne oo millään tavalla sen huonompia vanhempia. :)

Jessika

No voi pyhä jeesus, tämä onkin kirjotettu juuri tämän bloggaajan näkökulmasta, ei universumin jokaisen yksilön näkökulmasta. Jos HÄN ei koe että HÄNEN lapsensa joutavat päiväkotiin alle 3v, niin sitten se on niin. En ole ikinä tajunnut miksi pitää tulla joka virkkeeseen takertumaan...

Mutta Lindalle ja pojille tsempit!

Jen

Voi kuinka surettaa poikien, etenkin Kikkaran, puolesta että daddy on yhtäkkiä häipynyt elämästä 😥 Aika rankka juttu pienille ihmisille. Toivottavasti saatte puheyhteyden taas avattua!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi on ajatushautomo ja perheblogi, jossa pohditaan yksinhuoltajuutta ja äitiyttä. Kirjoittajana on ruuhkavuosijunasta tipahtanut ylisuorittaja, jolla on kaikesta jotain sanottavaa. 

Teemat

Blogiarkisto

Instagram