Tällä hetkellä meidän lapsiperheessä äiti kärsii kroonisestä väsymyksestä. 10 kuukauden ikäisen vauvan uudet opitut taidot, kipeät ikenet, kasvukivut ja uusi tiheän imunkausi tulevat öihin ja uniin. Vauva saa lohdun rinnalta. Aamut alkavat nykyään ennen puolikuutta. Päivät tuntuvat nälkävuosilta. Päiväuniaikaankaan ei voi paljoa silmänlepuutusta laskea, koska viisivuotias Kikkara ei aina niitä nuku. Tai, jos nukkuu, hän nukahtaa ja vauva herää. Kun neljätoista tuntia paahtaa päivän aikana lasten kanssa nonstoppina pyörittämällä perhearkea, kello seitsemältä äitiä väsyttää jo aivan liikaa.

Mun ruokaympyrä alkaa kahvista. Juon paljon kahvia, koska toisenlaiset tempperamenttien hallintamenetelmät maksavat maltaita. On myöskin kanssaihmisten edunmukaista, että äidin kroppa saa kunnon kofeiiniannostuksen. Yksikään kahvimaa ei kykene tuottamaan kylliksi kahvia, että muuttuisin suloiseksi aamuihmiseksi. Vihaan aamuja ja aamuihmisiä. Työelämässä paras työkaverini on aina ollut kahvikone. Siltikään en kuitenkaan koe olevani kahviriippuvainen. Kahvi on riippuvainen minusta.

Vaikka se musta kulta ei aina ole kuumaa kupissa, se saa silti ihmismäisyyden palautumaan yllättävän nopeasti. Kun on valvonut vauvan kanssa tai ajanut mörköjä pois viisivuotiaan unista, on vain yksi asia, joka auttaa selviämään tulevasta päivästä. Ilman kahvia näyttäisin hermoromahduksen partaalla olevalta Hulkilta, joka repii hiuksia päästään yksitellen. Kahvilla on positiivinen vaikutus isiinkin, koska hän jaksaa sen voimalla käsitellä mun kaikki eri persoonat koliikkivaimosta natsimutsiin asti.

Paljosta saan kiittää kahvia. Viikkoihin mahtuu monen monta hetkeä, kun olisin halunut pakata laukkuni ja astua Narnian ihmeelliseen maailmaan. Kahvi pitää järjissään. Kyllähän te tiedätte sen tunteen, kun saa juotua kahvin kuumana yhdeltä istumalta. Olo on kuin supersankarilla. Arki ei näytä ollenkaan niin harmaalta ja asioilla on tapana järjestyä. 

 

 

Täysi kahvikuppi kädessä, mummoalkkarit jalassa, kimalletta silmäkulmassa ja hymy huulilla, olen taas valmis uuteen päivään.

Kommentit (1)

Mamma saaristosta

Aamuihminen ja kahvinarkkari täällä moi!
Aamuun herään 04.30 kahvini juon mustana ilman sokeria.
Sitä kuluu päivässä 20-25 kuppia.
Päivä päättyy klo 22.30.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti kahdelle valloittavalle pojalle. Raadollisen rehellinen kotinatsi. Räväkän mustavalkoinen sekoitus mielipiteitä, arkea, lapsia ja kotia. Omaa napaa sekä kalenterimaniaa. Ihan tavallista eloa kerrostalokolmiossa englantia murtaen

Teemat

Blogiarkisto

Instagram