Hän nojaa kaiteeseen, kiljuu isosiskonsa ja isänsä perään, jotka juuri astuvat lasten kahvikuppi-laitteeseen. Tahtoisi päästä myös. Seuraavalla kierroksella jo pääseekin, istuu riemusta hihkuen kyydissä ja nauttii jokaisesta hetkestä. Seuraavan laitteen kohdalla toteaa taas "ukaan", ja pääseekin mukaan. Pieni, jolla on vasta muutamia sanoja, mutta huvipuistoelämyksiä ajatellen ne tärkeimmät.

 

Viime päivät olemme viettäneet lapsuuden kotikonnuillani Etelä-Pohjanmaalla. Täällä lakeuksilla kaikki on toki tunnetusti suurempaa ja vaikuttavampaa kuin muualla Suomessa, mutta Lillbackan unelmasta, idearikkaudesta ja tekemisen tahdosta Alahärmään rakentunut Powerpark on oikeasti eräs vaikuttavimmista unelmien toteuttamistavoista.

 

 

Powerpark kuului kesäpäivänviettokohteisiimme jo viime kesänä. Tyttömme olivat tuolloin vielä pieniä, kuopus alle vuoden, joten kovin kiinnostavia eivät olleet edes kroko-kohteet, joihin aikuinen pääsee maksutta lipullisen/rannekkeellisen lapsen kanssa. Pikemminkin pop olivat herkullinen jäätelö auringossa nautittuna (jätskikioskeja onkin monella kulmalla, joten jonottaa ei juuri tarvitse) ja hyväntuulisten, huvipuiston leppoisasta tunnelmasta nauttivien ihmisten katselu. Sekä se silmiinpistävä siisteys ja kaiken viimeistely huolella.

 

Huvipuistorannekkeet ja laitteesta toiseen – tänä vuonna päivän toteutus muuttui siis oleellisesti. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä taisi olla päivän teema, kuopus näet halusi samoihin laitteisiin kuin isosiskokin.

Iloisen värikäs, kauniisti koristelu karuselli tuo nostalgiaa, ja sai lapset hihkuen valitsemaan, kumpi kiipeää hevosen ja kumpi tiikerin selkään, vai haluaisiko sittenkin matkustaa helmiäishohtoisissa prinsessavaunuissa. Lasten oman maailmanpyörän hevosvankkurit teemapuistoisen Villin lännen alueella nostivat näköalapaikoille, Dinosafari mahdollisti koko nelihenkiselle perheelle yhteisen safariajelun ja söpön punasävyinen juna vei lapset vanhempineen junamatkalle. Meillä ehdottomaksi suosikiksi valikoitui silti useampaan kertaan kierretty vesirataseikkailu Mill River. Siinä omaa kutkuttavaa jännittävyyttä lisää lapsen matkustaminen koko seikkailun eläinhahmon selässä itse.

 

Ainakin pienempien lasten alueelle oli muuten osattu palkata töihin juuri ne oikeat asiakaspalvelijat. He, jotka hymyssä suin ja hyvin rauhallisesti juttelivat, ohjasivat ja kertoivat laitteeseen vuoroa odotettaessa kaikkea muutakin. Mukavalta ja jotenkin kotoisalta tuntui myös se, että laitteenhoitajia oli ikäskaalalla tasaisesti nuorista vanhempiin, kaikki omalta osaltaan asenteellaan tekemässä meidän huvipuistokokemuksestamme onnistunutta.

 

Vuoristoradat eivät ole meidän kummankaan vanhemman juttu, mutta tästä näemmä alkoivat myös ne sydäntä tykyttävät, hien otsalle nostavat ylä- ja alamäet mutkitteluineen. Pian neljä vee esikoinen kun halusi lasten vuoristorataan, jossa kaivosjunan kyydissä vauhti yltyi kiemurtelevalla radalla yllättävän lujaksi. Äitiä ja pikkusiskoa nauratti isän ja tytön seikkailu sivummalta seuraten, isää ja tyttöä ei niinkään.

 

Niihin isoihin laitteisiinkin uskaltauduttiin hyvin mielin; jättimaailmanpyörästä ihasteltiin koko Lakeuden näkymiä hulppean huvipuiston ylitse ja Villin Lännen kummitusjuna yllätti positiivisesti olematta kirkuvien, päälle hyökkäävien haamujen säälittävä räpellys. Sellainen, mihin voi oikeasti mennä melko pienenkin kanssa. Laadukasta, harkittua, läpi linjan teemoitettua tältäkin osin.

 

Powerparkissa on tekemistä taatusti jokaiselle – huimapäälle hurjine laitteineen, pikkuihmisille lapsilaitteineen ja fiilistelijälle monine penkkeineen ja pöytäryhmineen kaiken seuraamiseen. Powerpark on pikkulapsiperheelle hyvin toimiva vierailupaikka myös siksi, että sen kävelyväylät ovat riittävän suuria rattaidenkin kanssa, eikä ahtauden tunnetta pääse juuri syntymään. Lapsillakin on kivempaa itse kävellä, kun joku ei ole koko ajan tönimässä selkään tai kiilaamassa ohitse.

 

 

Ruokailu – no, jos muuten voi sanoa, että Powerpark yllätti jo toistamiseen positiivisesti, niin ruoka on kyllä samaa ylihinnoiteltua huvipuistoruokaa kuin missä päin Suomea tahansa. Powerparkissa tuntuu tosin olevan eniten yritystä ”olla hieman erilainen” ja tehdä asiat toisin.

 

Päivä kahden pienen kanssa sujui erinomaisesti ja päiväunetta jaksettiin reippaasti touhuten siihen saakka, että vasta monen tunnin laitepyörityksen ja herkuttelujen jälkeen lähdettiin autolla. Toisaalta koko päivä kuljettiin lasten ehdoilla, eli jos halusivat laitteisiin, niin niihin mentiin ja jos halusivat istuskella varjossa jäätelöllä tai muutoin vain huvipuistomeininkiä katsomassa, sitten pysähdyttiin kiireettä. Olen silti tosi ylpeä meidän pienistä, nappiin meni.

 

Viestintä- ja brändityyppinä mieleen jäi jo vuoden takaiselta vierailulta Powerparkin linjakkuus, tyylikkyys ja todella poikkeuksellinen huvipuiston puhtaus. Se näkyy kaikessa selkeistä istutuksista ja roskattomista kävelyteistä kutsuvaan värimaailmaan ja teemoitettuun huvipuistoseikkailuun. Tällä käynnillämme kiinnitimme juuri näihin enemmän huomiota, enkä voi kuin ihailla Lillbackan ja hänen tiiminsä idearikkautta ja toteutustapaa. ”Keskelle ei mitään” on rakentunut oma Huvivaltio. Se, jonne tullaan taatusti toistekin. Viimeistään ensi kesänä.

 

Pitkään Pohjanmaalta poissa asuneena kuljen Powerparkissa rinta rottingilla – kyllä pohjalaiset osaavat. ME pohjalaiset.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram