Olen kaikenlaisten tehtävälistojen rakastaja. En fanaatikko, mutta en niitä kyllä kaihdakaan. Tunnen hallitsevani elämääni, kun erilaiset mielessä olevat asiat, suunnitelmat ja tehtävät ovat kirjattuna ylös – ne pysyvät paremmin mielessä ja sitä paitsi ovat jotenkin järjestäytyneempiä. Haaveetkin tuntuvat todellisemmilta ja saavutettavammilta, kun muistikirjan sivulta löytyy merkintä ”syksyn opintosuunnitelma”, ”Kanarian tutustumiskohteet” tai ”leikkimökkiin peilipöytä ja verhot.”

 

Kovin ehdotonta tämä listojen kanssa eläminen ei kuitenkaan ole – aika mukautuvaakin oikeastaan – sillä välillä, tai varsin useinkin, omat listani tekevät katoamistemppuja pöydän kulmalta ja asiat kirjataan uudestaan. Ne, jotka sillä kertaa sitten muistuvat mieleen. Tietyille asioille – pidempiaikaisille – on oma muistikirjansa, johon tietää voivansa takuuvarmasti ja luotettavasti palata.

 

Löysin suorittamisen, priorisoinnin ja haaveilun osalta sielunkumppanin ystävästäni, jonka kanssa nämä listat tulivat puheeksi. Meiltä molemmilta löytyy kotoa niin kauppalistaa, tehtävälistaa arkeen, suunnitelmalistaa tulevaisuuden haaveista, ideointilistoja, synttärisuunnitteluja ja ties mitä. Heilläkin merkittynä tehtävän perään siitä vastaava, tyyliin pölyjen pyyhkiminen / Marika tai pesuhuoneen peseminen / aviomies T. Hymyilytti kuulla, että joku muukin raapustaa ajatuksia ja huolehdittavia asioita paperille samassa määrin ja kokee saavansa sen myötä arjessa aikaan paljon enemmän, paljon stressittömämmin.

 

Minä ja puolisoni, me olemme hyvin samankaltaisia ja lähes poikkeuksetta toistemme ajatuksenjuoksua ymmärtäviä. Jokunen vuosi sitten kesäloman ollessa jo pitkällä meillä koettiin kuitenkin hämmennyksen hetkiä. Mieheni huolehtii kodista kotitöineen samassa määrin kuin minä, kantaa vastuun kauppa-asioista, siivouksesta, ruuanlaitosta ja lapsista siinä missä tarvitaan – kumpi sujuvammin ennättää. Siksi selkeää vastuunjakoa ei arjessa ole, etenkään viikonloppuisin tai loma-aikoina.

 

Olin tapani mukaan tehnyt pitkää listaa siitä, mitä kesälomalla voitaisiin tehdä ja mikä näistä suunnitelmista/toteutuksista olisi ikään kuin kummankin vastuulla. Paino sanalla voitaisiin ja olisi. Ei siis tehdään ja on. Loman puolivälissä mieheni kuitenkin totesi, että sulla on aika paljon listattuna näitä hommia tälle kesälomalle, että vaikka mä miten yritän saada näitä omalta osaltani pois, niin tuo lista on oikeasti vähän turhan pitkä. Ja että sitä paitsi sä lisäät sinne koko ajan uusia asioita, kun mä saan niitä pois.

 

Itsekin olin ”omia vastuitani” hiljalleen napsinut pois tekemällä yhden jutun silloin, toisen tällöin, ja kieltämättä ihastellut tapaa, jolla mieheni tarttui kunnioitettavalla ripeydellä asioiden hoitamiseen. Tuossa keskusteluhetkessä selvisi kuitenkin, ettei hän ollut siihenastisen yhdessäolomme aikana oivaltanut, että listoissani on sujuvassa sekamelskassa kaikki – toteutettavat ja oikeasti hoidettavat, sekä ne haaveillut ja sellaiset ”tehdään-joskus-kun-on-aikaa-jos-on-aikaa.” Se, mikä omassa päässäni oli selkeää ja priorisointikin kristallinkirkas, tarkoitti toiselle vastuulliselle ajatusta siitä, että kaikki on saatava hoidettua. Mahdollisimman pian.

 

Luulen, että omaa listaustapaani voisi yrittää jollakin tavoin skarpata, Hesarin artikkelissa mainittua ”ehkä”-listaakin voisi siis harkita. Tuota ajatusta ”jos tehtävää ei tarvitse hoitaa heti, sen voi saman tien vetää yli koko listasta”, en kyllä allekirjoita. Jos jollakin on hyviä to-do-lista-käytänteitä, kuulisin näistä oikein mieluusti.

Kommentit (2)

Ninno

Laitoin viimeksi Ehkä-listan otsikoksi "Ajatuksia", kun aiemmin nimesin sen "To do". Itselle tuli rennompi olo, kun tehtävälista olikin ennemmin idealista, josta sai halutessaan tehdä jotain. Listan idea oli purkaa ajatukset paperille mielestä pyörimästä, mutta otsikko ei vaatinut suorittamaan. Pakollisten tehtävien lista oli erikseen. Toimi!

Vierailija

Mä rakastan listoja <3 olen onneksi oppinut olemaan armollinen itselleni, vaikken ihan kaikkea listaamaani saa tehtyä! Viimeisin lista, eteisen ilmoitustaululla, sisälsi pikkuhommia, mitä minun tai mieheni pitäisi tehdä. Siinä oli muutama kohta, seinäkoukkujen kiinnittämisestä reklamaation tekemiseen Postille! Lapset oli mummulassa, mies pääsi aikaisin töistä ja simsalabim - lista on poissa! Ja siis siinä olleet asiatkin tehty :D

Leena / Sesse ja poika

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram