"Äiti, kuka sitä laivaa ohjaa? Ai melikapteeni, oi jee, mukavaa!" Hän istuu sängyssään vielä silloinkin, kun ilta on jo pitkällä. Miettii, mitä pakkaa mukaansa laukkuun ja huolehtii, pärjääkö nukke päivän yksin kotona odottaen. Aamulla hän - yleensä aamu-uninen - nousee reippaasti, silmät heti loistaen ja pukee innoissaan vaatteita päälleen. "Äiti, isä, tänään mennään listeilemään, laivaan, ihan kohta."

 

Ennen lasten syntymää nautimme reissaamisesta paljon – Rooman Colosseumista Madeiran huimille näköalapaikoille. Oli voimauttavaa käydä pidennetty viikonloppu Riikassa tai kävellä upeilla Budapestin silloilla käsi kädessä, katsella vilkasta elämää Barcelonassa, hypätä kamelien selkään Tunisiassa tai ihastella merta Kreikassa varpaat lämpimään hiekkaan kaivaen.

 

Sittemmin arki on rauhoittunut viime vuosiksi koko perheen reissujen osalta kotimaahan - Lasten ollessa ihan pieniä, on arki tuntunut vaivattomammalta tutummissa ympyröissä ilman purkkiruokasirkusta, tuttien desinfiointia, rattaita ja vaunuja painavine hoitolaukkuineen, turvakaukaloita ja syöttötuoleja sekä etenkin kahden pienen hyvinkin aikataulutettua päiväunirytmiä. Ajatus pitkistä lentomatkoista lentokenttäodotuksineen ja aikaisine heräämisineen ei ole tuntunut tähän saakka (riittävän) innostavalta, kun emme usko lasten ihan taaperoiässä erityisemmin nauttivan edes niistä etelän Bamse-hotellien tarjonnasta, kaupunkilomien nähtävyyksien katselemisesta puhumattakaan.

 

Tästä keväästä alkaen huomaan jälleen kiinnittäneeni huomiota matkamainoksiin ja tutkivani erilaisia matkakohteita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Arjesta on jotenkin talven jälkeen tullut leppoisampaa ja vaivattomampaa, kun tytöt (1v10kk ja 3v8kk) ovat omatoimistuneet ruokailun ja liikkumisen kanssa ja ovat muutoinkin tosi reippaita seuralaisia kaikessa tekemisessä.

 

Meitä odottaa syksyllä koko perheen yhteinen reissu aurinkoon, se reilu kuusituntinen lentokoneessa rusinoineen, iPadeineen ja piirustuspapereineen. Sen osalta aletaan sitten syksyn hämärien aikaan googlaamaan parhaita vinkkejä lentomatkustamiseen pienten kanssa.

 

Kauniit kesälomapäivät tarjosivat oivan tilaisuuden lähteä risteilylle ja Tallinnan vanhan kaupungin kujille. Aamuviideltä heränneille laivan aamupala on erinomainen mahdollisuus aloittaa päivä tulevaan valmistautuen ja pienen ihmisen silmin vaikuttava asia oli aamiaissalin keulasta meren ja toisten laivojen seuraaminen.Tallinkin Starit ja Superstarit ylittävät Suomenlahden sen verran ripeästi, että hytti on etenkin lasten kasvaessa todennäköisesti enemmän piipahtamispaikka. Meillä oli varattuna hytti (kokolattiamatoton allergiahytti on niin pop lapsiperheelle tavalliseen a-luokan hyttiin verrattuna), joka palveli paremmin etenkin paluumatkalla lasten ollessa jo pitkän päivän reippailun jälkeen hieman rauhattomampia. Menomatkalla hytin rooliksi jäi lähinnä säilyttää tavarat ja mahdollistaa rauhallisempi vessakäynti.

 

 

Tallinna itsessään tarjosi onnistuneen yhteisen päivän koko perheelle. Ruokailut rauhallisilla sivukujien ulkoterasseilla ja teellä, leivonnaisilla sekä pienillä suklaaostoksilla kai jokaisen turistin tuntemassa Kalevin kahvilassa, leppoisaa kävelyä ja tutustumista pienten rytmissä. Raatihuoneen torin torimyyjien korut, huivit, käsilaukut ja huovutetut, värikkäät eläimet saivat Aadan pysähtymään lähes jokaisen kojun eteen pitkäksi aikaa. Hän löysi torilta - ehkä ennakko-oletuksistani poiketen – paljon kiinnostavaa katsottavaa. Erin puolestaan istuskeli tyytyväisenä rattaissaan ihmisvilinää seuraten.

 

 

Päiväunia olin pähkäillyt etukäteen eniten; miten päivä sujuisi hyvin aikaisin herätetyillä, joiden tulisi jaksaa myöhäiseen iltaan reippaina. Turhia pohdin, sillä pienempi nukahti tyytyväisenä ennätyspitkille päiväunille rattaisiinsa useiksi tunneiksi ja isompi kömpi kahvilassa leivoksensa ääreltä syliin, painoi pään rintaa vasten ”äiti, mä olen väsynyt” ja nukahti siihen.

 

Lasten kanssa tulee joka kerta pohtineeksi sitä, miten eri tavalla me näemme maailmaa ja miten paljon me aikuiset voisimme pieniltä ihmisiltä oppia sitä vilpitöntä iloa ja loputonta kiinnostusta kaikkeen uuteen. Siinä, missä perheen isä ja äiti nauttivat ruuasta ja leppoisasta tunnelmasta, kuopus oli iloinen laivan hytin ikkunalaudalla istumisesta ja esikoisen mielestä parasta oli ”se louskuttaja-aasi, mennään katsomaan sitä uudestaan taas.” Kyse oli siis näistä katutaiteilijoista, jotka pyytävät esityksillään rahaa. Tallinna tarjosi jokaiselle jotakin ;)

 

Ihailtavan reippaat pikkumimmit, joiden kanssa päivä sujui loistavasti huolimatta siitä, että Aada nukkui vain 20 minuutin päiväunet aikaisesta aamuheräämisestä huolimatta. Nyt voi hyvin mielin jälleen katsoa erilaisia tutustumiskohteita; Suomesta maailmalle.

 

PS. Äiti, joka jo viikkoja aiemmin on tarkastanut lasten passien voimassaolon, miettinyt reissuvaatetusta ja pohtinut lapsiystävällisiä tutustumiskohteita, huomasi vain pari päivää ennen reissua oman passinsa vanhentuneen kesäkuun alussa. Siis sen, jonka jätti tarkastamatta muista huolehtiessaan. Onneksi on olemassa vuorokaudessa toimitettava express-passi ja poliisin joustavasti toimiva lupapalvelupiste Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteydessä. Ystäväperhepäivä risteilyä ennen vaihtui kahteen poliisiasemaan ja valokuvaamoon. Voi elämä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram